Oppimiskokemuksia maailmalta
Upean erilainen Kanarian kokemus
Espanjanopiskelijat Gran Canarialla huhtikuussa 2026
Huhtikuun puolivälin Erasmus+ - vierailumme Gran Canarialle tarjosi kymmenelle Valkeakoski-opiston opiskelijalle unohtumattoman kokemuksen siitä, millaista on olla eurooppalainen maanosan eteläisellä äärilaidalla. Kanarialaiset vastaavasti kiittelivät vuolaasti kokeneensa samaa aikaisemmin talvella ollessaan opintomatkalla Suomessa Valkeakoski-opiston vieraina. Erasmus-ohjelman ansiosta syntyi korvaamattomia kohtaamisia molemmin puolin.
Kanarian saaret moninaisuudessaan ovat monille pohjoiseurooppalaisille tuttu paikka lomanvieton kautta, ja alueen tuloista yli 70 prosenttia kertyy turismista. Se on paikallisille nykyään tärkein elinkeino, kun perinteinen maatalous on suurelta osin jäänyt jalkoihin. Se ei kuitenkaan ole syrjäyttänyt hotellikylissä näkymättömiä perinteisiä arvoja. Kulttuuri ja perinteet elävät yhä vahvasti ja vireästi tavallisen kanarialaisen arjessa, ja juuri tätä pääsimme todistamaan Erasmus+ - opintomatkallamme.
Vastaanottava organisaatiomme oli EOI Santa Lucía -kielikoulu, joka toimii valtion tuella ja tarjoaa kieliopintoja englannissa, saksassa ja ranskassa Vecindarion kaupungissa lähellä Gran Canarian lentokenttää. Kielitaito on saarella erittäin tärkeä tekijä matkailun sävyttämillä työmarkkinoilla. Majapaikastamme Las Palmasista Vecindarioon oli reilun puolen tunnin matka julkisella bussiyhteydellä. Henkilökuntaa Santa Lucía-koululla on 15 henkilöä, ja me saimme huomata heidän olevan kuin yhtä suurta perhettä.
Koulun johtaja Juani otti meidät erittäin lämpimästi vastaan maanantaiaamuna 13. huhtikuuta ja välitti heti alkuun Suomessa vierailleiden opiskelijoiden lämpimät kiitokset Valkeakoski-opistolle. Kiittely jatkui viikon mittaan eri yhteyksissä, niin tyytyväisiä Santa Lucían opiskelijat olivat olleet Suomen matkaansa. 
Juani kertoi meille myös olevansa tyypillinen kanarialainen. Perimää löytyy Pohjois-Afrikasta, Karibialta, Espanjasta ja Kanarian saarilta. Sekoitus, jonka monet muutkin näyttivät kokevan omakseen. Paikallinen espanjakin muistuttaa Kuuban ja monen muun Karibian alueen espanjaa, eikä kuuleman mukaan aina ole mahdollista erottaa niitä toisistaan. Vahvat yhteydet Atlantin taakse ovat syntyneet jo vuosisatoja sitten ensin Kolumbuksen retkien myötä, ja vahvistuneet myöhemmin, kun kanarialaiset suuntasivat sinne paremman elinkeinon toivossa ja palasivat sitten kotikonnuilleen vaurastuneina.
Tyypillinen kanarialainen on muutakin kuin perimää. Hän kunnioittaa alueen historiallisia perinteitä (kuten la lucha canaria femenina eli naisten paini, ks. kuva, jossa painii koulun johtaja Juani) ja vaalii myös luontoa. Turismi puolestaan on heille elintärkeä tulonlähde, jota pitää osata hallita. Matkailijat koetaan pääasiassa hyvänä asiana, mutta sen hallinnan järjestely aiheuttaa välillä kiivasta keskustelua, eikä varsinkaan luontoa haluta uhrata.
Massaturismi Gran Canarian saarella pyritään rajoittamaan eteläosiin, ja sitä puoltaa myös saaren ilmastollinen jakautuminen. Pohjoisessa kuten esim. pääkaupungissa Las Palmasissa sää oli meillekin viileähkö ja välillä jopa sateinen kun samaan aikaan saaren eteläisillä rannoilla helotti kuuma aurinko.
Isäntiemme kotipaikka, Vecindarion 80 000 asukkaan kaupunki, sijaitsi näiden kahden ilmastoalueen rajaseuduilla. Päiväsaikaan se oli eloisa keskus, jossa alkuviikosta puhalsi voimakas ja viileä tuuli, mutta viikon edetessä paikka muuttui aurinkoisemmaksi ja ryhmämme alkoi turvautua lounastunnin terasseilla ruoan lisäksi aurinkorasvaan. Koulumme EOI Santa Lucía kerää Vecindarioon kielten opiskelijoita laajalla säteellä alueen kylistä.
Kuten jo mainittua, maanantaina aloitimme päivän koululta Vecindariossa ja iltapäivällä palasimme Las Palmasiin, jossa EOI:n opettajat ja opiskelijat johdattivat meidät tutustumaan pääkaupungin vanhimpiin osiin. Niissä saimme rautaisannoksen kulttuurihistoriaa Kolumbuksen entisessä talossa (nyk. museo Casa de Colón) ja näimme mahtavan Santa Anan katedraalin aukioineen. Samalla meille avatttin Kanarian saarten upeaa historiaa keskustellen saarten synnystä ja myös ajasta ennen eurooppalaisia.
Tiistaina suuntasimme jälleen Vecindarioon ja luokkahuoneisiin, joissa meitä odottivat erilaiset työpajat. Pääsimme näkemään ja kuulemaan perinteistä kanarialaista musiikkia ja tanssia. Rohkeimmat meistä menivät myös tanssiin mukaan. Valmistimme tämän jälkeen kipsistä perinnesymboleja ja saimme kokeilla mm. legendaarisen mojo-kastikkeen reseptiä.
Vierailimme koulussa myös useilla englannin tunneilla ja keskiviikkona pidimme yhdellä niistä omat Suomi-esitelmämme englanniksi. Ensin Hillevi kertoi hunajapitäjä Akaasta ja sitten Timo valotti Valkeakosken seutua ja sen vesistöjä. Lopuksi puoli-ivalolaisena Sirpa otti yleisönsä kertomalla Lapin ihmeistä.
Keskiviikkona kiersimme saaren eteläosia ja pääsimme myös meren makuun, kun menimme laivalla Puerto Ricosta Puerto de Mogániin. Mereltä ihailimme rannikon luontoa ja saimme kuulla sen moninaisuudesta.
Torstaina ohjelmassa oli kielten tuntien lisäksi illalla sekä marokkolaista ja perulaista gastronomiaa. Marokkohan on saarten itäinen naapuri ja sieltä tulee calima-hiekkatuulen lisäksi paljon väestöä saarille. Marokkolaiset siskokset valmistivat meille makeisia ja keittivät itämaiset teet mielenkiintoisten tarinoiden ohessa. Perulaiset puolestaan näyttivät miten valmistetaan perunamuusipohjainen perinneherkku causa limeña. Kiintoisa ilta, joka venyi niin, että ehdimme vasta viimeiseen guaguaan kohti San Telmon bussiasemaa Las Palmasissa.
