IRI, 17-vuotias uusi työntekijä
MERI, 22-vuotias myyntiguru
AINO, tulinen poikatyttö, Leon paras kaveri, 17-vuotias
LEO, urheilullinen hurmuri, Ainon paras kaveri, 17-vuotias
HELGA, venäläinen, rakastaa romantiikkaa yli kaiken, 19-vuotias
KAROLIINA, kaunis ja muotitietoinen, kutsutaan usein nimellä Karo, 18-vuotias
MAKE, ihastunut Meriin, on ulkonäöltään hieman huolimaton, 19-vuotias
REETTA, iloinen 16-vuotias, Viivin paras kaveri
VIIVI, iloinen 16-vuotias, Reetan paras kaveri
MARIA, yksinhuoltajaäiti, keski-ikäinen
EVELIINA ”HILSKU”, hiljainen ja ujo tyttö, hiirulaisen oloinen, 17-vuotias
SIIVOOJA, hiljainen, näkymätön ja muita seuraileva
SAULI, pukumies, omistaa Lehtiparaatiisi-firman
TIINA, yksi esimiehistä
AKU, yksi esimiehistä, tukka sekaisin ja huppari aina päällä
ÄITI, Siirin keski-ikäinen yksinhuoltajaäiti
Ensimmäinen kohtaus
Pieni huone ja puhelinmyyntitoimisto
(Pieni huone. Siiri istuu pöydän ääressä yksin ja odottelee. Ovi näkyy taustalla, jonka takaa Tiina astuu esiin kantaen papereita.)
TIINA: Hei. Sä taidat olla Siiri, vai mitä?
SIIRI: (Nousee ylös ja ojentaa kätensä.) Joo, Siiri Karvinen.
TIINA: (Kättelee Siiriä.) Hauska tavata. Mua voit kutsuu Tiinaks. Istuhan. (Molemmat istuutuvat.) Joten... (Selailee papereitaan.) Sun työhakemukses lukee et sul ei oo aiempaa työkokemusta. Onko näin?
SIIRI: Pitää paikkaansa.
TIINA: Eli sul ei oo aiempaa kokemusta asiakaspalvelusta, vai mitä?
SIIRI: (Hieman hermostunut.) Ei...
TIINA: Okei, kiva. Tää tosiaan on aika vaativaa työtä, mut koskaan ei voi tietää ensisilmältä kuinka täs pärjää. (Katsoo Siiriä arvioivasti.) Joten voi olla et sä paljastut oikeeks megamyyjäks tai sitten et. Mut se nähään. Täällä nimittäin tehään töitä. Monet luulee, et tää on iha kiva ajanviettopaikka, josta kaiken huipuks tienaa rahaa, mut ei se mee niin. Me halutaan tuloksii. Me VAADITAAN tuloksii. Onko selvä?
SIIRI: On.
TIINA: (Hymyillen.) Hyvä. Elikkäs... (Selailee papereitaan hetken ja katsoo sitten Siiriä.) Koska voit aloittaa?
SIIRI: Vaikka heti.
TIINA: Mainiota, mainiota. (Selailee hetken papereitaan, kirjoittaa jotakin ja nousee sitten ylös.) Mennääs sitten.
(Siiri nousee ylös ja kiirehtii Tiinan perässä ulos huoneesta. He kävelevät puhelinmyyntitoimistoon, jossa muut työntekijät soittavat puheluita. Siiri katselee mielenkiinnolla heitä. Tiina kävelee huoneen päässä papereita täynnä olevan työpöydän ääreen.)
TIINA: (Etsii pöydän paperikaaoksesta yhden paperin, jonka ojentaa Siirille.) Tässä on työsoppari. Allekirjotus vaa tohon nii voidaa alottaa sun kouluttaminen.
(Siiri lukee paperia, allekirjoittaa sen ja ojentaa sen sitten takaisin Tiinalle.)
TIINA: Okei, hienoa. Seuraapas sitten mua nii aloitetaan.
(Tiina ja Siiri kävelevät yhden työpisteen luo, muut soittavat puheluja, Tiina opettaa Siiriä koko ajan ja siivooja moppaa taustalla.)
KAROLIINA: (Viilailee kynsiään.) Kiitti tooosi paljon sun tilauksestas. Oot taas kerran niiin hyvä asiakas meille.
TIINA: Hyvä Karoliina!
LEO: (Heittelee koripalloa ylös kattoa kohti.) Joo, ei sun tarttekaa tilata mitää. Sä vaa oot saanu itelles kato noit pointsei nii siks kerron sulle täst.
VIIVI: Mitä? Mä en nyt oikee kuullu? Mitä sanoit?
REETTA: Niin, siis tää olis sellanen puolen vuoden kestävä. Ei koko vuoden.
TIINA: Ei isi-muotoja Reetta.
(Reetta nyökkää Tiinalle.)
MARIA: Tästä lehdestä löytyy kaikki tarvittava kauneuteen liittyen, eli on juuri osuva valinta sulle.
HELGA: Ollako te kiinnostunut? Ollako?
AINO: Kuules hei Martti, mulla ei oo nyt aikaa tehdä visiittiä sun luo. Usko nyt. (Pyöräyttää silmiään Leolle.)
MAKE: Mä tarkistan tähä alkuu et asutko edelleen tolla Kiveskadulla? (Peittää silmänsä kädellä.) Eiku siis Kirveskadulla?
(Karoliina käy soittamassa työpöydän päällä olevaa kelloa. Sauli saapuu Akun kanssa huoneeseen.)
SAULI: Ja sieltä tuli suoraan kellon kilinää. Ah... Onpa ihanaa saapua töihin, ku kuulee ton suloisen pikkuruisen äänen, vai mitä Aku?
AKU: (Kantaa kainalossaan Sprite-pulloa.) Mmm... (Kävelee työpöydän ääreen, istuutuu ja asettuu makaamaan puoliksi pöydän päälle.)
SAULI: (Kävelee Leon luo.) Leo! Mitä hemmo?
LEO: Mitäs täs. Kauppoja piisaa.
SAULI: No tietenki niit piisaa. Muuten et olis töissä tääl. No ei! Vitsi, vitsi. Kuules, koskas otetaa seuraava kisa? Mul olis upouus pyörätuoli hommattuna. Pyörät kulkee niin kauniist ja nopeest ettei sun skeittilautas mitenkää pärjää sille.
(Siiri katsoo kummissaan miesten keskustelua, Tiina selailee papereitaan, muut lopettelevat puheluitaan ja kiinnittävät huomionsa Sauliin.)
LEO: Koska vaa. Multa aina löytyy aikaa sun rökitykselles.
SAULI: Hah! Kunnon hemmo, mut älä luule itestäs liikoja. No niin... Rakkaat, ihanat lapsukaiset, jos saisin kaikkien huomion muhun, pliis. Kauppa käy siis kuumana, vai mitä?
(Kuuluu muminaa vastaukseksi työntekijöiltä.) Siis mitä? Sori, nyt ei oikee kuule. Kauppa käy kuumana vai ei?
AINO: Käy, käy.
SAULI: No sitähä minäki. Kiva kuulla et meidä Tiger on ees hereillä.
KAROLIINA: (Viiville kuiskaten.) Siis mikä?
SAULI: (Huomaa Siirin.) Ja kukas se tämä neiti on? Uusko?
TIINA: Juu. Kaikille siis huomio; tässä on Siiri. Siiri on meidä upo uus työntekijä. Saatiin juuri koulutus päätöksee.
SAULI: Kuulitko Aku? Saatiin uus työntekijä. (Aku murahtaa pöydän ääreltä. Sauli kättelee Siiriä.) No mutta tervepä terve. Mites hurisee?
SIIRI: (Ujosti.) Ihan hyvin.
SAULI: Kuules, täällä ei kannata ujostella. Se ei kato oikee sovi ilmapiiriin. Kukaan meistä ei pure, ainakaan kauheen usein, joten meitä ei tartte pelätäkään. Joten, lupaatko heittää ton ujouden menemään?
SIIRI: (Hymyillen.) Lupaan.
SAULI: Ei, ei, ei. Tule. (Ottaa Siiriä kädestä kiinni ja vie tämän ikkunan luo. Aino ja Leo virnistävät toisilleen, Karoliina naurahtaa, Viivi ja Reetta kuiskivat jotakin, Make virnistää.) No niin. Nyt heitä tuo inhottava ujous pois.
SIIRI: Mitä?
SAULI: Heitä se ikkunast ulos. Niin ku tällä tavalla. Kato mallia. (Ottaa pari askelta taaksepäin, pistää kädet nyrkkiin, puhaltaa nyrkkiä, ottaa baseball syöttäjän syöttöasennon ja heittää kuvitteellisen pallon ulos ikkunasta.) Nyt on sun vuki.
(Siiri katsoo Saulia kummissaan, mutta toistaa äskeisen kömpelömmin.)
SAULI: Eikä! Hieno syöttö! Ja niin kauniisti vielä laskeutui tonne katukiveykselle. (Muille.) Näittekö tuon syötön? Kyllä kuulkaas täst tytöst vielä tulee jotaki varsinki nyt ku ei oo ujous kauppojen tiellä. (Taputtaa Siirin olkapäätä kaverillisesti.) Tervetuloa perheeseen.
AINO: Ei, vaan tervetuloa hullujenhuoneelle.
SIIRI: (Heikosti nauraen.) Kiitos.
SAULI: (Lyö kädet yhteen.) Joten mä en enää teitä pidättele. Alkakaahan soittelemaan.
(Sauli ja Tiina kävelevät Akun luo ja alkavat neuvotella keskenään, Viivi, Reetta, Karoliina ja Make keskustelevat keskenään, Hilsku ja Maria soittavat puheluita, siivooja järjestelee tavaroita, Helga lukee Muistojen polku-kirjaa, Aino ja Leo katsovat arvioiden Siiriä, vaihtavat pari sanaa ja kävelevät hänen luokseen.)
AINO: Eli sä oot Siiri?
SIIRI: Joo.
AINO: Meininki tääl on välil aika villiä. Enimmäkseen se johtuu tosta yhestä, (Osoittaa Saulia.) mut etköhän sä selvii. Mä oon siis Aino ja oon tosi kiitollinen jos jätät sen Tiger jutun pois. Alkaa ottaa pattiin koko äijä.
LEO: Just siks se kutsuu sua sil nimikkeel. Oot niin päällekäyvä.
AINO: Enhä oo! Mä vaa sanon mielipiteeni paljo voimakkaammin ku toiset.
LEO: Eli päällekäyvästi. (Aino iskee nyrkillä Leoa kylkeen.) Okei, okei. Rauha, rauha. (Kaivaa takataskustaan pienen valkoisen lipun.) Kato, valkonen lippu. (Siirille.) Mä oon muute Leo.
