Viljo ja Hilta kulkivat pitkin kivistä katua väripata käsissään. Se painoi jonkin verran, mutta he kantoivat sitä ylpeinä, sillä he olivat hoitaneet tehtävän kunnialla. 

Markkinakenttä kuhisi nyt väkeä. Kulkukauppiaat, soittoniekat ja lasten nauru täyttivät ilman, kun ihmiset kiertelivät kojuja, maistelivat herkkuja ja hypistelivät käsitöitä. Tervaniemen perheen myyntikoju oli somasti koristeltu värikkäillä liinoilla ja rivissä roikkuvilla villalangoilla.

"Siinä se on!" Hilta huudahti, ja he riensivät vanhempiensa luo.

Loviisa oli juuri kertomassa asiakkaalle, miten villalangoista sai kotona tehtyä kauniin huivin, kun hän näki lapset palaamassa. "Oi, olettepa olleet ripeitä!" hän sanoi iloisesti.

Viljo laski padan varovasti maahan. "Seppä teki sen heti. Katso, miten hieno siitä tuli!"

Jaakko tuli kojun toiselta puolelta ja tarkasteli pataa nyökytellen. "Onpa jykevä ja kaunis. Tästä tulee hyvä apu värjäämiseen." Hän katsoi lapsia lämpimästi. "Te kaksi olette olleet oikein reippaita. Tiedättekö mitä? Nyt te ansaitsette uudet kengät. Kulman takana on suutarin verstas – menkää sinne ja sanokaa, että isänne maksaa."

Viljo ja Hilta katsoivat toisiaan innostuneina. "Kiitos, isä!" he huudahtivat yhteen ääneen ja kääntyivät heti lähteäkseen.

Suutarin verstas oli hieman syrjemmällä, kahden kangaskaupan välissä. Hyllyillä oli riveittäin kenkiä: saapikkaita, solkikenkiä ja siroja nahkatossuja. Perällä istui harmaatukkainen suutari, jolla oli nahkaesiliina ja silmälasit, jotka keikkuivat aivan nenän kärjessä. Hän oli juuri kiillottamassa pientä saapasta, kun lapset saapuivat.

"Päivää," Hilta sanoi reippaasti. "Isämme, Jaakko Tervaniemi, sanoi, että saamme teiltä uudet kengät."

Suutari kohotti katseensa ja hymyili. "Jaakko Tervaniemi? Tuo lankakauppias? Hyvä mies. No, katsotaanpa... Astukaa tänne valoon, niin näen jalkanne."

Viljo ja Hilta astuivat eteen. Suutari mittasi huolellisesti kummankin jalan pituuden ja leveyden ja kirjasi mitat pieneen muistivihkoon. Hän nyökkäsi tyytyväisenä. Valitkaapa nyt: haluatteko ruskeaa vai mustaa nahkaa? Ja haluatteko koristelua, vaikka punotut nauhat tai kukkakuvioita?"

Viljo valitsi mustan nahan ja tummat nauhat. Hilta ihastui ruskeaan nahkaan ja toivoi kylkeen pientä kukkakuviota. Suutari hymyili leveästi.

"Hyvä valinta molemmilta. Nämä kengät minä teen itse, juuri teidän jaloillenne. Tulkaa iltapäivällä takaisin – siihen mennessä ne ovat valmiit."

Ethän kopio tarinaa ilman lupaani. Olen kirjoittanut tarinan luokkaani varten. Sen tarkoitus on elävöittää ympäristöopin opetusta ja antaa kuva entisajan talonpoikaiselämästä.