Verkkolehti SYTYKE

ILMOITUSTAULU

12 asiaa, jotka opin naisten sukupuolielimistä lukemalla yhden sarjakuvakirjan (eli näin sanat muokkaavat maailmaa, sekin mistä ei puhuta)

Yksityiskohta 1800-luvun moraalista kertovasta sarjakuvastripistä kirjasta Kielletty hedelmä.
Yksityiskohta 1800-luvun moraalista kertovasta sarjakuvastripistä kirjasta Kielletty hedelmä.

13 asiaa, jotka opin naisen sukupuolielimistä lukemalla yhden sarjakuvakirjan

Sarjakuva

17.5.2016 @ 11:43 | Päivitetty 27.5.2016 @ 13:54 Jutta Sarhimaa <URL> nyt.fi/a1463450709112

Liv Strömquistin kirja Kielletty hedelmä (2016) kertoo yhteiskuntamme tabusta, nimittäin naisen sukuelimistä. (Voit lukea psykoanalyytikko Elina Reenkolan tästä jutusta innoittuneen mielipidekirjoituksen täältä.)

Juuri suomennettu teos on sarjakuvan muotoon tehty kattava ja viihdyttävä tietokirja, jonka alkuperäinen nimi (Kunskapens frukt, 2014) paljastaa, mistä todella on kyse:

Siitä, miten yhteiskunnan valtaapitävät ovat eri aikoina päättäneet ihan ilman naisten hameen alle katsomista, millaisia naisen sukupuolielimet oikeasti ovat, miten ne toimivat ja miten niiden kuuluisi toimia.

Tämän kaiken he ovat useimmiten tehneet kysymättä naisilta mitään.

Sammakko
Liv Strömquist tekee sarjakuvien lisäksi radio-ohjelmia ja podcasteja.
Liv Strömquist tekee sarjakuvien lisäksi radio-ohjelmia ja podcasteja.

Lopputuloksena on lähes tragikoominen, ääneen naurattava vaginan kulttuurihistoria, jota Strömquist ryydittää itseironisella, hapokkaalla kommentaarillaan. Malmöläinen Strömquist on Ruotsissa hyvin tunnettu feministinen sarjakuvataiteilija, jonka teoksia on myös sovitettu näytelmiksi.

Esimerkiksi nämä asiat opin Kielletystä hedelmästä:

1. Kutsumme naisen sukuelimiä usein väärällä nimellä.

Kun puhumme vaginasta, puhummekin usein itse asiassa vulvasta eli naisen uloimmista sukupuolielimistä. Vulva viittaa näkyvään osaan naisten sukuelimiä, eli häpykumpuun, klitorikseen, ulompiin ja sisempiin häpyhuuliin, emättimeen ja välilihaan.

Vagina viittaa emättimeen, joka yhdistää vulvan sisempiin, näkymättömissä oleviin elimiin eli kohdunkaulaan, kohtuun ja munasarjoihin.

Esimerkiksi nämä Marianne Valolan kirkkovene-kuvioiset laukut ovat siis vulvakuvioisia, kirkkovene kun on karikatyyripiirros vulvasta.

2. Nimityssekaannus on luonnollinen, sillä välttelemme naisen sukuelimien kuvaamista yhtään missään viimeiseen saakka.

Strömquist kertoo hyvän esimerkin: Yhdysvaltojen avaruushallinto Nasa lähetti vuonna 1972 matkaan Pioneer-avaruussukkulan täynnä tietoa ihmiskunnasta jos vaikka mahdolliset avaruusoliot törmäisivät siihen maailmankaikkeudessa.

Mukaan laitettiin kuva alastomasta miehestä ja alastomasta naisesta. Miehellä oli realistisesti piirretyt ulkoiset sukuelimet, naisella ei:

Ilmeisesti naisen häpykummun kohdalla piirroksessa oli alun perin lyhyt viiva ilmaisemassa vulvaa, mutta piirtäjät itsesensuroivat sen pois, koska he pelkäsivät Nasan johdon reaktiota.

