Hilta ja Viljo palasivat kojulle tietäen, että kotiin lähdettäessä he saisivat uudet kengät jalkoihinsa. Loviisa antoi lapsille uuden tehtävän: Isänne takin hiha repesi, kun hän nosti lankavyyhtejä. Käykää viemässä se räätäli Lehtoselle, ennen kuin liike sulkeutuu."

Viljo nappasi takin käsivarsilleen. "Kyllä me ehdimme."

Räätälinliike löytyi torin laidalta, matalan kivitalon kulmasta. Ovessa roikkui kyltti, jossa luki: Räätäli Aapo Lehtonen – korjaukset ja mittatilaustyöt. Pöydillä lojui kankaita, nappilaatikoita ja liidunviiruja, ja ompelukone surisi nurkassa, missä nuorempi apuri viimeisteli liivin napituslistaa.

"Hyvää päivää," lapset sanoivat reippaasti. "Tuomme isämme takin. Hiha repesi tänään torilla."

Räätäli Aapo nousi työpöytänsä äärestä ja otti takin tutkittavakseen. Hän tarkasteli repeämää kulmien alta. "Tämä on helppo korjata. Sauma on vain ratkennut, ei kangas revennyt. Vahvistan sen parilla lisäpistolla. Jääkää vaikka katsomaan."

Lapset seurasivat kiinnostuneina, kun Aapo istui tuolilleen, kiersi langan neulan silmään ja alkoi ommella tasaista, napakkaa pistosta. Työn alla oli paksu villa, ja sormustin kilahti silloin tällöin neulan päätä vasten.

"Räätälin työssä tärkeintä on tarkkuus ja kärsivällisyys," hän sanoi. "Ja tietenkin hyvät välineet – neula, sormustin, liitu, mittanauha ja kunnon silitysrauta."

Viljo kurkisti pöydän alle. "Miksi teillä on noin monta rautaa?"

Aapo nauroi. "Ne lämmitetään puuhellalla, eivätkä pidä lämpöä kauaa. Kun yksi jäähtyy, toinen on valmiina. Niillä silitetään saumat litteiksi ja painellaan kaulukset siisteiksi."

Hilta katseli seinälle ripustettuja vaatteita: prameita liivejä, viittamaisia takkeja ja pieniä housuja. "Oletko tehnyt nuo kaikki itse?"

"Jokaisen," Aapo vastasi ylpeänä. "Ja monelle olen korjannut sen tärkeimmän vaatekappaleen – sellaisen, josta ei halua luopua. Niin kuin tämä takki, joka on ollut isällänne vuosia."

Hetken kuluttua korjaus oli valmis. Aapo viimeisteli sauman, silitti sen höyryllä ja ojensi takin Viljolle. "Valmis. Ja kestävämpi kuin ennen."

"Kiitos paljon!" Hilta sanoi iloisesti.

"Sanokaa isällenne terveisiä ja muistakaa: aina kannattaa korjata."

Lapset kiittivät vielä ja poistuivat liikkeestä tyytyväisinä. Oli jännittävää nähdä, kuinka pieni repeämä parani taitavissa käsissä – ja kuinka räätäli teki vanhasta taas käyttökelpoista, aivan kuin taikuri neulan ja langan avulla.

Ethän kopio tarinaa ilman lupaani. Olen kirjoittanut tarinan luokkaani varten. Sen tarkoitus on elävöittää ympäristöopin opetusta ja antaa kuva entisajan talonpoikaiselämästä.