← Verkkolehti SYTYKE

← ILMOITUSTAULU

Vittu on myöhempi tulokas - Kirosanat suomalaisessa kirjallisuudessa

Vittu on myöhempi tulokas - kirosanat suomalaisessa kirjallisuudessa
kirosanat, kirjallisuus, vittu, aleksis kiven päivä
Kuva: Yle / Mikko Lehtola

Suomen kielessä on valtavan ilmaisuvoimainen kirosana-arsenaali. Yksi kaunokirjallisuuden kirosanamestareista on eittämättä 10.10. juhliaan viettävä Aleksis Kivi. KulttuuriCocktail perkaa, keitä muita kirosanojen taitajia suomalaisesta kirjallisuudesta löytyy.

Affektikielen sanakirjoja kirjoittava Jari Tammi on vähän pettynyt nykykirjailijoiden voimasanojen variointikykyyn. Hänen havaintojensa mukaan uudemman kirjallisuuden kirosanat painottuvat pääosin saatanaan ja vittuun.

aleksis kivi, seitsemän veljestä, oi armonliiton enkelit -sitaatti, juhani

Yllättäen Tammi ei nosta myöskään Aleksis Kiveä kovin korkealle jalustalle kiroilusanaston kehittelijänä, vaikka mielikuvitusta Kiveltä hänen mukaansa löytyykin.

- Kyllä Aleksis olisi parempaankin pystynyt kiroilun saralla. Pitää kuitenkin muistaa, että kiroilu on vain pieni osa kielestä.

Kiven kielenkäyttöä paheksuttiin aikanaan. Kriitikko August Ahlqvist kritisoi Seitsemän veljeksen sanastoa näin:

August Ahlqvist, kritiikki, seitsemän veljestä, aleksis kivi

Myös Väinö Linnan Tuntematon sotilas (1954) on Tammen mielestä kiroilullisesti varsin tylsä, vaikka sekin herätti aikanaan kohua runsaalla voimasanastollaan.

- Ehkä Linna halusi autenttisuutta ja juhlavuutta, kun keskittyi pääkirosanoihin eikä varioinut niitä sen enempää.

Keiltä kirjailijoilta sitten löytyy mehevää kirosanastoa? Tammen ehdoton suosikki on Joel Lehtonen.

- Putkinotkon Juutas Käkriäinen on suomalaisen kiroilun suojeluspyhimys antaumuksellisen kiroilukykynsä ansiosta. Putkinotkossahan koko perhe siunailee, taivastelee ja käyttää lievempiä voimasanoja.

Paskia, putkinotko, joel lehtonen, juutas käkriäinen

Käkriäinen nousee Tammen mielessä korkealle juuri kiroilun juurevuuden, hauskuuden ja toimivuuden takia. Käkriäisen kiroilu istuu myös hyvin hänen muuhun ilmaisuunsa.

- Jos Seitsemän veljeksen Juhanin lempimanaus on peeveli, niin Putkinotkon Juutas Käkriäisellä se taas on paskia!

Juutaksen poika Topi ei jää paljon isäänsä huonommaksi.

putkinotko, topi käkriäinen, joel lehtonen, kirosanat

Toinen Jari Tammen suosikki on vuonna 1933 julkaistu Volter Kilven Alastalon salissa, jota pidetään yhtenä suomalaisen kirjallisuuden merkittävimmistä teoksista. Sen voimasanailu on kekseliästä ja nerokasta. Näin puhisee Pukkila, kirjan yksi päähenkilö:

volter kilpi, alastalon salissa, pukkila, kirosanat, päivittelyt

Muita Alaston salissa esiintyviä voimasanoja:

alastalon salissa, volter kilpi, siunailut, kirosanat

Helvetti on pitänyt pintansa

Vaikka voimasanat ovat olleet mukana suomalaisessa kirjallisuudessa sen varhaisista vaiheista lähtien, suomalaisen kirjallisuuden kirosanastoa on tutkittu vielä varsin vähän. Joitakin tutkimuksia toki on. Esimerkiksi Minna Hjort valmistelee parhaillaan väitöskirjaa kirosanojen käytöstä ja kääntämisestä nykykirjallisuudessa. Eliisa Pitkäsalo on tutkinut kaunokirjallisen puheen agressiivisuutta.

