Oppimiskokemuksia maailmalta
Teatteriryhmä Riogordossa ja Malagassa, Espanjassa
Teatteriryhmä Riogordossa ja Malagassa keväällä 2026
Pääsiäinen Espanjan Riogordossa veti Valkeakosken kaupunginteatterin Erasmus-ryhmän liikkeelle ja matkaan lähdimme keskiviikkona 1.4. Lensimme Malagaan ja kentältä siirryimme Riogordon kylään. Riogordo on n. 3000 asukkaan kylä Malagan koillispuolella Andalusiassa. Kylä on tunnettu oliivipuistaan, vuoristomaisemistaan ja edelleen vankoista perinteistään. Paikallisperinteet olivatkin matkamme innoittaja, sillä tarkoituksenamme oli osallistua El Paso -kärsimysnäytelmään sekä päästä näkemään ja kokemaan espanjalaisia pääsiäiskulkueita. Näistä perinteistä ja niihin osallistumisesta ryhmä haaveili viime matkan blogipostauksessaan. Seurueeseen kuuluivat teatterimme harrastajanäyttelijät Marika ja Mauri Järvinen, Meri Ollila, Kristiina Laurila, Merja Vaittinen ja Harri Salminen, sekä henkilökunnasta matkanvetäjinä teatterinjohtaja Minna Kangas, sekä Heidi Tourunen. Osa ryhmästä oli ensikertalaisia.
Majoituimme Erasmus-isäntämme Augmenters-yhdistyksen Plaza-talossa aivan Riogordon keskustassa. Talosta löytyy tilaa kahdeksalle yöpyjälle sekä täydet mukavuudet. Talo on itsessäänkin suorastaan kokemisen arvoinen, ja niin tilava, että ryhmämatkailua hieman etukäteen kaihtaneetkin kokivat olonsa mukavaksi! Teimme itsemme taloksi ja lähdimme läheiseen kuppilaan syömään illallista isäntiemme Kristian Kaarnan ja Markus Ahon kanssa. Matkalla takaisin talolle näimmekin jo ensimmäisen pienimuotoisen iltakulkueen, joka vaikuttavuudestaan huolimatta oli pientä siihen verrattuna, mitä tulisimme myöhemmin näkemään.
Torstaiaamuna lähdimme yhteiselle aamiaiselle samaiseen kahvilaan. Aurinkoinen sää ja kauniit maisemat houkuttelivat osan ryhmästä aamukävelylle ihmettelemään kylää ja sen mäkisiä katuja. Riogordoon matkaavalle tärkeää ovatkin hyvät jalkineet ja reipas mieli! Aamiaisella kertasimme päivän ohjelmaa, johon kuuluisi pormestarin tervehdys kaupungintalolla, vierailu etnografisessa museossa sekä pienimuotoinen harjoitus tulevaa El Paso -näytelmää varten. Kaupungintalolle ja museoon saimme seuraksemme toisen Erasmus+ -ryhmän Suomesta ja pääsimme antamaan pormestarille ja apulaispormestarille tuliaisemme.
Iloksemme sää oli varhaiseen ajankohtaan nähden jopa tavanomaista lämpimämpi, mutta onneksi ehdimme virkistäytyä välillä pienillä limutauoilla - lämpö tosiaan yllätti meidät kaikki, sillä olimme varautuneet kevättakein ja kaulaliinoin!
Poikkesimme ohimennen myös kylän kirkossa, jossa vapaaehtoiset valmistelivat pääsiäiskulkueissa kannettavia näyttäviä rakennelmia tuhansin aidoin kukkasin!
Myöhemmin iltapäivällä oli siis aika siirtyä El Paso -näytelmän harjoituksiin ja pukusovitukseen. Kyseessä on Riogordon pitkäaikainen pääsiäisperinne, kärsimysnäytelmä, jota on esitetty jo 75 vuoden ajan. Näytelmää tuottaa El Paso de Riogordo –yhdistys, ja se saa liikkeelle satoja vapaaehtoisia sitä toteuttamaan. Parhaimmillaan näytelmää kerääntyy katsomaan tuhansia ihmisiä sen kahtena esityspäivänä. Erityistä vierailussamme olikin se, ettei näytelmään ole aiemmin päässeet esiintymään kuin taustaltaan paikalliset. Meidät otettiin avosylin vastaan ja moni ilahtuikin kysyessään “Oletteko te ne suomalaiset?”.
