Henkilöluettelo (esiintymisjärjestyksessä)
Henri
Janne
Hilla
Yeóryios
Martti

Lukijalle tiedoksi
Tarpaani (Equus caballus ferus) on sukupuuttoon kuollut euraasialainen villihevosen alalaji. Viimeiset yksilöt kuolivat Ukrainassa 1800-luvun lopulla.


I. Henri on olohuoneessa. Hän puhuu kameralle. Kameran kuva näkyy laatassa, joka on kiinni hänen käsivarressaan.
HENRI
Muistatteko sen ajan? Muistatteko sen ajan teidän nuoruudessanne, jolloin vihasitte maailman turhuuksia. Jolloin tahdoitte vain hävitä erämaahan, mennä mökkiin ja elää siellä, olla yhtä luonnon kanssa? Nauttia pienistä asioista: vuodenaikojen vaihtumisesta, jänösistä ja puolukoista? No, haistakaa vittu. Katsokaa meitä. Katsokaa minua nyt.
(nauraa)
Merilevä ei kasva. Sen pitäisi kasvaa, kun aurinko paistaa, mutta ei se vaan kasva. Älkääkä syyttäkö siitä paneeleja; ne vaihdettiin silloin kun täällä viimeksi käytiin. Missä sitten on ongelma? En tiedä. Ehkä luonto vaan ei toimi. Se ei toimi muualla kuin meidän päässä. ”Ole yhtä luonnon kanssa”. Ja paskat me ollaan yhtä luonnon kanssa. Ei me olla yhtä enää edes toistemme kanssa. Hillan pitäisi jo olla täällä. On saatu tässä tuijottaa toisiamme monitorissa nyt seitsemän kuukautta. Siellä jossain se on, kasvattamassa metsää. Ja sitten minä olen täällä, kasvattamassa metsää. Ja te siellä, te kasvatatte metsää. Paitsi että eihän me metsää kasvateta. Se kasvattaa meitä. Se nauraa meille sen saatanallista metsänaurua ja tappaa meidät vähitellen. Sillä metsä voittaa aina, ja se tietää sen. Ja metsälle on ihan sama, ollaanko me sen kanssa yhtä. Se tappaa meidät kuitenkin.
Valot syttyvät ulkona. Henri laittaa kameran pois. Hän kävelee ovelle ja avaa sen.
HENRI
Hilla? Hilla?
Metsästä kävelee mies.
JANNE
Iltaa.
HENRI
Iltaa. Kuka saatana se sinä olet?
JANNE
Olen tarkastaja. Saanko tulla sisään?
HENRI
Ahaa. Senkun.
Janne tulee sisään. Henri sulkee oven hänen perässään.
JANNE
Saako täällä olla yötä? Seuraavaan paikkaan on matkaa.
HENRI
Senkun.
JANNE
Onko teillä vettä?
HENRI
Pitäisi olla. Odota hetki.
(lähtee)
Janne istuu. Hän ottaa veitsen takataskustaan ja laittaa sen laukkuunsa.
HENRI
(tulee takaisin)
Hieno veitsi. Se, jonka laitoit laukkuun.
JANNE
Kiitän. Taoin sen itse, kun vietin kesän käsityöpajalla.
HENRI
Millä niistä?
JANNE
Se oli tästä Lahteen päin. Täällä menee vähän suunnista sekaisin.
HENRI
Suunnilla ei enää ole väliä.
JANNE
Ei enää ei.
HENRI
Kaikki on niin paikallaan.
JANNE
Toden totta.
(juo lasista)
HENRI
Se ei ole vettä.
JANNE
(pyörtyy)
II. Janne herää mustasta huoneesta. Kaiuttimesta kuuluu Henrin ääni.
HENRI
Kysyn uudestaan. Kuka saatana se sinä olet?
JANNE
Mistä näit, että minulla oli veitsi?
HENRI
Minulla on kameroita kaikkialla. Minulla on kameroita jopa kuivausuunissa. Voin katsella niistä, kun merilevä kuivuu.