Perjantaina oli sitten sitä calimaa ilmassa, kun suuntasimme aamulla minibussilla kohti saaren keskiosia. Onneksi hiekkapöly hieman hellitti päivän mittaan, sillä isäntämme halusivat vielä näyttää meille muutaman merkittävän paikan sisämaasta, jonne harvat turistit suuntaavat. Ensimmäinen kohteemme oli Roque Nublo - kivijättiläinen, joka sijaitsee vuorilla Gran Canarian keskipisteessä 1813 korkeudessa. Sen vieressä loistaa saaren korkein huippu, Pico De Las Nieves (1949 m).
Päivän mittaan poikkesimme myös Tejedassa, joka on valittu yhdeksi koko Espanjan kauneimmaksi kyläksi ja Terorissa, jossa on syksyisin saaren suurin ja tärkein perinnejuhla. Palattuamme illan suussa Las Palmasiin osa meistä kiiruhti vielä Estadio de Gran Canarialle katsomaan jalkapalloa, jolla on tärkeä paikka monen kanarialaisen sydämessä.
Siinä on lyhyesti kerrottuna antoisan upea, mielenkiintoinen ja varmasti kaikille osallistujille unohtumaton retkemme Euroopan eteläiselle äärilaidalle. Erasmus+ -ohjelma mahdollisti taas sen mitä tavallinen matkailija ei pääse kokemaan. Näimme tavallisen kansalaisen arkea ja pääsimme kuulemaan siitä heidän omasta näkökulmastaan. ¡Excelente!
Teksti ja kuvat: Jouni Karapalo
Kirjallisuusterapiaa Lissabonissa
Kirjallisuusterapiaa Lissabonissa
Opettajamme Beatriz eli Bea.
Kurssin alku tarjosi yllätyksen, kun kaksi ryhmää yhdistettiin yhdeksi toisen kouluttajan katkaistua jalkansa. Tämä ei kuitenkaan haitannut; meillä oli suuresta ryhmäkoosta huolimatta toimiva ryhmä, jossa jokainen koki olonsa mukavaksi. Olimmehan kaikki kiinnostuneita kirjoista ja lukemisesta. Suurin osa ryhmästä oli opettajia, mutta mukana oli myös kaksi koulukirjastonhoitajaa ja yksi yhteisöpedagogi. Itse edustin ainoana yleisiä kirjastoja. Osallistujia oli Itävallasta, Saksasta (ukrainalainen), Kroatiasta, Espanjasta, Ranskasta, Italiasta, Romaniasta ja Sloveniasta. Suomea edusti itseni lisäksi kaksi osallistujaa Ahvenanmaalta.
Tila, jossa opiskelimme.
Ihastuin Lissaboniin! Kaupungissa on vanhaa ja uutta rinnakkain, viehättäviä kapeita katuja ja kaupunginosia. Ja korkeuseroja! Lissabon on seitsemän kukkulan kaupunki ja se tarkoitti jalkalihasten vahvistamista päivittäisillä kävelyillä. Saimme kurssin puolesta Lissabon-kortin käyttöömme 24 tunniksi. Kävimme pienellä porukalla muun muassa Belemissä tutustumassa Hieronymoksen luostariin ja Belemin torniin. Nämä rakennukset ovat ainoat jäljelle jääneet rakennukset löytöretkien ajalta 1500-luvulta. Maanjäristys ja sitä seurannut tulipalo ja tsunami tuhosivat Lissabonin laajalti vuonna 1755. Katastrofissa menetti henkensä 40 000 lissabonilaista.
Hieronymoksen luostari, Belem
Ryhmän kanssa kävimme tutustumassa kirjastoon (Biblioteca Palacio Galveias), nukketeatterin historiaa esittelevään museoon (Museu de Marioneta) ja kirjakauppaan (Salted Books). Kävin itsekseni Lissabonin kasvitieteellisessä puutarhassa ja vain kävelin ympäri kaupunkia. Lauantaina kävimme yhdessä muutaman kurssilaisen kanssa Cascaisissa, joka sijaitsee n. 40 minuutin junamatkan päässä Lissabonin keskustasta. Sieltä löytyi mm. hiekkaranta ja ihastuttava pieni kirjakauppa (Indie), josta mukaan lähti yhtä sun toista mielenkiintoista. Tietysti maistoin myös parinkiin otteeseen kuuluisaa ja suussa sulavaa portugalilaista vaniljaleivosta ”pastel de nata” sekä kuivatusta turskasta valmistettuja pasteijoita (pastéis de bacalhau). Jälkimmäisestä tuli mieleen oma kotoinen kalakukkomme.
Vasemmalta: Indie-tuliainen, Uimaranta Cascaisissa, Turskapasteija
Kurssi oli erittäin mielenkiintoinen. Saimme tutustua kirjallisuusterapian historiaan, tärkeimpiin käsitteisiin sekä soveltamismahdollisuuksiin. Kirjallisuusterapia voidaan jakaa kliiniseen, kehitykselliseen ja luovaan kirjallisuusterapiaan. Ensin mainittua voi toteuttaa vain koulutetut psykologit, terapeutit ja hoitohenkilöstö, mutta kehityksellisen ja luovan kirjallisuusterapian menetelmiä voi käyttää kuka tahansa asiaan perehtynyt henkilö, joka työskentelee esimerkiksi koulussa tai kirjastossa.
Kirjallisuusterapian tavoitteena on löytää sopiva kirja lukijan tarpeita ajatellen: kirjan avulla voi käsitellä elämänmuutoksia, mielenterveyteen liittyviä ongelmia, tunteita, haastavia elämäntilanteita jne. Samaistumalla kirjojen henkilöihin, heidän kohtaamiinsa elämäntilanteisiin ja kokemiinsa tunteisiin, lukija voi tehdä löytöjä omaan elämäänsä liittyen. Kirjallisuusterapiassa puhutaan nelivaiheisesta prosessista:
1) Tunnistaminen (identification) eli pysähdys tekstin äärellä, kun jokin tuntuu itselle tutulta tai muuten koskettaa. 2) katharsis eli tunne- tai kokemustasolla tapahtuva uuden oivaltaminen, 3) syvempi ymmärrys (insight) eli oivalluksen käsittely ja lopuksi 4) soveltaminen (action) omaan elämään. Prosessi ei kulje aina näin suoraviivaisesti eivätkä kaikki vaiheet välttämättä toteudu.
Kirjallisuusterapiaa voi esimerkiksi kouluympäristössä käyttää tukemaan sosiaalista ja emotionaalista oppimista (SEL = Social and Emotional Learning). Kirjojen sisällön käsittelyä tukemaan voi valita sisältökysymysten rinnalle kysymyksiä, jotka haastavat pohtimaan esimerkiksi kirjassa esiintyviä sosiaalisia suhteita, niissä ilmeneviä haasteita ja mahdollisia ratkaisuja ja pohtia niiden soveltamista lukijoiden elämään tai ryhmän toimintaympäristöön.