Pieni harjoitus oli paikallaan, sillä vaikka liikuimme valtavan ihmisjoukon mukana lavalla, täytyi opetella muistamaan, mitä tehdä milloinkin ja minne mennä.
Perjantaina oli pääsiäiskulkueen pääpäivä ja lähdimmekin seuraamaan sitä muiden mukana. Kulkueessa kannettiin kolmea suurta “vaunua”, joiden päällä oli uskonnollisia figuureja. Kulkueeseen kuului myös orkesteri sekä erilaisia soihdun- ja lipunkantajia.
Iltapäivällä pääsimme myös näkemään El Pason katsomosta käsin, joka oli tietenkin helpotus ajatellen seuraavan päivän osallistumistamme lavan puolella. Näytelmää oli kiinnostavaa seurata, ja se oli ihmismassoineen ja oikeine eläimineen näyttävää seurattavaa. Näytelmä lavasteineen oli rakennettu rinteeseen, jonka etualalla oleva kenttä toimi katsomona.
Palasimme illaksi talolle ja puolilta öin ulkoa kantautuva rummutus houkutteli meidät parvekkeelle - yökulkue tulee! Jos kulkue oli upea päivänvalossa, se taatusti oli sitä iltahämärällä. Ihastelimme kynttilöin valaistua ihmismassaa osa parvekkeella, osa kadulla. Näky oli niin vaikuttava, että oli vaikea päättää, pitäisikö hihkua vai olla aivan hiljaa ja hartaasti.
Lauantaina oli meidän vuoromme esiintyä El Pasossa. Näytös alkoi vasta iltapäivällä, joten ehdimme hyvin vielä ennen sitä käydä katsastamassa jotain mielenkiintoista. Meille oli suositeltu vierailua paikallisella katolisella hautausmaalla, joten päiväkävely suuntautui sinne.
Iltapäivällä siirryimme esityspaikalle, jossa teimme nopean vaatevaihdon ja muiden mukana odotimme esitystä alkavaksi. Tunnelma oli iloinen ja jännittynyt, oli hienoa saada olla osa Riogordolaisten ylpeydenaihetta. Yli kolmituntinen näytelmä oli yllättävän äkkiä ohi ja selvisimme siitä kaikki hienosti!
Esityksen jälkeen illastimme yhdessä ja oli aika pakata talolla tavarat kasaan, sillä sunnuntaiaamu veisi meidät Malagaan viimeiseksi päiväksi ja yöksi. Malagassa meillä oli ohjelmassa vierailu Carmen Thyssen –taidemuseossa, sekä Zarzuela–esityksen seuraaminen Teatro Cervantesissa. Zarzuela on perinteikäs espanjalainen musiikkiteatterisuuntaus.
Viimeisen päivän viettäminen Malagan vanhan kaupungin ihmisvilinässä ja pikku putiikeissa oli kuin toisesta maailmasta piskuiseen Riogordoon verrattuna, mutta teki matkakokemuksesta monipuolisemman ja tarjoili meille erilaisen kulman espanjalaiseen kulttuuriin.
Kruunasimme illan vielä etsimällä kivan tapas-ravintolan vanhan kaupungin kujalta, jossa saimme ruokailla tunnelmallisesti hämärtyvän Malagan illassa.
Maanantain aamulento vei meidät turvallisesti kotiin, sateiseen Suomeen, monta ainutlaatuista kokemusta rikkaampina!
Teksti: Heidi Tourunen
Kuvat: Ryhmä, Kristian Kaarna
Tanskan kirjastoihin tutustumassa
Kirjaston job shadowing Tanskassa 12.-18.4.2026
Olimme työvarjostusjaksolla Tanskassa Norddjursin kunnassa. Vuonna 2024 kaksi Norddjursin kirjaston työntekijää oli Valkeakosken kaupunginkirjastossa työvarjostuksessa, joten nyt pääsimme toteuttamaan vastavierailun. Varjostuksen tavoitteena oli saada lisää ideoita tapahtumamarkkinointiin, saavutettavuuteen, sisällöntuotantoon sekä digitaalisiin palveluihin. Maria keskittyi tapahtumiin ja Iina halusi erityisesti saada lisätietoa kirjastojärjestelmä Cicerosta. Meille molemmille tuli vielä ennen matkaa tavoitteeksi hankkia tietoa Valkeakoskelle perustettavaa omatoimikirjastoa varten.