”Nasan käsitys siis on, että jopa avaruusoliot toisilla planeetoilla tuntisivat olonsa epämukavaksi joutuessaan kohtaamaan vulvan kuvassa”, kirjoittaa Strömquist.

Strömquistin huomio tekee lihaksi ilmiön, jota vastaan on noussut oikea ”vulvavoimautumisen” aalto, lähtien tietysti Eve Enslerin Vaginamonologeja-näytelmästä (2001). Viimeisimpänä esimerkkinä on HBO:n Girls-sarja, jonka luoja ja pääosan esittäjä Lena Dunham vilauttelee monissa jaksoissa vulvaansa.

Naisten sukuelimiin ja niiden toimintaan liittyvää tietoutta on yritetty jakaa monin eri tavoin: esimerkiksi hupaisassa Tampon Run -mobiilipelissä tyttöhahmo taistelee ”kuukautishäpäisijöitä” vastaan. Viime vuonna Ruotsissa äänestettiin omasta sanasta naisten itsetyydytykselle. Voittajaksi selviytynyt klittra-verbi korostaa klitoriksen merkitystä naisen nautinnon lähteena. (Järjestimme suomiversiosta äänestyksen, jossa klitsuttaa ja pimputtaa nousivat suosikeiksi.)

Kielletty hedelmä sijoittuu siis selvään jatkumoon yrityksiä tehdä naisen sukuelimet positiivisella tavalla näkyviksi yhteiskunnassamme.

3. Se, ettemme koskaan näe naisen sukuelimiä missään, on yhteydessä siihen, että naiset haluavat pienennyttää häpyhuuliaan plastiikkakirurgialla.

Strömquist siteeraa aihetta tutkinutta psykologia Harriett Lerneriä:

Koska esimerkiksi seksivalistuksessa ei yleensä mainita naisten uloimmista sukupuolielimistä halaistua sanaa, tytöille ja naisille voi todella helposti muodostua alapäätään peilatessa sellainen mielikuva, että he ovat jotenkin epämuodostuneita.

Jokin, mitä ei pitänyt olla, halutaan tietysti minimoida. Se selittää, miksi häpykauneuskirurgiasta onkin tullut kasvava bisnes.

4. Häpyhuulien ”rumuus” tai ”nolous” on tämän ajan ilmiö.

Aiemmin oli päinvastoin: taidehistorian esimerkkeihin nojaten Strömquist esittää, että vulvan paljastamisella oli historiassa jonkinlainen voimaa antava ja humoristinen sisältö.

Esimerkiksi Kreikan tarustossa tunnetaan seuraava kertomus aikakaudelta 600–500 eaa: Hedelmällisyyden ja sadonkorjuun jumalatar Demeter oli epätoivon murtama, koska manalan valtias oli ryöstänyt hänen tyttärensä Persefonen.

Sitten kuvioihin ilmestyi muuan vanha mummo nimeltä Iambe. Hän kutsui Demeterin luokseen, tarjosi ruokaa ja juomaa ja paljasti Demeterille vulvansa. Demeter piristyi kertaheitolla ja kukat alkoivat taas pukata pellosta!

Kreikkalainen näytelmäkirjailija Aristofanes tallensi jälkipolville, kuinka naiset kerääntyivät Demeterin temppeliin laulamaan lauluja, paljastelemaan vulvaansa toisilleen ja syömään vulvan muotoista kakkua.

5. Keskiajalla naisten anatomia tunnettiin ilmeisesti niin huonosti, että se saattoi tapattaa heitä.

Noitavainoissa nainen saatettiin tunnistaa noidaksi ja tappaa ihan vain klitoriksensa perusteella – noidat kun tunnisti usein ”kätketyistä ihoulokkeista tai nisistä”, joita löydettiin ulkoisista sukuelimistä.

Strömquistin tavaramerkkihuumori paljastuu tässä kohtauksessa:

6. Ennen valistusta (eli 1700-luvun loppua) naisen orgasmia pidettiin yhtä tärkeänä osana seksiä kuin miehenkin, ja muun muassa välttämättömänä ehtona raskaaksi tulemiselle.