SIIRI: Kiva tavata. Joten... Onks puhelinmyynti vaikeeta? Tiina vihjas et jos en saa tulosta, lennän ulos.
AINO: (Tuumien.) No... En oikee tiedä. Porukkaa tulee ja menee. Mut must tää ei oo mitenkää vaikeeta. Enemmänki se vaa menee niin et toiset pärjää paremmin ku toiset. Toiset osaa tyrkyttää paremmin.
LEO: Niin ku eräät. (Osoittaa Ainoa.)
AINO: Paraski puhuja.
LEO: Kyl sä opit. Alku on aina vähä vaikeempaa, mut kyl sä totut. Mulla kesti pari päivää ennen ku sain ekat kaupat tehtyy, eli ota iha iisist vaa tähä alkuu.
SIIRI: Okei. (Katselee muita työntekijöitä.) Onks mitää neuvoja, mitä kannattais tietää kenestäkää tääl?
LEO: No... (Osoittaa Mariaa.) Tuon nimi on Maria ja se on yksinhuoltaja.
SIIRI: Ai tuo sinipaitanen, joka puhuu puhelua?
LEO: Just se. Sä ehkä joku päivä näet sen tyttären. Se on iha pieni vauva ja Maria joskus tuo sen tänne.
SIIRI: Miks?
LEO: (Kohauttaa olkapäitään.) En tiedä... Ehkä se ei saa vauvalle hoitajaa. (Osoittaa Hilskua.) Tuo yks... Mikä sen nimi olikaa?
AINO: Hilsku.
LEO: Niin, niin, mut mikä sen oikee nimi on?
AINO: Aa... En mä tiedä.
SIIRI: Hilsku?
AINO: Niin, lempinimi tulee siitä et se on aina hiljaa. Puhuu vaa asiakkaille ja Tiinalle. Pelästy melkee kuoliaaks ekana työpäivänä ku tapas Saulin. (Nauraa.)
LEO: Sit on Karo, Viivi, Reetta ja Make, jotka kuuluu itse pahan jengiin.
SIIRI: Siis minkä?
LEO: Palaan siihen myöhemmin. Varotuksen sana kuitenki sulle: pysy kaukana noista.
AINO: Varsinki tost pervo Makesta. (Osoittaa Makea.) Pääset paljo helpommal.
LEO: Ei toi Karokaa mikää mukava pakkaus oo...
AINO: Totta... No kumminki, sit meil on töissä... (Helga tulee Ainon ja Leon luo nyyhkyttäen.) No? Sait nähtäväst kirjan luettuu.
HELGA: Niin... (Niiskaisee.)
LEO: Ja? Päätty viissii huonost?
HELGA: Jamie kuolla, mutta ehtia menna naimisiin Landonin kanssa ennen sita. He saada toisensa.
AINO: (Pyöräyttää silmiään.) Kiva...
LEO: (Siirille.) Täs on Helga, meidä rakkausekspertti. Helga, täs on Siiri.
HELGA: Hauska tavata. (Kättelee Siiriä.)
SIIRI: Samoin.
HELGA: (Ainolle ja Leolle.) Ette arvaa kenen kanssa mina asken puhua puhelu. Sellasen, jota te kutsutte hulli.
AINO: Häh?
HELGA: Hulli. Tiedattehan te. Hulli.
(Leo katsoo Ainoa kummissaan. Siiri katsoo pohtien Helgaa.)
HELGA: Hyvanen aika! Hulli. Te puhutte aina hullista. Hulli.
SIIRI: (Tajuaa.) Aa... Tarkotat varmaa hurri.
(Aino ja Leo tajuavat.)
HELGA: Niin, niin! Hulli. Sita mina tarkoittaa.
(Tiina huomaa Leon, Helgan, Ainon ja Siirin.)
LEO: Selvä. Mä jo luulin, et...
TIINA: Nyt saa luvan riittää. Täällä ei olla lorvimassa, vaan tekees töitä. Toimikaa siis sen mukasest.
AINO: Okei, okei...
(Kaikki jatkavat töiden tekoa. Pientä hälinää ja puheensorinaa. Leo, Karoliina, Hilsku ja Reetta käyvät kilauttamassa kelloa vuoronperään. Siivooja poistuu. Lopulta Siiri nousee ja käy kilauttamassa kelloa.)
TIINA: Hyvä Siiri. Todella hienoa työtä! Kyllä susta saadaa kunnon myyjä vielä.
(Meri saapuu ja huomaa Siirin.)
SIIRI: (Innoissaan.) Kiitos, mä todella toivon sitä.
MERI: Kappas, kappas... Ja kukas se tämä on?
TIINA: Aa... Meri, täs on Siiri. Hän aloitti työt tänään ja sai juuri kaupan tehtyä.
MERI: Vai niin... Että uutta lihaa saatiin leijonan kitaan. (Naurahtaa.) Kukas se onnekas asiakas sitten oikein oli? (Ottaa asiakastietopaperin Siirin kädestä, tutkii sitä ja nostaa sitten katseensa vihaisena Siiriin.) Mitä vittua? Kuka vittu sä oikee kuvittelet olevas?
SIIRI: (Ihmetellen.) Mitä?
MERI: Pöllit mun asiakkaan. Ei helvetti vieköön!
TIINA: Näytäs sitä paperia. (Nappaa paperin Merin käsistä.) Tjaa... Niinpäs näyttää olevankin...
SIIRI: Anteeks. En mä tienny.
TIINA: Ei se oo sun vikas. Tällasii mokii sattuu joskus. Meillä jokaisella on omat asiakkaat Siiri, eikä toisen asiakkaisiin saa yleensä koskee. Mut tehään nyt poikkeus sun kohalla, koska oot uus, etkä tienny asiasta.
MERI: (Tiinalle.) Siis mitä? Annat sä mun asiakkaan tolle lutk...?
TIINA: Hei! Mä en siedä tollasta puhetta tässä toimistossa, eikä siedä Sauli tai Akukaan. Jos sulla on valitettavaa, tuu keskustelemaan siitä tonne, (Osoittaa Saulin ja Akun pöytää.) mut muuten pidät suus kii. Onks selvä? Sä oot muutenki myöhäs töistä pari tuntii, eikä sitä korvaa se fakta et oot paras myyjä täs toimistos. Ala siis ryhdistäytyy tai muuten sult katoaa muutki asiakkaat. (Palaa takaisin työpöydän ääreen.)
(Hiljaista. Meri katsoo Siiriä murhaavasti, Siiri on vaivaantuneen oloinen.)
SIIRI: Joten... Sä siis oot hyvä myyjä?
MERI: Kuule, älä yritä. Tää on mun mesta ja mä määrään täällä. Ymmärrätkö?
SIIRI: Mä luulin et Sauli, Tiina ja Aku on meidän pomot.
MERI: Pysy vaa poissa silmistä nii mitää pahaa ei tapahdu. Okei?
SIIRI: Okei...
(Meri kävelee Karoliinan, Viivin, Reetan ja Maken luo. Make luovuttaa paikkansa Merille. Siiri katsoo hämmentyneenä Merin perään.)
LEO: (Tulee Siirin luo.) Saanko esitellä tämän firman kuningattaren, itse pahan, eli pitemmittä puheitta Merin.
AINO: Onnistuitte viel tapaa aika huonois merkeis.
SIIRI: Onks se aina tollanen?
AINO: Tietenki on. Meri on tän toimiston paras myyjä. Se on ollu tääl jo iät ja ajat ja tulee todennäkösest aina olee. Sen ainut hyve on se tärkein, eli raha, jonka se tuo tälle toimistolle. Muuten se on iha kusipää.
SIIRI: Joo, huomasin.
LEO: Älä välitä. Et oo eka, jonka se on haukkunu pystyyn.
(Make tuo kupin kahvia Merille.)
AINO: Siis oikeest? Onks tol pervol ollenkaa aivoi?
SIIRI: (Kohauttaa olkapäitään.) Ehkä se ei aattele aivoilla, vaa jollaa muulla.
AINO: (Katsoo yllättyneen iloisena Siiriä.) Hei! Noin sit pitää. Kylhä sä sopeudut tänne ja viel varsin nopeest.
LEO: (Ottaa Ainon ja Siirin kainaloihinsa.) Kyl meist tulee hyvä kolmikko.
HELGA: Enta mina?
LEO: Juu... Käyhä se.
SAULI: (Puhuu megafoniin.) Lapsukaiset, saanko huomionne?
AINO: Voi juma...
LEO: Rauha.
SAULI: Palaverin paikka. Rakkaan Tiinani mukaan tälle toimistolle on nyt kertyny viiskytkuus kauppaa.
TIINA: Siiri teki viidenkymmenenseitsemännen kaupan.
SAULI: Kiitos rakas. (Iskee silmää Siirille.) Voin kuitenki kertoo, ettei tää luku miellytä vanhaa isipappaa. Ehei... Ei lähellekään. Katsokaas, isi haluaa hiema enemmän kunnianhimoisempaa asennetta ja uskon et pystytte parempaan varsinkin nyt ku meidän mahtipontus suostui ilmestymään paikalle.
MERI: Siis mikä?
SAULI: En voinut olla kuulematta niitä isi-muotoja. Nyt siis keskustellaan siitä mitä niistä ollaan keskusteltu, eli... Mitä me ollaan keskusteltu niistä? (Maria viittaa.) Voi rakas lapsi, ei nyt olla koulussa. Sano vain ääneen sanottavas.
MARIA: Niitä ei saa käyttää.
SAULI: (Napsauttaa sormiaan.) Bingo! Aku, anna vähän rummutusta.
AKU: (Nostaa päänsä pöydältä silmät puoliummessa.) Häh?
SAULI: Ei isi-muotoja ja miks ei? No siks, et me ei olla täällä soittelemassa mukavia hellanlettas puheluita. Ei. Me ollaan täällä tekees kauppaa, josta päästään päivän toiseen asiaan. (Ottaa pöydältä Eeva-lehden.) Mikä tämä on?
VIIVI: Eeva.
SAULI: Ei.
MAKE: Lehti.
SAULI: Ei.
HELGA: Kauppatavara.
SAULI: EI!
KAROLIINA: No mikä se sitten on?
SAULI: (Pyörittää päätään ja mutisee.) Että mikä tämä on... (Jatkaa normaalilla äänensävyllä.) TÄMÄ ei ole Eeva-lehti, TÄMÄ ei ole kauppatavaranne, vaan TÄMÄ on teidän Raamattunne. Teidän keinonne päästä parempaan elämään. TÄMÄ on teidän sielunne, elämänne, suojelusenkelinne, joka varjelee ja suojelee, ja TE teette sille samoin. Sitä ei kaupitella kuten jotakin prostituoitua. Ei. Sitä kaupataan kuin teidän omaa vatsalaukkuanne, suolistoanne tai sydäntänne. Teidän tehtävänne on välittää tämän lehden arvokkuus asiakkaillenne, jotka eivät tajua sen hienoutta. (Selailee lehteä.) Tämä ei ole mikään lehti, joka kertoo miten saatte omat perseenne pienemmäksi. Se on paljon enemmän! Se on jotakin sellaista, mitä on vaikea ymmärtää tai selittää. Kuten Raamattu on. Tämä lehti on tie parempaan elämään, sillä se maksaa teidän vuokranne, yliopistonne, fitness-tuntinne. Se antaa teille elämän, onko selvä?
