Yleisradioyhtiö BBC:n nettihitiksi noussut video suomalaisviulisti Pekka Kuusiston Albert Hall -keikasta on lyönyt muusikon itsensäkin ällikällä.

Videolla Kuusisto esittää suomalaisen kansanlaulun Minun kultani kaunis on ja saa suuren lontoolaisyleisön ulvomaan naurusta. Videon voi nähdä tästä linkistä tai alta:

Lämminhenkinen esitys, hieno muusikko, ammattitaitoinen video ja Suomikin mainittu, mutta mikään niistä ei selitä valtavaa suosiota, jonka taltiointi on saanut aikaan.

Mikä videossa siis vetää?

Vastaus löytyy draaman kaareksi kutsutusta juoniteoriasta.

Draaman kaaren alkuperäiseksi isäksi on useimmiten mainittu antiikin Kreikassa vaikuttanut filosofi Aristoteles, jonka Runousoppi-teos on muodostunut käsikirjoittajien raamatuksi. Teoksessa esitetyn teorian mukaan onnistuneessa juonessa (mythos) toiminnan tulee olla jatkuvaa, ja sen tulee sisältää muutos.

Myöhemmin Aristoteleen mallia ovat versioineet useat eri teoreetikot (kuten Gustav Freytag ja Syd Field ), ja nykyisin sen eri muunnelmia toteuttavat muun muassa useimmat Hollywood-elokuvien käsikirjoitukset.

Ja - kuten analyysista selviää - myös Kuusiston esitys ja erityisesti siitä julkaistu video toteuttavat draaman kaaren melko lailla täydellisesti.

Alkusysäysvaiheessa esitellään tapahtumapaikka, päähenkilö, päävastustaja sekä peruskonflikti. Se päättyy ristiriitatilanteeseen, joka määrittää koko tarinan.

Videon sankari on Pekka Kuusisto, nuorehkon näköinen suomalaisviulisti, joka on heitetty keskelle areenaa, valtavaa Royal Albert Hallia Lontoossa. Häntä ympäröivät musiikkipyhätön jyhkeät seinät ja pimeydessä tuomioonsa valmistautuva monituhatpäinen yleisö.

Vastakkain ovat siis yksi rohkea suomalainen ja valtava ihmismassa, pieni vastaan suuri.

Yleensä nähdyistä konserttitaltioinneista poiketen rennosti paidanhihojaan käärivä Kuusisto päättää ottaa valtavan riskin ja kertoo esittävänsä suomalaisen kansanlaulun. Muun orkesterin ilmeet ovat epäileväisiä, mutta viulisti ei luovuta.

”YES!”, hän huutaa uhmakkaasti ja saa ensimmäiset aplodit.

Alkusysäys on valmis.

Esittelyjakso syventää tietoja päähenkilöstä ja konfliktista. Myös perusteemaa lavennetaan versioimalla sitä eri tavoin.

Tässä jaksossa Kuusisto koventaa panoksia heittämällä mukaan juttuihinsa Venäjän. Hän ilmoittaa esitettävän kansanlaulun olevan ajalta, jolloin Venäjä oli osa Suomea. Uhkarohkea viulisti siis uhmaa arvovaltaisen yleisön edessä pelottavaa naapurimaata ja sen arvaamatonta johtajaa. Riemastunut yleisö palkitsee hänet kymmensekuntisilla aplodeilla. Vitsi myös muistuttaa tarinan peruskonfliktista - pienen ja suuren kohtaamisesta - ja vie sen uudelle tasolle.

Viulisti itse yhdistyy olemuksellaan esitettävään kappaleeseen. Ilkikurinen viulisti on tuonut naurettavan kansanlaulun suureen konserttisaliin, jossa soivat yleensä mahtipontiset sinfoniat ja esiintyvät vakavat kapellimestarit.

Syventämisvaiheessa konflikti kehittyy ja katsoja saa tietää yhä uusia puolia sankarista. Panokset kovenevat.

Nyt Kuusisto on jälleen altavastaajana. Joustaan hermostuneesti heilutteleva viulisti kertaa kansanlaulun tarinaa hieman takerrellen ja olkapäätään raapien. Samalla hän tapailee viulustaan ääniä epämääräisesti.

Katsojalle selviää tarkemmin myös esitettävän kappaleen luonne. Se on pieni humoristinen kappale jossa mies luettelee naisystävänsä ominaisuuksia humoristiseen ja hieman sovinistiseen tyyliin.

Kuusisto päättää syventämisvaiheen hienolla tavalla kehumalla yleisöä ja tilaisuutta ”hulluksi” kuulemistaan huhuista huolimatta. Samalla hän tulee korostaneeksi peruskonfliktia itsensä ja tuomaristona toimivan yleisön välillä.

Nauruun repeilevä yleisö tuntuukin viihtyvän loistavasti, mutta videon katsojaa kalvaa epäilys. Aikooko Kuusisto todella esittää kappaleen suomeksi? Tuleeko tästä vielä totaalinen nöyryytys?

Ristiriitojen kärjistymisvaihe on koko draaman huipentuma, jolloin sankarin joko voittaa - kuten yleensä - tai häviää kamppailunsa.

Nyt Kuusisto lopulta esittää kappaleen, jota videon katsoja on odottanut. Yleisö on hiiskumattoman hiljaa. Nyt selviää, onko hänen riskinottonsa kannattanut.

Kappale lähtee käyntiin hieman pahankuuloisesti, ja Kuusiston joukot (eli orkesteri) näyttävät jälleen epävarmoilta. ”Mitä tästä tulee?”, ilmeet tuntuvat sanovan. Myöskään yleisö ei vaikuta vakuuttuneelta.

Uusi nousu syntyy kolmen minuutin jälkeen kun Kuusisto esittelee toisen viulistin ja nostaa jousikätensä uhmakkaaseen nousuun. Yleisö antaa raikuvat aplodit, ja orkesteri näyttää helpottuneelta. Tämäkään ei vielä Kuusistolle kuitenkaan riitä, vaan hän päättää laulattaa yleisöä.

Ratkaisu on kohtaus, johon elokuvan juoni huipentuu ja katsojalle selviää, miten tarina päättyy.

Kuusiston uhkayritys laulattaa yleisöä palkitaan minuuttia myöhemmin, kun koko Royal Albert Hall yhtyy raikuvasti kertosäkeeseen, ja kapellimestariksi ryhtynyt viulisti johtaa kappaleen suvereenisti loppuun. Sen päätyttyä suosionosoitukset ovat raivoisat. Sankari on johtanut joukkonsa voittoon, noussut kiistattomaksi johtajaksi ja voittanut taistelun.

Pieni voitti suuren, Daavid goljatin, kansanlaulu sinfoniat, viulisti kapellimestarit, Suomi Venäjän ja kaikilla on hyvä olla.

Häivytyksessä aplodit feidataan ja siirrytään graafiseen ohjelmatunnukseen.

Hämmästyttävintä Kuusiston esityksessä on, että se toteuttaa draaman kaaren niin tehokkaasti spontaanisuudestaan huolimatta.

Harkitummin vastaavaa rakennetta käytetään muun muassa television kykykilpailuissa. Yksi kuuluisimmista videoista on tämä Paul Pottsin kyynelkanavat aukaiseva esitys Britannian Talentissa.

Videolle on muuten kertynyt vajaassa kymmenessä vuodessa yli 150 miljoonaa katsojaa, johon Kuusistollakin on siis vielä matkaa.