Toisena päivänä Jumala oli luonut kauniin taivaan, mutta hän tiesi, että maailmassa oli vielä jotain tärkeää tehtävää. Niinpä kolmantena päivänä hän jatkoi luomistyötään.

Jumala katsoi vettä, joka virtasi ja velloi kaikkialla, ja sanoi:
"Kokoontukoot taivaankannen alapuolella olevat vedet yhteen paikkaan, niin että maan kamara tulee näkyviin."

Ja aivan niin tapahtui! Vedet vetäytyivät, ja esiin nousi kiinteä maa. Jumala antoi maalle nimen maa, ja niille paikoille, joihin vedet olivat kokoontuneet, hän antoi nimen meri. Jumala katseli maata ja merta ja totesi tyytyväisenä:
"Tämä on hyvä."

Mutta Jumala ei pysähtynyt vielä tähän. Maa oli paljas, ja se tarvitsi elämää. Niinpä Jumala sanoi:
"Kasvakoon maa vihreyttä – siementä tekeviä kasveja ja hedelmäpuita, jotka kantavat hedelmissään siemeniä."

Ja maa totteli! Hetkessä kaikkialle alkoi versoa vihreyttä. Nurmikkoa, kukkia, puita ja pensaita nousi maan pinnalle. Oli korkeita palmuja ja pieniä apilankukkia. Omenoita, appelsiineja, viinirypäleitä ja monia muita hedelmiä alkoi kasvaa puissa, ja kaikissa hedelmissä oli siemeniä, jotta kasvit voisivat lisääntyä.

Jumala katseli maailmaa, joka nyt oli täynnä vehreää elämää. Hän kuuli lehtien havinan ja näki puiden oksilla kypsyvät hedelmät. Hän hymyili tyytyväisenä ja sanoi:
"Tämä on hyvä."

Tuli ilta, ja sitten tuli aamu. Näin kolmas päivä päättyi. Mutta Jumalalla oli vielä paljon lisää suunnitelmia!