Varma tunnistus DNA:n avulla - raparperi
Raparperien suku = Rheum
Rheum-suku, raparperit, koostuu noin 60 eri lajista. Kiinassa kolmea raparperilajia (Rheum tanguticum, R. palmatum, R. officinale) käytetään lääkinnällisiin tarkoituksiin, kun taas Euroopassa kasvatettavan lajin, Rheum rhabarbarum, lehtikantoja käytetään ravinnoksi. Kaupallisia raparperilajikkeita lisätään kasvullisesti jakamalla tai mikrolisäyksen avulla, jolloin syntyy perimältään täysin identtisiä yksilöitä ja lajike säilyy yhtenäisenä. Siemenlisäystäkin kuitenkin käytetään, jolloin saman nimen alla voi esiintyä perimältään erilaisia yksilöitä. Yleisesti ottaen lajikkeiden sukupuutiedot ovat puutteellisia tai niitä ei ole lainkaan, joten lajikkeiden tunnistaminen on hankalaa. Sama lajike saattaa myös esiintyä usealla eri nimellä, esim. ’Early Red’-lajike 12 eri nimellä.DNA-merkit mahdollistavat lajiketunnistamisen
Lajien ja lajikkeiden tunnistaminen on aikaisemmin perustunut ainoastaan kasvien ulkonaisiin piirteisiin (esim. lehden muoto ja väri), mutta näissä esiintyy suurta ympäristön aiheuttamaa vaihtelua, mikä tekee tunnistamisen epäluotettavaksi ja jopa mahdottomaksi, varsinkin lajiketunnistamisen osalta. DNA-merkkeihin ei ympäristö vaikuta ja niitä on olemassa lähes rajaton määrä. Raparperien tunnistamisessa ja monimuotoisuustutkimuksissa on käytetty useita erilaisia DNA-merkkejä. ISSR-merkkien (inter-simple-sequence-repeat) avulla on pystytty erottamaan toisistaan yllä mainitut kolme kiinalaista lajia toisistaan. Eurooppalaisia raparpereja ei juurikaan ole tutkittu. Nyt MTT:llä meneillään olevassa tutkimuksessa selvitellään MTT:n raparperikokoelman, joka on kerätty eri puolilta Suomea, geneettistä monimuotoisuutta DNA-merkkien avulla.
Esimerkki tutkimuksesta: Genetic diversity of rhubarb cultivars. Kuhl JC ja DeBoer VL. J.Amer.Soc.Hort.Sci 2008, 133:587-592.