eliisa pitkäsalo, tutkimus, kirosanat, esiintyminen, kirjallisuus

Eliisa Pitkäsalon keskeinen havainto hänen aineistonsa perusteella oli, että klassikoissa on käytetty lievempiä ja enemmän uskonnollisperäisiä ilmaisuja kuin nykyään. Nykykirjallisuudessa kirosanat voivat olla hyvinkin maallisia ja vahvoja.

- Tosin helvetti on pitänyt pintansa myös uudemmassa kaunokirjallisuudessa.

Perkele on aiemmin koettu jopa saatanaa vahvemmaksi sanaksi ja se on usein naamioitu kirjallisuudessa p-keleeksi. Sana on kuitenkin ajan kanssa laimentunut, ja siten yleistynyt nykykirjallisuudessa.

rosa liksom, yhden yön pysäkki, kirosanat, 1985

Vittu on myöhempi tulokas

Vittu-sana vaikuttaisi Minna Hjortin mukaan yleistyneen osaksi suomalaista kirjallisuutta 1960-luvun edetessä. Sana esiintyy esimerkiksi Hannu Salaman Juhannustansseissa. Hjortin aineiston suomalaisen nykykirjallisuuden teoksissa vittu on suhteellisesti yleisin kirosana.

tuomas vimma, helsinki 12, kirosanat, kirjailija

Hjortin mukaan vittu-sanaa varioidaan hyvin esimerkiksi Tuomas Vimman Helsinki 12 -romaanissa, joka kuvaa muun muassa liioittelevan slangin avulla helsinkiläistä mainosmaailmaa. Toinen huomionarvoinen romaani on Hjortin mukaan Mikko Rimmisen Pussikaljaromaani. Siinä on hänen mukaansa monipuolista voimasanojen käyttöä ja sieltä löytyy myös vanhahtavia sanoja, kuten pannahinen, tulimmainen ja peijooni.

mikko rimminen, pussikaljaromaani, tuhat tulimmaista

Kristinuskon sanasto + sukupuolisanasto = hätkähdys

Kirosanoilla haetaan tekstiin muun muassa tunteita ja puheenomaisuutta. Minna Hjortin mukaan voimasanoilla myös luonnehditaan henkilöitä ja näiden viiteryhmiä sekä luodaan ajankuvaa.

Monissa kielissä keskeinen voimasanasto tulee uskonnon piiristä. Toinen tunteita herättävä aihepiiri on ollut sukupuolisanasto. Jos oikein on haluttu hätkähdyttää, niin on yhdistetty nämä kaksi: kristinuskon sanasto ja sukupuolisanasto. Tosin nykypäivänä tämäkään yhdistelmä ei monia enää hätkähdytä.

Mikko Rimminen, Pussikaljaromaani, voi saatanan vitun perkele

Elokuvat ja some luovat uutta kirosanastoa

Jos nykykirjailijat eivät ole sankoin joukoin luomassa uutta kirosanastoa kieleen, niin mistä sitä sitten löytyy. Jari Tammi etsii eläväistä voimasanojen käyttöä sekä action-elokuvista että sosiaalisesta mediasta.

- Kun ei ole enää tabuja mitä saa sanoa, niin ihmiset heittelevät hetken mielijohteesta hauskoja kirosanavariaatioita ja muunnoksia. Halutaan olla nokkelia ja katu-uskottavia ja kehitellään vinkeitä väännöksiä.

perkeletto, esimerkkejä elokuvista, kirosanat, JP Koskinen
Aiheeseen

Kommentit

Kirjaudu sisään lisätäksesi tähän kommentti