Raamatun luomiskertomus
1. päivä
Kauan sitten, kauemmin kuin kukaan osaa edes kuvitella, ei ollut mitään. Ei ollut taivasta, maata, pilviä, eikä edes valoa. Kaikki oli pimeää ja tyhjää. Mutta siellä, kaiken keskellä, oli Jumala – viisas, voimakas ja täynnä rakkautta.
Jumala katseli tätä tyhjyyttä ja päätti tehdä jotain aivan erityistä. Hän päätti luoda maailman. Hän leijui vetten yllä, ja sitten hän sanoi ääneen:
"Tulkoon valo!"
Ja arvaatteko mitä tapahtui? Valo syttyi! Se kirkasti kaiken pimeyden. Ei ollut enää pelkkää mustaa, vaan nyt maailmassa oli myös kirkkautta. Jumala hymyili ja katseli valoa, ja hän sanoi:
"Tämä on hyvä."
Mutta Jumala huomasi, että valoa ja pimeyttä tarvittiin molempia. Joten hän erotti ne toisistaan. Valo sai nimen päivä, ja pimeys sai nimen yö. Ja niin syntyi maailman ensimmäinen päivä.
Kun päivä vaihtui iltaan ja tuli yö, Jumala oli tyytyväinen. Kaikki oli alkanut. Näin päättyi ensimmäinen päivä Jumalan suuressa luomistyössä.
Jumala katseli tätä tyhjyyttä ja päätti tehdä jotain aivan erityistä. Hän päätti luoda maailman. Hän leijui vetten yllä, ja sitten hän sanoi ääneen:
"Tulkoon valo!"
Ja arvaatteko mitä tapahtui? Valo syttyi! Se kirkasti kaiken pimeyden. Ei ollut enää pelkkää mustaa, vaan nyt maailmassa oli myös kirkkautta. Jumala hymyili ja katseli valoa, ja hän sanoi:
"Tämä on hyvä."
Mutta Jumala huomasi, että valoa ja pimeyttä tarvittiin molempia. Joten hän erotti ne toisistaan. Valo sai nimen päivä, ja pimeys sai nimen yö. Ja niin syntyi maailman ensimmäinen päivä.
Kun päivä vaihtui iltaan ja tuli yö, Jumala oli tyytyväinen. Kaikki oli alkanut. Näin päättyi ensimmäinen päivä Jumalan suuressa luomistyössä.
2. päivä
Kun ensimmäinen päivä oli päättynyt ja valo ja pimeys vaihtuivat yöksi ja päiväksi, Jumala jatkoi luomistyötään. Hän katsoi ympärilleen ja huomasi, että maailma tarvitsi vielä paljon lisää.
Silloin Jumala sanoi:
"Tulkoon kaartuva kansi vesien väliin, erottamaan vedet toisistaan."
Ja niin tapahtui. Yhtäkkiä vesien väliin ilmestyi jotain ihmeellistä: sininen ja kaunis kansi. Se venyi korkealle ja erotti veden, joka jäi kannen yläpuolelle, vedestä, joka jäi sen alapuolelle. Tuo kaunis, kaartuva kansi oli taivas.
Kun Jumala katseli luomaansa taivasta, hän tiesi, että se oli täydellinen. Taivas kaartui suurena ja avarana, ja sen alla maailma alkoi hahmottua. Jumala sanoi taas itselleen:
"Tämä on hyvä."
Tuli ilta, ja sitten tuli aamu. Näin toinen päivä päättyi, ja Jumala hymyili, sillä hänen maailmansa alkoi saada muotonsa.
Silloin Jumala sanoi:
"Tulkoon kaartuva kansi vesien väliin, erottamaan vedet toisistaan."
Ja niin tapahtui. Yhtäkkiä vesien väliin ilmestyi jotain ihmeellistä: sininen ja kaunis kansi. Se venyi korkealle ja erotti veden, joka jäi kannen yläpuolelle, vedestä, joka jäi sen alapuolelle. Tuo kaunis, kaartuva kansi oli taivas.
Kun Jumala katseli luomaansa taivasta, hän tiesi, että se oli täydellinen. Taivas kaartui suurena ja avarana, ja sen alla maailma alkoi hahmottua. Jumala sanoi taas itselleen:
"Tämä on hyvä."