MUUT: Mmm...
SAULI: Mitä? Ei oikein kuulu.
MUUT: Selvä.
SAULI: Kiva. Se asia on sitten hoidettu ja voidaan siirtyä paljon iloisempiin asioihin, eli... KILPAILUUN!
AINO: (Peittää silmänsä kädellään ja pyörittää päätään.) Voi ei...
SIIRI: Mitä?
AINO: Saulin järkkäämät kisat ei koskaa tiedä hyvää.
SAULI: Tämä kilpailu on jotakin todella upeaa, mullistavaa ja innostavaa. Se on...
AINO: Meetkö asiaan? Mä haluun jo päästä täst toimistost kotii.
SAULI: Selvä Tiger, totta kai. Tämä kilpailu tulee kestämään seuraavat kolme viikkoa, jonka aikana teidän tavoitteena on tehdä viisisataa kauppaa.
REETTA: Ai meidä kaikkien yhteensä?
VIIVI: No tietyst yhteensä. Eihä kukaan voi yksinään päästä toho lukuun osa-aikasena työtekijänä.
SAULI: Itse asiassa olette väärässä. Tarkotan juuri sitä, mitä te ette luule. (Kaikki katsovat hiljaa ihmeissään Saulia.) Hih hih... Näkisittepä ilmeenne. Mut aivan, te pyritte tekemään itsellenne viisisataa kauppaa seuraavan kolmen viikon aikana.
TIINA: Mitä sitten on luvassa palkkioks Sauli, jos kerran vaadit noin paljo näilt raukoilt?
SAULI: Se, joka voittaa, saa tuhat euroa palkinnoks ahkeruudestaan plus tämän kuun palkan tietysti. Eli mitäs sanotte?
AINO: Aiva hullu idea.
MERI: Mitä Tiger? Pelottaako pikku kisa?
AINO: Ei, vaa koko idea on vaa hullu. Piste.
KAROLIINA: Olis kyl kiva kokeilla. Tonnille olis nimittää käyttöö.
LEO: (Huokaisee.) Niin olis...
SAULI: Niin arvelinkin. Teillä kaikilla on jotakin, mitä te haluatte. Eikö vain? Onks se yliopisto? Vai ulkomaanreissu? Vai kenties se iiihana vaatekappale siinä suuuperkalliissa vaatekaupassa?
(Kaikki huokailevat ja pohtivat.)
MAKE: Siis kolme viikkoo aikaa?
SAULI: Jep.
LEO: Kolme viikkoo, viissataa kauppaa, tuhat euroo...
SAULI: Kuulostaa ihanalta, vai mitä? Kuin musiikkia korvissa... Mitäs sanotte? Ovatko kaikki täysillä mukana?
MUUT (paitsi Siiri): Joo.
SAULI: (Siirille.) No? Mitäs uusi lintunen sanoo? Haluutko yrittää?
SIIRI: En oikee tiiä... Mä... En tiiä.
MERI: (Virnistäen.) Uutta taitaa pelottaa.
SAULI: Tietenkin. Se on luonnollista. Kattokaa mun käsivartta. (Nostaa hihan ylös.) Mun käsi on ihan kananlihalla. Miks? Tiedättekö miks?
REETTA: Koska sua pelottaa?
SAULI: Aivan! (Siirille.) Näetkös? Meitä kaikkii pelottaa, mut me yritetään. Yritys on kaikkein tärkeintä, eikö vain?
SIIRI: Niin kai.
SAULI: Varmuutta vaa mukaan niin kaikki sujuu kuin rasvattu. Hieman uskoo mukaan peliin. (Lyö kädet yhteen.) No niin lapsukaiset, isukki lähtee nyt kotiin nokosille. Toivon samaa teiltä, sillä en haluu huomenna nähdä tympeä ilmeisiä työläisiä luurit korvilla. Eli... Adiós! (Poistuu.)
(Tiina, Aku, Helga, Hilsku ja Maria poistuvat. Viivi ja Reetta supisevat keskenään. Make sanoo jotakin Karoliinalle korjaillessaan omia ja Merin jälkiä. Aino, Leo ja Siiri keskustelevat keskenään.)
MERI: (Siirille.) Joten... Kuinka kauaks aikaa aattelit jäädä? Voin kertoo, et mä nään jo kauas kenest on tähä hommaan ja kenest ei oo. Sä kuulut jälkimmäisee luokkaan.
SIIRI: Vai niin... Mä oon kuule pahoillani, et vein sun asiakkaan, mut se oli pelkkä vahinko. En mä tienny. Voitaisko siis antaa olla?
MERI: Hmm... Sä et oo vieläkään tainnu tajuta tän toimiston meininkii? MULTA ei viedä asiakkaita. TÄÄ on MUN toimisto, eikä kukaa vie multa mun haluamaani. Onko selvä? (Katsoo Siiriä pohtien.) Mut toisaalta... Voisitkin jäädä... Ihan vaa huvin vuoks. Täällä on viime aikoina alkanu olla jo aika tylsää... Sä tuot eräänlaista pikku huvia tänne.
REETTA: Totta! Totta!
VIIVI: Niin! Toi tuo suurta hupia meille.
MERI: Tästä kisasta tulee mielenkiintonen. Voidaa tyttöjen kesken lyödä vetoa, kuinka kauan kestät täällä. Pari päivää?
KAROLIINA: Enemmänki pari ekstra tuntii.
MAKE: Pari päivää se kestää. Meri ei erehdy näis asiois.
AINO: (Makelle.) Sulla nyt ei oo varaa kitistä siinä. Et oo saanu ollenkaa kauppaa viimeisen viikon aikana.
(Make hiljenee.)
LEO: (Siirille ja Ainolle.) Lähetää. Ei noist kannata välittää.
(Siiri, Leo ja Aino lähtevät.)
KAROLIINA: (Merille.) Mitäs sanot? Hankkiudutaako tost yhest eroon?
MERI: Ei. Kyl se osaa sen iha ite hoitaa.
MAKE: Niin, niin osaa.
REETTA: Jep.
MERI: On sil kyl pokkaa viedä toisen asiakas. Ei selvästikää oo ollu hirvee kauaa mukana työelämäs. Ei tiedä mitää kunnioituksest.
VIIVI: Pian tietää.
MERI: (Hymyillen.) Totta. No... Mä taidan iteki lähtee. Kovat bileet luvassa tänä iltan.
KAROLIINA: En malta oottaa.
REETTA: Oon oottanu näitä jo niin kauan!
VIIVI: Niin!
(Tytöt lähtevät.)
MAKE: Siis mitä? (Kävelee tyttöjen perään.) Hei tytöt! Mist te puhutte?
Toinen kohtaus
Siirin koti
(Huoneessa on sohva, pöytä, kaksi tuolia, tekstiilejä. Siiri saapuu kotiin. Hän heittää laukun lattialle ja istuutuu sohvalle. Siirin äiti saapuu toisesta ovesta sisään.)
ÄITI: Ai moi. Olinki kuulevinani, et ovi kävi.
SIIRI: Mmm...
ÄITI: (Antaa suukon Siirin poskelle.) No? Miten meni? Oliko rankkaa?
SIIRI: No... Oli ja ei ollut.
ÄITI: (Istuutuu Siirin viereen sohvalle.) Minkälaisii ihmiset oli?
SIIRI: Osa oli iha mukavii. Ja yks mun esimiehistäki oli mukava. Siis se, joka haastatteli mut ja piti mulle koulutuksen. Mut sit ne kaks muuta... Toinen niist vaa istu ja nukku työpöytänsä ääres. Must tuntuu et sil oli krapula ja sitte taas se toinen... Se oli vähä... outo.
ÄITI: Hyväl vai huonol taval?
SIIRI: (Nauraen.) Voiks olla hyväl tai huonol taval outo?
ÄITI: Tietenkin voi. Ihan samal taval kuin voi olla hyvä tai huono työntekijä tai... hyvä tai huono äiti.
SIIRI: Aijaa... Kai se sit oli hyväl taval outo. Ei se ainakaa pahaa näytä tarkottavan.
ÄITI: Hyvä. Ymmärrän et tää päivä oli jännittävä. Oon iteki sen joutunu kokemaan. Eka työpäivä on aina se vaikein, ku ei tiedä mitä oottaa. Kyl se siitä paranee, usko pois.
SIIRI: Niin kai... Siellä vaa oli yks nainen, joka... oli aika ilkee.
ÄITI: Valitettavast niitäkin löytyy täst maailmast. Omast mielestäni ehkä vähän liian montaki, mut ei sille voi mitään. Niilläkin on joku tarkotus täs maailmas. Eihän niitä muuten olis.
SIIRI: Mmm...
ÄITI: (Koskee Siirin olkapäätä.) Älä välitä siitä. Keskity vaa työhös ja ittes kehittämiseen. Vain sillä on väliä, eikö vaa?
SIIRI: (Nyökkää.) Juu.
ÄITI: (Nousee sohvalta.) Nyt tekee mieli jotaa makeeta. Pitäähän tätä päivää juhlia. Mitäs sanot, jos teen lettuja?
SIIRI: Eiks meidän kannattais juhlii vast sitte ku saan ekan palkan?
ÄITI: Pitäis, mut kyllä tätäki pitää juhlia. (On tekemässä lähtöä.) Kai käy, jos pistän vaa sokerii letun päälle? Hilloo meilt nimittäin ei löydy.
SIIRI: Käy.
(Äiti antaa vielä toisen suukon Siirin otsalle ja poistuu sitten. Siiri huokaisee ja näyttää mietteliäältä.)
SIIRI: Äsh! (Nousee kiukkuisena ylös sohvalta.) Mitä mun pitäis tehä? Pystynks mä mukama siihen? Viissataa kauppaa... Kolme viikkoo... Ihan mahotonta. En mä... En mä pysty... Se on vaa niin paljon. Merikin oli ihan raivona mulle, samoin oli ne muut. Ne on vielä niin hyviä. En mä pysty siihen... En millään.
(Äiti saapuu.)
ÄITI: Niitä lettui löytyy tuolt keittiöst. Käy ite hakemas niin monta ku vaa haluut. (Huomaa Siirin ilmeen.) No? Mitä nyt? Vieläkö sua se työpaikka mietityttää?
SIIRI: Joo.