Sunnuntai 12.4.2026
Sunnuntai toimi meillä matkustuspäivänä. Matka sujui ilman suurempia ongelmia ja lento Helsingistä Kööpenhaminaan oli lyhyt ja aikataulussa. Junamatka Kööpenhaminasta Aarhusiin kesti reilu kolme tuntia ja olimme perillä Aarhusissa vasta illalla. Majoituksemme sijaitsi Aarhusin keskustassa, vain muutaman minuutin kävelymatkan päässä rautatieasemalta.
Maanantai 13.4.2026
Ensimmäinen työvarjostuspäivämme alkoi joukkoliikenteen ongelmilla. Grenaan kirjasto, joka oli vierailumme ensisijainen kohde, sijaitsi Letbane-junayhteyden päässä ja aamun kolme ensimmäistä junavuoroa peruttiin lyhyellä varoitusajalla ja jäimme värjöttelemään laiturille ihmetellen, miten oikein pääsemme Grenaan. Lopulta neljäs juna saapui ajallaan ja pääsimme Grenaan kirjastoon. Saimme kuulla, että julkisen liikenteen takkuilu on valitettavan tavallista Tanskassa.
Ensimmäisenä saimme opastetun kierroksen Grenaan kirjastossa, jonka jälkeen johtaja Lars kertoi meille yleistietoa Norddjursin kirjastoista. Kirjastoja on neljä ja niissä kaikissa on omatoimiaikaa: Grenaa, Auning, Ørum, Ørsted. Lisäksi heillä on käytössä kaksi palvelupistettä, joihin saa varaamalla kirjoja. Työntekijöitä on 18, joista osa työskentelee kahdessa kirjastossa, osa yhdessä. Torstaisin kirjastot auki vain omatoimella, koska tiimit kokoontuvat silloin. Tiimejä on yhteensä kahdeksan, kaikkien kirjastojen työntekijät kuuluvat useampaan tiimiin.
Opimme, että kirjastolaki on Tanskassa paljon suppeampi kuin muissa Pohjoismaissa ja tähän toivottiin muutosta. Tanskan kirjastoissa on kuitenkin panostettu siihen, että jokaisella on pääsy aineistoon asuinpaikkakunnasta riippumatta, seutukuljetukset kulkevat joka päivä, eikä niistä aiheudu lisämaksua asiakkaille.
Meille pidettiin myös lyhyt esittely kirjaston verkkosivusta. Kaikilla Norddjursin kirjastoilla on yksi verkkosivu, jonka kautta voi hoitaa periaatteessa kaiken. Kirjastojärjestelmä Cicero on yhdistetty kotisivuihin eli Cicerossa tehdyt muutokset esimerkiksi aukioloaikoihin päivittyvät suoraan kotisivuille.
Loppupäivästä meille kerrottiin kirjastojen perustöistä. Esimerkiksi hyllyopasteet olivat selkeitä ja samankaltaisia kaikissa Norddjursin kirjastoissa. Painotus oli lähes kaikissa kirjastoissa kotimaisessa aineistossa ja tarjolla oli hyvin vähän vieraskielistä kirjallisuutta, mikä poikkeaa suomalaisten kirjastojen kokoelmapolitiikasta. Yhteistä meille oli se, että aikuisten genresuosikkeja olivat dekkarit ja romantiikka.
Sen sijaan aikuisten fantasiakirjallisuus ei ole Tanskassa suosittua. Lapsille ja nuorille oli joka kirjastossa omat fantasiaosastot, eli se mielletään heidän jutukseen toisin kuin meillä Suomessa, jossa fantasiakirjallisuus on suosittua kaiken ikäisten keskuudessa.
Tiistai 14.4.
