Saksan sotakone vyöryy uusille alueille
Lokakuussa 1939 aseet Euroopassa vaikenivat useaksi kuukaudeksi lukuun ottamatta Neuvostoliiton hyökkäystä Suomeen. Muut maat seurasivat sivusta, kun Suomi taisteli olemassaolostaan talvisodassa (Winter War, Finnish-Russo war). Viro ja Latvia sen sijaan luovuttivat taisteluitta alueitaan Neuvostoliiton tukikohdiksi.
Keväällä 1940 Saksa suuntasi huomionsa pohjoismaihin hyökkäämällä Tanskaan ja Norjaan. Tanska katsoi vastarinnan Saksaa vastaa turhaksi, mutta säilytti muodollisesti itsenäisyytensä. Norja puolestaan taisteli kolme kuukautta saksalaisia vastaan saaden apua Isolta-Britannialta. Saksalaisten onnistui kuitenkin valloittaa Norja, jonka valtiojohto pakeni turvaan Englantiin. Ruotsiin Saksa ei kajonnut, mutta sai sieltä raaka-aineita edullisin sopimuksin. Iso-Britannialle Norjan miehitys oli paha takaisku, sillä Saksa pystyi nyt kiristämään saartoaan Englantia vastaan.
Saksan hyökkäykset suuntautuivat seuraavaksi länteen. Nyt Hollanti, Belgia ja Luxemburg saivat kokea salamasodan vyöryn. Hollannin puolustus murtui viidessä päivässä, ja Belgian reilussa kahdessa viikossa. Vaikeakulkuisen Ardennien kautta Saksan päävoimat etenivät seuraavaksi Ranskan alueelle saartaen näin liittoutuneitten joukot. Saksa kiersi jälleen – kuten ensimmäisessäkin maailmansodassa – Ranskan vahvan Maginot-linnoituksen, joka oli suunniteltu varjelemaan maata Saksan hyökkäyksiltä.
Ranskan taistelujen aikana suoritettiin eräs sodan suurimmista evakuointioperaatioista, kun yli 300 000 liittoutuneiden sotilasta pelastettiin Dunkerquesta ja kuljetettiin kanaalin yli Englantiin. Ranskan puolustushenki oli kuitenkin kärsinyt ratkaisevan takaiskun, ja saksalaisten vallattua Pariisin, olivat ranskalaiset valmiita aselepoon. Ranska jaettiin kahteen vyöhykkeeseen joista pohjoista osaa miehitti Saksa, ja eteläistä osaa Saksalle myötämielinen Vichyn hallitus. Natsi-Saksaa vastaan taisteltiin kuitenkin muilla keinoilla. Ranskassa, kuten monissa muissakin miehitetyissä maissa aktivoitui maanalainen vastarintaliike, joka pyrki hankaloittamaan miehittäjien toimintaa.
epookki 7-8, historia
Keväällä 1940 Saksa suuntasi huomionsa pohjoismaihin hyökkäämällä Tanskaan ja Norjaan. Tanska katsoi vastarinnan Saksaa vastaa turhaksi, mutta säilytti muodollisesti itsenäisyytensä. Norja puolestaan taisteli kolme kuukautta saksalaisia vastaan saaden apua Isolta-Britannialta. Saksalaisten onnistui kuitenkin valloittaa Norja, jonka valtiojohto pakeni turvaan Englantiin. Ruotsiin Saksa ei kajonnut, mutta sai sieltä raaka-aineita edullisin sopimuksin. Iso-Britannialle Norjan miehitys oli paha takaisku, sillä Saksa pystyi nyt kiristämään saartoaan Englantia vastaan.
Saksan hyökkäykset suuntautuivat seuraavaksi länteen. Nyt Hollanti, Belgia ja Luxemburg saivat kokea salamasodan vyöryn. Hollannin puolustus murtui viidessä päivässä, ja Belgian reilussa kahdessa viikossa. Vaikeakulkuisen Ardennien kautta Saksan päävoimat etenivät seuraavaksi Ranskan alueelle saartaen näin liittoutuneitten joukot. Saksa kiersi jälleen – kuten ensimmäisessäkin maailmansodassa – Ranskan vahvan Maginot-linnoituksen, joka oli suunniteltu varjelemaan maata Saksan hyökkäyksiltä.
Ranskan taistelujen aikana suoritettiin eräs sodan suurimmista evakuointioperaatioista, kun yli 300 000 liittoutuneiden sotilasta pelastettiin Dunkerquesta ja kuljetettiin kanaalin yli Englantiin. Ranskan puolustushenki oli kuitenkin kärsinyt ratkaisevan takaiskun, ja saksalaisten vallattua Pariisin, olivat ranskalaiset valmiita aselepoon. Ranska jaettiin kahteen vyöhykkeeseen joista pohjoista osaa miehitti Saksa, ja eteläistä osaa Saksalle myötämielinen Vichyn hallitus. Natsi-Saksaa vastaan taisteltiin kuitenkin muilla keinoilla. Ranskassa, kuten monissa muissakin miehitetyissä maissa aktivoitui maanalainen vastarintaliike, joka pyrki hankaloittamaan miehittäjien toimintaa.
epookki 7-8, historia