Claude Monet: Impressio, Auringonnousu (1872)

Vuoden 1870 vaiheilla Ranskassa syntyi maalaustaiteen ja musiikin suunta, joka vastusti taideakatemioissa opetettua formalistista, täsmällistä, klassisiin muotokäsityksiin pohjautuvaa ja ylitunteellista taidekäsitystä. Impressionistit maalasivat työnsä ulkona ja pyrkivät ilmaisemaan hetkellisen, välittömän vaikutelmansa (impressio) liikkeistä ja väreistä, valoista ja varjoista. Uutta oli myös impressionistien tapa sommitella taulunsa vapaan luonnosmaisesti, ikään kuin ne olisivat katkelmia tavanomaisista, satunnaisista havainnoista.

Kuuluisia impressionisteja olivat mm. Monet (Impressio: nouseva aurinko, 1874) ja Renoir. Värien muuttuminen kirkkaiksi ja kiinnostus sivellintekniikkaan olivat modernin taiteen lähtökohtia: taide irtautui todellisuudenmukaisesta kuvaamisesta. Runouden kehitys johti symbolismiin: sanoja ei valittu niiden merkityksen mukaan, vaan sen, miltä ne kuulostivat lausuttuina. Vokaalisoinnut olivat ikäänkuin taulun väriläikkiä. Symbolistisen taiteen tyylitelty luonnosmaisuus, unenomaisuus sekä viehtymys mystisyyteen ovat piirteitä, jotka ovat tuttuja myös Debussyn musiikista.

Musiikillisen impressionismin sanotaan soivan sitä mitä Claude Monet ja monet muut impressionistit maalasivat: klassisen muodon, viivan, asettelun, valon ja varjon tilalle on astunut tuokion tunnelma, värien mosaiikein tavoiteltava hetken impressio.


Debussy: Faunin iltapäivä
​