Kasvisolujen tai -solukoiden viljelyä keinotekoisella kasvatusalustalla kutsutaan solukkoviljelyksi. Koska kasvisolut ovat totipotentteja eli kaikkikykyisiä, yhdestä solusta on mahdollista kasvattaa kokonainen kasvi. Kasvinjalostuksessa ehkä käytetyin solukkoviljelytekniikka on ollut kaksoishaploidien tuotto. Niiden avulla on mahdollistunut niin sanottu haploidiajalostus, jonka avulla saadaan useampi vuosi pois pitkästä jalostusohjelmasta. Kaksoihaploidit eli DH-linjat (doubled haploid, DH) ovat täysin homotsygoottisia, muuntelemattomia, puhtaita linjoja ja siten vaikka heti lajikkeeksi valittavissa, jos linjan ominaisuudet ovat tarpeeksi hyvät. Vaikka siis lajikejalostaja haluaa ensin tuottaa geneettistä vaihtelua jalostusaineistoonsa, täytyy lajike puhdistaa vaihtelusta ennen kuin sen voi laskea kauppaan. Lajikkeen täytyy olla pysyvä. Normaalisti tähän risteytyksen tuoman geneettisen vaihtelun puhdistamiseen risteytysjälkeläistöstä menee 4–6 sukupolvea lisäyksiä itsepölytteisellä viljalla. Tätä tekniikkaa käytetään muun muassa ohralla ja vehnällä.

Toinen tärkeä solukkoviljelytekniikka on protoplastifuusio, jota on menestyksekkäästi harjoitettu perunalla. Siinä kasvisoluista poistetaan soluseinät, ja sähkövirran avulla solut saadaan yhdistymään. Näin voidaan keinotekoisesti risteyttää esim. peruna ja sen villi sukulainen, jotka eivät muuten keskenään risteytyisi, ja saadaan tuotua villilajin mahdollisesti arvokkaita geenejä perunan geenipooliin.