Valistuksen jälkeen keksittiin, ettei nainen voi kokea seksuaalista nautintoa miehen tavoin vaan hän on moraalisesti puhtoisempi, ylempi olento ja nauttii vain romanttisista tunteista.

Näin nainen sai hetkellisesti näennäistä yhteiskunnallista valtaa himokkaisiin miehiin nähden, mutta seksuaalisuutensa hinnalla. Vanha, rietas naiskäsitys eli rinta rinnan uuden, frigidin naiskäsityksen kanssa.

Näin ollen millä tahansa tavalla normista poikkeavaa naista pidettiin huorana, kuten tämä strippi hersyvästi näyttää:

7. Kun oli keksitty, ettei nainen halua seksiä, nautintoa tuottava elin eli klitoris yritettiin tuhota.

Esimerkiksi John Harvey Kellogg (1852–1943), eli sama mies joka keksi Kellogg’sin aamiaismurot, keksi myös kaataa syövyttävää happoa naisten sukuelimille.

Tämän piti estää naisia koskemasta elimiinsä.

Muuan Isaac Baker-Brown (1811–1873) keksi lopullisen ratkaisun naisten itsetyydytykseen: klitoridektomian eli klitoriksen poistamisen.

Baker-Brownin ajatukset löivät oikein hyvin läpi. Esimerkiksi USA:ssa viimeinen klitoridektomia tehtiin vuonna 1948 5-vuotiaalle tytölle, itsetyydytyksen estämiseksi.

8. Kaiken tämän jälkeen on aika hämmentävää, että klitoriksen todellinen koko havaittiin vasta vuonna 1998:

Royal Melbourne Hospitalin tohtori Helen O’Conell kirjasi ylös, että klitoris on itse asiassa n. 7–10 cm pitkä ja sillä on kaksi paisuvaiskudoksesta muodostuvaa vartta, jotka ympäröivät emättimen sivua.

Ranskalainen gynekologi Odile Buisson totesi vuonna 2012 Journal of Sexual Medicine -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa, että ”emättimen stimuloiminen ilman, että stimuloisi klitorista on lähestulkoon mahdotonta”.

Niin, Kielletyssä hedelmässä todellakin käytetään lähdeviitteitä, joista vain pari viittaa Wikipediaan.

Strömquist pyrkii näin purkamaan virheellisiä käsityksiä ohjaamalla ihmiset viimeisimmän tieteellisen tiedon äärelle.

9. O’Conellin ja Buissonin tutkimukset veivät vihdoin ja viimein pohjan ”eri orgasmien väliseltä hierarkialta”.

Kyseessä on 1900-luvun vallinnut huuhaa-teoria, jonka lanseerasi vuonna 1905 muuan Sigmund Freud.

Freudin mukaan ”nuoret, kypsymättömät tytöt saavat klitorisorgasmeja kun taas aikuiset, kypsät naiset saavat vaginaalisia orgasmeja”.

Freudin mukaan aikuiset naiset, jotka eivät saaneet tavanomaisessa penetraatioseksissä vaginaalisia orgasmeja, olivat frigidejä eli haluttomia ja he tarvitsivat psykologista hoitoa.

Tämä käsitys jatkui siis pitkälle näihin päiviin saakka, kiitos Freudin. (Tämä ei muuten ole ainoa kirjassa esitelty Freudin naisteoria, joka ei pitänyt paikkaansa ja joka aiheutti naisille paljon onnettomuutta.)

10. Tutkijat ovat keksineet muitakin villejä teorioita, jotka ovat menneet läpi vielä paljon myöhemminkin.

Esimerkiksi vuonna 1965 joukko ruotsalaisia tutkijoita avasi Ruotsin kuningatar Kristiinan haudan selvittääkseen, oliko Kristiina mahdollisesti ”pseudohermafrodiitti”.

