1700-luvulta lähtien Pohjolaan eri reittejä pitkin tulleista perunoista alkoi vähitellen viljelyssä muodostua useita perunan maatiaiskantoja. Esimerkiksi Pohjois-Suomessa on viljelty puikulaisen mallisia perunoita, joita on ollut kuoreltaan monen värisiä.

Perunakannat nimettiin usein niiden kuoren värin, mukulan muodon tai jonkin viljelyominaisuuden perusteella. Myös paikkakunnan nimi saatettiin liittää perunakantaan. Tuontilajikkeiden nimiä suomennettiin ja niitä nimettiin uudelleen esimerkiksi viljelyominaisuuden tai käyttötarkoituksen mukaan. Samalla perunakannalla tai -lajikkeella voikin olla monia nimiä.

Perunamaatiaiset monimuotoisia

Maatiaisperunat poikkeavat suuresti nykyisistä lajikkeista. Ne ovat usein heikkosatoisia, hankalasti kuorittavia epäsäännöllisen ja muhkuraisen muotonsa vuoksi sekä ovat taudeille alttiita.

Maatiaisperunoiden muodon ja värin vaihtelu on moninaista. Ne voivat olla puna-, sini- ja kirjavakuorisia ja niiden muoto voi vaihdella pitkulaisen käyrästä pyöreään ja muhkuraisiin mukuloihin.

Joidenkin maatiaiskantojen, kuten 'Kainuun Mustan', itämislepo on tavallista syvempi ja ne säilyvät varastossa pitkälle kevääseen itämättä.

Maatiaisperunalle on tyypillistä vahva maku. Ne soveltuvat eri käyttötarkoituksiin. Esimerkiksi 'Vanha Punainen' soveltuu hyvin ohuen rieskaleivän valmistukseen ja 'Puikula' on oiva muusiperuna.

Kotitarveviljely on auttanut säilyttämään perunan runsasta lajikekirjavuutta. Monia vanhoja kotimaisia ja ulkomaisia perunalajikkeita ja maatiaisperunoita on yhä kotitarveviljelyssä. 'Puikula' on kaupallisesti merkittävä maatiaisperuna, jota on yleisesti saatavilla vähittäiskaupoissa. Ainakin yksi viljelijä Suomessa viljelee 'Lemin Punaista'.

Teksti: Maarit Heinonen, Luke