Ryvässipulista on muotoutunut viljelyssä useita erilaisia paikalliskantoja, jotka poikkeavat toisistaan muun muassa kuoren värin ja sipulin muodon osalta. Kantoja on kerätty laajasti Helsingin yliopistossa 1980-luvulla toteutetussa hankkeessa. Ryvässipulinäytteitä kerättiin 112 eri puolilta Suomea. Eniten näytteitä saatiin Pohjois-Suomesta ja vähiten läntisiltä rannikkoalueilta.

Näistä elinvoimaisimmat säästyivät ja ne saatiin säilytykseen MTT:lle. Yksi kokoelma sijaitsee pohjoisessa Rovaniemellä ja toinen kokoelma on etelässä Kaarinan Piikkiössä. Kokoelmassa kasvaa 29 ryvässipulinäytettä. Elinvoimaa vie sipulien virus- ja bakteeritaudit, minkä takia osaa ryvässipulinäytteistä täytyy tarkkailla, etteivät ne pääse täysin katoamaan.

Ryvässipulin viljelykuulutus

Vuonna 2012 MTT kuulutti yhä viljelyssä olevia ryvässipuleita. Saimme 41 viljelijältä sipulinäytteitä DNA-kantavertailuun. Samalla tehtiin ensi kertaa DNA-analyysi kokoelman ryvässipulinäytteistä. Halusimme tietää, mitkä kannat ovat geneettisesti erilaisia. Näytesipulit istutettiin ruukkuihin ja niitä kasvatettiin kasvihuoneessa. Vihreästä sipulinvarresta eristettiin DNA:ta mikrosatelliittianalyysiin.

Analyysi osoitti, että kaikki meille lähetyt sipulit olivat todellakin ryvässipuleita eikä esimerkiksi salottisipuleita. Viljelijöiden lähettämiä ryvässipuleita verrattiin MTT:n sipulikokoelmassa kasvaviin 29 ryvässipulinäytteisiin. Osoittautui, että Suomessa on ainakin 22 erilaista ryvässipulin kantaa, jotka poikkeavat geneettisesti toisistaan. Esimerkiksi Ruotsissa on todettu viisi erilaista ryvässipulin kantaa.

Erittäin arvokas tulos saatiin kuudesta ryvässipulista, jotka eivät ole edustettuina kokoelmassa. Näitä kantoja viljellään nykyään Huittisissa, Tampereella, Sastamalassa, Tervossa, Koskella, Salossa, Vantaalla ja Jyväskylässä sekä Kärkölässä.

Hyväksi havaittua sipulikantaa on annettu eteenpäin muille viljelystä kiinnostuneille. Tutkimuksessa havaittiin kaksi erityisen usealle viljelijälle levinnyttä ryvässipulikantaa: pohjoissuomalainen ja itäsuomalainen. Näiden lisäksi löytyi neljä muuta ryvässipulia, joita on viljelty ainakin kolmella eri paikkakunnalla.

Yllättävää oli, että niin moni on pitänyt yllä vanhaa ryvässipulikantaa ja viljelee sitä kotitarpeiksi kasvimaallaan. Joukossa oli useita, jotka ovat jatkaneet isoäitinsä ryvässipulin kasvattamista ja vieneet sipulin mukanaan muuttaessaan muualle. Muutama oli viljellyt 1970-luvulle asti ryvässipulia myyntiin. Nykyään yksi viljelijä kauppaa sipuleitaan lähialueelle Pohjois-Suomessa.

Tutkimus ei olisi voinut onnistua ilman runsasta yhteydenottoa ryvässipuleita viljeleviltä. Jokainen näyte on ollut arvokas.