ÄITI: Hei, älä ota stressiä siitä. Kyl kaikki järjestyy. Yleensä niillä on tapana tehä niin.
SIIRI: Niin kai...
ÄITI: Muista, et aina voi yrittää. Ei kukaan siitä kuole, jos yrität. Tai... mä oikeestaan korjaan sanani. Aina PITÄÄ yrittää. Ei mullakaa oo koskaa ollu paljoakaan, mitä antaa sulle, mut... aina mä oon yrittäny parhaani ja samaa mä toivon sulta. Kaikissa elämän osa-alueissa.
SIIRI: (Miettii hetken ennen kuin hymy nousee kasvoille.) Kiitti äiti. Mä yritän.
ÄITI: (Hymyillen.) Hyvä. No? Kelpaaks ne letut nyt?
SIIRI: Joo.
(Poistuvat.)
Kolmas kohtaus
Puhelinmyyntitoimisto
(Tiina istuu työpöydän ääressä ja keskustelee Saulin kanssa. Viivi, Reetta, Make ja Hilsku keskittyvät puheluihinsa. Karoliina pitää jalkoja työpisteensä pöydän päällä ja lakkaa tapansa mukaan kynsiä puhuessaan puhelimessa. Helga on piilossa muiden takana pomoilta ja lukee Ylpeys ja ennakkoluulo-romaania. Aino ja Leo pelaavat pokeria samalla kun puhuvat puheluitaan. Siivooja moppaa lattiaa taustalla. Siiri saapuu. Viivi ja Reetta kikattavat hänet nähdessään.)
AINO: (Nostaa kortin korttipakasta.) Juu, aivan. Se tulee kestotilauksena sulle.
KAROLIINA: Voithan sä antaa tän lehden jollekin naisystävälles lahjaks. Kerron ihan omasta kokemuksesta et naiset tykkää tästä. Oikeeesti.
MAKE: Siis mitä? Lääkäri kerto, et tuut kuolee pian? No mut eiks tää lehti sovi sit hyvi sun vikaks lukemiseks? (Ilme muuttuu pettyneeksi.)
SIIRI: (Kävelee Helgan luo.) Moi.
HELGA: (Pistää sormen huuliensa eteen.) Shh. Mina nyt lukea.
SIIRI: Ai, sori.
HELGA: (Hymyillen.) Jutellaan toiste.
SIIRI: (Hymyillen.) Selvä. (Kävelee Ainon ja Leon luo.) Moi.
AINO: (Siirille.) Moi. (Asiakkaalle.) Ei, ei. Tilaus maksaa vain kolmekymppiä ja siihen tulee sit ne lahjatki vielä kaupanpäälle. (Pistää yhden kortin pöydälle, ottaa korttipakasta uuden.)
LEO: Mun on iha pakko tunnustaa sulle näin miesten kesken et oon ite tutustunu siihen lehteen. Eka työmieles, mut sitte tajusin kuinka hyödyllinen se on. Aloin tajuumaan paljon paremmin tota naisten maailmaa. (Pieni tauko.) Ei, ihan oikeesti. Se lehti pursuaa tietoa naisten hullusta maailmasta ja se auttaa meitä miehii ymmärtämään sen maailman kulkuu, eikä siinä kaikki, vaan... (Aino näyttää korttinsa Leolle, joka näyttää sitten omansa) HAH HAA! SUORA! JES! (Pieni tauko.) Ei, kun tarkotin et lehti tulee suoraa tietä sun osoitteesees. Ei kierrä minkää Kiinan kautta tai vastaavaa.
(Siiri nauraa hiljaa ja Aino pyörittää päätään virnuillen. Sauli kävelee huoneen keskelle megafonin kanssa.)
SAULI: No niin lapsukaiset, koittakaapas saada puhelut päätökseen. Pidetään pautsu.
AINO: Tällä kertaa ei sit kiinnosta, vai? No okei. Palaillaan asiaan joskus myöhemmin Laura. Hyvää päivänjatkoa. (Lopettaa puhelun.)
(Karoliina, Reetta, Viivi ja Hilsku lopettavat soittamisen. Helga piilottaa kirjan.)
LEO: Mitäs sanot Risto? Pistetääks sinne Mukulatielle tällanen tulemaan? (Pieni tauko.) No hyvä juttu! Mä pistän sulle tulemaan tällasen paketin. Lupaan ettet joudu pettymään. Naiset juoksee sun syliis tän jälkee, ku oot perehtyny niiden ajattelumaailmaan. (Pieni tauko.) Niin, aivan. Hyvii lukuhetkii sulle Risto. Moro. (Lopettaa puhelun.)
SAULI: Tiina! Leo teki kaupan. Merkitse.
TIINA: On jo merkitty.
SAULI: Make, puhutko vielä puhelua?
MAKE: No joo ja ei. Kyl tää puhelu on pääl, mut siel on joku mummo, joka paasaa vanhusten oikeuksista ja ahdistelusta.
SAULI: Kiva. Mennään sit suoraan asiaan, eli kisa on ollut käynnissä jo puolitoista viikkoo. Jos nyt ollaan laskettu oikein, tällä hetkellä johdossa on Meri yli kolmellasadalla kaupalla. Perässä tulee Leo ja Karoliina noin sadalla kaupalla. (Katsoo Tiinaa.) Mites se lista nyt jatkukaa?
TIINA: (Tarkistaa kansiosta.) Leolla on satakaheksankytkaheksan kauppaa ja Karolla taas sataviiskytseittemän. Siiri tulee neljäntenä sadallaneljälläkymmenelläviidellä kaupalla.
AINO: (Katsoo iloisena Siiriä.) Vau. Hieno homma.
(Siiri hymyilee Ainolle takaisin. Leo näyttää tyytyväiseltä, samoin Karoliina. Meri saapuu.)
MERI: Taitaa tyttö tarjota lahjana vähän enemmä ku vaa ne mitä lahjalistas lukee. Ei ihme et kauppa käy.
AINO: Kuule Meri, taidat puhuu vaa omasta puolestas.
SAULI: (Puhaltaa kaulassaan roikkuvaan pilliin.) No niin, no niin lapsukaiset. Ootte ihanii ja söpöi mut asenne on nyt muuttumas aika negatiiviseen suunta, eikä isi tykkää siitä ollenkaa. Menkääs istumaan paikoillenne. (Odottaa Merin istuutuvan.) Elikkäs… Mihis mä nyt jäinkää?
TIINA: Puolentoist viikon kauppoihin.
SAULI: Aivan rakas. Niinhän se olikin. Nyt siis ollaan niillä kauppamäärillä, joista isi on tyytyväinen. Tietyst ootan et pyritte tekemää enemmän kauppaa, koska se vaa tietää enemmän tälle firmalle sekä teille itellenne. Muistakaa siis se ja jotta muistaisitte paremmin isillä on pikku yllätys teille. Se on... etelänmatka Kreikkaan! Kuvitelkaa itsenne vaalealle hiekkarannalle Välimeren aaltoja kuuntelemaan ja hyvännäköisii naisii ja miehii ympärillenne ottamaan aurinkoo coktail-lasit käsissään ja aurinkolasit silmillään. Eiks ookki ihanaa? Kaikki tää on luvattu sille, joka tekee viissataa kauppaa. Tehkää siis kovasti töitä ja ottakaa samalla rennosti. Ei mulla muuta. (Vilkuilee ympärilleen.) Mis Aku?
TIINA: Komerossa. Nukkuu krapulaansa pois siellä.
SAULI: Aah… Antaa hemmon nukkua. (Vilkuilee taas ympärilleen.) Mut hei, entäs Maria?
MARIA: (Tulee hengästyneenä. Hänellä on lapsi sylissä.) Täällä, täällä... Huoh... Kamala kramppi. Nuo portaat... Ja se hiton bussikin... lähti ilman meitä. Voi helvet...
TIINA: Ei kiroilua lasten kuullen.
MARIA: Aivan, aivan...
SAULI: (Hämillään.) Lapsi? Lapsi? Missä?
MARIA: Oon pahoillani, mut mä en saanu hommattuu hoitajaa Bertalle. Jouduin ottaa sen mukaani. Käyks se?
TIINA: Niin no... Tiedät kantani tähän, mut Saulihan tästä päättää.
SAULI: (Lyö kädet innoissaan yhteen.) Mutta voi että! Meillähän on täällä iha ihka oikee vauva. Voi miten ihanaa. Näytäpäs sitä. (Katsoo Marian vauvaa.) Voi miten se tuijottaa suurilla, pikkuruisilla silmillään. (Vauvalle.) Hei, hei. Tules isukin syliin.
MARIA: (Antaa lapsen.) Varovast sitten.
SAULI: Ainahan mä. Voi pikkusta. Kattokaa näitä pikku sormia. (Vauvalle.) Hei, hei. (Muille.) Selvä, jatkakaa te kaikki vaa hommii. (Kävelee Tiinan kanssa takaisin työpöydän ääreen vauva sylissään.)
(Muut paitsi Siiri, Leo, Aino ja Helga alkavat soittamaan.)
SIIRI: Mä en ymmärrä, miks Meri jaksaa silti kantaa kaunaa siit yhest asiakkaast.
LEO: Älä välitä. Sil nyt o muutenki aina stringit liian kireel.
AINO: Hah! Iha ku sä tietäisit.
LEO: Mitä? Nehä näkyy iha selväst noide mekkojen läpi. Etkö oo huomannu?
AINO: Ei Leo, en oo. Mulla ei oo tapana katella naisten perseitä.
LEO: Ai nii… Unohan aina välil et sä oot nainen.
AINO: Häh?
SIIRI: Tekis mieli voittaa toi yks. Iha vaa nähdäkseni sen ilmeen.
AINO: Niin… Eikä extra raha olis pahitteeks…
HELGA: (Tulee heidän luo.) Miksi ette sitten tehda sita?
SIIRI: Ai mitä?
HELGA: Voita hanta?
SIIRI: Ei, ei se oo mahollist. Meril on jo yli kolmesataa kauppaa. Leolla on meist enite ja sekään ei oo viel iha kahtasataakaa.
LEO: Niin… En mä usko et pääsen tavoitteeseen.
HELGA: Siiri voida paasta.
SIIRI: Mitä?
AINO: Häh?
HELGA: (Huokaisee.) Siiri olla uusi ja nyt jo hanella olla enemmän kuin monellakaan tassa toimistossa. Leo olla hyva, mutta Meri tietaa taman taktiikka. Siirin taktiikka han ei tieda.
AINO: Aa… Aivan. Oot oikees.
SIIRI: Joo, mut ei se silti poista sitä faktaa et voin voittaa. Merillä on silti parisataa kauppaa enemmä ku mul.
LEO: Mut mehä voidaa vaikka vähä hidastaa sit kulkuu.
SIIRI: Mitä?
AINO: Niin! Mehä voidaa sabotoida Merin kauppoja. Samoin Karon.
