c. Mitä runon yhdeksännessä säkeistössä kerrotaan?

Vastaa kysymyksiin vihkoosi tai merkintänä palautuskansioon.

Maamme

1. Oi maamme, Suomi, synnyinmaa,
soi, sana kultainen! 

Ei laaksoa, ei kukkulaa, 

ei vettä, rantaa rakkaampaa 

kuin kotimaa tää pohjoinen, 

maa kallis isien. 

2. On maamme köyhä, siksi jää,

jos kultaa kaivannet. 

Sen vieras kyllä hylkäjää, 

mut meille kallein maa on tää, 

sen salot, saaret, manteret 

ne meist' on kultaiset.

3. Ovatpa meille rakkahat 

koskemme kuohuineen, 

ikuisten honkain huminat, 

täht'yömme, kesät kirkkahat, 

kaikk', kuvineen ja lauluineen 

mi painui sydämeen. 

4. Täss' auroin, miekoin, miettehin 

isämme sotivat. 

Kun päivä piili pilvihin 

tai loisti onnen paistehin, 

täss' Suomen kansan vaikeimmat 

he vaivat kokivat.

5. Tään kansan taistelut ken voi 

ne kertoella, ken? 

Kun sota laaksoissamme soi 

ja halla näläntuskan toi, 

ken mittasi sen hurmehen 

ja kärsimykset sen? 

6. Täss' on sen veri virrannut 

hyväksi meidänkin, 

täss' iloaan on nauttinut

ja tässä huoltaan huokaillut 

se kansa, jolle muinahin 

kuormamme pantihin.

7. Tääll' olo meill' on verraton 

ja kaikki suotuisaa: 

vaikk' onni mikä tulkohon, 

maa, isänmaa se meillä on. 

Mi maailmass' on armaampaa 

ja mikä kalliimpaa? 

8. Ja tässä, täss' on tämä maa, 

sen näkee silmämme; 

me kättä voimme ojentaa 

ja vettä, rantaa osoittaa 

ja sanoa: kas tuoss' on se, 

maa armas isäimme! 

9. Jos loistoon meitä saatettais 

vaikk' kultapilvihin, 

miss' itkien ei huoattais, 

vaan tähtein riemun sielu sais, 

ois tähän köyhään kotihin 

halumme kuitenkin.

10. Totuuden, runon kotimaa, 

maa tuhatjärvinen, 

miss' elämämme suojan saa, 

sa muistojen, sa toivon maa, 

ain' ollos, onnees tyytyen, 

vapaa ja iloinen. 

11. Sun kukoistukses kuorestaan 

kerrankin puhkeaa; 

viel' lempemme saa hehkullaan 

sun toivos, riemus nousemaan, 

ja kerran laulus, synnyinmaa, 

korkeemman kaiun saa.

(J. L. Runeberg. 1846.)