Tutustuimme 3-2-1 -menetelmään, jota toteutetaan eri tavoin eri yhteyksissä, mutta tarkoituksena on syventää oppimista ja omaa ajattelua aiheeseen liittyen. Tätä voi soveltaa myös luovaan työskentelyyn kirjallisuuden parissa: 3 sanaa, 2 kysymystä, 1 metafora. Kirjoita lukemastasi tekstistä kolme mieleen jäänyttä sanaa, kysy kaksi askarruttamaan jäänyttä kysymystä ja luo metafora tekstin pohjalta.
Vieraillessamme ryhmän ja opettajamme kanssa kirjastossa, saimme kokeilla Goosechase-sovellusta. Se on ilmainen mobiilisovellus, jolla luodaan itse ja pelataan ryhminä tai pareittain interaktiivisia tehtäväratoja ja seikkailupelejä. Tähän haluaisin tutustua paremmin ja pohtia, miten voisin sitä omassa työssäni hyödyntää.
Viikko meni nopeasti ja perjantaina saimme todistukset osallistumisestamme. Moni opettaja sanoi kurssin päättyessä, että olikin tietämättään soveltanut kirjallisuusterapiaa omassa kirjallisuudenopetuksessaan. Olen todella iloinen ja kiitollinen, että uskalsin lähteä yksin tälle matkalle. 😊
Onnelliset kurssilaiset todistuksineen.
Teksti ja kuvat: Minna Edgren
Tekoälykurssi Firenzessä
Tekoälykurssi Firenzessä
Osallistuin ChatGPT and basic AI tools -kurssille huhtikuussa 2026 Firenzessä. Kurssia ennen olin kuunnellut kirjastotyöhön ja tekoälyyn liittyviä koulutuksia, mutta käyttökokemusta minulla oli vain Microsoftin Copilotista. Kirjastolaisille suunnatut koulutukset ovat olleet pääosin teoriapainotteisia ja niissä on pohdittu eettisiä näkökohtia ja tekoälyn hallitsemaa tulevaisuutta. Tällä kurssilla sen sijaan kokeilimme erilaisia tekoälytyökaluja ja teimme niiden avulla tehtäviä, joten käytännöllinen kurssi täydensi juuri sopivasti tekoälyosaamistani.
Meitä opetti Ester Maria Cantino, joka on valmistunut kasvatustieteistä ja toiminut opettajana kansainvälisissä kouluissa. Hän on erikoistunut tietotekniikkaan ja digityökaluihin ja kouluttanut opettajia niiden saloihin. Hänen intohimonaan ovat digitaaliset innovaatiot ja niiden mahdollisuudet muuttaa sitä, miten opimme, opetamme ja olemme vuorovaikutuksessa.
Kurssi alkoi maanantaina tutustumisella. Meitä kurssilaisia oli yhdeksän. Neljä oli Maltalta, kaksi Ranskasta, me loput Espanjasta, Ruotsista ja Suomesta – ja opettaja kymmenentenä Italiasta. Me kurssilaiset olimme etukäteen valmistelleet esityksen omasta koulustamme, tai minun tapauksessani kirjastosta. Kurssin aluksi opettaja kertoi myös Firenzen nähtävyyksistä, joita todella riittää. Vapaa-ajalla oli kiire kiertää tärkeimmät nähtävyydet. Firenzessä on noin 360 000 asukasta, mutta turisteja kaupungissa käy vuosittain miljoonia. Turistien suosimissa paikoissa oli turistisesongin alussa huhtikuussakin jo ruuhkaista.
Pääsimme toki ensimmäisenä päivänä myös kurssin aiheeseen, ja keskustelimme tekoälyn roolista oppimisen ja opettamisen tukena. Tekoälyä voi käyttää hyödyksi esimerkiksi ideointiin, tiedon jäsentämiseen ja erilaisten näkökulmien löytämiseen. Sen sijaan harjoitustehtäviä ei kannata tehdä kokonaan tekoälyllä, koska silloin oppiminen jää helposti pinnalliseksi tai puuttumaan kokonaan. Poikkeuksena tietysti tekoälytyökalujen opiskelu, kuten tällä kurssilla.
Kurssilaisia harjoitusten parissa
Chatbotien vertailua
Tiistain aloitimme tutustumisleikillä, jossa kysyimme pariltamme kysymyksiä. Sen jälkeen esitimme samat kysymykset tekoäly-chatboteille, kuten ChatGPT:lle, Copilotille ja Geminille. Vastauksia vertaillessamme huomasimme, että tekoälyn vastaukset olivat usein varsin yleisiä ja teoreettisia verrattuna ihmisten henkilökohtaisempiin vastauksiin. Kurssin nimestä huolimatta emme keskittyneet ChatGPT:hen, joka oli vain yhtenä työkaluna muiden käsiteltävien joukossa.
Annoimme tekoälylle tehtäväksi tehdä tuntisuunnitelma harjoituksineen haluamallemme oppitunnille, ja tuloksena oli toimivan oloisia suunnitelmia. Teimme myös infograafit maillemme tyypillisistä ruokalajeista. Minulle tekoäly valitsi Suomea edustaviksi ruokalajeiksi karjalanpiirakan, lohikeiton, ruisleivän, perunamuusin, mustikkapiirakan ja salmiakin. En ole aiemmin kokeillut kuvallisen esityksen tekemistä tekoälyllä, ja sen helppous yllätti. Tekoälyllä tuntuu olevan hiukan liiankin helppoa luoda sisältöä – ei ihme, että tekoälyllä luotua sisältöä alkaa olla joka paikassa.
Yksi hauskimmista harjoituksista oli Twinpics.ai-peli. Siinä tehtävänä oli luoda mahdollisimman tarkka kopio annetusta kuvasta käyttäen vain sadan merkin mittaista tekstikuvausta. Haaste ei ollut helppo, mutta se opetti tiivistämään olennaisen ja ilmaisemaan asiat tarkasti. Onnistuin saamaan suomenkielisellä kehotteella 90 prosentin yhdenmukaisuuden.
Tutustuimme myös Prompt libraryyn ja Magic Schooliin, jotka tarjoavat valmiita kehotteita ja ideoita tekoälyn hyödyntämiseen erityisesti opetuksessa.
Kuvien ja sisällön tuottamista tekoälyllä
Keskiviikon pääteemana oli kuvien tuottaminen tekoälyn avulla. Kokeilimme muun muassa Geminin kuvatoimintoja, Ideogramia ja Stable Diffusionia. Oli mielenkiintoista nähdä, kuinka eri työkalut tulkitsivat samoja kehotteita eri tavoin.
Vasemmanpuoleisen kuvan opettaja teki minusta pelkästään sanallisella kehotteella. Tarkkaa kuvailua tarvitaan runsaasti! Oikeanpuoleisen kuvan taustalla on valokuva, joka on muutettu tekoälyn avulla sarjakuvatyyliseksi.
Gemini osoittautui monipuoliseksi työkaluksi myös muuten: teimme sen avulla esimerkiksi tietovisoja valitsemistamme aiheista ja digitaalisen storybookin. Loimme itsellemme myös henkilökohtaisen tekoälyavustajan. Tämä avasi taas aivan uusia näkökulmia siihen, miten tekoälyä voi käyttää arjessa ja työssä.
