Muistatko peruskoulun välitunnit, joiden päätteeksi ryhmittäydyttiin tyttöjen ja poikien jonoihin? Tai talven liikuntatunnit, jolloin tytöt vetivät jalkoihinsa kaunoluistimet ja pojat hokkarit?

Se alkaa olla taakse jäänyttä historiaa. Puhumattakaan ajasta ennen peruskoulu-uudistusta, jolloin suuri osa oppilaista opiskeli yksinomaan tytöille tai pojille tarkoitetuissa oppikouluissa.

Itäkeskuksen peruskoulun yhdeksättä luokkaa käyvää Sadia al-Musawia muinainen meno huvittaa.

– Itse olen sellainen, että jos on paljon sellaista, mitä vain pojat tekee tai vain tytöt tekee, niin teen itse juuri päinvastoin.

Sadia al-Musawi on tottunut olemaan "erilainen", sillä hänen aiemmissa kouluissaan ei ollut ulkomaalaistaustaisia. "Olen kokonut millaista on kun kohdellaan vähän eri lailla kuin muita. Siksi haluan, että kaikkiin suhtaudutaan samalla tavalla".Henri Vainio-Hynnilä

Al-Musawin luokkakaverin Efe Kortelaisen mielestä tyttöjen ja poikien erilainen kohtelu kuulostaa "absurdilta". Tänä päivänä oppilaan sukupuolella on koulussa yhä pienempi merkitys.

– Vähän hassulta sellainen kuulostaa, kun itse on tottunut sellaiseen, että kaikki tekee mitä haluaa. Tämä on just sellainen koulu, missä saa olla ylpeäkin siitä, että kaikki ei ole samanlaisia.

Erilaisuuden kunnioittaminen ei ole koulun päättämä tavoite, vaan uuden opetussuunnitelman (siirryt toiseen palveluun) asettama velvoite. Opetussuunnitelman mukaan peruskoulun tulisi esimerkiksi auttaa oppilaita "rakentamaan oppimispolkunsa ilman sukupuoleen sidottuja roolimalleja".

Mutta mitä se käytännössä tarkoittaa?

Tyttöjä saa edelleen kutsua tytöiksi

Uuden opetussuunnitelman tasa-arvoa koskevien linjausten taustalla on 2015 uudistunut yhdenvertaisuuslaki. Se laajensi aiempaa sukupuoleen perustuvaa syrjinnän kieltoa niin, että kielto koskee myös sukupuoli-identiteettiin tai sukupuolen ilmaisuun perustuvaa syrjintää.

Laki velvoittaa jokaista koulua esimerkiksi laatimaan suunnitelman siitä, miten syrjintää ehkäistään, kertoo Itäkeskuksen peruskoulun rehtori Jutta-Riina Karhunen.

– Käytännön tasolla voi olla esimerkiksi wc-tiloja joissa voi käydä kuka tahansa. Liikuntatunnilla vaatteet voi vaihtaa muualla kuin tyttöjen tai poikien pukuhuoneessa, jos ei koe kumpaakaan omakseen. Opettajat ovat ottaneet tavaksi puhutella oppilaita lapsina tai nuorina. Ei tehdä liikaa erottelua tyttöjen ja poikien välillä.

Pari vuotta sitten nousi kohu, kun lehdet tulkitsivat (siirryt toiseen palveluun) opetushallituksen jopa kieltävän opettajia kutsumasta tyttöjä tytöiksi ja poikia pojiksi. Itäkeskuksen peruskoulun rehtori ei tulkitse asiaa näin.

– Emme yritä tehdä henkilöistä sukupuolineutraaleja. Itse puhun mieluummin sukupuolitietoisesta kasvatuksesta. On ok olla tyttö tai poika, tai ihan jotain muuta.

Tässä muita käytännön muutoksia: Poikien suosima tekninen työ ja tyttöjen tekstiilityö yhdistyvät yhdeksi käsitöiden oppiaineeksi. Liikuntatunneilla ei enää jaotella oppilaita sukupuolen mukaan, vaan pikemminkin kovaa tai kevyempää peliä suosivien ryhmiin. Kouluihin tulee unisex-vessoja. Oppikirjoissa seikkailee ronskeja tyttöjä ja herkkiä poikia, joilla saattaa olla äidin ja isän sijaan vaikkapa kaksi äitiä.

Ja opinto-ohjauksessa ei luonnollisesti ohjata tyttöjä hoitajakouluun ja poikia poliiseiksi. Elleivät he itse sitä halua.

Suomea toisena kielenä opettava Nadja Sokura tiivistää kaiken yksinkertaiseen ohjenuoraan: Älä oleta.

– Ihminen on paljon muutakin kuin esimerkiksi sukupuoli tai ihonväri. Niiden perusteella ei voi tehdä oletuksia siitä, mitä joku haluaa tehdä.

Sukupuoliroolien purkaminen ei ole ainoa velvoite, jonka uusi opetussuunnitelma kouluille asettaa. Lisäksi peruskoulun tulisi esimerkiksi lisätä "tietoa ja ymmärrystä sukupuolen moninaisuudesta".