HELGA: Joo! Joo!
LEO: Shh! Älkää huutako tai ne kuulee.
AINO: (Innoissaan.) Ei oikeest. Täst tulee paras kuukaus ikinä.
SIIRI: Mä en oo oikee varma täst… Mitä jos ne saa tietää?
AINO: Sit ne saa. Ei mua pelota.
LEO: Ei muakaa.
SIIRI: (Huokaisee.) No okei sitte… Mut miten me tehään toi kaikki?
AINO: Pääasia on Siiri et sä keskityt kauppojentekoon. Me kolme keskitytään Meriin ja sen porukkaan.
SIIVOOJA: Tarkotat varmaa neljää.
(Siiri, Aino, Leo ja Helga katsovat siivoojaa kummissaan.)
LEO: Haluut sä olla mukana täs?
SIIVOOJA: Tietenki. Ette kai te luule et mä en oo huomannu ton tytön itsekkyyttä? On aina huutamas ja häiritsemäs ku toiset yrittää tehä omia töitään. Ei anna ees mun juoda tän firman kahvinkeittimes keitettyy kahvii vaa siks et oon siivooja. Ja sit on tuo. (Osoittaa Karoliinaa.) Sotkee aina lattiat kynsilakkaan ja puuteriin. Kerran pudotti vadelmapirtelön lattialle, eikä ees pyytäny anteeks. Jatko vaa ku mitää ei olis tapahtunu.
AINO: Ai… Mä en tiennykää.
SIIVOOJA: Kuka nyt tietäis? Mähä oon vaa siivooja.
LEO: Ja siks oot meidä messis. (Ottaas siivojaan hartiasta kiinni ja hymyilee.)
HELGA: Tama olla hienoa. Me siis tehdaan se?
(Kaikki katsovat Siiriä kysyvällä katseella.)
SIIRI: Okei, tehään se.
LEO: (Lyö kädet yhteen.) Jes!
SAULI: (Katsoo Leoa kummissaan.) Tuliko taas suora?
LEO: Mitä? Aa, ei. Ei tullu, vaan jotaa paljo parempaa.
SAULI: (Tyytyväisenä.) Hyvä. Voitto on tärkeetä, sillä se tekee voittajan tyytyväiseks.
AINO: Täs tapaukses jätkä o oikees.
(Siiri, Leo ja Helga siirtyvät työpisteelleen, siivooja pyyhkii pölyjä, Tiina pyörii välillä merkitsemässä muiden kaupat listoihin, Sauli leikkii vauvan kanssa, muut paitsi Aino ja Make, joka käy hakemassa Merille kupillisen kahvia, soittavat puheluita, siivooja pyyhkii pölyjä.)
MERI: Täähän kävi sit tosi sopivasti just sulle Elli, sillä seuraava numero sisältää kaiken tarvittavan kotitekoisista kasvonaamioista niin pistetää sulle tässä tapauksessa tää Eeva tulemaa. (Make vie kahvikupin Merin pöydälle ja palaa omalle työpisteelle. Aino lähestyy ja etsii muka jotakin tiettyä paperia Merin pöydältä. Meri huitoo häntä pois.) Niin, niin. Aivan. Mä teen sulle sitten sillä tavalla. (Aino kaataa kahvin ”vahingossa” Merin syliin.) Mitä helvettii? Mitä vittuu? Painu helvettiin senkin... mulkku.
SAULI: Meri, asiakkaalle et puhu tolla tavalla.
MERI: (Sulkee puhelun.) En mä vittu sille puhunukaa, vaa tolle. (Osoittaa Ainoa.) Siis kattokaa mun paitaa! Iha kahvis. Menetin myös kaupan vittu vieköön.
MAKE: (Ainolle.) Häpeäisit.
AINO: Mitä? Se oli vahinko. Mä yritin ettii puhasta paperii ja sä huitasit mua, jote kahvikuppiki kaatu siinä samal.
SAULI: Pelkkä vahinko, joo. Annetaa olla. Jatkakaa hommii.
MERI: Siis mitä?
TIINA: Kuulitte mitä pomo sanoi. Jatkakaa hommia.
(Meri poistuu vihaisena Make perässä. Aino vinkkaa silmää Siirille, joka puhuu puhelua. Tämän jälkeen Siiri lopettaa puhelun ja käy kilkauttamassa kelloa. Aino menee omalle paikalleen tyytyväisenä soittamaan. Puheensorina jatkuu toimistossa. Siivooja lähestyy Karoliinaa, kaataa muiden huomaamatta hieman saippuavettä lattialle tämän viereen ja poistuu sitten paikalta.)
KAROLIINA: Eihän sille sitten voi mitään Lari, jos ei oo varaa. Voi, voi... No, mä toivotan sulle kuitenkin mukavaa päivää, koska oot niiin ihana. Hei, hei. (Sulkee puhelun, ottaa esiin peilin ja tarkistaa kasvomeikin. Näyttää tyytymättömältä, ottaa meikkilaukun ja nousee ylös. Liukastuu samalla Leon syliin.)
LEO: (Flirttailevasti.) No mutta hei. Kyl jätkä sit taitaa olla aika vastustamaton, jos kerran iha syliin asti pitää juosta.
KAROLIINA: Oo hiljaa. (Yrittää nousta, mutta Leo estää sen.)
LEO: Totta, eihä me sanoja tarvitakaan. Tarvitaa vaa me kaksi. Kuunvalossa juomassa punaviiniä ja ehkä pieni suudelma tai vaikka useampi.
(Aino nyrpistää nenäänsä inhosta. Helga tuijottaa lumoutuneena Leoa ja Karoliinaa.)
KAROLIINA: (Virnuillen.) Päästä irti.
LEO: Kunpa se onnistuiski, mut en voi. Kädet ei vaa voi päästää irti. Sä... Karoliina sä...
KAROLIINA: (Katsoo Leoa odottavasti.) Niin?
LEO: (Pehmeästi.) Sä haiset hieman valkosipulille.
KAROLIINA: (Vihaisena.) Päästä irti!
LEO: (Antaa Karoliinan nousta. Hymyilee.) Okei, okei.
(Karoliina poistuu. Aino yrittää pidätellä nauruaan. Siiri käy kilauttamassa kelloa. Helga kutsuu Leon, Siirin ja Ainon syrjään.)
HELGA: Leo, sina olla kuin kirjasta. Olla kuin... kuin... Romeo.
LEO: Kuka?
HELGA: Romeo. Tiedatko? Romeo ja Julia.
LEO: Aa... (Kohauttaa olkapäitään.) Niin mä kyl taidan olla.
AINO: (Lyö nyrkillä Leoa mahaan.) Palaa todellisuuteen. Homma näyttää sujuvan hyvin. Siivooja vissii lähti jo kotiin ja meiltäki loppuu työvuoro. Saitko Siiri tänää hirveest kauppaa?
SIIRI: (Hymyillen.) Sain iha mukavast.
HELGA: Todella hyva.
AINO: (Nauraen.) Ei hitto, näitteks Merin ilmeen? Ei hitsi et piti pitää naama pokerfacena. Tuntu melkee mahottomalta.
LEO: Oltii kyl mahtavii.
HELGA: Huomenna olla uusi kierros.
SIIRI: (Nauraen.) Ei oikeest, olis pitäny saada niide ilmeet kameralle.
LEO: Niin, tervetuloo paholaisten puolelle.
SIIRI: (Virinistäen.) Niin ku Aino sanois, pää kii.
(Siiri, Leo, Aino ja Helga poistuvat, Hilsku ja Maria siivoavat työpisteensä, Maria hakee vauvansa Saulilta ja poistuu Hilskun perässä, esimiehet lähtevät, Viivi ja Reetta jäävät kikattamaan yhdessä jollekin jutulle. Meri, Make ja Karoliina tulevat.)
MERI: Argh! Menee hermot niiden kaa. Se yks pikku prinsessa on saanu sen villin mukaansa.
KAROLIINA: Ja sen ääliön.
REETTA: (Karoliinalle.) Älä nyt. Teil näytti olevan niin kivaa yhessä.
VIIVI: (Kikattaa.) Niin, niin.
KAROLIINA: Mitä?
MERI: (Ottaa Karoliinaa olkapäästä kiinni.) Rauhotu. Te kaikki rauhotutte ja keskitytte. Meidän pitää keksii joku suunnitelma. Tää ei voi jatkuu näin.
MAKE: Totta. Oot aivan oikeessa.
MERI: Pitää keksii jotaa isoo. Jotaa todella isoo.
KAROLIINA: Kuten mitä?
MERI: Mä mietin...
MAKE: Sen pitää olla jotakin tosi ilkeetä.
KAROLIINA: (Esittää yllättynyttä.) Ilkeetä? Siis iha oikeest? Mä en tajunnukaa.
(Viivi nauraa.)
REETTA: Onkoha Leo hyvä suutelija?
VIIVI: Karo tietää.
KAROLIINA: Jos te kaks ette kohta tuki suutanne, vien teidän asiakkaat.
MERI: Kuulostaa iha silt uudelt. Mut hei... Niinpä. Nyt mä tiedän. Ei oikeest, vähä mä oon hyvä!
KAROLIINA: No mitä?
MAKE: Mitä?
MERI: Annetaan sen maistaa omaa lääkettään. Viedää sen asiakkaat. Eiks Viivi sul oo kaikki maailman pervot ja hullut asiakkainas?
VIIVI: Joo. Mitäs sitte?
MERI: No tehää pikku vaihtokauppa. Otetaan sen yhen asiakkaat ja annetaan sulle. Se taas saa sun asiakkaat.
MAKE: Hei, vähä toi on nerokasta.
VIIVI: Joo! En enää jaksa niit yhtii. Haluun uuet asiakkaat.
MERI: Ja ne sä saat.
KAROLIINA: Toi ei kuulostanu ollenkaa pahemmalt idealt.
MAKE: No ei tietenkää kuulostanu.
REETTA: Niin.
MERI: Aletaa sit toimii. Mitä vielä kuhnaillaan? (Muut lähtevät.) Saa se pikku Siiri maistaa nyt omaa lääkettään. Katotaan, kuinka kauan se jaksaa niit pervoi. (Menee.)
Neljäs kohtaus
Siirin koti
(Äiti istuu pöydän ääressä. Pöydällä on suuri määrä laskuja sekä laskin, pieni lehtiö, kynä ja kahvikuppi. Äiti näyttää huolestuneelta tutkiessaan laskujaan ja näppäillessään laskinta. Siiri saapuu.)
SIIRI: Moi äiti. Oon kotoon. (Huomaa äidin.) Ai, siinähän sä oot.
ÄITI: (Pyyhkii nopeasti kyyneleet kasvoiltaan.) Moi. Mite meni päivä?
SIIRI: Iha hyvi. Mikä sul on? (Kävelee pöydän luo ja katsoo laskupinoa.)