Opettelimme tunnistamaan tekoälyn tuottamia kuvia ja tekstejä. Tekoälytyökalujen taidot paranevat koko ajan, joten tunnistaminen voi olla vaikeaa. Kuvissa tyypillisiä merkkejä voivat olla esimerkiksi:
- fyysiset epäloogisuudet (kuten ylimääräiset sormet)
- liiallinen symmetria
- vääristyneet tekstit
- epärealistinen tai epätarkka tausta.
Seuraavina päivinä jatkoimme erilaisten työkalujen kokeilua. Yksi erityisen hyödyllinen oli Gamma, jolla voi luoda esityksiä tekoälyn avulla. Työkalu mahdollistaa esimerkiksi tekstin muuttamisen tiiviiksi dioiksi, ja esitykseen voi lisätä linkkejä QR-koodeina, videoita ja kaavioita.
Luovemmassa hengessä kokeilimme myös Sunoa, jonka avulla teimme kappaleen omista kotipaikoistamme – sanoituksen kappaleeseen pyysimme Geminiltä. Lisäksi tutustuimme äänentuotantoon Elevenlabsissa ja teimme viimeiset tietovisat Waygroundilla.
Notebook LM jäi mieleen erityisesti käytännöllisyytensä vuoksi. Sinne voi ladata omia dokumentteja ja keskustella niiden sisällöstä tekoälyn kanssa. Tämä voisi olla erittäin hyödyllinen työkalu esimerkiksi tutkimus- tai projektityössä.
Kurssin lopuksi opettaja järjesti meille mukavan loppuhuipennuksen Goosechase-sovelluksen avulla. Jakauduimme kolmen hengen joukkueisiin ja suoritimme tehtäviä ulkona Piazza della Signorialla. Tehtäviin kuului esimerkiksi valokuvien ja videoiden ottaminen annettujen ohjeiden perusteella – ja jopa Firenzelle omistetun laulun esittäminen. Firenze tarjosi kyllä kurssille upeat puitteet: historia, taide ja arkkitehtuuri ympäröivät meitä, ja vapaa-ajalla sai syventyä kaupungin tunnelmiin. Hämmästyttävää oli, miten monta valtavaa vanhaa kirkkoa freskoineen ja patsaineen yhteen kaupunkiin mahtuukaan!
Kaiken kaikkiaan viikko oli antoisa. Sain paljon konkreettisia ideoita siitä, miten voin hyödyntää tekoälyä työssäni, mutta myös kriittistä ymmärrystä sen rajoituksista. Antoisaa oli niin ikään kansainvälinen ilmapiiri ja kokemusten jakaminen muiden osallistujien kanssa.
Teksti ja kuvat: Heidi Hosio
Teatteriryhmä Riogordossa ja Malagassa, Espanjassa
Teatteriryhmä Riogordossa ja Malagassa keväällä 2026
Pääsiäinen Espanjan Riogordossa veti Valkeakosken kaupunginteatterin Erasmus-ryhmän liikkeelle ja matkaan lähdimme keskiviikkona 1.4. Lensimme Malagaan ja kentältä siirryimme Riogordon kylään. Riogordo on n. 3000 asukkaan kylä Malagan koillispuolella Andalusiassa. Kylä on tunnettu oliivipuistaan, vuoristomaisemistaan ja edelleen vankoista perinteistään. Paikallisperinteet olivatkin matkamme innoittaja, sillä tarkoituksenamme oli osallistua El Paso -kärsimysnäytelmään sekä päästä näkemään ja kokemaan espanjalaisia pääsiäiskulkueita. Näistä perinteistä ja niihin osallistumisesta ryhmä haaveili viime matkan blogipostauksessaan. Seurueeseen kuuluivat teatterimme harrastajanäyttelijät Marika ja Mauri Järvinen, Meri Ollila, Kristiina Laurila, Merja Vaittinen ja Harri Salminen, sekä henkilökunnasta matkanvetäjinä teatterinjohtaja Minna Kangas, sekä Heidi Tourunen. Osa ryhmästä oli ensikertalaisia.
Majoituimme Erasmus-isäntämme Augmenters-yhdistyksen Plaza-talossa aivan Riogordon keskustassa. Talosta löytyy tilaa kahdeksalle yöpyjälle sekä täydet mukavuudet. Talo on itsessäänkin suorastaan kokemisen arvoinen, ja niin tilava, että ryhmämatkailua hieman etukäteen kaihtaneetkin kokivat olonsa mukavaksi! Teimme itsemme taloksi ja lähdimme läheiseen kuppilaan syömään illallista isäntiemme Kristian Kaarnan ja Markus Ahon kanssa. Matkalla takaisin talolle näimmekin jo ensimmäisen pienimuotoisen iltakulkueen, joka vaikuttavuudestaan huolimatta oli pientä siihen verrattuna, mitä tulisimme myöhemmin näkemään.
Torstaiaamuna lähdimme yhteiselle aamiaiselle samaiseen kahvilaan. Aurinkoinen sää ja kauniit maisemat houkuttelivat osan ryhmästä aamukävelylle ihmettelemään kylää ja sen mäkisiä katuja. Riogordoon matkaavalle tärkeää ovatkin hyvät jalkineet ja reipas mieli! Aamiaisella kertasimme päivän ohjelmaa, johon kuuluisi pormestarin tervehdys kaupungintalolla, vierailu etnografisessa museossa sekä pienimuotoinen harjoitus tulevaa El Paso -näytelmää varten. Kaupungintalolle ja museoon saimme seuraksemme toisen Erasmus+ -ryhmän Suomesta ja pääsimme antamaan pormestarille ja apulaispormestarille tuliaisemme.
Iloksemme sää oli varhaiseen ajankohtaan nähden jopa tavanomaista lämpimämpi, mutta onneksi ehdimme virkistäytyä välillä pienillä limutauoilla - lämpö tosiaan yllätti meidät kaikki, sillä olimme varautuneet kevättakein ja kaulaliinoin!
Poikkesimme ohimennen myös kylän kirkossa, jossa vapaaehtoiset valmistelivat pääsiäiskulkueissa kannettavia näyttäviä rakennelmia tuhansin aidoin kukkasin!
Myöhemmin iltapäivällä oli siis aika siirtyä El Paso -näytelmän harjoituksiin ja pukusovitukseen. Kyseessä on Riogordon pitkäaikainen pääsiäisperinne, kärsimysnäytelmä, jota on esitetty jo 75 vuoden ajan. Näytelmää tuottaa El Paso de Riogordo –yhdistys, ja se saa liikkeelle satoja vapaaehtoisia sitä toteuttamaan. Parhaimmillaan näytelmää kerääntyy katsomaan tuhansia ihmisiä sen kahtena esityspäivänä. Erityistä vierailussamme olikin se, ettei näytelmään ole aiemmin päässeet esiintymään kuin taustaltaan paikalliset. Meidät otettiin avosylin vastaan ja moni ilahtuikin kysyessään “Oletteko te ne suomalaiset?”.