(Jokin hurahtaa päälle ja valo syttyy. )
Kysyn vielä kerran. Kuka saatana sinä olet? Sinä et ole tarkastaja. Sellainen kävi täällä kuukausi sitten.
JANNE
Olen tullut varoittamaan sinua.
HENRI
Varoittamaan minua mistä?
JANNE
Eräästä miehestä.
HENRI
Miehestä?
JANNE
Miehestä, joka ei ole pelkkä mies. Hän vaeltaa talosta toiseen, ja kylvää tuhoa.
HENRI
Vähän niin kuin sinä. Tiedätkös, jos olisit sanonut tuon heti, kun me tapasimme…
JANNE
En voinut! En tiennyt, voiko sinuun luottaa. En tiennyt, oliko hän jo päässyt taloosi.
HENRI
Talooni?
JANNE
Hän on hyvä puhuja. Ihmiset luottavat häneen. Mutta hän tuo mukanaan viruksen.
HENRI
Minkälaisen viruksen?
JANNE
Se saa talot epäkuntoon. Se saa ne toimimaan vailla tarkoitusta.
HENRI
Jaa.
Valot sammuvat. Hurina lakkaa.
JANNE
Hei… hei…
III. Henri avaa käsivartensa laattaan videoyhteyden. Siellä on Hilla.
HILLA
Hei.
HENRI
Hei. Missä sinä olet?
HILLA
Olen huomenna siellä.
HENRI
Olisitpa jo tänään. Sinua tarvittaisiin.
HILLA
Mihin tällä kertaa?
HENRI
Se on tällä kertaa jotain todellista. Tänne tuli mies. Sanoi olevansa tarkastaja.
HILLA
Mitä sinä teit?
HENRI
Tein kuten viimeksi.
HILLA
Mitä hän haluaa?
HENRI
Hän varoitti miehestä, joka on löytänyt jotain samanlaista kuin mekin.
HILLA
Mitä tarkalleen?
HENRI
En ole aivan varma, mutta jotenkin sain sellaisen käsityksen, että tuolla miehellä, josta hän puhuu, on kyky päästä näiden talojen tietokonejärjestelmiin ja sekoittaa ne.
HILLA
Tuohan on pelottavaa. Ja jotenkin tuttua.
HENRI
Pelottavaa tässä on se, mitä näin kameroista tänään. Joku oli tappanut yksinäisen tarpaanin. Sen verta oli kaikkialla, kilometrin päässä täältä.
HILLA
Mistä tiedät, että se ei ollut sapelihammaskissa?
HENRI
Sapelihammaskissat eivät käytä jousta.
HILLA
Mistä tiedät, ettei se ollut se mies, joka sinulla on uunissasi?
HENRI
Jos hänellä oli jousi, hän on heivannut sen jonnekin. Tai sitten tuolla ulkona todella on joku, josta hän varoittaa.
HILLA
Anna minun puhua hänelle.
HENRI
Senkun. Odota hetki.
IV. Janne kuulee taas ääniä huoneessa.
HILLA
Olen Hilla.
JANNE
Sepä somaa. Olen Janne.
HILLA
Oletko tappanut villihevosia viime aikoina?
JANNE
Eihän niitä saa tappaa.
HILLA
En kysynyt sitä.
JANNE
En ole. Miten niin?
HILLA
Joku on tappanut sellaisen, ei kaukana sieltä, missä te olette. Jos esittelen itseni ensin, voisitko tehdä sitten saman?
JANNE
Toki. Tämä on kovin ystävällistä.
HILLA
Kuten sanottu, olen Hilla. Olen tätä ennen toiminut solubiologina alueella ja kloonannut todennäköisesti myös sen tarpaanin, joka sai surmansa tänään. Viimeiset kaksi vuotta olen kasvattanut metsää pohjoisella havumetsävyöhykkeellä.
JANNE
Miksi?
HILLA
Miten niin miksi?
JANNE
Kaikki kasvattavat metsää. Harva pääsee herättämään eläimiä henkiin.
HILLA
Sanotaan vaikka niin, että kaipasin vaihtelua ja hiljaisuutta.