Tuli ilta, ja sitten tuli aamu. Näin toinen päivä päättyi, ja Jumala hymyili, sillä hänen maailmansa alkoi saada muotonsa.
3. päivä
Toisena päivänä Jumala oli luonut kauniin taivaan, mutta hän tiesi, että maailmassa oli vielä jotain tärkeää tehtävää. Niinpä kolmantena päivänä hän jatkoi luomistyötään.
Jumala katsoi vettä, joka virtasi ja velloi kaikkialla, ja sanoi:
"Kokoontukoot taivaankannen alapuolella olevat vedet yhteen paikkaan, niin että maan kamara tulee näkyviin."
Ja aivan niin tapahtui! Vedet vetäytyivät, ja esiin nousi kiinteä maa. Jumala antoi maalle nimen maa, ja niille paikoille, joihin vedet olivat kokoontuneet, hän antoi nimen meri. Jumala katseli maata ja merta ja totesi tyytyväisenä:
"Tämä on hyvä."
Mutta Jumala ei pysähtynyt vielä tähän. Maa oli paljas, ja se tarvitsi elämää. Niinpä Jumala sanoi:
"Kasvakoon maa vihreyttä – siementä tekeviä kasveja ja hedelmäpuita, jotka kantavat hedelmissään siemeniä."
Ja maa totteli! Hetkessä kaikkialle alkoi versoa vihreyttä. Nurmikkoa, kukkia, puita ja pensaita nousi maan pinnalle. Oli korkeita palmuja ja pieniä apilankukkia. Omenoita, appelsiineja, viinirypäleitä ja monia muita hedelmiä alkoi kasvaa puissa, ja kaikissa hedelmissä oli siemeniä, jotta kasvit voisivat lisääntyä.
Jumala katseli maailmaa, joka nyt oli täynnä vehreää elämää. Hän kuuli lehtien havinan ja näki puiden oksilla kypsyvät hedelmät. Hän hymyili tyytyväisenä ja sanoi:
"Tämä on hyvä."
Tuli ilta, ja sitten tuli aamu. Näin kolmas päivä päättyi. Mutta Jumalalla oli vielä paljon lisää suunnitelmia!
Jumala katsoi vettä, joka virtasi ja velloi kaikkialla, ja sanoi:
"Kokoontukoot taivaankannen alapuolella olevat vedet yhteen paikkaan, niin että maan kamara tulee näkyviin."
Ja aivan niin tapahtui! Vedet vetäytyivät, ja esiin nousi kiinteä maa. Jumala antoi maalle nimen maa, ja niille paikoille, joihin vedet olivat kokoontuneet, hän antoi nimen meri. Jumala katseli maata ja merta ja totesi tyytyväisenä:
"Tämä on hyvä."
Mutta Jumala ei pysähtynyt vielä tähän. Maa oli paljas, ja se tarvitsi elämää. Niinpä Jumala sanoi:
"Kasvakoon maa vihreyttä – siementä tekeviä kasveja ja hedelmäpuita, jotka kantavat hedelmissään siemeniä."
Ja maa totteli! Hetkessä kaikkialle alkoi versoa vihreyttä. Nurmikkoa, kukkia, puita ja pensaita nousi maan pinnalle. Oli korkeita palmuja ja pieniä apilankukkia. Omenoita, appelsiineja, viinirypäleitä ja monia muita hedelmiä alkoi kasvaa puissa, ja kaikissa hedelmissä oli siemeniä, jotta kasvit voisivat lisääntyä.
Jumala katseli maailmaa, joka nyt oli täynnä vehreää elämää. Hän kuuli lehtien havinan ja näki puiden oksilla kypsyvät hedelmät. Hän hymyili tyytyväisenä ja sanoi:
"Tämä on hyvä."
Tuli ilta, ja sitten tuli aamu. Näin kolmas päivä päättyi. Mutta Jumalalla oli vielä paljon lisää suunnitelmia!
4. päivä
Kolmannen päivän jälkeen maa oli kaunis, täynnä vihreitä kasveja ja hedelmäpuita. Mutta Jumala tiesi, että maailma tarvitsi vielä lisää valoa ja rytmiä. Niinpä neljäntenä päivänä hän ryhtyi uuteen työhön.