Pieni harjoitus oli paikallaan, sillä vaikka liikuimme valtavan ihmisjoukon mukana lavalla, täytyi opetella muistamaan, mitä tehdä milloinkin ja minne mennä.
Perjantaina oli pääsiäiskulkueen pääpäivä ja lähdimmekin seuraamaan sitä muiden mukana. Kulkueessa kannettiin kolmea suurta “vaunua”, joiden päällä oli uskonnollisia figuureja. Kulkueeseen kuului myös orkesteri sekä erilaisia soihdun- ja lipunkantajia.
Iltapäivällä pääsimme myös näkemään El Pason katsomosta käsin, joka oli tietenkin helpotus ajatellen seuraavan päivän osallistumistamme lavan puolella. Näytelmää oli kiinnostavaa seurata, ja se oli ihmismassoineen ja oikeine eläimineen näyttävää seurattavaa. Näytelmä lavasteineen oli rakennettu rinteeseen, jonka etualalla oleva kenttä toimi katsomona.
Palasimme illaksi talolle ja puolilta öin ulkoa kantautuva rummutus houkutteli meidät parvekkeelle - yökulkue tulee! Jos kulkue oli upea päivänvalossa, se taatusti oli sitä iltahämärällä. Ihastelimme kynttilöin valaistua ihmismassaa osa parvekkeella, osa kadulla. Näky oli niin vaikuttava, että oli vaikea päättää, pitäisikö hihkua vai olla aivan hiljaa ja hartaasti.
Lauantaina oli meidän vuoromme esiintyä El Pasossa. Näytös alkoi vasta iltapäivällä, joten ehdimme hyvin vielä ennen sitä käydä katsastamassa jotain mielenkiintoista. Meille oli suositeltu vierailua paikallisella katolisella hautausmaalla, joten päiväkävely suuntautui sinne.
Iltapäivällä siirryimme esityspaikalle, jossa teimme nopean vaatevaihdon ja muiden mukana odotimme esitystä alkavaksi. Tunnelma oli iloinen ja jännittynyt, oli hienoa saada olla osa Riogordolaisten ylpeydenaihetta. Yli kolmituntinen näytelmä oli yllättävän äkkiä ohi ja selvisimme siitä kaikki hienosti!
Esityksen jälkeen illastimme yhdessä ja oli aika pakata talolla tavarat kasaan, sillä sunnuntaiaamu veisi meidät Malagaan viimeiseksi päiväksi ja yöksi. Malagassa meillä oli ohjelmassa vierailu Carmen Thyssen –taidemuseossa, sekä Zarzuela–esityksen seuraaminen Teatro Cervantesissa. Zarzuela on perinteikäs espanjalainen musiikkiteatterisuuntaus.
Viimeisen päivän viettäminen Malagan vanhan kaupungin ihmisvilinässä ja pikku putiikeissa oli kuin toisesta maailmasta piskuiseen Riogordoon verrattuna, mutta teki matkakokemuksesta monipuolisemman ja tarjoili meille erilaisen kulman espanjalaiseen kulttuuriin.
Kruunasimme illan vielä etsimällä kivan tapas-ravintolan vanhan kaupungin kujalta, jossa saimme ruokailla tunnelmallisesti hämärtyvän Malagan illassa.
Maanantain aamulento vei meidät turvallisesti kotiin, sateiseen Suomeen, monta ainutlaatuista kokemusta rikkaampina!
Teksti: Heidi Tourunen
Kuvat: Ryhmä, Kristian Kaarna
Tanskan kirjastoihin tutustumassa
Kirjaston job shadowing Tanskassa 12.-18.4.2026
Olimme työvarjostusjaksolla Tanskassa Norddjursin kunnassa. Vuonna 2024 kaksi Norddjursin kirjaston työntekijää oli Valkeakosken kaupunginkirjastossa työvarjostuksessa, joten nyt pääsimme toteuttamaan vastavierailun. Varjostuksen tavoitteena oli saada lisää ideoita tapahtumamarkkinointiin, saavutettavuuteen, sisällöntuotantoon sekä digitaalisiin palveluihin. Maria keskittyi tapahtumiin ja Iina halusi erityisesti saada lisätietoa kirjastojärjestelmä Cicerosta. Meille molemmille tuli vielä ennen matkaa tavoitteeksi hankkia tietoa Valkeakoskelle perustettavaa omatoimikirjastoa varten.
Sunnuntai 12.4.2026
Sunnuntai toimi meillä matkustuspäivänä. Matka sujui ilman suurempia ongelmia ja lento Helsingistä Kööpenhaminaan oli lyhyt ja aikataulussa. Junamatka Kööpenhaminasta Aarhusiin kesti reilu kolme tuntia ja olimme perillä Aarhusissa vasta illalla. Majoituksemme sijaitsi Aarhusin keskustassa, vain muutaman minuutin kävelymatkan päässä rautatieasemalta.
Maanantai 13.4.2026
Ensimmäinen työvarjostuspäivämme alkoi joukkoliikenteen ongelmilla. Grenaan kirjasto, joka oli vierailumme ensisijainen kohde, sijaitsi Letbane-junayhteyden päässä ja aamun kolme ensimmäistä junavuoroa peruttiin lyhyellä varoitusajalla ja jäimme värjöttelemään laiturille ihmetellen, miten oikein pääsemme Grenaan. Lopulta neljäs juna saapui ajallaan ja pääsimme Grenaan kirjastoon. Saimme kuulla, että julkisen liikenteen takkuilu on valitettavan tavallista Tanskassa.
Ensimmäisenä saimme opastetun kierroksen Grenaan kirjastossa, jonka jälkeen johtaja Lars kertoi meille yleistietoa Norddjursin kirjastoista. Kirjastoja on neljä ja niissä kaikissa on omatoimiaikaa: Grenaa, Auning, Ørum, Ørsted. Lisäksi heillä on käytössä kaksi palvelupistettä, joihin saa varaamalla kirjoja. Työntekijöitä on 18, joista osa työskentelee kahdessa kirjastossa, osa yhdessä. Torstaisin kirjastot auki vain omatoimella, koska tiimit kokoontuvat silloin. Tiimejä on yhteensä kahdeksan, kaikkien kirjastojen työntekijät kuuluvat useampaan tiimiin.
Opimme, että kirjastolaki on Tanskassa paljon suppeampi kuin muissa Pohjoismaissa ja tähän toivottiin muutosta. Tanskan kirjastoissa on kuitenkin panostettu siihen, että jokaisella on pääsy aineistoon asuinpaikkakunnasta riippumatta, seutukuljetukset kulkevat joka päivä, eikä niistä aiheudu lisämaksua asiakkaille.
Meille pidettiin myös lyhyt esittely kirjaston verkkosivusta. Kaikilla Norddjursin kirjastoilla on yksi verkkosivu, jonka kautta voi hoitaa periaatteessa kaiken. Kirjastojärjestelmä Cicero on yhdistetty kotisivuihin eli Cicerossa tehdyt muutokset esimerkiksi aukioloaikoihin päivittyvät suoraan kotisivuille.
