Koska kenttäkokoelmissa kasvit ovat sääolosuhteiden, tautien ja tuholaisten arvoilla, on varmuussäilytys suotavaa. Kasvullisesti lisättävien kasvien varmuussäilytys voidaan tehdä in vitro tai kryo -säilytyksessä. In vitro -säilytys tarkoittaa säilyttämistä solukkoviljelmissä. Kasvista tehdään puhtaissa olosuhteissa mikrolisäysaloitus (esim. verson kärki tai sivusilmu) keinotekoiselle ravintoalustalle läpinäkyviin putkiin tai kasvatusastioihin, ja pidetään se suotuissa olosuhteissa kasvatuskaapissa tai -huoneessa. Viileys hidastaa kasvua ja alustan vaihtoväliä, ja siten alentaa menetelmän kustannuksia. Solukkoviljelmissä säilytetään erityisesti peltokokoelmissa helposti tauteja saavia kasvilajeja.

Enenevässä määrin on siirrytty kylmä- eli kryosäilytykseen. Siinä kasvisolukoita pakastetaan ja säilytetään nestetyppitankeissa. Nestetypen lämpötila on -196 celsiusastetta. Kasvinäytteet säilytetään sen kaasufaasissa, jossa lämpötila on hiukan alempi, noin -170 celsiusastetta. Pakastettava solukko käsittää kasvupisteen. Myös lepotilaisten silmujen menetelmää on käytetty. Kryosäilytyksessä kasvikannat säilyvät elvyttämiskelpoisina vuosikymmeniä, eivätkä taudit, tuholaiset tai epäedulliset sääolosuhteet pääse niitä turmelemaan.

Luonnonvarakeskuksen kryosäilytystoiminnot sijaitsevat Luonnonvarakeskuksen Laukaan toimipisteessä. Siellä tällä menetelmällä säilytetään mm. vadelman, mansikan ja mustaherukan geenivarakokoelmien kasvikantoja.

Lisätietoja: Nukari A. & Rantala S. 2014. Vatukat ja mustaherukat vaaroilta tallessa kryotankissa. GeeniVarat 2014, s. 10-11.