Tiistaina tutustuimme Auningin kirjastoon.
Meille kerrottiin hieman eReolen e- ja äänikirjapalvelusta (lapsille on oma eReolen Go, jossa sisältöä tuottavat lapset lapsille). Tanskassa digitaalisten aineistojen lisenssit ovat kalliita, joten e-aineistossa on Norddjursissa rajoitettu viiteen äänikirjaan ja viiteen e-kirjaan kuukaudessa. Tämän lisäksi heillä on lainattavissa myös niin sanottuja sinisiä kirjoja, joita voi lainata "rajattomasti". Lisenssit kuitenkin loppuvat aina kesken ennen kuun vaihdetta, koska äänikirjojen suosio on kasvussa. eReolen on integroitu kirjaston omiin verkkosivuihin.
Kirjastot tarjoavat myös livestream-yhteydellä toteutettavia tapahtumia, jotka tuottaa Aarhusin yliopisto. Yliopiston kautta on mahdollista saada tietyt yleisluennot esitettäväksi kirjaston tiloissa etäyhteydellä. Livestream –luennot ovat suosittuja ja ne tarjoavat hyvän tavan edistää kuntalaisten pääsyä tutkitun, tieteellisen aineiston pariin.
Meille kerrottiin myös Auningin uudistetusta lastenosastosta, johon teatteriryhmä Madam Bach oli suunnitellut interaktiivisen vuodenaikaseinän.
Seurasimme Auningissa kolmosluokkalaisten kirjastovierailua, jossa hyödynnettiin lisättyä todellisuutta Bibliobitterne-sovelluksen avulla. Sovellus on käytössä kaikissa Tanskan yleisissä kirjastoissa.
Iltapäivästä siirryimme Ørumin kirjastoon, joka tekee yhteistyötä paikallisen erityiskoulun kanssa. Siellä on myös lukukoiratoimintaa, joka meistä poiketen painottuu lukemishaasteisille ja sitä myös markkinoidaan pääasiassa vain tälle kohderyhmälle. Tästä saimme aikaan keskustelua siitä, mihin puolin ja toisin voisimme lukukoiratoimintaa kehittää. Ørum Bibliotek toimii pienellä henkilöstöllä ja siellä on koululaisten kirjastokortit numerolukollisessa kaapissa, josta opettaja voi jakaa ne oppilaille omatoimiaikana. Ørum Bibliotekissa oli rakennettu siirrettävillä sermeillä nuorille oma osasto, joka toimi myös lukukoiran soppena. Tällainen on mahdollista toteuttaa edullisesti ja helposti ja se oli toiminut heillä hyvin. Tästä aiomme ottaa ideaa myös meidän kirjastoomme!
Ørumissa meille kerrottiin myös Viikko 17:sta, johon Norddjursin kirjastot osallistuvat. Grenaan kirjastossa tähän oli osallistuttu laittamalla esille siemenkirjasto
Tiistaina kävimme vierailemassa Arosissa eli Aarhusin taidemuseossa. Meiltä kului koko iltapäivä ihmetellen useita hienoja näyttelyitä, jotka olivat neljässä eri kerroksessa ja katolle rakennetussa sateenkaari panoraamassa. Voimme suositella vierailua kaikille Aarhusiin matkaaville!
Keskiviikko 15.4.
Keskiviikkona pääaiheenamme oli kirjastojärjestelmä Cicero, joka on käytössä kaikissa Tanskan yleisissä kirjastoissa. Erityisesti Iina halusi tietää enemmän Cicerosta, sillä hän on mukana Pirkanmaan kirjastojen järjestelmätiimissä. Meille kerrottiin, että vaikka tanskalaiset kirjastotyöntekijät ovat olleet erittäin tyytyväisiä Ciceroon, puhaltaa vuoden 2027 aikana uudet tuulet, kun Tanskan kirjastot siirtyvät käyttämään Ciceron pilvipohjaista versiota. Henkilökunnalla on käytössä ominaisuus, jonka avulla on mahdollista katsoa varauslistaa reaaliaikaisesti omalla työpuhelimella, mikä välttää päällekkäistä työtä. Tämä olisi meillekin erittäin toivottu lisä. Myös mobiililainaus oli mahdollista.