Loppupäivästä meille kerrottiin kirjastojen perustöistä. Esimerkiksi hyllyopasteet olivat selkeitä ja samankaltaisia kaikissa Norddjursin kirjastoissa. Painotus oli lähes kaikissa kirjastoissa kotimaisessa aineistossa ja tarjolla oli hyvin vähän vieraskielistä kirjallisuutta, mikä poikkeaa suomalaisten kirjastojen kokoelmapolitiikasta. Yhteistä meille oli se, että aikuisten genresuosikkeja olivat dekkarit ja romantiikka.
Sen sijaan aikuisten fantasiakirjallisuus ei ole Tanskassa suosittua. Lapsille ja nuorille oli joka kirjastossa omat fantasiaosastot, eli se mielletään heidän jutukseen toisin kuin meillä Suomessa, jossa fantasiakirjallisuus on suosittua kaiken ikäisten keskuudessa.
Tiistai 14.4.
Tiistaina tutustuimme Auningin kirjastoon.
Meille kerrottiin hieman eReolen e- ja äänikirjapalvelusta (lapsille on oma eReolen Go, jossa sisältöä tuottavat lapset lapsille). Tanskassa digitaalisten aineistojen lisenssit ovat kalliita, joten e-aineistossa on Norddjursissa rajoitettu viiteen äänikirjaan ja viiteen e-kirjaan kuukaudessa. Tämän lisäksi heillä on lainattavissa myös niin sanottuja sinisiä kirjoja, joita voi lainata "rajattomasti". Lisenssit kuitenkin loppuvat aina kesken ennen kuun vaihdetta, koska äänikirjojen suosio on kasvussa. eReolen on integroitu kirjaston omiin verkkosivuihin.
Kirjastot tarjoavat myös livestream-yhteydellä toteutettavia tapahtumia, jotka tuottaa Aarhusin yliopisto. Yliopiston kautta on mahdollista saada tietyt yleisluennot esitettäväksi kirjaston tiloissa etäyhteydellä. Livestream –luennot ovat suosittuja ja ne tarjoavat hyvän tavan edistää kuntalaisten pääsyä tutkitun, tieteellisen aineiston pariin.
Meille kerrottiin myös Auningin uudistetusta lastenosastosta, johon teatteriryhmä Madam Bach oli suunnitellut interaktiivisen vuodenaikaseinän.
Seurasimme Auningissa kolmosluokkalaisten kirjastovierailua, jossa hyödynnettiin lisättyä todellisuutta Bibliobitterne-sovelluksen avulla. Sovellus on käytössä kaikissa Tanskan yleisissä kirjastoissa.
Iltapäivästä siirryimme Ørumin kirjastoon, joka tekee yhteistyötä paikallisen erityiskoulun kanssa. Siellä on myös lukukoiratoimintaa, joka meistä poiketen painottuu lukemishaasteisille ja sitä myös markkinoidaan pääasiassa vain tälle kohderyhmälle. Tästä saimme aikaan keskustelua siitä, mihin puolin ja toisin voisimme lukukoiratoimintaa kehittää. Ørum Bibliotek toimii pienellä henkilöstöllä ja siellä on koululaisten kirjastokortit numerolukollisessa kaapissa, josta opettaja voi jakaa ne oppilaille omatoimiaikana. Ørum Bibliotekissa oli rakennettu siirrettävillä sermeillä nuorille oma osasto, joka toimi myös lukukoiran soppena. Tällainen on mahdollista toteuttaa edullisesti ja helposti ja se oli toiminut heillä hyvin. Tästä aiomme ottaa ideaa myös meidän kirjastoomme!
Ørumissa meille kerrottiin myös Viikko 17:sta, johon Norddjursin kirjastot osallistuvat. Grenaan kirjastossa tähän oli osallistuttu laittamalla esille siemenkirjasto
Tiistaina kävimme vierailemassa Arosissa eli Aarhusin taidemuseossa. Meiltä kului koko iltapäivä ihmetellen useita hienoja näyttelyitä, jotka olivat neljässä eri kerroksessa ja katolle rakennetussa sateenkaari panoraamassa. Voimme suositella vierailua kaikille Aarhusiin matkaaville!
Keskiviikko 15.4.
Keskiviikkona pääaiheenamme oli kirjastojärjestelmä Cicero, joka on käytössä kaikissa Tanskan yleisissä kirjastoissa. Erityisesti Iina halusi tietää enemmän Cicerosta, sillä hän on mukana Pirkanmaan kirjastojen järjestelmätiimissä. Meille kerrottiin, että vaikka tanskalaiset kirjastotyöntekijät ovat olleet erittäin tyytyväisiä Ciceroon, puhaltaa vuoden 2027 aikana uudet tuulet, kun Tanskan kirjastot siirtyvät käyttämään Ciceron pilvipohjaista versiota. Henkilökunnalla on käytössä ominaisuus, jonka avulla on mahdollista katsoa varauslistaa reaaliaikaisesti omalla työpuhelimella, mikä välttää päällekkäistä työtä. Tämä olisi meillekin erittäin toivottu lisä. Myös mobiililainaus oli mahdollista.
Iltapäivällä siirryimme autokyydillä Auningin kirjastoon seuraamaan luentoa nimeltä Gammel Estrup & alchemy. Kirjastonjohtaja vei meidät ennen luentoa katsomaan Gammel Estrupia, joka on kartanomuseo, jotta saisimme paremman käsityksen tapahtuman aiheesta.
Torstai 16.4.
Torstaina päivämme alkoi tavallista myöhemmin, sillä ohjelmamme sijoittui Aarhusiin. Käytimme vapaan ajan hyödyksi menemällä aamupalalle LYNfabrikkeniin, joka on entiseen tehdasrakennukseen tehty kahvila ja yhteisöllinen työtila. Aamiaisen jälkeen oli vuorossa opastettu kierros Dokk1 nimisessä kirjasto- ja kulttuurikeskuksessa. Dokk1:ssa oli suuri lajitteluautomaatti, joka sisälsi ominaisuuden, joka osasi laskea kunkin alueen kirjaston hyllymäärän sekä kirjan paksuuden (cm) ja määritellä mihin kirjastoon kirja tulee lähettää, jotta se mahtuu hyllyyn.
Palautusten määrä oli valtava ja jatkuva - prosessin pullonkaula on siinä, että laatikoita seisoo valtavat määrät kellarissa odottamassa kuljetukseen pääsyä. Osa-aikaiset ja opiskelijat hoitavat logistiikkatyön sekä varausten haun Dokk1-kirjastossa, joten osa kirjaston toiminnoista pyörii aina tällaisella työvoimalla. Dokk1:sta löytyi myös hieman laajempi vieraskielisen aineiston valikoima mitä Norddjursin kirjastoista. Dokk1 tutustuimme myös siemenkirjastoon, upeaan ja laajaan lastenosastoon sekä Maker-Labiin.
Dokk1 vierailun jälkeen piipahdimme kadun toisella puolella National Editorial Officessa, jonka omistavat kirjastot, mutta rahoitus tulee valtiolta. National Editorial Office on koko Tanskan kattava sisällöntuotantopalvelu kirjastoille ja sen tavoitteena on tuottaa laadukasta sisältöä tanskalaisten kirjastojen verkkosivuille. Kirjastot voivat myös itse toivoa tai tuottaa sisältöjä. Tällaista palvelua ei heidän tietääkseen ole missään muualla maailmassa. Syksyllä palvelua uudistetaan ja sen myötä muun muassa nimi muuttuu.