Termi "sukupuolen moninaisuus" sisältää käsitteitä kuten transsukupuolisuus, muunsukupuolisuus, tai intersukupuolisuus. Tässä kohtaa monella aikuisella menee sormi suuhun, joten asiantuntemusta on lähdetty hakemaan koulun ulkopuolelta. Sen vuoksi seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asiaa ajavan Setan koulutuksien kysyntä on huomattavasti kasvanut.

– Neljä, viisi vuotta sitten koulutuksien kysyntä oli nollassa. Viime vuonna oli muutamia kouluja, joissa on koulutettu kaikki opettajat. Eli rehtorit ovat katsoneet, että tietoa ei tule olla vain yksittäisillä opettajilla, sanoo Setan koulutussuunnittelija Marita Karvinen.

Kasvavan kiinnostuksen syynä on ehkä myös herääminen totuttua monisävyisempään todellisuuteen. Karvinen viittaa THL:n tuoreimpaan kouluterveyskyselyyn (siirryt toiseen palveluun), johon vastanneista 8. ja 9. -luokkalaisista yli viisi prosenttia ei kokenut edustavansa sitä sukupuolta, johon heidät oli syntyessään määritelty. Lukioikäisistä joka kymmenes ilmoitti olevansa seksuaaliselta suuntautumiseltaan muita kuin heteroita.

– Tämä on asia minkä opettajat ovat nähneet, ja johon opettajilla on suuri tarve vastata.

Setan vierailuja myös vastustetaan – "Ette sitten näytä mitään kuvia"

Muutos herättää myös vastarintaa. Joissakin pääkaupunkiseudun kouluissa jo sovittuja Setan vierailuja on viime vuosina peruttu, kun oppilaiden vanhemmat ovat alkaneet protestoida.

– On sovittu vierailusta, joka onkin sitten peruttu. Tai kun on menty luokkaan, oppilas on poistunut sieltä koska hänen mielestään hänen ei tulisi tälle oppitunnille osallistua, Karvinen sanoo.

Silloin taustalla on tavallisesti oppilaan perheen uskonnollinen vakaumus. Pohjois-Pohjanmaalla vastustusta saattaa tulla kristityistä piireistä, pääkaupunkiseudulla vanhoillisten muslimien suunnalta.

Karvinen sanoo, että asiaan liittyy myös virheellisiä käsityksiä Setan toiminnasta.

– Kerran oli sovittu vierailu, jonka rehtori perui. Sitten päästettiin kouluun lopulta sillä ehdolla, että "oppilaille ei saa näyttää mitään kuvia". Herää kysymys, että mitäköhän kuvia meidän siellä ajateltiin näyttävän, Karvinen ihmettelee.

Ylen tekemän soittokierroksen perusteella tällaiset ongelmat eivät ole yleisiä ainakaan pääkaupunkiseudulla. 20 vuotta Itä-Helsingin kouluissa työskennellyt Karhunen sanoo, ettei ole kertaakaan törmännyt asiasta suuttuneisiin vanhempiin.

– Enemmän olen kuullut kiitosta siitä kun asiaan on luokassa keskitytty. Terveellä järjellä tästäkin asiasta selvitään. Ei tarvitse suurennella, mutta ei jätetä huomioitta.

"Jos nuorelta kysyy minkä takia jotakuta kiusataan koulussa, niin vastaus on usein: koska se on erilainen".

Seta ry:n koulutussuunnittelija Marita Karvinen.

Mistä Setan kouluille suunnatuissa opeissa sitten on kyse?

Karvisen mukaan kyse on koulumaailman normien – kirjoittamattomien käyttäytymissääntöjen – tiedostamisesta. Tavoitteena on purkaa ennakko-oletuksia, joiden mukaan esimerkiksi seksuaalinen kiinnostus kohdistuu vain vastakkaiseen sukupuoleen, tai että kaikki ovat joko tyttöjä tai poikia.

– Oppikirjat ja koko yhteiskunta keskittyy korostamaan tiettyjä normeja. Me haluttaisiin laajentaa niitä. Että nuori oppisi näkemään, että on täysin ok, jos joku kokee olevansa jotain muuta. Vaikkapa muunsukupuolinen. Tai että on lapsia, jotka näyttävät pojilta, mutta ovatkin tyttöjä.

Setan mukaan tällaisen ymmärryksen lisääminen ennaltaehkäisee myös koulukiusaamista.

– Jos nuorelta kysyy minkä takia jotakuta kiusataan koulussa, niin vastaus on usein: koska se on erilainen. Normitietoinen näkökulma pyrkii poistamaan raja-aitoja, jotka luo tätä erilaisuutta.

Entä kieltäisittekö esimerkiksi "poikamaisista" harrastuksista pitävää ja tytöistä kiinnostunutta poikaa olemasta sitä mitä on?

– Ei missään nimessä. Eläköön machopojat ja eläköön feminiiniset tytöt. Mutta eläköön myös feminiiniset pojat ja machotytöt. Ja kaikki siltä väliltä.

Aito avioliitto -yhdistyksen kaltaisten Seta-vastustajien mukaan tällainen puhe vain lisää nuorten hämmennystä omasta sukupuoli-identiteetistään. Setan mukaan asia on päin vastoin.

– Enemmän lapsia hämmentää se, että he näkevät todellisuuden josta kukaan ei puhu, Karvinen sanoo.