Iltapäivällä siirryimme autokyydillä Auningin kirjastoon seuraamaan luentoa nimeltä Gammel Estrup & alchemy. Kirjastonjohtaja vei meidät ennen luentoa katsomaan Gammel Estrupia, joka on kartanomuseo, jotta saisimme paremman käsityksen tapahtuman aiheesta.
Torstai 16.4.
Torstaina päivämme alkoi tavallista myöhemmin, sillä ohjelmamme sijoittui Aarhusiin. Käytimme vapaan ajan hyödyksi menemällä aamupalalle LYNfabrikkeniin, joka on entiseen tehdasrakennukseen tehty kahvila ja yhteisöllinen työtila. Aamiaisen jälkeen oli vuorossa opastettu kierros Dokk1 nimisessä kirjasto- ja kulttuurikeskuksessa. Dokk1:ssa oli suuri lajitteluautomaatti, joka sisälsi ominaisuuden, joka osasi laskea kunkin alueen kirjaston hyllymäärän sekä kirjan paksuuden (cm) ja määritellä mihin kirjastoon kirja tulee lähettää, jotta se mahtuu hyllyyn.
Palautusten määrä oli valtava ja jatkuva - prosessin pullonkaula on siinä, että laatikoita seisoo valtavat määrät kellarissa odottamassa kuljetukseen pääsyä. Osa-aikaiset ja opiskelijat hoitavat logistiikkatyön sekä varausten haun Dokk1-kirjastossa, joten osa kirjaston toiminnoista pyörii aina tällaisella työvoimalla. Dokk1:sta löytyi myös hieman laajempi vieraskielisen aineiston valikoima mitä Norddjursin kirjastoista. Dokk1 tutustuimme myös siemenkirjastoon, upeaan ja laajaan lastenosastoon sekä Maker-Labiin.
Dokk1 vierailun jälkeen piipahdimme kadun toisella puolella National Editorial Officessa, jonka omistavat kirjastot, mutta rahoitus tulee valtiolta. National Editorial Office on koko Tanskan kattava sisällöntuotantopalvelu kirjastoille ja sen tavoitteena on tuottaa laadukasta sisältöä tanskalaisten kirjastojen verkkosivuille. Kirjastot voivat myös itse toivoa tai tuottaa sisältöjä. Tällaista palvelua ei heidän tietääkseen ole missään muualla maailmassa. Syksyllä palvelua uudistetaan ja sen myötä muun muassa nimi muuttuu.
Perjantai 17.4.
Perjantaina meille kerrottiin erityisesti aikuisten tapahtumatuotannosta. Tapahtumissa halutaan keskittyä paikallisuuteen ja niihin asiakkaisiin, jotka jo käyttävät kirjastoa. Tapahtumatuotanto on samantyylistä, kun meillä eli kirjasto järjestää itse tapahtumia ja paikalliset saavat myös järjestää tapahtumiaan kirjaston tiloissa. Tapahtumiin osallistuu pääasiassa ikäihmiset ja perheet, niin kuin Valkeakoskellakin. Tapahtumat saattavat olla asiakkaille maksullisia (pieni, nimellinen korvaus), niihin pitää yleensä ilmoittautua etukäteen ja niissä on perinteisesti kahvi- ja pullatarjoilu, mitä ei ole käytössä meillä. Perinteisistä kirjailijavierailuista on Norddjursissa siirrytty kirjailijoiden haastatteluun, koska ne ovat olleet suosittuja.
Iltapäivällä kuulimme lisää kouluyhteistyöstä. Tanskassa ei ole määritelty virallista yhteistyöpolkua kirjaston ja koulujen välillä samaan tapaan kuin Suomessa. Tanskassa on kehitetty "book a librarian"-palvelu, jossa opiskelija itse voi varata kirjastonhoitajan auttamaan tiedonhaussa koulutehtäviä varten joko paikan päälle tai etänä. Tarkoitus on markkinoita palvelua suoraan opiskelijoille sosiaalisen median kautta. Kirjasto ja päiväkodit tapaavat vuosittain ja suunnittelevat yhteistyötä. Tilanteeseen on päädytty aiemmin toteutetun hankkeen kautta.
