Nauris (Brassica rapa) on suomalaisten viljellyistä vihanneksista vanhin. Se oli muinaissuomalaisten pääasiallinen ravintokasvi ohran ohella. Suomen ja Karjalan alueella kehittyi kaskiviljelyssä erityinen kaskinauriin muoto.

Suomessa viljeltiin pääasiassa litteää kaskinaurista eli huhtanaurista. Se on erittäin sopeutunut kaskiviljelyyn. Sen matala mukulajuurakko muodostuu maanpinnan yläpuolelle ja siksi se on helppo nyhtää ylös eikä ota mukaan juurikaan multaa. Altapäin kaskinauriin mukulajuurakko voi olla kovera ja maahan kasvaa vain pieni osa.

Nauris on ristipölytteinen kasvi ja siitä syntyi viljelyssä paikallisesti erilaisia nauriskantoja. Kullakin talolla saattoi olla oma nauriskantansa, josta he lisäsivät siementä. Vielä 1900-luvun alussa etenkin lapset olivat nauriin siementen kasvattajia ja saivat niiden myynnistä omaa rahaa.

Kaskinauris ranskalaisten ja intiaanien ruokapöytiin

Suomalainen kaskinauris oli haluttu vientituote ja se levisi myöhemmin ainakin Ruotsiin (finneroffva), Norjaan (bråtenaepe, finlandsnaepe, rugnaepe, fladnaepe), Venäjälle (ljadnaja repa, repka ljandnaja), Viroon, Saksaan ja Ranskaan sekä jopa Pohjois-Amerikkaan varsinkin intiaanien (hopniss, hoppenis) keskuuteen metsäsuomalaisten siirtolaisten mukana. Saamenkielen nauris-sanan suomalaislainat paljastavat, että myös saamelaiset viljelivät suomalaista kaskinaurista Norjassa (navras), Ruotsissa (nauraha, nauraj) ja Venäjän Kuolassa (navras, nagres).

Suomalaista kaskinauriin siemeniä, suomalaista keltanaurista (ranskaksi Mavet june de Finlande), oli myytävänä 1800-luvun Euroopassa. Etenkin suuri pariisilainen Vilmorin siemenliike levitti suomalaisen kaskinauriin siemeniä Petrovski-nimisenä (myös Petrovsky, Petrowski). Petrovski-siemenet saapuivat alun alkaen Pariisiin mitä ilmeisemmin Pietarista ja sen vuoksi nimi on venäläisperäinen. Petrovski-nimi on annettu kaskinauriin kylvöajankohdan mukaan: yleensä kaskinauris kylvettiin Pietarin, Pekan, Pekon, Petterin päivänä 29. kesäkuuta.

Petrovski-nimistä nauriinsiementä on yhä myynnissä Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. Nykyiset Petrovski-naurislinjat ovat viljelyn ja valinnan seurauksena muuttuneet 1800-luvulta. Nauriit ovat nykyään muodoltaan pyöreitä eivätkä litteitä ja kuperapohjaisia kuten alkujaan.