Blues
”Laulamalla huolista ja murheista saa ne kaikkoamaan.”
Blues on afroamerikkalaisen musiikin tyylilaji, joka kehittyi Yhdysvalloissa 1800- ja 1900-luvun vaihteessa mustan väestönosan keskuudessa. Blues vaikutti suuresti ensin jazzin syntyyn, ja myöhemmin se oli perustana rhythm and bluesin ja rockmusiikin synnyssä.
Bluesin juuret ovat Missisipin Delta-suiston alueen puuvillapelloilla 1900-luvun alussa, joilla orjat raatoivat epäinhimillisissä olosuhteissa. Helpottaakseen oloa plantaaselilla, orjat alkoivat laulaa toistolaulua: laulun johtaja aloitti ja muut toistivat perässä.
Lauluun kehittyi tietty muoto ja *vips*, blues oli syntynyt.
Bluesin synnyn tarkkaa ajankohtaa on yritetty asettaa eri lähteissä vuosien 1870 ja 1900 välille. Ensimmäinen konkreettinen tieto bluesista on vuodelta 1903, jolloin säveltäjä W. C. Handy kuuli mustan kitaransoittajan laulavan bluesia eräällä rautatieasemalla.
BLUES SÄHKÖISTYI SODAN JÄLKEEN
Paljolti juuri Chicagossa syntyi toisen maailmansodan jälkeen uusi sähköistä äänenvahvistusta hyödyntävä bluestyyli, jossa käytettiin nyt myös sähkökitaraa sekä huuliharppua, bassoa ja pianoa. Musiikki muuttui yhtyepainotteisemmaksi, voimakkaammaksi ja kiihkeämmäksi tullen samalla yhä suositummaksi.
BLUESKAAVA
Bluesin muoto on pysynyt muuttumattomana koko sen olemassaolon ajan. Muodon päälle soittajat improvisoivat sooloja, joka pohjautuu bluesasteikkoon.
Blues on yksinkertainen, itseään toistava musiikkityylilaji. Bluesin merkitys länsimaisessa musiikissa on korvaamaton ja ehkäpä sen tärkein ainesosanen.
Tunnettuja Blues-muusikkoja:
Robert Johnson
Muddy Waters
BB King
Otis Spann