Tervaniemen perhe saapui markkinapaikalle. He laittoivat tavarat huolellisesti esille myyntiä varten. Sillä välin Viljo ja Hilta saivat tehtäväkseen hoitaa asioita, joille Jaakko ja Loviisa heidät määräsivät. Viljo lähti päättäväisesti kulkemaan kaupungin kujia pitkin, Hilta perässään. Kaupunki oli heille molemmille uusi kokemus – korkeat rakennukset, kiviset kadut ja ihmisten hälinä tuntuivat lähes jännittäviltä.

Kulkiessaan he näkivät pienen portin, jonka takana avautui piha. Uteliaina he pujahtivat sisään ja löysivät itsensä sepän pajasta.

Paja oli pimeä ja nokinen, ja jo sen ovelle saakka kantautui kuuman raudan ja hiilen tuoksu. Pajassa jykevä alasin seisoi keskellä lattiaa. He näkivät, kuinka harteikas, partainen mies nosti kuparikappaleen ahjosta, hehkuvan punaisena, ja asetti sen alasimelle. Kipinät sinkoilivat, kun hän iski moukarillaan metallia, muotoillen sitä taitavasti.

"Hyvää päivää, lapset! Oletteko tulleet markkinoille vai onko jokin asia minulle?" seppä kysyi jykevästi ääntään korottaen.

"Päivää," Viljo sanoi. "Äiti pyysi meitä kysymään, voisitko takoa meille väripadan. Hän tarvitsee sen kankaiden värjäämistä varten. Vanha meni puhki."

Seppä nosti kulmiaan kiinnostuneena ja pyyhkäisi hikeä otsaltaan. "Väripata, vai? Sellainen vaatii vahvan pohjan ja tasaiset laidat, ettei värit karkaa yli."

Hilta nyökkäsi innokkaasti. "Äiti sanoi, että värit tarttuvat paremmin, jos pata on kunnolla tehty."

Seppä nauroi ja nyökkäsi. "Sitten tehdään kunnollinen pata. Odottakaahan hetki."

Lapset katselivat lumoutuneina, kuinka seppä otti kuparilevyn ja alkoi muotoilla sitä. Vasaran iskuista syntyi syvä, pyöreä pata, jonka pohja oli tukeva ja reunat kauniisti kaartuvat. Hän työsti yksityiskohtia huolella, ja viimein nosti padan esiin niin, että se kiilsi auringonvalossa.

"Siinä se on. Tällä värjäätte vaikka koko markkinakansalle huivit," hän virnisti ja ojensi padan Viljolle.

"Kiitos paljon!" Hilta huudahti silmät säihkyen. "Tämä on varmasti paras väripata, mitä meillä on koskaan ollut."

Viljo ja Hilta kiittivät innokkaasti ja lähtivät jatkamaan matkaansa pata sylissä. Pajasta kantautui yhä ahjon humina ja vasaran kumahdukset, kun seppä ryhtyi jo seuraavaan työhönsä.

Ethän kopio tarinaa ilman lupaani. Olen kirjoittanut tarinan luokkaani varten. Sen tarkoitus on elävöittää ympäristöopin opetusta ja antaa kuva entisajan talonpoikaiselämästä.