Gynekologi Elis Essen-Möller ja kirjailija Sven Stolpe olivat vakuuttuneita siitä, että Kristiinan oli täytynyt olla sukupuoliselta rakenteeltaan jotenkin ”epänormaali”, koska hän oli niin hyvä tähtitieteessä ja filosofiassa (kuten miehet) ja kuitenkin hän oli niin arvaamaton (kuten naiset).

Uskomattomalla aasinsillalla tutkijat päättelivät, että Kristiinan oli täytynyt olla intersukupuolinen, eli jotain kaksinapaisen sukupuolijärjestelmämme välimaastosta. (Strömquist ottaa kirjassa vahvasti kantaa myös intersukupuolisten lasten leikkaamiseen, mitä hän pitää ihmisoikeusrikkomuksena.)

Hurjan väännön jälkeen Kristiinan hauta avattiin.

400 vuotta vanhasta luurangosta oli vaikea sanoa varmasti mitään, kuului loppulauselma.

11. Entäs sitten kuukautiset? Niitä pidettiin ennen vanhaan maagisina ja pyhinä.

Se, että osa väestöstä vuosi verta useita päiviä putkeen ilman, että he olisivat haavoittuneet tai kuolleet ja sama toistui vieläpä säännönmukaisesti, antoi kuukautisille maagisen auran.

Pohjoismaisessa kansanperinteessä kuukautisverellä on ollut taianomaisia ominaisuuksia: tippa riitti muuttamaan kahvin tai viinan lemmenjuomaksi.

Strömquist siteeraa 1900-luvun taitteessa kirjoitettua kertomusta Ångermanlandissa asuneesta kansanparantajaukosta, joka vartioi ”pilluveripulloaan” kuin haukka.

PMS:nä tunnettuja kuukautisia edeltäviä oireita on taas ennen pidetty mystisenä herkkyyden ja selvänäkemisen vaiheena. Sittemmin niitä pidettiin tasaisin väliajoin verukkeena estää naisia menemästä tai palaamasta työelämään:

12. Vaikka kuukautisista ei kulttuurissamme useinkaan puhuta suoraan, suosituissa saduissa niitä on käsitelty.

Esimerkiksi Prinsessa Ruusunen kertoo siitä, miten Aurora saa ensimmäiset kuukautiset ja vanhemmat kauhistuvat sen vuoksi, että heidän pikkutyttönsä kasvaa aikuiseksi.

Näin sanoo satuja tutkinut psykoanalyytikko Bruno Bettelheim, joka on kirjoittanut kirjan Satujen lumous.

Sadan vuoden uni, johon Aurora vaipuu pistettyään sormensa värttinän piikkiin, kuvaa Bettelheimin mukaan kehityksellistä käännekohtaa, jonka aikana nuori ”kääntyy sisäänpäin” ja vaikuttaa nukkuvan elämänsä läpi.

Tosiasiassa käynnissä on raskas aikuistumisen prosessi, joka on välttämätön ja jonka aikana nuorella ei yksinkertaisesti ole yhtään ulospäinsuuntautuvaa energiaa.

13. Kuukautissuojamainoksissa toistuvat sanat ”raikas” ja ”varma”, koska kuukautisista on tullut viimeisen parin tuhannen vuoden aikana jotain saastaista ja hävettävää.

Miksi? Se liittyy patriarkaalisiin uskontoihin, kuten kristinuskoon. Maagisina pidetyiltä kuukautisilta on pitänyt riistää uskonnollinen status ja kilpailuasema miehisen jumalallisen kanssa.

Ehkä kuukautisia kohtaan esiintyy siksi niin voimakasta aggressiota ja ne koetaan yleisesti niin ällöinä, arvelee Liv Strömquist.

Ja niin kuukautisten piilottelusta on tullut valtava bisnes.

Liv Strömquist: Kielletty hedelmä (suom. Helena Kulmala ). Kustannusosakeyhtiö Sammakko, 143

Kommentit

Kirjaudu sisään lisätäksesi tähän kommentti