Kun ensimmäinen päivä oli päättynyt ja valo ja pimeys vaihtuivat yöksi ja päiväksi, Jumala jatkoi luomistyötään. Hän katsoi ympärilleen ja huomasi, että maailma tarvitsi vielä paljon lisää.

Silloin Jumala sanoi:
"Tulkoon kaartuva kansi vesien väliin, erottamaan vedet toisistaan."

Ja niin tapahtui. Yhtäkkiä vesien väliin ilmestyi jotain ihmeellistä: sininen ja kaunis kansi. Se venyi korkealle ja erotti veden, joka jäi kannen yläpuolelle, vedestä, joka jäi sen alapuolelle. Tuo kaunis, kaartuva kansi oli taivas.

Kun Jumala katseli luomaansa taivasta, hän tiesi, että se oli täydellinen. Taivas kaartui suurena ja avarana, ja sen alla maailma alkoi hahmottua. Jumala sanoi taas itselleen:
"Tämä on hyvä."

Tuli ilta, ja sitten tuli aamu. Näin toinen päivä päättyi, ja Jumala hymyili, sillä hänen maailmansa alkoi saada muotonsa.