7. Elinsiirtojen eettisyys (30 p.)

Elinsiirtoihin liittyviä eettisiä kysymyksiä voidaan arvioida seuraavista näkökulmista: arvot ja arvoristiriidat, hyveet, oikeudet, motiivit, seuraukset, velvollisuudet, toimintaa säätelevät normit, ammattieettiset periaatteet ja priorisointi. Näitä näkökulmia on mahdollista tarkastella elimen luovuttajan, elimen saajan, omaisten ja terveydenhuollon kannalta sekä yhteiskunnallisella ja globaalilla tasolla.

Elinluovutuksen voi katsoa olevan epäitsekkyyteen ja lähimmäisen rakkauden arvoon perustuva lahja elämälle, tai sen voi nähdä ilmentävän hyvää ihmisyyttä (hyve-etiikka). Arvoristiriitoja saattaa seurata esimerkiksi luovuttajan ja omaisen erilaisista näkemyksistä.

Elimen luovuttaminen perustuu vapaaehtoisuuteen. Luovutuspäätöksen voi tehdä elinaikanaan elinluovutuskortilla. Elinluovutuksesta on oikeus kieltäytyä, eikä elimiä siirretä aivokuolleeltakaan, jos on tiedossa, että hän on eläessään vastustanut siirtoa esim. arvojensa takia. Alaikäisen ja vajaakykyisen elinluovutukseen tarvitaan huoltajan suostumus.


Elinsiirtoa odottavan potilaan oikeuksiin kuuluu saada tietoa omasta sairaudesta sekä riskeistä, joita elinsiirtoon liittyy. Hänellä on myös omaa hoitoaan koskeva itsemääräämisoikeus. Elävälle läheiselleen munuaisen luovuttamista suunnittelevan on potilaan oikeuksien mukaisesti saatava riittävästi tietoa luovutukseen liittyvistä riskeistä ja haitoista. Luovutuspäätöksen tekemiseen on varattava riittävästi aikaa. Potilaan oikeuksiin kuuluu myös aivokuolleen henkilön ihmisarvoinen hyvä hoito sekä omaisista huolehtiminen ja omaisten surun kunnioitus.

Suomessa elinluovutuksesta ei saa palkkiota. Elinluovutuksen motiivina voi olla auttaminen ja hyvän tekeminen.
Elinsiirtoihin liittyviä globaaleja ihmisen perusoikeuksia rikkovia eettisiä ongelmia ovat elinkauppa eli elinten kaupallinen käyttö, laittomiin elinsiirtoihin liittyvä toiminta ja elinsiirtoturismi, jossa motiivina on taloudellinen hyötyminen. Elinsiirtoa odottavan ja tarvitsevan elinehtona on siirteen löytyminen. Eettisesti on kuitenkin väärin toivoa kuolemaa tai onnettomuutta, jotta siirteitä saataisiin. Siirteen saantiin ei voi Suomessa vaikuttaa esim. taloudellisesti.

Siirron seurauksena uuden elimen saanut voi elää tervettä elämää tai hänen elinaikansa saattaa pidentyä. Hän myös voi kokea kiitollisuutta luovuttajaa kohtaan. Vuoden kuluttua siirteistä toimii yli 90 %. Luovuttajan omaisille läheisen aivokuolema on raskas tilanne. Luovutustiedosta voi seurata ahdistusta mutta myös lohdutusta auttamismahdollisuuden kautta. Oman munuaisen luovutuksesta saattaa seurata luovuttajalle paitsi iloa, myös huolta sekä omasta että lähiomaisen selviämisestä.

Onko elimen saajan velvollisuus huolehtia terveydestään, jotta elinsiirto onnistuisi parhaalla mahdollisella tavalla?
Elimen luovutus ei ole velvollisuus.

Terveydenhuollossa elinsiirtotoiminta on vahvasti lailla ja kansainvälisillä sopimuksilla säädeltyä ja ohjeistettua. Elinsiirtojonossa odottaminen lisää sekä inhimillistä kärsimystä että sairauskuluja, joten siirtoprosessien tulisi olla laadukkaita, toimivia ja turvallisia. Lisäksi tarvitaan kansainvälistä yhteistyötä sopivien siirteiden löytämiseksi.

Terveydenhuollossa määritetään, kuka sopii luovuttajaksi, ja todetaan aivokuolema, jotta luovutus voidaan toteuttaa. Luovutukseen tarvitaan tieto elinluovutuskortista tai omaisilta saatu vainajan oletettu mielipide.
Luovutustilanteessa ammattietiikkaan kuuluu aivokuolleen henkilön ihmisarvoinen hyvä hoito sekä omaisista huolehtiminen ja omaisten surun kunnioitus. Ammattietiikan piiriin kuuluu myös, että potilaiden turvallisuus varmistetaan laadukkaalla ja ammattitaitoiselle tutkimisella. Samat vaatimukset koskevat elinsiirtotoimintaa kokonaisuutena. Elinluovuttajan ja siirteen saajan henkilöllisyyteen liittyvällä tiedolla on salassapitovelvoite. Elinluovutustahto ei saa vaikuttaa hoitoon, jos ihminen sairastuu vakavasti. Terveydenhuollossa valitaan elinsiirtoa tarvitsevat potilaat ja heidät asetetaan kiireellisyysjärjestykseen elinsiirtojonoon (priorisointi). Siirto- ja luovutuspäätöksien tekoon tarvitaan useamman lääkärin osallistumista.

Asiasisällön hallinta arvostellaan pistein 0−15.

4 pistettä Vastauksessa on analysoitu elinsiirtoihin liittyviä eettisiä kysymyksiä yhdestä näkökulmasta (tummennukset tekstissä). 

7 pistettä Vastauksessa on analysoitu elinsiirtoihin liittyviä eettisiä kysymyksiä kahdesta eri näkökulmasta.

10 pistettä Vastauksessa on analysoitu elinsiirtoihin liittyviä eettisiä kysymyksiä kolmesta eri näkökulmasta.

13 pistettä Vastauksessa on analysoitu elinsiirtoihin liittyviä eettisiä kysymyksiä neljästä eri näkökulmasta.

Tiedonkäsittely arvostellaan pistein 0–15 taulukon 1 kriteerien mukaan (käsitteet, argumentointi, kokonaisuus).