Torstaiaamuna lähdimme yhteiselle aamiaiselle samaiseen kahvilaan. Aurinkoinen sää ja kauniit maisemat houkuttelivat osan ryhmästä aamukävelylle ihmettelemään kylää ja sen mäkisiä katuja. Riogordoon matkaavalle tärkeää ovatkin hyvät jalkineet ja reipas mieli! Aamiaisella kertasimme päivän ohjelmaa, johon kuuluisi pormestarin tervehdys kaupungintalolla, vierailu etnografisessa museossa sekä pienimuotoinen harjoitus tulevaa El Paso -näytelmää varten. Kaupungintalolle ja museoon saimme seuraksemme toisen Erasmus+ -ryhmän Suomesta ja pääsimme antamaan pormestarille ja apulaispormestarille tuliaisemme.  

Iloksemme sää oli varhaiseen ajankohtaan nähden jopa tavanomaista lämpimämpi, mutta onneksi ehdimme virkistäytyä välillä pienillä limutauoilla - lämpö tosiaan yllätti meidät kaikki, sillä olimme varautuneet kevättakein ja kaulaliinoin!  

Poikkesimme ohimennen myös kylän kirkossa, jossa vapaaehtoiset valmistelivat pääsiäiskulkueissa kannettavia näyttäviä rakennelmia tuhansin aidoin kukkasin! 

Myöhemmin iltapäivällä oli siis aika siirtyä El Paso -näytelmän harjoituksiin ja pukusovitukseen. Kyseessä on Riogordon pitkäaikainen pääsiäisperinne, kärsimysnäytelmä, jota on esitetty jo 75 vuoden ajan. Näytelmää tuottaa El Paso de Riogordo –yhdistys, ja se saa liikkeelle satoja vapaaehtoisia sitä toteuttamaan. Parhaimmillaan näytelmää kerääntyy katsomaan tuhansia ihmisiä sen kahtena esityspäivänä. Erityistä vierailussamme olikin se, ettei näytelmään ole aiemmin päässeet esiintymään kuin taustaltaan paikalliset. Meidät otettiin avosylin vastaan ja moni ilahtuikin kysyessään “Oletteko te ne suomalaiset?”. 

Pieni harjoitus oli paikallaan, sillä vaikka liikuimme valtavan ihmisjoukon mukana lavalla, täytyi opetella muistamaan, mitä tehdä milloinkin ja minne mennä.  

Perjantaina oli pääsiäiskulkueen pääpäivä ja lähdimmekin seuraamaan sitä muiden mukana. Kulkueessa kannettiin kolmea suurta “vaunua”, joiden päällä oli uskonnollisia figuureja. Kulkueeseen kuului myös orkesteri sekä erilaisia soihdun- ja lipunkantajia.  

Iltapäivällä pääsimme myös näkemään El Pason katsomosta käsin, joka oli tietenkin helpotus ajatellen seuraavan päivän osallistumistamme lavan puolella. Näytelmää oli kiinnostavaa seurata, ja se oli ihmismassoineen ja oikeine eläimineen näyttävää seurattavaa. Näytelmä lavasteineen oli rakennettu rinteeseen, jonka etualalla oleva kenttä toimi katsomona.  

Palasimme illaksi talolle ja puolilta öin ulkoa kantautuva rummutus houkutteli meidät parvekkeelle - yökulkue tulee! Jos kulkue oli upea päivänvalossa, se taatusti oli sitä iltahämärällä. Ihastelimme kynttilöin valaistua ihmismassaa osa parvekkeella, osa kadulla. Näky oli niin vaikuttava, että oli vaikea päättää, pitäisikö hihkua vai olla aivan hiljaa ja hartaasti.  

Lauantaina oli meidän vuoromme esiintyä El Pasossa. Näytös alkoi vasta iltapäivällä, joten ehdimme hyvin vielä ennen sitä käydä katsastamassa jotain mielenkiintoista. Meille oli suositeltu vierailua paikallisella katolisella hautausmaalla, joten päiväkävely suuntautui sinne.  

Iltapäivällä siirryimme esityspaikalle, jossa teimme nopean vaatevaihdon ja muiden mukana odotimme esitystä alkavaksi. Tunnelma oli iloinen ja jännittynyt, oli hienoa saada olla osa Riogordolaisten ylpeydenaihetta. Yli kolmituntinen näytelmä oli yllättävän äkkiä ohi ja selvisimme siitä kaikki hienosti!  

Esityksen jälkeen illastimme yhdessä ja oli aika pakata talolla tavarat kasaan, sillä sunnuntaiaamu veisi meidät Malagaan viimeiseksi päiväksi ja yöksi. Malagassa meillä oli ohjelmassa vierailu Carmen Thyssen –taidemuseossa, sekä Zarzuela–esityksen seuraaminen Teatro Cervantesissa. Zarzuela on perinteikäs espanjalainen musiikkiteatterisuuntaus.  

Viimeisen päivän viettäminen Malagan vanhan kaupungin ihmisvilinässä ja pikku putiikeissa oli kuin toisesta maailmasta piskuiseen Riogordoon verrattuna, mutta teki matkakokemuksesta monipuolisemman ja tarjoili meille erilaisen kulman espanjalaiseen kulttuuriin. 

Kruunasimme illan vielä etsimällä kivan tapas-ravintolan vanhan kaupungin kujalta, jossa saimme ruokailla tunnelmallisesti hämärtyvän Malagan illassa.  

Maanantain aamulento vei meidät turvallisesti kotiin, sateiseen Suomeen, monta ainutlaatuista kokemusta rikkaampina!  

 

Teksti: Heidi Tourunen 

Kuvat: Ryhmä, Kristian Kaarna