ÄITI: Ei mikään. Hiema vaa laskuja on kertyny meille. (Kerää laskut nopeasti yhteen pinoon.) Ei tässä oo mitään hätää. (Pieni hiljaisuus.) Haluutko kahvii? Keitin just. Sit löytyy keittiöst.
SIIRI: Ei... En mä ota. Onks meil äiti varaa maksaa noi kaikki?
ÄITI: No... Se jää nähtäväks...
SIIRI: Eiks mun lapsilisä auta ollenkaa?
ÄITI: Ei, ku se menee ruokaan. Onha meidä pakko syödä jotaa.
(Pieni hiljaisuus.)
SIIRI: Entä jos mä pyydän töissä, et ne maksaa palkan aikasemmin? Se vois toimii.
ÄITI: Älä. Ei se summa riitä.
SIIRI: No mut jos mä...
ÄITI: (Lyö pöytää.) Siiri! Usko jo! Meil ei oo mitää hätää.
(Hiljaisuus.)
SIIRI: Sori.
ÄITI: (Kerää tavarat pöydältä.) Mä meen nukkuu. Jääkaapist löytyy ruokaa. Lämmitä sitä, jos on nälkä. (Poistuu.)
SIIRI: Okei. (Seisoo hetken paikallaan ja tuijottaa tyhjää pöytää. Kävelee sitten sohvan luo, heittää laukun lattialle ja istuutuu. Harjaa hiuksia sormillaan. Heilauttaa lopulta hiukset kiukkuisena syrjään ja nojaa päänsä taakse. Huokaisee.) Ei tuu mitää. Ei tuu... (Nousee lopulta ylös.) Mun pitää voittaa se kisa. (Lähtee.)
Viides kohtaus
Puhelinmyyntitoimisto
(Siivooja tyhjentää roskikset ja moppaa lattiat. Tiina tekee merkintöjä listoihin, kun Aku juo Spritea ja yrittää etsiä hyvää asentoa tuolistaan. Muut työntekijät soittavat puheluita. Siiri näyttää hämmentyneeltä ja Meri, Viivi ja Reetta välillä nauravat nähdessään tämän ahdingon. Karoliina keskittyy silmämeikkiinsä samalla kun puhuu puheluitaan. Helga nousee, käy hakemassa kupillisen kahvia ja pudottaa matkalla paperilapun Maken reppuun, jonka vetoketju on auki.)
SIIRI: Ei, ei mulla oo mitää Jallu-lehtiä. (Pieni tauko.) Siis mitä? Ei. (Pieni tauko.) No en todellakaan. (Lopettaa puhelun.)
AINO: (Katsoo kysyvästi Siiriä.) Mitä nyt?
SIIRI: Koko päivän on kaikki asiakkaat ollu tosi törkeit. Jotaki... pervoi. Siis mikä ihmisii vaivaa?
AINO: Ootko saanu myytyy?
SIIRI: No oon jotaa, mut tätä menoo en ikinä päihitä Merii... Tää alkaa näyttää toivottomalt. Mul on vaa kolme päivää aikaa päihittää se ja mul ei oo viel ees neljää sataa kauppaa...
AINO: Voi hitto... Mitä me tehää?
LEO: No mitäs luulet? Otetaa kovemmat aseet käyttöön tietenki. (Lyö nyrkillä kevyesti pöytää.)
HELGA: Mita tarkoitat?
LEO: Suunnitelma on simppeli. Tarvitaa hakkeri.
AINO: Mä oon taas iha pihal sun puheist.
LEO: Mä sabotoin noide yhtien puhelimet. Onks tää nyt valjennu neidilleki?
AINO: Älä kutsu mua neidiks, mut joo. Nyt tajusin.
HELGA: Tama olla hienoa. (Siirille.) Keskity sina myyntiin.
SIIRI: Okei...
LEO: (Virinistäen.) Okei, homma on sit selvä. Lounastauol isketään.
(Palaavat töidensä pariin. Sauli saapuu.)
SAULI: (Huomaa Akun.) Aku! Mitä hemmo? Millanen olo?
AKU: Sitä samaa, sitä samaa.
SAULI: Hieno homma. Jatka samaan malliin. (Taputtaa Akua olkapäähän. Muille.) Okei lapsukaiset! Pidetään ruokatauko.
(Työntekijät lopettavat soittamisen.)
MAKE: (Merille.) Minne mennää syömää?
MERI: Hmm... Se salaattibaari näytti kyl kiinnostavalt...
KAROLIINA: Hei, mä tuun mukaan.
(Meri, Karoliina, Make, Maria, Hilsku, siivooja, Aino ja Helga poistuvat esimiehet perässään. Viivi ja Reetta poistuvat kikattaen jollekin. Leo menee ensin Merin työpisteelle ja ottaa tämän työpuhelimesta akun. Hän toistaa tämän saman Karoliinan, Viivin, Reetan ja Maken puhelimille. Samalla Siiri katsoo epäröiden Ainon työpisteellä olevaa asiakaslistaa. Lopulta hän vaihtaa asiakaslistan omansa kanssa.)
LEO: No niin. Kaikki on kondikses.
SIIRI: Hyvä.
LEO: Nää vois sitte piilottaa jonneki. (Katsoo toimistoa hetken. Kävelee lopulta ikkunan luo, avaa sen ja heittää akut ulos.) Noin. Sinne meni.
(Siiri hymyilee tälle vaisusti. Muut palaavat ruokaboksien kanssa. Jotkut syövät lounastaan Merin tavoin, toiset jatkavat Siirin tavoin töiden tekoa.)
MERI: (Makelle.) Usko jo. En tiedä kenelt toi kirje on, mut ei ainakaa oo multa.
MAKE: (Pitelee paperilappua kädessään.) Mut täs on sun nimikirjotukses. Tää löyty mun laukust ja se oli sun vieres koko ajan. Mikset vaa tunnusta et oon susta yhtä ihana ku brittipojut? Mähä nimittäin oon.
MERI: (Turhautuneena.) Ku et nyt vaa oo. Usko jo.
MAKE: Mut mä...
MERI: Hiljaa! (Make vaikeenee surullisena. Meri tarkkailee Siiriä.) On kyl likalla kova kiire. Kattokaa nyt kuinka huolestuneen näkönen se on. (Pistää kirsikkatomaatin suuhunsa.)
KAROLIINA: Koko päivän se on melkee itkeny ku ei tuu kauppoi samal taval ku ennen. Kattokaa ny. Voin vannoo et kyynel valuu koht poskee pitki.
(Samalla Siiri nousee ja käy kilauttamassa kelloa.)
VIIVI: (Ällistyneenä.) Miten se ton teki?
REETTA: Et koskaa saanu kauppaa noiden kaa. Tai, jos sait, se oli ihme.
MAKE: Jos toikin oli ihme.
MERI: Pidä pääs kii. Paras jatkaa töitä, jotta toi yks tajuu, ettei se millää voi päihittää mua.
(Kaikki jatkavat töidentekoa. Samalla kun Meri, Karoliina, Make, Viivi ja Reetta näyttävät hämmentyneiltä puhelimiensa toimimattomuudesta Sauli heittelee viinirypäleitä nukkuvaa Akua päin. Tiina keskittyy papereihinsa. Siiri käy taas kilauttamassa kelloa. Aino näyttää hämmentyneeltä asiakkaiden kanssa käymistä keskusteluistaan.)
MERI: Siis mitä helvettii? (Nousee ylös seisomaan.) Mikä näit puhelimii vaivaa?
KAROLIINA: (Ymmällään.) Mä en tiedä...
LEO: (Pistää sormen huulilleen.) Shh! Toiset yrittää tehä töitä.
TIINA: Mitä nyt? (Kävelee Merin luo.)
MERI: Mun puhelin ei toimi.
KAROLIINA: Eikä mun.
MAKE: Tai mun.
REETTA: Ei toimi munkaa.
VIIVI: Eikä mun.
(Tiina ottaa Merin puhelimen, tutkii sitä hetken ja avaa sitten takakuoren.)
TIINA: Mis on akut? (Merille.) Mitä teitte niille?
MERI: En mä tehny mitää.
TIINA: No missä ne sitte on? Kuka on vienyt ne?
SAULI: (Vasta nyt huomannut tilanteen.) Vieny mitä rakas?
TIINA: Kännyköiden akut. Mis ne on?
SAULI: Aa... Ehkä ne juoksi karkuun. Sitä tapahtuu mulle yhtenään.
MERI: (Kävelee Saulin luo.) Siis veit sä ne?
SAULI: En tietenkää lapsukainen. Mitä mä sun työkännykän akulla teen? Tai teidän muidenkaa? Jos mult katoaa akku, hommaan uuden ilman et syyttelen ketää. Vanha akku saa lomaa, uusi akku saa uuden kodin, kauppa saa rahaa, mä saan yhteyden muihin ja kaikki on onnellisii. Se on kato bisnestä.
KAROLIINA: (Pyörtymäisillään.) Tarviin koht happee.
VIIVI: Mä autan. (Vie Karoliinan ikkunan viereen.)
MERI: Mä en helvetti vieköön välitä sun bisneksist, vaa mun omist bisneksist. Ja mä en voi tehä niitä, ellei mul oo akkuu mun kännykäs, ymmärrätkö?
SAULI: En kuule tykkää tost sun negatiivisest asenteest. Luo hirveen olotilan tähän koko toimistoon. Mitä jos rauhotutaan eka ja sit mietitään koko perheen kesken, missä ne akut on?
VIIVI: Ne on tääl. (Osoittaa ulos ikkunasta.)
SAULI: Mitenköhä ne sinne on joutunu?
HELGA: Lintu varmaan vieda ne.
SAULI: Voi hyvinki olla. Varikset ihannoi kaikkii aarteita.
AKU: (Silmät kiinni mutisten.) Ai kännyköiden akkuja, vai?
SAULI: No vaikka.
MERI: Argh! Vittu mä en kestä tät enää! Mä lopetan tält päivält. (Hakee laukun työpöydältään. Siirille kävellessään tämän ohi.) Ja sä saat luvan varautuu et tää ei jää tähä. Mä helvetti johdan tätä mestaa vielä, enkä mä siitä luovu. En vielä. (Katsoo Makea.) No? Tuut sä?
MAKE: Häh? (Katsoo käsiään nolona.) Ei... En mä.
MERI: Pyh. Iha sama. (Lähtee.)
KAROLIINA: (Kerää omat tavaransa.) Mäki lopetan tält päivält. (Siirille.) Oot varmaa tyytyväinen. (Lähtee.)
(Viivi ja Reetta seuraavat Karoliinaa kuiskaten toisilleen jotakin.)
SAULI: Vai niin... Et noin helposti sitten jotkut lapsistani luovuttavat. Harmi... Ei siihen tarvita ku vaa parin akun katoomist nii heti ollaan kädet ylhäällä.