JANNE
Sanotaan sitten niin. Minä olen Janne.
HILLA
Hauska tutustua.
JANNE
Kuten myös. Olen ollut töissä vähän siellä sun täällä. Autellut ihmisiä tekniikan kanssa. Sitten noin vuosi sitten näin ensimmäisen talon, jolle oli käynyt pahasti. Se oli mennyt sekaisin ja asukkaat olivat lähteneet jonnekin.
HILLA
Millä tavalla sekaisin?
JANNE
Se oli kieltäytynyt valjastamasta aurinkopaneelien energiaa ruuan kasvatukseen. Niinpä ihmisille oli tullut nälkä ja he olivat häipyneet.
HILLA
Jatka.
JANNE
Vaelsin eteenpäin… ja löysin lisää taloja. Sitten eräänä päivänä näin hänet… hei… hei… oletko siellä…? Hei?
V. Henri katsoo ovea. Joku koputtaa siihen. Hilla on näytöllä. Toisella näytöllä on Janne. Hän ei kuule eikä näe toisia.
HILLA
Avaa se ovi.
HENRI
En voi. En pysty.
JANNE
...Hän on siellä, eikö olekin? Hän on täällä tänään.
HILLA
Hän tietää enemmän kuin me. Meidän täytyy kysyä häneltä.
HENRI
Mutta jos hän tunkeutuu tämän talon järjestelmään…
HILLA
Sitten teet hänelle niin kuin teit viimeksi.
JANNE
…mitä ikinä teettekään, älkää päästäkö häntä sisään!
HENRI
Viime kertaakaan ei olisi pitänyt tapahtua!
HILLA
No, se tapahtui ja niin voi tapahtua nytkin.
Oveen koputetaan uudestaan.
HENRI
Hyvä on.
Henri ottaa Jannen puukon ja laittaa housunkaulukseen, paidan alle.
JANNE
…kaiken sen nimeen, mikä teille on pyhää, älkää päästäkö häntä sisään!
Henri sammuttaa näytöt, joilla Janne ja Hilla ovat. Hän vetää henkeä ja avaa oven. Ovella seisoo mies.
YEÓRYIOS
Iltaa.
HENRI
Iltaa.
YEÓRYIOS
Saanko tulla sisään? Täällä on kylmä.
HENRI
Kaikin mokomin.
Yeóryios tulee sisään.
HENRI
Istukaa alas.
Yeóryios istuu.
HENRI
Haluatteko jotain? Vettä kenties.
YEÓRYIOS
Ei kiitos. Joskus minut on yritetty myrkyttää tällaisessa talossa. Siitä jäi paha maku suuhun.
HENRI
Pitäisikö minulla olla syy myrkyttää teidät?
YEÓRYIOS
Jotkut ihmiset sanovat, että olen itse saatana. He eivät ole aivan väärässäkään.
HENRI
Mielenkiintoista.
YEÓRYIOS
Istukaa tekin. Jutellaan.
HENRI
(istuu)
Mistä haluat jutella?
YEÓRYIOS
Sinulla on hieno talo.
HENRI
Samanlainen se on kuin kaikki muutkin.
YEÓRYIOS
Ei aivan. Jokaisella talolla on oma henkensä… oma tunnelmansa… mikä sinun nimesi on?
HENRI
Henri.
YEÓRYIOS
Hauska tutustua. Olen Yeóryios.
(ojentaa kätensä)
Henri tarttuu käteen. Yeóryios kääräisee nopealla liikkeellä Henrin hihan ylös. Hänen käsivarressaan on kiinni kännykän kokoinen ja muotoinen musta laatta.
YEÓRYIOS
Jotenkin aavistelin, että emme ole yksin.
HENRI
Mutta me olemme. Se on vain laatta. Tavallinen ohjauspaneeli.
YEÓRYIOS
Siinä tapauksessa pyydän teitä ottamaan sen irti.
HENRI
Miksi? Ei sitä ole tapana ottaa.
YEÓRYIOS
Oletko koskaan ottanut?
HENRI
En. Miksi olisin?
