Uhanalaiseksi käyneen rodun pelastamiseksi perustettiin v. 1998 suojeluohjelma, jota Luonnonvarakeskus koordinoi. Suojeluohjelman avulla maatiaiskanojen määrä on noussut noin 5000. Yksittäiset kannat ovat uhanalaisia. Elonkierron maatiaiskanat ovat piikkiöläistä kantaa. Maatiaiskanan höyhenpeitteen väritys vaihtelee kiiltävänmustasta kiillottomaan nokimustaan, tasaharmaaseen, vaaleanruskeaan, kermanvalkoiseen ja pilkulliseen ”metsäkanaan”. Maatiaiskanat munivat vähemmän kuin Leghorn-rotuiset kanat, mutta ne ovat innokkaita hautomaan ja lentämään.

Opastuksen aikana
Oppilaat saavat ensin rauhassa katsella kanoja. Mietitään, mikä on kukko ja mistä sen tunnistaa. Kanarotua verrataan tavallisimpaan munituskanarotuun Leghorniin (valkoinen kana) kysellen ja keskustellen.