LEO: (Esittää harmistunutta.) Niin. Paha juttu.
(Maria ja Hilsku jatkavat töitä. Make taittelee paperilennokkeja ajan kuluksi. Siivooja järjestelee lähteneiden työpöydät siisteiksi. Esimiehet keskittyvät keskustelemaan listoistaan.)
AINO: (Katsoo asiakaslistaa.) Mä en ymmärrä...
LEO: Mitä et ymmärrä?
AINO: Tätä asiakaslistaa... Kaikki nää nimet o iha outoi... Ei nää oo mun asiakkait.
(Siiri katsoo peloissaan Ainoa.)
HELGA: Ehka Meri tai Karo vaihtaa ne omiinsa.
AINO: Ehkä. Mä käyn tarkistaas. (Siirtyy tarkistamaan Merin ja Karoliinan pöytää.)
LEO: Mä autan. (Tarkistaa Viivin ja Reetan pöydän.)
SIIVOOJA: Mitä nyt?
LEO: Etitää Ainon asiakaslistaa. Se on voinu vaihtuu näide yhtien kaa. (Etsii hetken.) Ei, ei löydy täält. (Huomaa Maken.) Hei Make. Mitä mies?
MAKE: (Säikähtää.) Mi... Mitä?
LEO: Et olis sattunu näkee Ainon asiakaslistaa?
MAKE: En.
LEO: (Kohottaa kulmiaan.) Et vai? Katotaas ny kuitenki. (Kattoo Maken asiakaslistan.) Jep. Puhuit kerranki totta. Hyvä.
AINO: Kuka sen sitte on vieny?
SIIRI: Aino... Mä...
AINO: (Katsoo hetken Siiriä ennen kuin tajuaa.) Siis mitä? Sä vai?
SIIRI: (Nolona.) Niin...
AINO: Siis mitä hittoo?! Miks? Siis kaikista ihmisist miks just mä?
LEO: (Hämillään.) Häh?
HELGA: Mita nyt? Mina en ymmarra.
SIIRI: Sori... Mun oli pakko. Mä en meinannu millään saada kauppaa noide asiakkaiden kaa. Ja mun äiti... Mä tarviin ne palkintorahat.
AINO: Mut miks just mä? Miksei vaikka Meri?
SIIRI: Meri syyttäis heti mua. Se syyttää jo nyt kaikest mua. Näittehä te mite se ja Karo reagoi ku niist kännyköist oli kadonnu ne akut.
AINO: Ei se oo silti syy viedä mun kaikki asiakkaat. Mä luulin et me ollaa kavereit!
SIIRI: (Kuiskaa.) Anna anteeks.
AINO: No en muute varmanakaa anna! Saat olla kiitollinen et en kieli heti Saulille, mut anteeksantoo älä oota. Sitä mä en sulle anna.
HELGA: (Vihaisena.) En anna minakaan. Tama olla jarjetonta. (Lähtee.)
AINO: Siis tää on uskomatonta. (On lähdössä.) Kuule, mä oikee toivon et sä voitat tän kisan. Mä oikee toivon et saat ne rahat. Mut älä oota mult taputuksii. Mä en sun tiaraas nimittää ala kiillottaa. (Lähtee.)
SIIRI: (Leolle.) Leo... Mä...
LEO: (Pudistaa päätään.) En ois sust uskonu Siiri. En ois... (Lähtee.)
(Siiri katsoo avuttomana työpöytäänsä. Siivooja poistuu Leon perässä. Siiri siistii pöytänsä ja poistuu.)
Kuudes kohtaus
Siirin koti
(Siiri saapuu. Hän laittaa laukun lattialle ja istuutuu pöydän ääreen. Hän nojaa päänsä kämmeneensä ja huokaisee. Silmistä valuu pari kyyneltä. Äiti saapuu samasta ovesta kuin Siiri.)
ÄITI: Hei. Mä huusin sua ulkoon, mut et tainnu kuulla. (Ottaa takin pois päältä.) Huh. Tulipa kuuma tän takin kaa. Olis voinu iha hyvin jättää kotiin ku on noin nätti ilma ulkoon. (Huomaa Siirin ahdingon.) No? Mikä on? (Menee tyttärensä vierelle ja silittää tämän hiuksia.) Rakas, mikä on? (Siiri niiskahtaa.) Kiusasko ne yhet taas sua? Vai mitä oikee on tapahtunu? (Pieni hiljaisuus.) Muista hei ettei sun tarvi olla siellä töissä, jos se on iha hirveetä.
SIIRI: Mut jos mä lopetan, mitä sit tapahtuu?
ÄITI: Miten niin?
SIIRI: Kuinka meidän sit käy?
ÄITI: No sit sä katot löytyykö uus työpaikka. Jos ei löydy, sit ei löydy. Elämä jatkuu, eikä siitä tarvii murehtii.
SIIRI: Mut miten me sit maksetaa ne kaikki laskut? Ja vuokra?
(Äiti katsoo hetken Siiriä hämillään.)
ÄITI: Et kai sä nyt vaa sitä murehdi? Voi Siiri kulta... (Ottaa toisen tuolin ja istuutuu sille.) Ei siitä tarvi murehtii. Se, mitä sä näit täs lyhyt aika sitten, oli pelkkä uupumuksen takii oleva eräänlainen ”romahdus”. En mä sitä vakavissani takoittanu. (Pieni hiljaisuus. Äiti antaa Siirille nenäliinan.) Onha meillä tiukkaa, mut ainahan meillä on ollu. Sä et vaa oo sitä aina tajunnu, ku oot aina ollu niin pieni. Nyt sä oot alkanu aikuistuu.
SIIRI: (Pyyhkii nenän nenäliinaan.) Meillä ei siis oo hätää?
ÄITI: Ei. Kaikki on ihan hyvin. Niin ku mä sanoinki sillo aikasemmin. Kaikki on hyvin. Kyl mä saan ne laskut maksettuu. Älä siitä murehdi.
SIIRI: Ai... (Taittelee nenäliinaa käsissään.)
ÄITI: Onks jotaa muuta mikä painaa mieltäs?
SIIRI: Mä tein tosi törkeest tänää yhelle tyypille.
ÄITI: Aha. Mitä sä sit teit?
SIIRI: (Hiljempaa.) Vein sen asiakkaat.
(Pieni hiljaisuus. Äiti näyttää miettivältä. Siiri vilkaisee välillä häntä.)
ÄITI: Vai niin... Ja teit sen siks et voittaisit sen yhen kisan, vai?
SIIRI: Niin.
(Äiti nyökkää ja hiljaisuus jatkuu. Lopulta hän nousee ylös.)
ÄITI: No kyllä sä tiedät, mitä pitää tehä. Mä kasvatin susta hyvän tytön. (Antaa suukon Siirin otsalle.) Sulla on hyvä sydän. Kyllä sä tiedät. (Lähtee.)
(Siiri katsoo äitinsä perään. Lopulta hän keskittyy taas käsissään olevaan nenäliinaan ja huokaisee. Hän nostaa katseensa yleisöön, ensin murheellisena, sitten päättäväisenä. Nousee ylös, ottaa laukun lattialta ja poistuu.)
Seitsemäs kohtaus
Puhelinmyyntitoimisto
(Toimisto on tyhjä. Siivooja saapuu ensimmäisenä. Hän pistää kahvinkeittimen porisemaan, tyhjentää roskikset, järjestelee pöydillä olevia papereita ja alkaa sitten mopata. Tiina ja Sauli saapuvat tällä välin rupatellen hiljaa jostakin, eivätkä kiinnitä mitään huomiota siivoojaan. Aku laahustaa heidän perässään Sprite pullo kainalossaan ja silmät melkein ummessa. Maria, Hilsku ja Make saapuvat ja käyvät omille paikoilleen. Viivi ja Reetta tulevat Karoliina perässään. Aino ja Leo saapuvat, moikkaavat siivoojaa ja käyvät sitten istumaan. Meri saapuu ja kävelee ensin vaistomaisesti Maken luo, joka ei liiku paikaltaan minnekään. Meri ottaa toisen tuolin ja käskee jonkun tuomaan hänelle kahvia. Viivi käy hakemassa. Helga saapuu lukien Ylpeys ja ennakkoluulo-romaanin loppua jännittyneen näköisenä. Hän ei vastaa Ainon ja Leon tervehdykseen. Lopulta saapuu Siiri, jonka nähdessään Aino ja Leo alkavat jutella toisilleen välttäen tämän katsetta, Viivi ja Reetta kikattavat ja Meri ja Karoliina katsovat tätä murhaavasti. Kun Tiina on laskenut kaikkien työntekijöiden olevan paikalla, hän kuiskaa Saulille jotakin. Tämän jälkeen Sauli ottaa megafonin ja kävelee toimiston keskelle.)
SAULI: Hyvvää päivää kaikki lapsukaiset!
MUUT: Mmm...
SAULI: Tänään on merkittävä päivä tiedossa. On jännitystä, draamaa, hupia ja jopa pelkoakin luvassa nimittäin... Aku! Anna rummutusta! (Aku taputtaa laiskasti pöytää.) Tänään on viimeinen kisapäivä tiedossa ja vain kaksi teistä on yltäny lähelle mahollisuutta voittaa tuhat euroo ja Kreikan matka kahelle. Eikö ookki jännää?
REETTA: Joo!
AINO: (Laiskasti.) Tosi.
SAULI: Rakkaan Tiinani laskujen mukaan kaikki teki hienost kauppoja. Isukki on tosi ylpee teistä kaikista. Muistakaa se. Jos muistan ulkoo Karoliina tuli kisas viidenneks ja... (Tiinalle.) Kuka se neljäs olikaa?
TIINA: Eveliina.
SAULI: (Ihmetellen.) Kuka?
TIINA: (Huokaisten.) Hilsku.
SAULI: Aa... Hiljanen tyttö siis tuli neljänneks. (Kaikki katsovat Hilskua kummissaan.) Kolmanneks yls Leo ja kakkos kautta ykkös paikan jakaa Meri ja Siiri. Antakaa itellenne aplodit! (Taputtaa ensin yksin. Lopulta Tiina yhtyy taputuksiin. Siiri näyttää yllättyneeltä. Merin katse tulistuu entisestään. Aino ja Leo mulkaisevat Siiriä.) Meril ja Siiril on molemmil siis kasassa huimat neljäsataayhdeksänkytkuus kauppaa ja, jotta tästä päivästä saadaa mielenkiintonen, me muut katotaa sivusta näiden tyttöjen kaupantekoa ja kannustetaan. Se, joka saa ekana viissataa kauppaa täyteen, voittaa. Eiks ookki kivaa?
MUUT: Mmm...
