PRESIDENTTI Gurbanguly Berdimuhamedow se vain jatkaa kansansuosionsa kasvattamista.

Turkmenistanin keskusvaalilautakunta tiedotti maanantaina pääkaupungissa Ashgabatissa, että Berdimuhamedow oli turvannut jatkokauden voittamalla sunnuntain presidentinvaalit. Hän oli saanut 98 prosenttia äänistä – tai 97,69 prosenttia, jos tarkkoja ollaan.

Edellisissä, vuoden 2012 vaaleissa Berdimuhamedow voitti 97,14 prosentin osuudella.

Tällä kertaa vastaehdokkaita oli kahdeksan. Heistä yksikään ei ole asettanut vaalin kulkua kiistanalaiseksi, mikä sinänsä ei ole ihme. Kyse on lume-ehdokkaista, joista jokainen on valtion tai talouden johtotehtävissä.
Turkmenistanin vaalit ovat ensi kuulemalta hauska vitsi, mutta ne eivät ikävä kyllä ole vitsi, eikä niissä ole oikeastaan mitään hauskaa. Turkmenistanin viisi miljoonaa asukasta elävät tympeässä diktatuurissa.

”Turkmenistan on maailman kovaotteisimpia sortovaltioita, jonka ihmisoikeustilanne on katastrofaalinen”, luonnehtii ihmisoikeusjärjestö Human Rights Watch. ”Presidentti Gurbanguly Berdimuhamedov, hänen sukulaisensa ja näiden lähipiiri kontrolloivat kaikkia julkisen elämän alueita vailla rajoituksia.”

LUMEVAALIEN järjestäjänä diktaattori Berdimuhamedow ei ole yksin. Maailmassa on puolisen tusinaa sortovaltiota, joissa vallanpitäjä saa äänistä tragikoomisen suuria prosenttiosuuksia. Tätä tyranniklubia voi kutsua vaikka 90 prosentin kerhoksi.

Räikeimmässä ja varmaankin tunnetuimmassa lumevaalimaassa, Pohjois-Koreassa, kyse on tosin pikemminkin sadasta prosentista.

Kommunistisen hirviövaltion johtaja Kim Jong-un oli maaliskuussa 2014 ehdolla parlamenttia teeskentelevään korkeimpaan kansanneuvostoon.

Kim valittiin vaalipiiristään yksimielisesti, siis sadan prosentin ääniosuudella. Brittilehti Guardianin mukaan äänestysaktiivisuus oli 99,97 prosenttia, ja 0,03 prosentin poisjäänti selittyi sillä, että kyseiset äänestäjät olivat merillä.

Vaalilipukkeessa oli vain yksi nimi, siis Kim. Äänestäjä saattoi joko kannattaa tai vastustaa hänen valintaansa. Jos päätti vastustaa, se oli tehtävä siirtymällä erilliseen äänestyskoppiin, joka oli läpinäkyvä. Kenenkään ei tiedetä siirtyneen.

TÄYDELLISEN epäuskottavat vaalit olivat tyypillisiä Neuvostoliitossa ja sen satelliittivaltioissa. Lienee tätä perua, että lumevaalit ovat erityisen tyypillisiä Neuvostoliiton raunioista syntyneille Keski-Aasian ”staneille”.

Kazakstanin Nursultan Nazarbajev voitti vuoden 2015 presidentinvaalit 97,7 prosentin tuloksella.

MUUALLA maailmassa 90 prosentin kerhoon on jo pitkään kuulunut Päiväntasaajan Guinean diktaattori Teodoro Obiang, 74, joka on hallinnut maataan vuodesta 1979.
Obiang järjestytti viime huhtikuussa presidentinvaalit, joissa hän sai 93,7 prosenttia äänistä.
Päiväntasaajan Guinea on vastenmielinen sortovaltio. Obiangia suojaavat enemmältä ulkomaailman huomiolta maan pienuus (noin 750 000 asukasta) ja valtavat öljyvarat.

RÄIKEÄ vaalivilppi ja näennäisvaalit eivät tietenkään rajoitu 90 prosentin klubiin. Maailmassa on lukuisia ”ohjattuja demokratioita”, joissa vaalituloksia manipuloidaan.

Mieluisan vaalituloksen varmistamiseen on paljon keinoja, ja tulosten vilpillisyydessä ja voittomarginaaleissa on suuria aste-eroja.

90 prosentin kerhon kohdalla kysymys kuuluu, miksi vaaleja ei vaivauduta manipuloimaan edes vähän uskottavammin. Tai miksi vaaleja ylipäätään vaivaudutaan järjestämään, kun kukaan ajatteleva ihminen ei voi uskoa niitä rehellisiksi.

Vain tyrannit tietävät vastaukset, mutta valistuneita arvauksia voi esittää.

ENSINNÄKIN, vaalien järjestäminen on tavallaan kunnianosoitus demokratian ylivertaisuudelle. Brittilehti The Economist luonnehti tätä taannoin ”rystykohteliaisuudeksi”.

”Näyttää siltä, että jopa kaikkein despoottisimmat hallitsijat – – tuntevat tarvetta osoittaa demokratialle sen rystykohteliaisuuden, että he matkivat järjestelmän ulkoista olemusta.”

TOISEKSI, 90 prosentin kerholaisilla saattaa olla ristiriitainen tilanne.

He lienevät niin tukevasti vallassa, ettei heidän tarvitse piitata siitä, mitä omat kansalaiset tai ulkomaalaiset ajattelevat vaalin muodollisuuksista – kuten naurettavan epäuskottavista lopputuloksista.

Mutta he ovat ehkä sen verran vainoharhaisia, että pitäisivät 10 tai 20 prosentin vastustajaa jo varteenotettavana uhkana. Siksi on turvallisempaa lyödä kunnolla yli.

KOLMANNEKSI, itsevaltiaat todennäköisesti laskelmoivat, että räikeydestään huolimatta lumevaalit pönkittävät heidän asemaansa kansan silmissä.

90 prosentin tulos on myös eräänlainen viesti: älkää yrittäkö tälle tontille.

NELJÄNNEKSI epävaalit ovat kontrollin keino. Vaalien aikaan mahdollinen oppositio voi nostaa päätään, jolloin se on helpompi katkaista.

Pohjois-Koreassa vaalit ovat myös eräänlainen väestönlaskennan korvike. The Economistin mukaan äänestysrekisterin päivittäminen tarjoaa hallitukselle tilaisuuden tarkistaa, että kansalaiset asuvat siellä missä pitääkin.

VIIDENNEKSI – ja tämä on jo pelkkää spekulointia –suuruudenhulluus saattaa olla 90 prosentin kerhossa yleistä. Silloin vaalitulos on viesti: minä olen kaikki, minä voin tehdä mitä vain.