Jumala katsoi taivaalle ja sanoi:
"Tulkoon valoja taivaankanteen erottamaan päivän yöstä. Olkoot ne merkkinä osoittamassa aikaa – päiviä, öitä, kuukausia ja vuosia. Ne loistakoot maan päälle ja antakoot valoa."
Heti kun Jumala puhui, taivaalle ilmestyi kaksi kirkasta valoa. Toinen valo oli suuri ja voimakas – se oli aurinko, joka valaisi päivän ja toi lämpöä ja energiaa. Toinen valo oli pienempi, mutta se loisti kauniisti yöllä. Se oli kuu, joka valaisi pimeän taivaan.
Mutta Jumala ei pysähtynyt vielä. Hän loi myös lukemattomia pieniä, tuikkivia valoja – tähtiä. Ne täyttivät yötaivaan kimalluksellaan, ja niiden valo toi lohtua ja ihmetystä kaikille, jotka niitä katselivat.
Jumala asetti nämä valot tarkasti paikoilleen. Aurinko hallitsi päivää, ja kuu ja tähdet hallitsivat yötä. Näiden valojen avulla ihmiset ja eläimet voisivat tietää, milloin on päivä ja milloin yö, ja ne auttaisivat kaikkia ymmärtämään ajan kulumista.
Kun Jumala katseli aurinkoa, kuuta ja tähtiä loistamassa taivaalla, hän nyökkäsi tyytyväisenä ja sanoi:
"Tämä on hyvä."
Tuli ilta, ja sitten tuli aamu. Näin päättyi neljäs päivä Jumalan suuressa luomistyössä.
Jumala katsoi taivaalle ja sanoi:
"Tulkoon valoja taivaankanteen erottamaan päivän yöstä. Olkoot ne merkkinä osoittamassa aikaa – päiviä, öitä, kuukausia ja vuosia. Ne loistakoot maan päälle ja antakoot valoa."
Heti kun Jumala puhui, taivaalle ilmestyi kaksi kirkasta valoa. Toinen valo oli suuri ja voimakas – se oli aurinko, joka valaisi päivän ja toi lämpöä ja energiaa. Toinen valo oli pienempi, mutta se loisti kauniisti yöllä. Se oli kuu, joka valaisi pimeän taivaan.
Mutta Jumala ei pysähtynyt vielä. Hän loi myös lukemattomia pieniä, tuikkivia valoja – tähtiä. Ne täyttivät yötaivaan kimalluksellaan, ja niiden valo toi lohtua ja ihmetystä kaikille, jotka niitä katselivat.
Jumala asetti nämä valot tarkasti paikoilleen. Aurinko hallitsi päivää, ja kuu ja tähdet hallitsivat yötä. Näiden valojen avulla ihmiset ja eläimet voisivat tietää, milloin on päivä ja milloin yö, ja ne auttaisivat kaikkia ymmärtämään ajan kulumista.
Kun Jumala katseli aurinkoa, kuuta ja tähtiä loistamassa taivaalla, hän nyökkäsi tyytyväisenä ja sanoi:
"Tämä on hyvä."
Tuli ilta, ja sitten tuli aamu. Näin päättyi neljäs päivä Jumalan suuressa luomistyössä.
5. päivä
Neljännen päivän jälkeen aurinko paistoi päivällä, ja yöllä kuu ja tähdet loistivat taivaalla. Mutta maailma oli vielä hiljainen – ei kuulunut ääniä eikä näkynyt liikettä. Jumala päätti, että nyt oli aika tuoda elämää veteen ja taivaalle.
Jumala katsoi merten syvyyksiin ja sanoi:
"Viliskööt vedet eläviä olentoja, ja lennelkööt linnut ilmassa taivaankannen alla."
Heti alkoi tapahtua. Meret alkoivat kuhista elämää! Suuret meripedot, kuten valaat ja delfiinit, liukuivat sulavasti vesissä. Kalaparvet vilistivät ja sukeltelevaivat meren kirkkaissa vesissä. Merihevoset, ravut ja pienet simpukat asettuivat merenpohjaan. Jopa pienimmät planktonit alkoivat tanssia aalloissa.
