Huoli monimuotoisuuden vähenemisestä

Huoli eliöiden perinnöllisen monimuotoisuuden kapenemisesta ja häviämisestä havahdutti kansainväliset yhteisöt 1960-luvulla, ja FAO (The Food and Agriculture Organization of the United Nations) alkoi edistää viljelykasvien geenivarojen keräämistä ja talteenottoa. Osin tätä palvelemaan perustettiin 1970-luvulla kansainväliset CGIAR-keskukset (Consultative Group on International Agricultural Research), jotka pyrkivät tutkimuksen kautta edistämään ruuan saatavuutta ja terveellisyyttä, sekä kestävämpää luonnonvarojen hyödyntämistä.

Suojelun perustaksi alettiin kehittää kansainvälistä lainsäädäntöä.

Yleissopimus

Kansainvälinen biologista monimuotoisuutta koskeva yleissopimus (Convention on Biological Diversity, CBD) astui voimaan vuonna 1993. Sen tavoitteena on

• maapallon ekosysteemien, kasvi- ja eläinlajien sekä niiden sisältämien perintötekijöiden monimuotoisuuden suojelu
• luonnonvarojen kestävän käytön edistäminen
• biologisten luonnonvarojen käytöstä saatavien hyötyjen oikeudenmukainen ja tasapuolinen jako

Hyväksyessään sopimuksen Suomi sitoutui edistämään biologisen monimuotoisuuden suojelua ja kestävää käyttöä osana yhteiskunnan toimintaa.

Maatalouden kasvien suojelu

Vuonna 1996 150 maata hyväksyi kasvigeenivaroja koskevan kansainvälisen toimintaohjelman (Global Plan of Action for the Conservation and Sustainable Utilization of Plant Genetic Resources for Food and Agriculture, GPA). Se korostaa kansallisten kasvigeenivaraohjelmien perustamisen tärkeyttä, ja erityisesti maatalouden kasvien suojelua. Vuonna 2011 hyväksyttiin Second Global Plan of Action for Conservation for Plant Genetic Resources of Food and Agriculture), jossa edelleen kannustetaan maatalouden geenivarojen suojelua, yhteistyön ja verkottumisen merkitystä ja geenivarojen parempaa hyödyntämistä.

Suomen kansallinen kasvigeenivaraohjelma perustettiin vuonna 2003 edistämään maa- ja metsätalouden kasvien suojelua Suomessa. Maa- ja metsätalousministeriön kokoonkutsuma työryhmä määritteli tulevan toiminnan suuntaviivat Suomen maa- ja metsätalouden kansallinen kasvigeenivaraohjelma -julkaisussa (MMM:n julkaisuja 12/2001).

Vuonna 2004 astui voimaan IT-sopimus (The International Treaty of Plant Genetic Resources for Food and Agriculture, IT-PGRFA). Sen tavoitteena on maatalouden kasvigeenivarojen suojelu, kestävä käyttö, ja käytöstä saatavien hyötyjen oikeudenmukainen jako. Sopimus varmistaa maatalouden ja ravitsemuksen kannalta tärkeiden geenivarojen jatkuvan saatavuuden kasvinjalostuksen ja tutkimuksen tarpeisiin. Sopimus täydentää CBD:tä. Sopimukseen on luotu monenvälinen järjestelmä, joka varmistaa saatavuutta ja hyötyjenjakoa.

Vuonna 2014 voimaan tuli CBD:n alainen Nagoyan pöytäkirja ja EU:n geenivara-asetus N:o 511/2014, joka määrittää Nagoyan pöytäkirjan määräysten noudattamistoimenpiteitä käyttäjille EU:ssa. Määräykset koskevat geenivarojen saantia ja saatavuutta sekä niiden käytöstä saatavien hyötyjen oikeudenmukaista ja tasapuolista jakoa. Suomen kansallinen lainsäädäntö on valmisteilla.


Lisätietoa: Sopimusten omilta sivuilta (linkit tekstissä yllä) löytyy runsaasti kiinnostavaa ja ajankohtaista tietoa sopimuksista, niiden sovellusalueista ja soveltamiseen liittyvistä kysymyksistä.