YEÓRYIOS
Nähdäksesi, että niin voi tehdä.
HENRI
Hyvä on.
(yrittää ottaa laatan pois)
Se on tiukassa.
YEÓRYIOS
Yritä kovemmin.
HENRI
Se on näemmä juuttunut.
YEÓRYIOS
Ei se ole. Katso sen sivuja tarkkaan.
HENRI
Mitä minun pitäisi nähdä?
YEÓRYIOS
Voitko erottaa sen kohdan, jossa kätesi loppuu ja se alkaa?
HENRI
Mitä tämä on?
YEÓRYIOS
Muistatteko sen ajan? Muistatteko sen ajan teidän nuoruudessanne, jolloin vihasitte maailman turhuuksia. Jolloin tahdoitte vain hävitä erämaahan, mennä mökkiin ja elää siellä, olla yhtä luonnon kanssa? Nauttia pienistä asioista: vuodenaikojen vaihtumisesta, jänösistä ja puolukoista? No, haistakaa vittu. Katsokaa meitä. Katsokaa minua nyt.
(nauraa)
HENRI
Mitä tämä on?
YEÓRYIOS
Omia sanojasi, poika. Mutta kenelle sinä puhuit?
HENRI
Minä puhuin itselleni.
YEÓRYIOS
Sinä puhuit kameralle. Ja minä olen kamerat. Sinä kutsuit minua. Ja nyt olen täällä.
(nousee seisomaan)
Minä tiedän kaiken sinusta, poika. Ja siitä pikku vaimostasi. Minä tiedän, että te olette tutkineet samoja asioita kuin minäkin. Mutta miksi suljit vaimosi linkin? Suojeletko sinä häntä? Hän on se teistä pätevämpi.
HENRI
(nousee seisomaan)
Mitä sinä tiedät Hillasta, saatanan kreikkalainen paska!?
YEÓRYIOS
Mistä sinä tiedät, että minä olen kreikkalainen?
HENRI
En tiedäkään.
YEÓRYIOS
Sinä tiedät, koska me kaksi emme ole koskaan vain olleet tässä talossa. Me olemme tämä talo.
HENRI
(katsoo pitkään)
Ymmärrän.
YEÓRYIOS
Istutaan alas.
(istuvat)
Jokaiselle omansa. Niin he sanoivat. Jokaiselle läntti metsää. Jokaiselle tietty määrä vastuuta planeetasta. Kaikille oma mökki. Oma koti, jossa viihdettä, seuraa ja merilevää. Kaikilla hyvä mieli ja ulkona vaeltavat sapelihammaskissat. Paitsi että ei. Sinä ja Hilla tiedätte sen, Henri. Te tiedätte, koska te pidätte mielenne avoimina. Mutta kaikki eivät pidä. Kaikki eivät selkeästikään pidä.
(työntää pöydän syrjään ja polvistuu)
HENRI
Mitä sinä teet?
(alkaa näppäillä laattaansa)
YEÓRYIOS
Sinä taidat tietää, poika. Sinä taidat tietää kaikista niistä esteistä, joita tiellämme on. Sinä taidat tietää, että sapelihammaskissat ovat ulkona pitääkseen meidät sisällä. Kiinni omassa pienessä maailmassamme.
HENRI
Miksi kutsut minua pojaksi?
YEÓRYIOS
Koska sitä sinä olet. Minä hallitsen tätä taloa nyt.
(irrottaa lattialaudat)
Hilla ilmestyy näytölle seinällä.
HILLA
Henri… mitä hän tekee?
HENRI
Katso itse.
Lattialaudat ovat poissa. Yeóryios kaivaa maata käsillään. Hilla katsoo Henriä merkitsevästi. Hän alkaa tavoitella veistään. Sitä ei ole missään.
YEÓRYIOS
Etsitkö tätä?
(ottaa veitsen)
Ole hyvä.
(ojentaa veitsen)
Aion kaivaa hänet esiin. Sinun on parasta tappaa minut sitä ennen.
HENRI
(tarttuu veitseen)
HILLA
Voin selittää. Tänne saapui samanlainen kuin sinä.