Meille kerrottiin, että perjantaina saamme lähteä aiemmin, koska tapana on lopettaa työt jo kello kahden aikaan. Suuntasimmekin ennätysaikaisin juna-asemalle ja kohti Aarhusia.
Lauantai 18.4.
Saimme jo aiemmin viikolla kuulla, että Aarhus-Kööpenhaminan junayhteydessä on ollut haasteita koko viikon ajan, mutta lauantaihin mennessä yhteys oli palautunut melkein normaaliksi. Ainoana muutoksena aiempaan oli se, että junayhteys ei vienyt meitä lentokentälle asti vaan jatkoimme Kööpenhaminan päärautatieasemalta bussiyhteydellä lentokentälle. Lentomme oli myöhässä, joten saavuimme Suomeen hieman aikataulusta jäljessä. Kaiken kaikkiaan matkustuspäivä sujui kuitenkin sujuvasti ja palasimme kotiin väsyneinä, mutta pää täynnä ideoita. Voimme suositella työvarjostusta kaikille, koska aihepiirit ja kiinnostuksen kohteet ovat räätälöitävissä ja viikon aikana uusia ideoita kertyi runsaasti puolin ja toisin.
Teksti ja kuvat: Iina Lehtiniemi ja Maria Väänänen-Järvinen, Valkeakosken kaupunginkirjasto
Kieltenopetusta aikuisille kanarialaisittain
Job shadowing -jaksolla Gran Canarialla maaliskuussa 2026
Koulussa opetetaan ja opiskellaan englantia, saksaa ja ranskaa. EOI-kouluissa kurssit on määritelty taitotasoittain varsin tarkasti, ja opiskelija ohjataan hänelle sopivalle taitotasolle, esim. A2.1, A2.2, B1.1 jne. Lukuvuosi päättyy toukokuussa kielikokeisiin, joihin opiskelu tähtää. Kokeet ovat standardoituja koko Kanarian saarilla, ja niiden laatijat ovat kanarialaisia opettajia. Suoritukset arvioidaan arvosanoilla 1-10, ja hyväksytyn suorituksen saadakseen arvosanan pitää olla vähintään 6,5. Hylätyn kokeen voi uusia syyskuussa. Kokeen läpäisystä on hyötyä monenlaisessa työssä ja opiskelussa, esim. opettajilla hyväksytty kielikoe voi nostaa palkkaa.
Seurasin englanninkielen oppitunteja eri tasoilla, A2.1 -tasolta C2.1 -tasolle. Oppitunnit olivat varsin vauhdikkaita, tehtävästä toiseen siirryttiin reippaasti, ja opettajat pitivät koko ajan vauhtia yllä. Ensimmäisellä seuraamallani tunnilla (A2.1) opettaja muistutteli ryhmätehtävissä jäljellä olevasta ajasta ("1 minute", "30 seconds"...). Tehtävien tarkistusajatkin laskettiin sekunneissa :) Opettajan puhetta oli tunneilla paljon, mutta se oli pääasiassa kohdekielistä. Espanjaa käytettiin apukielenä vain, kun sille oli selkeästi tarvetta.
Pidemmälle edenneiden oppitunneilla kiinnitin huomiota varsin haastaviin aiheisiin. B2-tason tunnilla teemana oli naisten päivä, ja tunnilla keskusteltiin historian merkittävistä naisten asemaan vaikuttaneista naisista. Aika paljon piti olla yleissivistystä, että pysyi keskustelussa mukana!
Koska kurssit tähtäävät loppukokeeseen, kielioppiasioita käsiteltiin kaikilla seuraamillani oppitunneilla varsin tarkasti. Kokeissa on myös suullinen osuus, joka on monologi. Tätä varten esim. yhdellä seuraamallani A2.2 -tason kurssilla opiskelijat harjoittelevat vähän joka viikko. C2.1 -tason pitkälle edenneiden kurssilla tehtiin myös paljon varsin haastavia kielioppiharjoituksia, joissa kokenut englannin kielen opettajakin joutui vähän pinnistelemään.