Perjantai 17.4.
Perjantaina meille kerrottiin erityisesti aikuisten tapahtumatuotannosta. Tapahtumissa halutaan keskittyä paikallisuuteen ja niihin asiakkaisiin, jotka jo käyttävät kirjastoa. Tapahtumatuotanto on samantyylistä, kun meillä eli kirjasto järjestää itse tapahtumia ja paikalliset saavat myös järjestää tapahtumiaan kirjaston tiloissa. Tapahtumiin osallistuu pääasiassa ikäihmiset ja perheet, niin kuin Valkeakoskellakin. Tapahtumat saattavat olla asiakkaille maksullisia (pieni, nimellinen korvaus), niihin pitää yleensä ilmoittautua etukäteen ja niissä on perinteisesti kahvi- ja pullatarjoilu, mitä ei ole käytössä meillä. Perinteisistä kirjailijavierailuista on Norddjursissa siirrytty kirjailijoiden haastatteluun, koska ne ovat olleet suosittuja.
Iltapäivällä kuulimme lisää kouluyhteistyöstä. Tanskassa ei ole määritelty virallista yhteistyöpolkua kirjaston ja koulujen välillä samaan tapaan kuin Suomessa. Tanskassa on kehitetty "book a librarian"-palvelu, jossa opiskelija itse voi varata kirjastonhoitajan auttamaan tiedonhaussa koulutehtäviä varten joko paikan päälle tai etänä. Tarkoitus on markkinoita palvelua suoraan opiskelijoille sosiaalisen median kautta. Kirjasto ja päiväkodit tapaavat vuosittain ja suunnittelevat yhteistyötä. Tilanteeseen on päädytty aiemmin toteutetun hankkeen kautta.
Meille kerrottiin, että perjantaina saamme lähteä aiemmin, koska tapana on lopettaa työt jo kello kahden aikaan. Suuntasimmekin ennätysaikaisin juna-asemalle ja kohti Aarhusia.
Lauantai 18.4.
Saimme jo aiemmin viikolla kuulla, että Aarhus-Kööpenhaminan junayhteydessä on ollut haasteita koko viikon ajan, mutta lauantaihin mennessä yhteys oli palautunut melkein normaaliksi. Ainoana muutoksena aiempaan oli se, että junayhteys ei vienyt meitä lentokentälle asti vaan jatkoimme Kööpenhaminan päärautatieasemalta bussiyhteydellä lentokentälle. Lentomme oli myöhässä, joten saavuimme Suomeen hieman aikataulusta jäljessä. Kaiken kaikkiaan matkustuspäivä sujui kuitenkin sujuvasti ja palasimme kotiin väsyneinä, mutta pää täynnä ideoita. Voimme suositella työvarjostusta kaikille, koska aihepiirit ja kiinnostuksen kohteet ovat räätälöitävissä ja viikon aikana uusia ideoita kertyi runsaasti puolin ja toisin.
Teksti ja kuvat: Iina Lehtiniemi ja Maria Väänänen-Järvinen, Valkeakosken kaupunginkirjasto
Kieltenopetusta aikuisille kanarialaisittain
Job shadowing -jaksolla Gran Canarialla maaliskuussa 2026
Koulussa opetetaan ja opiskellaan englantia, saksaa ja ranskaa. EOI-kouluissa kurssit on määritelty taitotasoittain varsin tarkasti, ja opiskelija ohjataan hänelle sopivalle taitotasolle, esim. A2.1, A2.2, B1.1 jne. Lukuvuosi päättyy toukokuussa kielikokeisiin, joihin opiskelu tähtää. Kokeet ovat standardoituja koko Kanarian saarilla, ja niiden laatijat ovat kanarialaisia opettajia. Suoritukset arvioidaan arvosanoilla 1-10, ja hyväksytyn suorituksen saadakseen arvosanan pitää olla vähintään 6,5. Hylätyn kokeen voi uusia syyskuussa. Kokeen läpäisystä on hyötyä monenlaisessa työssä ja opiskelussa, esim. opettajilla hyväksytty kielikoe voi nostaa palkkaa.
Seurasin englanninkielen oppitunteja eri tasoilla, A2.1 -tasolta C2.1 -tasolle. Oppitunnit olivat varsin vauhdikkaita, tehtävästä toiseen siirryttiin reippaasti, ja opettajat pitivät koko ajan vauhtia yllä. Ensimmäisellä seuraamallani tunnilla (A2.1) opettaja muistutteli ryhmätehtävissä jäljellä olevasta ajasta ("1 minute", "30 seconds"...). Tehtävien tarkistusajatkin laskettiin sekunneissa :) Opettajan puhetta oli tunneilla paljon, mutta se oli pääasiassa kohdekielistä. Espanjaa käytettiin apukielenä vain, kun sille oli selkeästi tarvetta.
Pidemmälle edenneiden oppitunneilla kiinnitin huomiota varsin haastaviin aiheisiin. B2-tason tunnilla teemana oli naisten päivä, ja tunnilla keskusteltiin historian merkittävistä naisten asemaan vaikuttaneista naisista. Aika paljon piti olla yleissivistystä, että pysyi keskustelussa mukana!
Koska kurssit tähtäävät loppukokeeseen, kielioppiasioita käsiteltiin kaikilla seuraamillani oppitunneilla varsin tarkasti. Kokeissa on myös suullinen osuus, joka on monologi. Tätä varten esim. yhdellä seuraamallani A2.2 -tason kurssilla opiskelijat harjoittelevat vähän joka viikko. C2.1 -tason pitkälle edenneiden kurssilla tehtiin myös paljon varsin haastavia kielioppiharjoituksia, joissa kokenut englannin kielen opettajakin joutui vähän pinnistelemään.
Pääsin yhtenä päivänä tutustumaan myös toiseen EOI-kouluun, EOI Santa María de Guíaan, joka sijaitsee Gran Canarian saaren pohjoisosassa, lähellä historiallista Gáldarin kaupunkia. Pääsin koulussa vierailevan italialaisen Erasmus+ -opiskelijaryhmän mukana käymään La Cueva Pintada -museossa, ja tutustuin arkeologisissa kaivauksissa löytyneeseen esihistorialliseen kylään ja Gran Canarian saaren historiaan. Keskustelin myös koulun johtajan Evan kanssa heidän varsin monipuolisesta Erasmus+ -toiminnastaan, josta he ovat saaneet European Innovative Teaching Award -palkinnon.
Kanarialainen kieltenopetus eroaa suomalaisesta jonkin verran. Erityisesti testauksen painottaminen vaikuttaa opetuksen suunnitteluun ja toteutukseen merkittävästi. Toisaalta se jäykistää järjestelmää, toisaalta se tuo opetukseen myös tietynlaista ryhtiä ja rytmiä, mikä on Suomessa täysin opettajan omilla harteilla. Pidin hyvänä sitä, että kohdekieltä käytetään opetuksessa mahdollisimman paljon.
