Lähteiden merkitseminen
LÄHTEIDEN KÄYTÖSTÄ
- Kokoa tekstin tekemisessä käytetyt lähteet aakkosjärjestyksessä
→ Teokset luetteloidaan tekijän sukunimen mukaan aakkosjärjestykseen
- Jos lähteitä on useita erilaisia, ne voidaan ryhmitellä (kaunokirjallisuus, tietokirjallisuus, sähköiset lähteet)
- Jos teoksella ei ole tekijää (vaan esimerkiksi toimittaja), aakkostetaan se teoksen nimen mukaan
- Internet-lähteestä mainitaan samat tiedot kuin painetusta lähteestä. Lisäksi mainitaan päivämäärä, jolloin tieto on netistä haettu.
MITÄ LÄHTEESEEN KIRJATAAN JA MISSÄ JÄRJESTYKSESSÄ?
Teoksen tekijä tai toimittaja
Julkaisuvuosi
Teoksen nimi, alaotsikko ja painos
Suomentaja
(Julkaisupaikka) ja kustantaja
KAUNOKIRJALLISUUS
Golding, William (1954): Kärpästen herra. 3. painos. Suom. Juhana Perkki. Helsinki: Otava.
SÄHKÖISET LÄHTEET
Jokinen, Juho: Koululaiset vaativat lisää rahaa kouluruokaan Espoossa. Helsingin Sanomat. Katsottu 29.2.2016.
MITEN TEEN LÄHDEVIITTAUKSEN?
SUORA LAINAUS
Roosa Murto kertoo kolumnissaan Sohvasurffauksen takia uskon, ettei maailma ole pilalla (HS 12.1.2016), että sohvasurffaus on vienyt hänen kyynisyytensä: "Joka kerta kun sammutan valot vieraassa talossa tai omalla sohvallani kuorsaa väsynyt matkalainen, koen vahvaa uskoa ihmisiin."
→ Kirjoittajan nimi
→ Tekstilaji ja alkuperäisen tekstin otsikko
→ Viittaus julkaisupaikkaan (LK = Lapin Kansa) ja -aikaan
→ Suora lainaus osoitetaan lainausmerkein
EPÄSUORA LAINAUS
Roosa Murto avautuu kolumnissaan Sohvasurffauksen takia uskon, ettei maailma ole pilalla (HS 12.1.2016) siitä, kuinka sohvasurffaus on lisännyt hänen uskoaan ihmisiin.
→ Kirjoittajan nimi
→ Tekstilaji ja alkuperäisen tekstin otsikko
→ Viittaus julkaisupaikkaan (LK = Lapin Kansa) ja -aikaan
→ Lainausmerkkejä ei tarvita, koska lainaus ei ole suora. Sen sijaan kirjoittaja tiivistää tekstin keskeisen ajatuksen omin sanoin.