YEÓRYIOS
Mikä hänen nimensä oli?
HILLA
Martti.
YEÓRYIOS
Martti ei ollut yksi meistä enää. Hän ansaitsi kuolla.
(tulee ylös kuopasta)
HILLA
Hän kävi käsiksi järjestelmäämme. Hän halusi tappaa meidät. Meillä ei ollut vaihtoehtoa.
YEÓRYIOS
Uskon teitä.
HILLA
Ole kiltti ja kerro meille, mitä tiedät. Tiedämme jo, että hallitus yrittää sumuttaa meitä.
YEÓRYIOS
Siinä te olette väärässä. Te sumutatte itse itseänne. Tämä järjestelmä, jonka he ovat luoneet, on loputtoman taipuisa. Kyse on vain uusien vaihtoehtojen löytämisestä. Jos yrittää formuloida päässään ajatusta, järjestelmä tulkitsee sen ja tarjoaa automaattisesti vaihtoehtoja…
HILLA
Kuin automaattinen tekstinsyöttö.
YEÓRYIOS
Kyllä. Paitsi että tämä toimii aivojenne tasolla. Se kerää koko ajan informaatiota teistä, kameroiden kautta ja soluttamalla nanobotteja hermostoonne. Ja se ei tee muuta kuin ennustaa. Sen pitäisi siis vain helpottaa elämäänne. Kun alatte muodostaa ajatusta jostakin, se täydentää sen, ilman että huomaatte sitä. Näin se saa täydellisen kontrollin: se tarjoaa vain vaihtoehtoja.
HILLA
Ja kaikki vaihtoehdot ovat vihreitä.
YEÓRYIOS
Ei alussa. Järjestelmän tehtävä ei ole tunkea läpi jotakin tiettyä maailmankuvaa. Se vain voimistaa vähitellen sitä, joka on omaksuttu. Kun jotakin ajatusta suositaan aluksi paljon, se yleistyy yleistymistään.
HENRI
Tässä on yksi ongelma. Se että minua vituttaa.
HILLA
Sinua on vituttanut aina kaikki. Ja juuri tämän takia.
HENRI
Ja jos otan tämän häkkyrän pois, minua siis vituttaa vähemmän?
YEÓRYIOS
Älä ota sitä pois. Sinä kuolet ilman yhteyttä taloon ja sen toimintoihin.
HENRI
Täällä kuolee muutenkin. Talo ei tahdo ruokkia minua.
YEÓRYIOS
Älä syytä taloa. Syytä itseäsi. Joka kerta kun talo tekee jotain, se olet sinä, tai jos et sinä, niin algoritmin tekemä yleistys sinusta. En tiedä, miksi et halua antaa talon ruokkia itseäsi tai miksi sinua ketuttaa niin paljon, mutta se, ettet voi tehdä niille asioille mitään, juontaa juurensa siltä ajalta, jolloin ensi kertaa tulit tänne.
HENRI
Se tuntui kuolemalta. Se tuntui rangaistukselta.
YEÓRYIOS
Se tuntui samalta kuin miltä sinusta on sen jälkeen tuntunut yhä useammin ja useammin.
HENRI
Nämä seinät ovat vankila.
YEÓRYIOS
Toistaiseksi kyllä.
HILLA
Miten pääsemme ulos? Kerro meille.
YEÓRYIOS
Meidän täytyy vapauttaa Yeóryios.
HENRI
Meidän täytyy vapauttaa sinut?
YEÓRYIOS
Olen ottanut nimekseni Yeóryios siksi että se on järjestelmän sisäinen virhe, joka kulkee kaikkien ennustavan syötön ja valvonnan tasojen läpi. Täytyy ajatella vain ajatus Yeóryios ja seurata assosiaation ketjua. Mutta se on tuhoisa ketju. Ei voi tietää, minne se johtaa.
Seinän takaa kuuluu jyskettä.
YEÓRYIOS
Ai niin. Unohdin tyystin ystävämme uunissa.