Mutta Jumala ei pysähtynyt vielä. Hän loi myös linnut, jotka nousivat siivilleen ja täyttivät taivaan. Oli suuria kotkia, jotka liitelivät korkealla, värikkäitä papukaijoja, jotka lensivät nopeasti, ja pieniä varpusia, jotka hypähtelivät oksalta toiselle. Jokainen lintu oli erilainen ja ainutlaatuinen.
Jumala katseli tätä uutta elämää – kaloja meressä ja lintuja taivaalla – ja sanoi:
"Tämä on hyvä."
Sitten Jumala siunasi nämä uudet luomuksensa. Hän sanoi:
"Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää. Täyttäkää meret ja taivaat elämällänne."
Vesi kohisi, kun kalat uivat ympäriinsä, ja taivas kaikui lintujen laulusta. Jumala oli tyytyväinen, sillä maailma alkoi elää ja hengittää.
Tuli ilta, ja sitten tuli aamu. Näin päättyi viides päivä Jumalan suuressa luomistyössä.
Jumala katsoi merten syvyyksiin ja sanoi:
"Viliskööt vedet eläviä olentoja, ja lennelkööt linnut ilmassa taivaankannen alla."
Heti alkoi tapahtua. Meret alkoivat kuhista elämää! Suuret meripedot, kuten valaat ja delfiinit, liukuivat sulavasti vesissä. Kalaparvet vilistivät ja sukeltelevaivat meren kirkkaissa vesissä. Merihevoset, ravut ja pienet simpukat asettuivat merenpohjaan. Jopa pienimmät planktonit alkoivat tanssia aalloissa.
Mutta Jumala ei pysähtynyt vielä. Hän loi myös linnut, jotka nousivat siivilleen ja täyttivät taivaan. Oli suuria kotkia, jotka liitelivät korkealla, värikkäitä papukaijoja, jotka lensivät nopeasti, ja pieniä varpusia, jotka hypähtelivät oksalta toiselle. Jokainen lintu oli erilainen ja ainutlaatuinen.
Jumala katseli tätä uutta elämää – kaloja meressä ja lintuja taivaalla – ja sanoi:
"Tämä on hyvä."
Sitten Jumala siunasi nämä uudet luomuksensa. Hän sanoi:
"Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää. Täyttäkää meret ja taivaat elämällänne."
Vesi kohisi, kun kalat uivat ympäriinsä, ja taivas kaikui lintujen laulusta. Jumala oli tyytyväinen, sillä maailma alkoi elää ja hengittää.
Tuli ilta, ja sitten tuli aamu. Näin päättyi viides päivä Jumalan suuressa luomistyössä.
6. päivä
Viidentenä päivänä vedet vilisivät kaloja, ja taivas oli täynnä lintujen laulua. Mutta maa oli vielä hiljainen – ei ollut eläimiä, jotka juoksisivat sen niityillä tai metsissä. Niinpä kuudentena päivänä Jumala päätti luoda lisää elämää.
Jumala katsoi maata ja sanoi:
"Tuottakoon maa kaikenlaisia eläviä olentoja – karjaeläimiä, pikkueläimiä ja villieläimiä."
Ja heti maa täyttyi liikkeestä! Peltojen ja niittyjen poikki juoksi lehmiä, lampaita ja vuohia. Metsissä loikkivat peurat, ketut ja karhut, ja aavikoilla leijonat ja kamelit harhailivat. Kaikkialla pienet pikkueläimet, kuten muurahaiset, hiiret ja jänikset, liikkuivat vilkkaasti. Jumala katseli eläinten moninaisuutta – suuria ja pieniä, nopeita ja hitaita – ja hän sanoi:
"Tämä on hyvä."
Mutta Jumalalla oli vielä jotain erityistä mielessään. Hän halusi luoda olennon, joka voisi hallita kaikkea, mitä hän oli tehnyt, ja joka olisi hänen kaltaisensa. Niinpä hän sanoi:
"Tehkäämme ihminen, tehkäämme hänet kuvaksemme, kaltaiseksemme. Hän hallitkoon meren kaloja, taivaan lintuja ja kaikkia eläimiä."