Pääsin yhtenä päivänä tutustumaan myös toiseen EOI-kouluun, EOI Santa María de Guíaan, joka sijaitsee Gran Canarian saaren pohjoisosassa, lähellä historiallista Gáldarin kaupunkia. Pääsin koulussa vierailevan italialaisen Erasmus+ -opiskelijaryhmän mukana käymään La Cueva Pintada -museossa, ja tutustuin arkeologisissa kaivauksissa löytyneeseen esihistorialliseen kylään ja Gran Canarian saaren historiaan. Keskustelin myös koulun johtajan Evan kanssa heidän varsin monipuolisesta Erasmus+ -toiminnastaan, josta he ovat saaneet European Innovative Teaching Award -palkinnon.
Kanarialainen kieltenopetus eroaa suomalaisesta jonkin verran. Erityisesti testauksen painottaminen vaikuttaa opetuksen suunnitteluun ja toteutukseen merkittävästi. Toisaalta se jäykistää järjestelmää, toisaalta se tuo opetukseen myös tietynlaista ryhtiä ja rytmiä, mikä on Suomessa täysin opettajan omilla harteilla. Pidin hyvänä sitä, että kohdekieltä käytetään opetuksessa mahdollisimman paljon.
Minut otettiin koulussa erittäin lämpimästi vastaan, sekä opettajat että opiskelijat olivat hyvin välittömiä ja ystävällisiä. Suosittelen job shadowing -jaksoja lämpimästi, jakson aikana pääsee hyvin sisälle oppilaitokseen ja sen opetukseen, ja keskustelut kollegoiden kanssa avartavat omaa ajattelua ja antavat uutta perspektiiviä myös omaan työhön Suomessa.
Teksti ja kuvat: Johanna Jokinen
Resilienssiä ja hyvinvointia Dublinissa
Resilienssiä ja hyvinvointia Dublinissa
Kurssimme Resilience and Well-being Strengths for Teachers oli Dublinissa tammikuussa 2026. Kurssi alkoi maanantaina erilaisilla tutustumistehtävillä. Saimme tehtäväksemme tarkkailla yhtä kurssilaista koko viikon ajan, ja viikon päätteeksi meidän pitäisi kirjoittaa hänestä pieni kuvaus keskittyen positiivisiin piirteisiin. Jokaiselle arvottiin henkilö, jota hänen piti tarkkailla. Teimme myös ryhmissä tehtävän, jossa jokainen kertoi jonkin omaan työhönsä liittyvän tarinan, ongelmatilanteen jonka oli mielestään osannut ratkaista hyvin. Muut poimivat pöydälle jaetuista korteista positiivisia adjektiiveja, jotka kuvasivat kertojaa ja hänen toimintaansa. Lopuksi kuuntelijat kertoivat, mitkä adjektiivit olivat valinneet ja miksi. Oli mukavaa saada positiivista palautetta omasta toiminnastaan. Samalla tehtävä auttoi tutustumaan toisiin kurssilaisiin.
Kurssin opettaja Patrick O´Hare on ammatiltaan psykoterapeutti. Tiistaina kurssilla käsiteltiin johdantona resilienssiin käsitettä ”flipping your lid” – miten aivomme reagoivat ärsykkeisiin, ja miten mantelitumake ottaa vallan ”taistele tai pakene” -tilanteissa. Patrick käsitteli erilaisia tapoja rauhoittaa itseään esim. silloin kun olemme jännittävissä tai ahdistavissa tilanteissa. Kävimme läpi erilaisia hengitysharjoituksia ja teimme meditaatioharjoituksen Patrickin ohjauksessa. Keskustelimme siitä, että ihminen ei ole yhtä kuin hänen ajatuksensa ja tunteensa. Erityisen mieleenpainuva oli tämä ohje: ”You can rest as the observer of your thoughts and emotions.”
Päivän toinen aihe oli stressi ja sen hallinta. Harjoituksina mm. ”Capacity cup” – harjoitus, jossa pohdimme, mistä merkeistä tiedämme, että stressitaso nousee, ja mitä voimme tehdä, jotta saamme sen taas laskuun. Keskustelimme myös siitä, mihin asioihin voimme vaikuttaa, ja mihin kannattaa keskittyä. Kaikkia maailman murheita ei kannata ottaa kannettavakseen, vaan on tartuttava asioihin, joihin voimme todellisuudessa vaikuttaa.
