Ruut Kataisto kertoo Italian matkan annistaan:

Viime vuoden marraskuussa saimme Hämeenlinnaan Italiasta opettajavieraita, jotka tutustuivat italian, englannin ja suomen opetukseen VOPissa. Kun sain kuulla mahdollisuudestani osallistua Erasmus + -ohjelmaan, otin heti yhteyttä Giovanna Ferrariin ja kysyin, onnistuisiko vastavierailu. Varsinainen vastaanottajataho oli Pisan provinssin aikuiskoulutuskeskus (CPIA), mutta vierailin myös Luccan ja Livornon provinssien alueella.

Ensimmäisenä päivänä mukana oli irlantilainen opettajaryhmä ja heidän kanssaan osallistuin Erasmus +-tapahtumaan Livornossa. Italialaiset kollegat olivat vuoden ajan käyneet useissa Euroopan maissa tutustumassa oppilaitosten toimintaan ja kertoivat nyt kokemuksistaan muille. Italialaiseen tapaan paikalla oli myös kaupungin hallinnon edustajia. Ennen matkaa Giovanna oli pyytänyt minua lyhyesti kertomaan osaansuomessa-projektista, mutta koska en ole siihen itse osallistunut, esittelin yleisesti opistoamme ja muutamalla sanalla projektin nettisivuja.

Pontederassa olin mukana italian oppitunneilla. Opiskelijat olivat maahanmuuttajia, joista osalla ei ollut aiempaa kokemusta kouluopiskelusta. Tämän vuoksi opetus oli hyvin konkreettista ja tällä tasolla opettajat ovatkin koulutukseltaan varhaiskasvatus- tai luokanopettajia. Opiskelijat ovat aikuisia tai n.15-18-vuotiaita. Eräässä ryhmässä opiskelijat kyllä suorittivat oppivelvollisuuttaan tavallisessa koulussa, mutta heikon kielitaidon vuoksi he kävivät lisäksi CPIA:n italian tunneilla iltaisin. Keskustelin myös matematiikan opettajien kanssa, sillä nuorille opetetaan italian lisäksi tiedeaineita. Aiemmin CPIAlla oli ollut myös harrastustyyppisiä kursseja (kuten meillä), mutta tietyn hallinnollisrakenteellisen muutoksen jälkeen näin ei enää ole, eikä opettajilla olisi siihen enää aikaakaan. (Kaikki opettajat ovat päätoimisia, tuntiopettajia ei ole.)

Vierailin lisäksi Pietrasantassa ja Viareggiossa, jossa keskustelin opettajien kanssa opettamiseen liittyvistä käytännön asioista meillä ja heillä. Lisäksi rehtorit esittelivät minulle opetuksen hallinnollista rakennetta. Pietrasantassa paikallinen opettaja kertoi tämän keskiaikaisen kaupungin historiasta ja kaikkialla esillä olevasta taiteesta.

Opetusta seuratessani en ehkä oppinut mitään uusia kikkoja, vaan lähinnä muistutin itseäni vanhoista tärkeistä asioista, kuten ääneen lukemisesta (vielä suuremmassa määrin kuin nyt) ja kohdekielen käytöstä (Jos opiskelija ei ymmärrä, niin sitten otetaan kehonkieli käyttöön. Tämähän on hyvin luontaista italialaisille.) Lisäplussana oli tutustuminen irlantilaisiin ja keskusteluni heidän kanssaan. Erittäin tärkeää oli myös päivittää tiedot pandemian jälkeisestä arkipäivästä Italiassa. Mikä on muuttunut ja mikä ehkä ei niin kovin paljon, koska tämä on tietoa, jota suomalaiset opiskelijat tarvitsevat matkatessaan Italiaan.