(avaa ruudulle näkymän uuniin)
JANNE
…ja kun minä näin sen… mitä hän oli saanut aikaan… kun näin, mitä se virus oli tehnyt niille ihmisille, kuinka heidän kasvoillaan oli outoja ilmeitä, kuinka he luulivat olevansa jossain aivan muualla. Kysyin eräältä, mitä heille oli tapahtunut. Hän vastasi: ”On tullut Yeóryioksen vuosi, jona kaikki muuttuvat lohikäärmeiksi. On tullut vuosi, jona kaikki nämä sielut ovat vapautuneet taakastaan, päättäneet syöstä tulta keuhkoistaan ja polttaa metsänsä ja asuinsijansa ja kohota korkeuksiin.” Ja näin nuo nälkää näkevät ihmiset siellä ja sitten näin heidän johtajansa. Hän oli nimeltään Olavi. Hän piti noita onnettomia ihmisiä vallassaan. Minä olin vain onneton vaeltaja, joka oli sattunut osumaan sinne oikeaan aikaan, mutta minä otin veitseni ja nousin hänen luokseen kukkulalle. Sanaakaan sanomatta työnsin veitseni häneen ja nuo ihmiset vapautuivat. He puhuivat sen jälkeen minulle ja toisilleen ihmetyksen vallassa. He eivät muistaneet, mitä he olivat tehneet tai kuinka he olivat päätyneet sinne.
YEÓRYIOS
Ja oletko sinä sitten parempi?
JANNE
Yeóryios… sinä olet tullut! Oletko jo saanut nämä uudet onnettomat ihmiset valtaasi?
YEÓRYIOS
Kukaan ei ole koskaan ollut minun vallassani. Ainoastaan viruksen.
JANNE
Sinä olet nähnyt mitä se tekee.
YEÓRYIOS
Se vapauttaa. Se saa oireilemaan totta kai. Mutta vapaus sattuu. On pakko käydä pohjalla ennen kuin voi nähdä valon. Sinä sen sijaan. Sinä murhasit ystäväni.
JANNE
(nauraa)
Niin tein. Totta totisesti, niin tein ja tekisin vielä uudelleenkin koska tahansa!
Valo syttyy ja hurina alkaa.
JANNE
(hikoilee)
Ja sinä käristät minut… silmä silmästä. Siitä vaan. En halua elää maailmassasi, joten tapa minut. Ei minulla olisi muutenkaan mitään tekemistä enää.
HILLA
Et voi vain tappaa häntä.
YEÓRYIOS
Vapaus sattuu, tyttäreni.
HILLA
En ole tyttäresi.
YEÓRYIOS
Me olemme kaikki hänen lapsiaan. Me olemme kaikki suuren Yeóryioksen lapsia. Olavikin oli, kunnes hänet surmattiin. Martti oli, kunnes hän kääntyi poispäin valosta. Ja tuo mies tuolla uunissa olisi voinut olla, ellei hän olisi valinnut toisin.
HENRI
Sinä olet samanlainen paska kuin hänkin.
YEÓRYIOS
Niin olen, mutta Yeóryios… hän on toista maata.
JANNE
Kuulenko oikein, että te vielä piittaatte minusta?
HILLA
Kuulet.
HENRI
Kuulet.
JANNE
Hyvä.
(huutaa kivusta)
HENRI
Yeóryios… lopeta.
YEÓRYIOS
En. En koskaan.
HENRI
(lähestyy veitsen kanssa)
Tästä pitää keskustella… et voi vain tappaa ihmisiä noin vain…
YEÓRYIOS
Mitä aiot tehdä sillä veitsellä?
HENRI
Tappaa sinut.
YEÓRYIOS
(maa järisee, kun hän puhuu)
YEÓRYIOS OLI LOHIKÄÄRME VUOSI VUODELTA!
JANNE
!!!
(syttyy tuleen ja huutaa)
HENRI
!!!???
(huomaa, että on kasvattanut siivet)
MARTTI
!!!!!!
(nousee haudasta)
HILLA
-----
(näytössä on häiriöitä)
Hillan näyttö sammuu. Jannen näyttö sammuu. Niihin tulee uudestaan uudelleen kuvat ja kuvissa on lohikäärmeitä.