Minut otettiin koulussa erittäin lämpimästi vastaan, sekä opettajat että opiskelijat olivat hyvin välittömiä ja ystävällisiä. Suosittelen job shadowing -jaksoja lämpimästi, jakson aikana pääsee hyvin sisälle oppilaitokseen ja sen opetukseen, ja keskustelut kollegoiden kanssa avartavat omaa ajattelua ja antavat uutta perspektiiviä myös omaan työhön Suomessa.
Teksti ja kuvat: Johanna Jokinen
Resilienssiä ja hyvinvointia Dublinissa
Resilienssiä ja hyvinvointia Dublinissa
Kurssimme Resilience and Well-being Strengths for Teachers oli Dublinissa tammikuussa 2026. Kurssi alkoi maanantaina erilaisilla tutustumistehtävillä. Saimme tehtäväksemme tarkkailla yhtä kurssilaista koko viikon ajan, ja viikon päätteeksi meidän pitäisi kirjoittaa hänestä pieni kuvaus keskittyen positiivisiin piirteisiin. Jokaiselle arvottiin henkilö, jota hänen piti tarkkailla. Teimme myös ryhmissä tehtävän, jossa jokainen kertoi jonkin omaan työhönsä liittyvän tarinan, ongelmatilanteen jonka oli mielestään osannut ratkaista hyvin. Muut poimivat pöydälle jaetuista korteista positiivisia adjektiiveja, jotka kuvasivat kertojaa ja hänen toimintaansa. Lopuksi kuuntelijat kertoivat, mitkä adjektiivit olivat valinneet ja miksi. Oli mukavaa saada positiivista palautetta omasta toiminnastaan. Samalla tehtävä auttoi tutustumaan toisiin kurssilaisiin.
Kurssin opettaja Patrick O´Hare on ammatiltaan psykoterapeutti. Tiistaina kurssilla käsiteltiin johdantona resilienssiin käsitettä ”flipping your lid” – miten aivomme reagoivat ärsykkeisiin, ja miten mantelitumake ottaa vallan ”taistele tai pakene” -tilanteissa. Patrick käsitteli erilaisia tapoja rauhoittaa itseään esim. silloin kun olemme jännittävissä tai ahdistavissa tilanteissa. Kävimme läpi erilaisia hengitysharjoituksia ja teimme meditaatioharjoituksen Patrickin ohjauksessa. Keskustelimme siitä, että ihminen ei ole yhtä kuin hänen ajatuksensa ja tunteensa. Erityisen mieleenpainuva oli tämä ohje: ”You can rest as the observer of your thoughts and emotions.”
Päivän toinen aihe oli stressi ja sen hallinta. Harjoituksina mm. ”Capacity cup” – harjoitus, jossa pohdimme, mistä merkeistä tiedämme, että stressitaso nousee, ja mitä voimme tehdä, jotta saamme sen taas laskuun. Keskustelimme myös siitä, mihin asioihin voimme vaikuttaa, ja mihin kannattaa keskittyä. Kaikkia maailman murheita ei kannata ottaa kannettavakseen, vaan on tartuttava asioihin, joihin voimme todellisuudessa vaikuttaa.
Puhuimme myös assertiivisuudesta, ja millaisia strategoita meillä on käytettävissämme kun teemme yhteistyötä muiden kanssa. Ryhdymmekö kilpailemaan, vältämmekö konfliktitilanteita, olemmeko mukautuvaisia, tyydymmekö kompromisseihin vai tähtäämmekö yhteistyöhön. Kaikkia strategioita voi käyttää, ja kaikissa on hyvät ja huonot puolensa. Ryhmissä pohdimme, mihin strategioihin meillä on taipumus turvautua, ja mihin johtaa esim. se, että ensisijaisesti mukautuu toisten tahtoon.
Keskiviikkona puhuimme mielenterveydestä ja miten sitä voi pitää yllä ja vahvistaa. Fyysinen aktiivisuus, läsnäolo ja tietoisuus, antaminen ja muiden auttaminen, jatkuva oppiminen ja yhteys muihin ihmisiin ovat mielenterveyden rakennuspalikoita. Teimme useita harjoituksia. Päivän teoriaperustana oli CBT (Cognitive Behavioural Therapy), ja keskustelimme erilaisista ajattelun ansoista, joihin voimme jumittua. Katastrofiajattelu, liian nopeiden johtopäätösten tekeminen, mustavalkoinen ajattelu, negatiiviseen keskittyminen ja positiivisten asioiden unohtaminen ovat joitakin näistä. Harjoitusten avulla pääsimme pohtimaan, mihin ajattelun ansoihin itse putoamme helposti.
Patric esitteli myös ihmisen perustarveajattelun: 1) Survival, 2) Love and belonging, 3) Fun, 4) Freedom, 5) Power. Jokainen ihminen painottaa näitä hieman eri tavoin, mutta kaikki käyttäytyminen on yritys tyydyttää perustarpeita. Keskustelimme siitä, miten tämä ilmenee esim. opiskelijoiden käyttäytymisessä, ja miten opettaja voi hyödyntää tätä kun miettii omia reaktioitaan.
Torstaina vierailimme EPIC-museossa, joka esittelee irlantilaisten vuosisatoja jatkunutta muuttoliikettä muihin maihin. Museo oli varsin vaikuttava ja se tarjosi kiinnostavan katsauksen Irlannin historiaan ja irlantilaisten resilienssiin historiallisissa murroksissa ja vaikeuksissa. Päivän hyvinvointiosuudessa suuntasimme DART-junalla Howthiin, jossa teimme pienen patikkaretken ja nautimme aurinkoisesta säästä.
Perjantaina teoriaosuudessa keskustelimme perfektionismista ja miten se estää kehitystä. Patrickin mukaan ”seiska on uusi kymppi” – toisin sanoen kannattaa tavoitella riittävän hyvää, koska kympin tavoitteluun menee suhteettoman paljon aikaa ja energiaa. Teimme erilaisia harjoituksia, joiden avulla reflektoimme omaa itseämme opettajina uran alkuvaiheessa ja nyt, ja pohdimme, mihin suuntaan haluamme opettajina ja ihmisinä kehittyä.
Päivän päätteeksi purimme viikon alussa saamamme tehtävän. Jokainen luki ääneen kirjoittamansa kuvauksen yhdestä kurssilaisesta, ja muut arvasivat, kenestä oli kyse. Patrickin ohjeena oli ollut keskittyä positiivisiin havaintoihin, ja oli mukava kuulla, miten jokaisesta kurssilaisesta kerrottiin jotain hyvää ja kannustavaa. Askartelimme myös itsellemme ”matkalaukut”, joihin laitoimme kotiin viemisiksi kurssilta saamiamme ajatuksia, oppeja ja mietittävää.
Kurssi oli erittäin hyvä, ja saimme siltä paljon uutta, jota voimme hyödyntää työssä ja elämässä. Kurssin vetäjä Patrick osasi asiansa erinomaisesti, ja kurssilaisilla oli keskenään hyvä ja rakentava ilmapiiri.
Teksti ja kuvat: Johanna Jokinen ja Reeta Tenhola