Puhuimme myös assertiivisuudesta, ja millaisia strategoita meillä on käytettävissämme kun teemme yhteistyötä muiden kanssa. Ryhdymmekö kilpailemaan, vältämmekö konfliktitilanteita, olemmeko mukautuvaisia, tyydymmekö kompromisseihin vai tähtäämmekö yhteistyöhön. Kaikkia strategioita voi käyttää, ja kaikissa on hyvät ja huonot puolensa. Ryhmissä pohdimme, mihin strategioihin meillä on taipumus turvautua, ja mihin johtaa esim. se, että ensisijaisesti mukautuu toisten tahtoon.
Keskiviikkona puhuimme mielenterveydestä ja miten sitä voi pitää yllä ja vahvistaa. Fyysinen aktiivisuus, läsnäolo ja tietoisuus, antaminen ja muiden auttaminen, jatkuva oppiminen ja yhteys muihin ihmisiin ovat mielenterveyden rakennuspalikoita. Teimme useita harjoituksia. Päivän teoriaperustana oli CBT (Cognitive Behavioural Therapy), ja keskustelimme erilaisista ajattelun ansoista, joihin voimme jumittua. Katastrofiajattelu, liian nopeiden johtopäätösten tekeminen, mustavalkoinen ajattelu, negatiiviseen keskittyminen ja positiivisten asioiden unohtaminen ovat joitakin näistä. Harjoitusten avulla pääsimme pohtimaan, mihin ajattelun ansoihin itse putoamme helposti.
Patric esitteli myös ihmisen perustarveajattelun: 1) Survival, 2) Love and belonging, 3) Fun, 4) Freedom, 5) Power. Jokainen ihminen painottaa näitä hieman eri tavoin, mutta kaikki käyttäytyminen on yritys tyydyttää perustarpeita. Keskustelimme siitä, miten tämä ilmenee esim. opiskelijoiden käyttäytymisessä, ja miten opettaja voi hyödyntää tätä kun miettii omia reaktioitaan.
Torstaina vierailimme EPIC-museossa, joka esittelee irlantilaisten vuosisatoja jatkunutta muuttoliikettä muihin maihin. Museo oli varsin vaikuttava ja se tarjosi kiinnostavan katsauksen Irlannin historiaan ja irlantilaisten resilienssiin historiallisissa murroksissa ja vaikeuksissa. Päivän hyvinvointiosuudessa suuntasimme DART-junalla Howthiin, jossa teimme pienen patikkaretken ja nautimme aurinkoisesta säästä.
Perjantaina teoriaosuudessa keskustelimme perfektionismista ja miten se estää kehitystä. Patrickin mukaan ”seiska on uusi kymppi” – toisin sanoen kannattaa tavoitella riittävän hyvää, koska kympin tavoitteluun menee suhteettoman paljon aikaa ja energiaa. Teimme erilaisia harjoituksia, joiden avulla reflektoimme omaa itseämme opettajina uran alkuvaiheessa ja nyt, ja pohdimme, mihin suuntaan haluamme opettajina ja ihmisinä kehittyä.
Päivän päätteeksi purimme viikon alussa saamamme tehtävän. Jokainen luki ääneen kirjoittamansa kuvauksen yhdestä kurssilaisesta, ja muut arvasivat, kenestä oli kyse. Patrickin ohjeena oli ollut keskittyä positiivisiin havaintoihin, ja oli mukava kuulla, miten jokaisesta kurssilaisesta kerrottiin jotain hyvää ja kannustavaa. Askartelimme myös itsellemme ”matkalaukut”, joihin laitoimme kotiin viemisiksi kurssilta saamiamme ajatuksia, oppeja ja mietittävää.
Kurssi oli erittäin hyvä, ja saimme siltä paljon uutta, jota voimme hyödyntää työssä ja elämässä. Kurssin vetäjä Patrick osasi asiansa erinomaisesti, ja kurssilaisilla oli keskenään hyvä ja rakentava ilmapiiri.
Teksti ja kuvat: Johanna Jokinen ja Reeta Tenhola