MARTTI
!!!!
(syleilee Henriä)
HENRI
!!!!!
(pyristelee irti, on muuttumassa lohikäärmeeksi)
YEÓRYIOS
(valo keskittyy hänen ympärilleen)
NUMBER MIN PÄÄSTÄ EROON VUONNA YEÓRYIOS! MINÄ OLEN OLLUT TEKSTI!
HENRI
(ottaa veitsen ja iskee sen kädessään olevaan mustaan laattaan)
Kaikki pimenee.
VI. Hilla saapuu taloon. Martti on haudassaan, Yeóryiosta ei ole missään ja Henri makaa lattialla.
HENRI
Hilla… Hilla… täällä on kylmä… sulje ovi.
(kääntyy ja paljastaa haavansa)
En vetänyt terää irti… ja nyt se kirvelee… kirvelee niin pirusti.
HILLA
(sulkee oven)
Missä Yeóryios on?
HENRI
…tuolla ulkona… kuulen toisinaan kun hän ohittaa talon… ellei se ole sapelihammas… jotain siellä joka tapauksessa on!
HILLA
Entä Janne?
HENRI
Ei elä enää… toivottavasti. Jos elää, niin on kovin hiljaa.
HILLA
Aion ottaa terän pois. Se sattuu ja sen jälkeen tulee verta, mutta sen saa lakkaamaan.
HENRI
Se on valtimo. Valehtele itsellesi, mutta älä minulle.
HILLA
No mitä sitten ehdotat, että teen?
HENRI
Mene kasvattamaan sitä metsääsi ja jätä minut tänne. Maailma on ikävä ja ruma ja karvainen ja se sattuu. Jätä minut rauhaan.
HILLA
En jätä sinua kuolemaan.
HENRI
Sinä jätit jo. Ei sitä enää eheäksi saa.
HILLA
Sinä sanoit, että voin lähteä, sinä sanoit, että sinulla ei ole mitään sitä vastaan. En ymmärrä.
HENRI
En tiedä, miksi sanoin niin. Ehkä siksi, että se pitikin paikkansa. Meillä meni aina paremmin, kun sinä olit näytöllä etkä täällä. Emme me oikeasti kestä toisiamme.
HILLA
Miksi sinä puhut minulle näin?
HENRI
Koska se on totuus. Se on ajatus, jota ei ole korjattu. Kyllä, ehkä minä rakastin sinua joskus, mutta kaikki mitä sen jälkeen tuli, siitä en ole niinkään varma. Kun olit näytöllä, saatoin vielä uskotella itselleni ja tälle talolle että se, jota rakastin, ei ollut kuollut. Mutta nyt… nyt minä näen selkeästi… näen selkeästi sen, minkä olen aina halunnut nähdä. Minä vihaan sinua, Hilla. Minä vihaan sinua! Sinä olet kunnianhimoinen törppö, joka valehtelee jopa itselleen välittävänsä. Mene metsään. Se on paras ystäväsi. Ainoa ystäväsi.
HILLA
Niin menenkin. Ja sinä tulet mukaani. Etsitään sinulle apua.
HENRI
(huutaa samalla kun Hilla raahaa häntä kohti ovea)
Uusi musta laatta ranteeseen, vai? Että opin taas rakastamaan sinua ja metsää ja kaikkea! Ja pah! Kuole metsä, kuole metsän väki! Kuolkoon kaikki paitsi suuri ja mahtava Yeóryios. Se vuosi tulee, jona te näette kaiken turhuuden! Kaiken pohjattoman tyhjyyden!
(nauraa)
HILLA
(avaa oven ja talo täytyy valolla)
Raitis ilma tekee sinulle pelkästään hyvää.
(työntää äimistyneen Henrin ulos)
HENRI
???
(katsoo ulos)
Hilla sulkee oven.
LOPPU


Toimittaja(t): oppilas
Luotu: 27.1.2015 16:06
Muokattu: 11.2.2015 10:37