Evankelisluterilainen uskonto

Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet

Tässä oppimääräkuvauksessa tarkennetaan kaikille yhteisiä uskonnon sisältöjä. Paikalliset opetussuunnitelmat laaditaan uskonnon yhteisten tavoitteiden ja sisältökuvausten sekä eri uskontojen tarkennettujen oppimääräkuvausten perustalle.

S1 Suhde omaan uskontoon: Opetuksen sisältöjen valinnassa keskeistä on kristinusko eri puolilla maailmaa, painottaen nykytilannetta. Opetuksessa tarkastellaan kristinuskon syntyä, leviämistä ja jakaantumista kirkkokunniksi. Perehdytään suurimpiin kristillisiin kirkkokuntiin: katolinen ja ortodoksinen kirkko sekä protestanttiset kirkot, erityisesti luterilainen kirkko. Opetuksessa perehdytään kirkkokuntien levinneisyyteen, keskeisiin opetuksiin. Tutkitaan Raamatun syntyhistoriaa, keskeistä sisältöä ja tulkintatapoja sekä uskonnon kulttuurivaikutuksia. Perehdytään syvemmin kristinuskoon Suomessa ja sen kulttuurivaikutuksiin. Jäsennetään omaa suhdetta luterilaisuuteen, suomalaisuuteen ja eurooppalaisuuteen.

S2 Uskontojen maailma: Opetuksessa tarkastellaan suurten maailmanuskontojen levinneisyyttä, perusopetuksia ja vaikutusta kulttuuriin eri puolilla maailmaa. Tutustutaan lisäksi luonnonuskontoihin ja uusiin uskonnollisiin liikkeisiin sekä uskonnottomuuteen elämänkatsomuksena. Uskontoja tarkastellaan tieteellisestä näkökulmasta ottaen huomioon uskonnon eri ulottuvuudet. Sisältöjen valinnassa otetaan huomioon uskon ja tiedon sekä uskonnollisen kielen ja tieteellisen kielen erottaminen, uskontokritiikki sekä uskontojen näkyminen kulttuurin eri osa-alueilla, mediassa, politiikassa, populaarikulttuurissa, taiteessa ja tapakulttuurissa. Syvennetään ekumenian sekä uskontojen ja katsomusten välisen dialogin ymmärtämistä osana uskontojen välistä toimintaa ja maailmanrauhaa.

S3 Hyvä elämä: Opetuksessa keskeistä on etiikan peruskäsitteiden tunteminen ja ymmärtäminen. Perehdytään syvällisemmin kristinuskon ja muiden uskontojen eettiseen opetukseen ja eri kristillisten kirkkojen eettisiin painotuksiin sekä Raamatun ja etiikan suhteeseen. Tutustutaan YK:n Yleismaailmalliseen ihmisoikeuksien julistukseen ja ihmisoikeusetiikkaan. Opetuksen sisällöiksi valitaan elämänkysymyksiin, suomalaiseen yhteiskuntaan, globaaliin vastuuseen sekä ympäristöön ja eläimiin liittyviä eettisiä kysymyksiä. Tarkastellaan eettisiä kysymyksiä mediasta otetuilla ajankohtaisilla esimerkeillä. Pohditaan omien valintojen eettisiä ulottuvuuksia ja niiden vaikutusta omaan ja toisten hyvinvointiin.

Lähtökohta: Oman uskonnon traditiosta lähtien

Hyviä käytäntöjä ja Keski-Suomen materiaalipankki

Uskonnon opetuksen lähtökohdaksi valittua tekstiä
Uskonnon didaktikko Jyri Komulaisen artikkelista "Oman uskonnon opetus on postliberaali ratkaisu" poimittua (Samalta viivalta 9, Valtakunnallisen kasvatusalan valintayhteistyöverkoston (VAKAVA) kirjallisen kokeen aineisto, 2015)

- Katsomusopetuksen malli on monin tavoin ajanmukaisempi kuin kansalaiskeskuteluissa usein oletetaan.

- Uskontoon liittyviä kysymyksiä voidaan opiskella mielekkäästi oppijan omasta traditiosta lähtien. Oma uskonto muodostaa perustan, josta käsin voidaan avartua ymmärtämään myös muita uskontoja ja traditioita. Siksi monikulttuuristuvassa yhteiskunnassa tarvitaan entistäkin enemmän dialogihakuista oman uskonnon opetusta.

- Vuosituhantiset uskonnolliset traditiot voivat inspiroida toimintaan paremman maailman puolesta. - Tulevaisuus edellyttää uskontojen lukutaitoa, kuten myös kykyä rakentaa omaa maailmankatsomustaan uskontojen ja ideologioiden ristipaineessa. Katsomusaineiden opetuksessa on tilaa myös eksistentiaalisille pohdinnoille. Katsomusaineita ei ole mielekästä opiskella vaikkapa "yleisenä uskontotietona", sillä tilaa tarvitaan myös kokemuksellisuudelle.

-Opetuksen kannalta: Koska ei ole olemassa "neutraalia" tai "yleistä" näkökulmaa uskontoihin, uskontoa on syytä opettaa traditiolähtöisesti. Oman uskonnon opetus on siksi realistisempi malli kuin yleinen uskontotieto. Samalla kunnioitetaan myös positiivista uskonnonvapautta.