SAULI: Joten... (Lyö kädet yhteen. Hymyillen.) aloitetaan. Kilpailijat siirtykää paikoillenne. (Meri ja Siiri siirtyvät työpisteilleen. Siiri jännittyneenä, kun taas Meri katsoo Siiriä edelleenkin vihaisena. Muut kerääntyvät heidän taakseen. Sauli ottaa pillin käteensä ja asettuu kilpailijoiden väliin. Viivi ja Reetta huutavat kannustushuutoja Merille. Aino kuiskaa jotakin Leolle ja Helgalle vakavana.) Oletteko valmiina?
MERI: (Siirille.) Olen.
SIIRI: (Vilkaisee Meriä ja sitten Saulia.) Joo.
SAULI: Hienoa! Eli valmiina, paikoillanne... (Pistää pillin suuhunsa ja puhaltaa siihen.)
(Meri ja Siiri alkavat soittaa.)
MERI: Moi Paula! Se on Meri Lehtiparatiisist. Mul on kuule mahtavii uutisii sulle. Nyt on Eeva-lehden...
SIIRI: Tilaajalahjakin on upee nimittäin sä saat...
VIIVI: Hyvä Meri!
MERI: Ja tää koko homma tekee sulle vaa kolkyt euroo. Ei yhtää enempää.
SIIRI: Joten mitäs sanot? Pistetäänkö sinne Kauppakadulle tulemaan?
MERI: Kiitos tilauksesta Paula. Kuulemiin. (Nousee ja rientää soittamaan kelloa. Palaa soittamaan uutta puhelua.)
SIIRI: Kiitos, hei. (Käy soittamassa kelloa ja palaa soittamaan uutta puhelua.)
SAULI: Ja molemmille yhdet kaupat lisää. Vielä on kolme jäljellä!
LEO: (Ainolle.) Kumman sä toivot voittavan?
AINO: Mä en tiedä... Mä en oikeest tiedä. Meri on ärsyttävä ämmä aina joskus mut ei se silti oo puukottanu kaveriaan selkään.
LEO: Ootko varma? Makee se ainaki pomottaa ku viimeist päivää.
AINO: (Vilkaisee Makea.) Ei tee enää.
HELGA: Shh! Tama olla mielenkiintoista.
(Aino ja Leo hiljenevät.)
REETTA: Hyvä Meri!
(Meri juoksee kilauttamaan taas kelloa.)
VIIVI: Hyvä, hyvä!
(Siiri juoksee ja kilauttaa kelloa kaksi kertaa.)
SAULI: Oliks toi yks vai kaks kauppaa?
SIIRI: (Juoksee takaisin paikalleen.) Kaks. Tein kaks kauppaa.
SAULI: Eli Siiri tarvii enää yhen kaupan ja Meri kaks. Meri koitapa kirii vähä.
MERI: (Antaa murhaavan katseen Saulille.) Aivan, aivan Henna. Eeva-lehti sopii sulle ku nappi silmään.
HELGA: Hyva Siiri!
LEO: (Katsoo ihmeissään Helgaa.) Mitä sä teet?
HELGA: Merilla olla monta kannustajaa. Siirilla ei ketaan. Mina haluta kannustaa hanta.
AINO: Voi luoja...
SIIVOOJA: Hyvä Siiri. Hyvin menee. Yks kauppa vielä.
HILSKU: Hyvä Siiri!
(Kaikki paitsi kisaajat kääntyvät katsomaan häntä ihmeissään. Hilsku nolostuu ja katsoo polviaan.)
MERI: Kiitos tilauksesta Henna. Moi, moi. (Juoksee kilauttamaan kelloa.)
SAULI: Yksi Merillä, yksi Siirillä. Kumpi voittaa? Sen näemme pian. Tilanne on huimaavan jännittävä. Oikein spektaakkelinen. Oikein... oikein...
TIINA: Sauli, turpa kii!
(Sauli katsoo hämillään Tiinaa, joka kohauttaa olkapäitään tyytyväisen näköisenä.)
SIIRI: Kiitti Kristian sulle tosi paljon. Kiitti, hei. (Nousee ylös, juoksee kilauttamaan kelloa ja huokaisee sitten.)
SAULI: Ja voittaja on... SIIRI! (Nostaa Siirin käden ylös. Meri näyttää pettyneeltä ja vihaiselta.) Antakaa huimat aplodit voittajalle. (Ei taputuksia.) Okei... No rakas lapsukainen... Öö... Tiina, rakas, voisitko...? (Tiina tuo rahanipun ja matkaliput Saulille.) Kiitos. Eli tässä rakas, ole hyvä. (Antaa ne Siirille.) Olet ansainnut tämän. (Muille.) Nyt on aika voittajapuheelle. (Siirtyy syrjemmälle.)
(Muut katsovat vakavina Siiriä, joka näyttää vaivautuneelta.)
SIIRI: Niin... Tota... Mä en oikee... Siis kiitti tosi paljon. Tää... Tää on tosi kiva. Tosi kiva... (Katsoo työkavereitaan.) Ihan totta puhuen mä en oo ansainnu tätä. En todellakaan oo. Mä en pelannu reilusti. Mä... Mä tein paljon tyhmii juttui, jotta pääsisin tähä pisteesee mis nyt oon. Mä ja mun kaverit kehiteltii kaikenlaisii strategioit, jolla saatii muiden kauppojentekoo hidastettuu ja sit viel lopuks mä tein sen pahimman, eli... Eli mä vein mun kaverin asiakkaat. (Ainolle.) Mä oon oikeesti tosi pahoillani siitä. Mä en olis saanu tehä sitä. (Muille.) Enkä mä tai mun kaveritkaa oltais saatu olla teille muillekaa törkeit, mut me vaa oltii. Joten sori. Mä oon tosi pahoillani. Mä en oikeest oo ansainnu tätä rahasummaa. Te ootte ansainnu sen. Te kaikki. Tässä. (Kävelee Marian ja Hilskun luo ja antaa heille vähän rahaa. Sauli näyttää hämmentyneeltä.) Tässä teille. (Antaa osan Reetalle, Viiville, Makelle ja Karoliinalle.) Teki ootte ansainnu nää. Ja te... (Antaa Helgalle, Leolle ja Ainolle, joka ottaa rahan varovaisesti.) Ja sulleki. (Antaa siivoojalle, joka kiittää.) Ja Meri. Sä varsinki oot ansainnut tän. (Antaa loput rahat Merille.) Sä tosiaanki oot tän firman paras myyjä. (Kaikille.) Mä opin teilt kaikilt jotaki. Uskokaa pois. Ja mul oli kivaa. (Saulille.) Musta kuitenki tuntuu et mä lähen. Mä en enää haluu jatkaa täällä.
SAULI: (On entistä enemmän hämillään.) Mitä?
SIIRI: Mä otan loparit.
SAULI: Siis... siis...
TIINA: (Hymyillen.) Okei. Mä teen paperityöt kohta.
SIIRI: Kiitti. (Muille.) Kiitti teille kaikille.
(Helga alkaa taputtamaan. Mukaan yhtyy Hilsku, Maria, siivooja, Leo, Aino ja vähitellen muut työntekijät. Taputusten jälkeen Viivi ja Reetta alkavat kikattaa jollekin jutulleen, Karoliina ja Make juttelevat, Meri katsoo rahoja kummissaan, Hilsku siirtyy syrjään laskemaan rahojaan, Maria lähtee soittamaan jollekulle, siivooja juttelee Helgan kanssa, Tiina selailee papereitaan, Sauli istuutuu alas ja katsoo Siiriä vieläkin hämillään. Aku nousee ylös ja kävelee Siirin luo.)
AKU: Oot sä kyl outo tyttö. Tosi outo.
SIIRI: (Yllättynyt.) Niin, niin mä varmaa oon.
AKU: Kiva et tulit, harmi et lähet. (Halaa Siiriä nopeasti ja jatkaa sitten matkaa ulos.)
(Siiri katsoo hetken Akun perään ennen kuin huomaa Ainon ja Leon, jotka lähestyvät häntä.)
AINO: Joten... Ei se raha sit ollukaa niin tärkeetä, vai?
SIIRI: Ei, ei se ollu.
LEO: Ja mikäs sun mieles sai kääntymää?
SIIRI: (Hymyillen.) Mun sydän. Ja äiti.
AINO: (Hymyillen.) Niinpä tietyst.
SIIRI: Eli... Ollaanks me okei?
AINO: Joo, ollaan me okei.
LEO: Voi miten ihanaa. Mä jo luulin, et meidä kolmikko hajos. (Kaappaa tytöt syleilyyn.)
AINO: (Lyö nyrkillä kevyesti kylkeen.) Lopeta jo.
LEO: (Päästää tytöt.) Ei läheisyys kiinnosta?
AINO: Ai sulta? No ei tosiaan.
HELGA: (Tulee heidän luo.) Te olla sopinut?
SIIRI: Joo. Ja anteeks Helga, jos olin vähä tyly suaki kohtaa.
HELGA: Et olla. Kaikki olla hyvin.
LEO: Saitko kirjan luettuu?
HELGA: Mina saada. Herra Darcy olla oikein mahtava.
LEO: Onha se aika seksikäs.
AINO: Joo. Kiva, kiva. Hei, pidetääks tänää pokeri-ilta?
LEO: Joo! Räsypokeri.
SIIRI: Ei varmastikaa.
LEO: Häh? Sehä tois lisää mielenkiintoo peliin.
AINO: Sä oot mahoton. Mut hei, mä lähen sit valkkaa meille pitsat. Onks välii, mitä tulee päälle?
SIIRI: Ei oo.
HELGA: Ei olla.
AINO: (Siivoojalle.) Entäs sä?
SIIVOOJA: Mä? Haluutteks te mut mukaan?
SIIRI: Tietenki. Sähä autoit meitä myös.
SIIVOOJA: (Iloisena.) Ei oo mitää välii.
LEO: Mä tuun sun mukaas. Et kuitenkaa tajuu, mitä haluun. (Lähtee Ainon kaa.)
(Meri tulee Siirin luo. Siivooja ja Helga poistuvat jutellen.)
MERI: Sä sit voitit.
SIIRI: Niin. Mut kyllä se oli kova kisa.
MERI: (Tuhahtaa.) Just... Sä sit häivyt?
SIIRI: Joo.
MERI: Hyvä. (On lähdössä.) Vaikka olihan se mukavaa, et sai vaihteeks ees jotaa haastetta. (Poistuu.)
SIIRI: (Hymyilee ja kaivaa sitten kännykän taskustaan. Soittaa.) Moi äiti. Tiedätkö mitä? Pakkaa bikinit ja shortsit laukkuun, sillä me lähetään reissuun. (Pieni tauko.) No Kreikkaan tietyst.
(Esirippu.) |
Toimittaja(t): oppilas
Luotu: 18.5.2015 19:05
Muokattu: 27.5.2015 09:09
|
