Mielestäni tärkeintä oppimisen kannalta on ajatusten jakaminen, minkä olen oikeastaan huomannut vasta täällä yliopistossa. On aivan mahtavaa kuulla ihmisiltä heidän ajatuksiaan, sillä ne ovat sellaisia, mitä itselle ei olisi tullut mieleenkään. Tämä avartaa siis todella paljon ajatuksia. Toisaalta itselle on myös tärkeää oppia perusjutut ensin, ennen kuin niitä lähdetään soveltamaan. Minulla asiat menevät helposti sekaisin tai sitten muistan pelkän nimen “scaffolding”, mutta en muista, että mitä se tarkoittaa.  
Ryhmässä on vaikeaa oppia, jos motivaatio ei ole läsnä. Jos jäsenet eivät keskustele asiasta, on vaikea nähdä asiaa jostain muualta kuin omalta kantilta. Toisaalta myös, jos ryhmäläiset eivät ota ryhmään sisään kunnolla tai “eristäytyvät”, on vaikea saada antoisaa oppimiskokemusta siitä. Kuten Laajalahti artikkelissaan “Vuorovaikutusosaaminen ryhmässä: tietoa, taitoa ja asennetta” toteaa, että toimimattomat vuorovaikutussuhteet heikentävät ilmapiiriä ja kuormittaa. Kuten Tiina Nikkola toteaa artikkelissaan “Miksi ryhmä ei ryhdy työhön?” koulutuksessa päähuomio on oppimisen sijaan esimerkiksi suoriutumisessa tai arvosanoissa, suhde oppimiseen kieroutuu. Tällöin on siis vaikea edistää omaa tai edes muiden oppimista, jos oppiminen on vasta toissijainen prioriteetti.
Riippuen ryhmästä, olen joko puheen vetäjä tai sivulle jättäytyjä. Uusien ihmisten seurassa jättäydyn useimmiten sivulle. Tuttujen kanssa voin olla keskustelun vetäjä tai johtaja. Pystyn kuunnella muiden mielipiteitä ja yritänkin saada tuotua kaikkien mielipiteet ilmi.  
Rooliani vaihtelen ihan tarkoituksella eri ryhmissä, sillä aina en halua tuoda itseäni niin paljon aina esille. Joskus myös en saa vain tuotua omaa persoonaani esille. Minua ei siltikään haittaa jäädä taka-alalle. Vaihtelen roolia ja tyydytän perustarpeitani, kuten Nikkilä artikkelissaan toteaa: ryhmään kuulumista, valtaa ja vaikuttamista sekä hyväksytyksi tulemista. Artikkelin mukaan yksilöillä on tarve kokea itsensä kyvykkääksi, kunnioitetuksi ja vastuulliseksi.