Kurssimme Resilience and Well-being Strengths for Teachers oli Dublinissa tammikuussa 2026. Kurssi alkoi maanantaina erilaisilla tutustumistehtävillä. Saimme tehtäväksemme tarkkailla yhtä kurssilaista koko viikon ajan, ja viikon päätteeksi meidän pitäisi kirjoittaa hänestä pieni kuvaus keskittyen positiivisiin piirteisiin. Jokaiselle arvottiin henkilö, jota hänen piti tarkkailla. Teimme myös ryhmissä tehtävän, jossa jokainen kertoi jonkin omaan työhönsä liittyvän tarinan, ongelmatilanteen jonka oli mielestään osannut ratkaista hyvin. Muut poimivat pöydälle jaetuista korteista positiivisia adjektiiveja, jotka kuvasivat kertojaa ja hänen toimintaansa. Lopuksi kuuntelijat kertoivat, mitkä adjektiivit olivat valinneet ja miksi. Oli mukavaa saada positiivista palautetta omasta toiminnastaan. Samalla tehtävä auttoi tutustumaan toisiin kurssilaisiin.

Kurssin opettaja Patrick O´Hare on ammatiltaan psykoterapeutti. Tiistaina kurssilla käsiteltiin johdantona resilienssiin käsitettä ”flipping your lid” – miten aivomme reagoivat ärsykkeisiin, ja miten mantelitumake ottaa vallan ”taistele tai pakene” -tilanteissa. Patrick käsitteli erilaisia tapoja rauhoittaa itseään esim. silloin kun olemme jännittävissä tai ahdistavissa tilanteissa. Kävimme läpi erilaisia hengitysharjoituksia ja teimme meditaatioharjoituksen Patrickin ohjauksessa. Keskustelimme siitä, että ihminen ei ole yhtä kuin hänen ajatuksensa ja tunteensa. Erityisen mieleenpainuva oli tämä ohje: ”You can rest as the observer of your thoughts and emotions.”

Päivän toinen aihe oli stressi ja sen hallinta. Harjoituksina mm. ”Capacity cup” – harjoitus, jossa pohdimme, mistä merkeistä tiedämme, että stressitaso nousee, ja mitä voimme tehdä, jotta saamme sen taas laskuun. Keskustelimme myös siitä, mihin asioihin voimme vaikuttaa, ja mihin kannattaa keskittyä. Kaikkia maailman murheita ei kannata ottaa kannettavakseen, vaan on tartuttava asioihin, joihin voimme todellisuudessa vaikuttaa.

Puhuimme myös assertiivisuudesta, ja millaisia strategoita meillä on käytettävissämme kun teemme yhteistyötä muiden kanssa. Ryhdymmekö kilpailemaan, vältämmekö konfliktitilanteita, olemmeko mukautuvaisia, tyydymmekö kompromisseihin vai tähtäämmekö yhteistyöhön. Kaikkia strategioita voi käyttää, ja kaikissa on hyvät ja huonot puolensa. Ryhmissä pohdimme, mihin strategioihin meillä on taipumus turvautua, ja mihin johtaa esim. se, että ensisijaisesti mukautuu toisten tahtoon.

Keskiviikkona puhuimme mielenterveydestä ja miten sitä voi pitää yllä ja vahvistaa. Fyysinen aktiivisuus, läsnäolo ja tietoisuus, antaminen ja muiden auttaminen, jatkuva oppiminen ja yhteys muihin ihmisiin ovat mielenterveyden rakennuspalikoita. Teimme useita harjoituksia. Päivän teoriaperustana oli CBT (Cognitive Behavioural Therapy), ja keskustelimme erilaisista ajattelun ansoista, joihin voimme jumittua. Katastrofiajattelu, liian nopeiden johtopäätösten tekeminen, mustavalkoinen ajattelu, negatiiviseen keskittyminen ja positiivisten asioiden unohtaminen ovat joitakin näistä. Harjoitusten avulla pääsimme pohtimaan, mihin ajattelun ansoihin itse putoamme helposti.

Patric esitteli myös ihmisen perustarveajattelun: 1) Survival, 2) Love and belonging, 3) Fun, 4) Freedom, 5) Power. Jokainen ihminen painottaa näitä hieman eri tavoin, mutta kaikki käyttäytyminen on yritys tyydyttää perustarpeita. Keskustelimme siitä, miten tämä ilmenee esim. opiskelijoiden käyttäytymisessä, ja miten opettaja voi hyödyntää tätä kun miettii omia reaktioitaan.

Torstaina vierailimme EPIC-museossa, joka esittelee irlantilaisten vuosisatoja jatkunutta muuttoliikettä muihin maihin. Museo oli varsin vaikuttava ja se tarjosi kiinnostavan katsauksen Irlannin historiaan ja irlantilaisten resilienssiin historiallisissa murroksissa ja vaikeuksissa. Päivän hyvinvointiosuudessa suuntasimme DART-junalla Howthiin, jossa teimme pienen patikkaretken ja nautimme aurinkoisesta säästä.

Perjantaina teoriaosuudessa keskustelimme perfektionismista ja miten se estää kehitystä. Patrickin mukaan ”seiska on uusi kymppi” – toisin sanoen kannattaa tavoitella riittävän hyvää, koska kympin tavoitteluun menee suhteettoman paljon aikaa ja energiaa. Teimme erilaisia harjoituksia, joiden avulla reflektoimme omaa itseämme opettajina uran alkuvaiheessa ja nyt, ja pohdimme, mihin suuntaan haluamme opettajina ja ihmisinä kehittyä.

Päivän päätteeksi purimme viikon alussa saamamme tehtävän. Jokainen luki ääneen kirjoittamansa kuvauksen yhdestä kurssilaisesta, ja muut arvasivat, kenestä oli kyse. Patrickin ohjeena oli ollut keskittyä positiivisiin havaintoihin, ja oli mukava kuulla, miten jokaisesta kurssilaisesta kerrottiin jotain hyvää ja kannustavaa. Askartelimme myös itsellemme ”matkalaukut”, joihin laitoimme kotiin viemisiksi kurssilta saamiamme ajatuksia, oppeja ja mietittävää.

Kurssi oli erittäin hyvä, ja saimme siltä paljon uutta, jota voimme hyödyntää työssä ja elämässä. Kurssin vetäjä Patrick osasi asiansa erinomaisesti, ja kurssilaisilla oli keskenään hyvä ja rakentava ilmapiiri.

Teksti ja kuvat: Johanna Jokinen ja Reeta Tenhola