Ja niin Jumala loi ihmisen. Hän loi miehen ja naisen, jotka olivat hänen kuvansa mukaisia – viisaita, rakastavia ja luovia. Jumala katseli ihmisiä ja sanoi heille:
"Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää. Täyttäkää maa ja ottakaa se valtaanne. Hoitakaa sitä hyvin ja pitäkää huolta kaikista luomistani eläimistä ja kasveista."
Sitten Jumala antoi ihmisille ravinnoksi kaikki siementä tekevät kasvit ja hedelmät. Myös eläimille hän antoi ravinnoksi vihreät kasvit. Kaikki oli valmista – maa, taivas, meret ja kaikki elävät olennot olivat nyt sopusoinnussa.
Jumala katseli kaikkea, mitä hän oli tehnyt. Hän näki eläimet, ihmiset, auringon, tähdet ja vihreät metsät, ja hän sanoi:
"Kaikki on erittäin hyvää."
Tuli ilta, ja sitten tuli aamu. Näin päättyi kuudes päivä Jumalan suuressa luomistyössä.
Jumala katsoi maata ja sanoi:
"Tuottakoon maa kaikenlaisia eläviä olentoja – karjaeläimiä, pikkueläimiä ja villieläimiä."
Ja heti maa täyttyi liikkeestä! Peltojen ja niittyjen poikki juoksi lehmiä, lampaita ja vuohia. Metsissä loikkivat peurat, ketut ja karhut, ja aavikoilla leijonat ja kamelit harhailivat. Kaikkialla pienet pikkueläimet, kuten muurahaiset, hiiret ja jänikset, liikkuivat vilkkaasti. Jumala katseli eläinten moninaisuutta – suuria ja pieniä, nopeita ja hitaita – ja hän sanoi:
"Tämä on hyvä."
Mutta Jumalalla oli vielä jotain erityistä mielessään. Hän halusi luoda olennon, joka voisi hallita kaikkea, mitä hän oli tehnyt, ja joka olisi hänen kaltaisensa. Niinpä hän sanoi:
"Tehkäämme ihminen, tehkäämme hänet kuvaksemme, kaltaiseksemme. Hän hallitkoon meren kaloja, taivaan lintuja ja kaikkia eläimiä."
Ja niin Jumala loi ihmisen. Hän loi miehen ja naisen, jotka olivat hänen kuvansa mukaisia – viisaita, rakastavia ja luovia. Jumala katseli ihmisiä ja sanoi heille:
"Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää. Täyttäkää maa ja ottakaa se valtaanne. Hoitakaa sitä hyvin ja pitäkää huolta kaikista luomistani eläimistä ja kasveista."
Sitten Jumala antoi ihmisille ravinnoksi kaikki siementä tekevät kasvit ja hedelmät. Myös eläimille hän antoi ravinnoksi vihreät kasvit. Kaikki oli valmista – maa, taivas, meret ja kaikki elävät olennot olivat nyt sopusoinnussa.
Jumala katseli kaikkea, mitä hän oli tehnyt. Hän näki eläimet, ihmiset, auringon, tähdet ja vihreät metsät, ja hän sanoi:
"Kaikki on erittäin hyvää."
Tuli ilta, ja sitten tuli aamu. Näin päättyi kuudes päivä Jumalan suuressa luomistyössä.
7. päivä
Kuuden päivän aikana Jumala oli luonut taivaan, maan, meren, kasvit, eläimet ja lopulta ihmiset. Kaikki oli täydellistä ja hyvässä järjestyksessä. Jumala oli luonut maailman, jossa elämä voisi kukoistaa.
Jumala ei jatkanut työtään enää seitsemäntenä päivänä. Sen sijaan hän teki jotain erityistä: hän lepäsi. Jumala katsoi kaikkea, mitä oli luonut, ja tunsi syvää rauhaa ja tyytyväisyyttä. Kaikki oli valmista. Hän nautti maailman kauneudesta ja rauhasta. Jumala siunasi tämän päivän ja teki siitä pyhän.
Jumala ei jatkanut työtään enää seitsemäntenä päivänä. Sen sijaan hän teki jotain erityistä: hän lepäsi. Jumala katsoi kaikkea, mitä oli luonut, ja tunsi syvää rauhaa ja tyytyväisyyttä. Kaikki oli valmista. Hän nautti maailman kauneudesta ja rauhasta. Jumala siunasi tämän päivän ja teki siitä pyhän.