Minä kieli- ja viestintä asiantuntijana
Lukemaan ja kirjoittamaan oppimisen vaikeudet
Opettajana minun on jatkuvasti tehtävä havaintoja oppilaiden luku-ja kirjoitustaidosta ja sen kehittymisestä. Havaintoja mm. käyttäytymisestä ja tehtävien ymmärtämisestä ja edistymisestä olisi hyvä dokumentoida säännöllisesti, jotta muistin varassa toimimiselta vältyttäisiin. Kun olen havainnut vaikeutta, kysyn oppilaalta tehtävien teon lomassa, mikä hänestä tuntuu vaikeimmalta. Kun vaikeus on havaittu, otan yhteyttä oppilaan vanhempiin ja keskustelen havainnoistani heidän kanssaan. Tarvittaessa konsultoin asian tiimoilta myös erityisopettajaa tai kollegaa.
Kielenkehityksen häiriöt voivat ilmetä eri tavoin. Oppilaan puheilmaisussa voi olla puutteita, kuullun ymmärtäminen tuottaa hankaluuksia ja sosiaalisissa taidoissa voi olla näiden vuoksi vaikeuksia. Myös lukemaan- ja kirjoittamaan oppiminen on usein hankalaa sekä sen myötä myös luetun mieleen painaminen. Tämä tuntuu jollain tavalla luonnolliselta seuraamukselta, jos huomion kiinnityminen menee enimmäkseen yksittäisiin sanoihin. Kielenkehityksen häiriöt voivat ilmetä näiden lisäksi myös matematiikassa oppimisvaikeuksina sekä vieraan kielen oppimisen hankaluutena. Myös tarkkaavaisuushäiriöt ovat tässä yhteydessä yleisiä. Kielenkehityksen vaikeuden omaavan oppilaan kirjoittamissa teksteissä ilmenee usein puutteita kaksoikonsonanttien hallinnassa, tekstistä puuttuu kirjaimia tai ne vaihtavat paikkaa sekä lukeminen voi olla hidasta ja sen myötä vastenmielistä. Yleisessä nimien ja numeroiden muistamisessa voi olla myös ongelmaa. Lukemisvaikeuksien taso vaihtelee suuresti ja osalla oppilailla ne kestävät hyvin lyhyen aikaa, vain ensimmäiset kouluvuodet. Osalla kielellinen vaikeus on pysyvämpi ja oppilas tarvitsee jatkuvaa tukea oppimisen edistymiseksi. Jos oppilaalla on kuitenkin todettu lukivaikeus, se on luonteeltaan pysyvä, mutta tukemalla siitä aiheutuvaa haittaa voidaan vähentää.
Menetelmiä lukemaan- ja kirjoittamaan oppimisen vaikeuksiin:
Lukemaan oppimisen vaikeuksissa käytetään KÄTS-menetelmää, jossa lähdetään liikkeelle siitä, että kirjaimet muutetaan äänteiksi. Kirjaimia makustellaan suussa ja pohditaan missä kohtaa suuta äänne tuntuu. Tämän jälkeen yhdistetään erilaisia äänteitä ja huomataan, että syntyy tavuja. Tavuista taas puolestaan muodostuu sanoja. Aluksi lähdetään liikkeelle kahden tavun sanoista ja myöhemmmin hieman pidemmistä. Äänteiden tukena käytetään monipuolisesti eri aisteja, jolloin jokainen oppilas saa kokemuksen äänteestä omalta vahvuusalueeltaan.
LPP-menetelmän lähtökohtana on lapsen oma puhekieli, jota muutetaan kirjoitetuksi kieleksi. On tärkeää, että kirjaimet ovat luokassa esillä alusta alkaen ja samalla oppilaiden nähtävillä. Kirjaimet voisi olla hyvä sijoittaa taulun läheisyyteen. Tässä menetelmässä korostuu lapsilähtöisyys, yksilöllisyys ja toiminnallisuus. Yksilöllisyys tulee esille siinä, että äänteitä käydään läpi jokaiselle oppilaalle ominaisella tavalla. Toiminnallisuus tarkoittaa tässä yhteydessä puolestaan sitä, että äänteiden opettelussa käytetään monipuolisia eri aisteja herkistäviä pisteitä ja ryhmätyötä. Tässä vaiheessa opettajan täytyy olla herkkänä siitä, että aiheet tai sadut ovat lapsia kiinnostavia, jotta ryhmäkeskustelut mahdollistuvat ja niistä tulee hedelmällisempiä. Tällöin menetelmä motivoi huomattavasti paremmin. Kyseinen menetelmä on kuitenkin työläämpi kuin valmiiden satujen käyttö opetuksessa. Kun tarinat perustuvat oppilaiden omaan puheeseen, myös sanavarasto voi jäädä hetkellisesti suppeaksi. Ehkä parempi olisikin käyttää useampaa menetelmää lomittain, jolloin poimisi eri menetelmien parhaita puolia. On kuitenkin oltava tarkkana siinä, ettei opettaminen mene liian monimutkaiseksi ja vaikeaksi oppilaille.
http://www.nmi.fi/fi/julkaisut/ilmaiset-materiaalit/OMIS_Opaslukivaikeudestalapsille_web.pdf
Kielenkehityksen häiriöt voivat ilmetä eri tavoin. Oppilaan puheilmaisussa voi olla puutteita, kuullun ymmärtäminen tuottaa hankaluuksia ja sosiaalisissa taidoissa voi olla näiden vuoksi vaikeuksia. Myös lukemaan- ja kirjoittamaan oppiminen on usein hankalaa sekä sen myötä myös luetun mieleen painaminen. Tämä tuntuu jollain tavalla luonnolliselta seuraamukselta, jos huomion kiinnityminen menee enimmäkseen yksittäisiin sanoihin. Kielenkehityksen häiriöt voivat ilmetä näiden lisäksi myös matematiikassa oppimisvaikeuksina sekä vieraan kielen oppimisen hankaluutena. Myös tarkkaavaisuushäiriöt ovat tässä yhteydessä yleisiä. Kielenkehityksen vaikeuden omaavan oppilaan kirjoittamissa teksteissä ilmenee usein puutteita kaksoikonsonanttien hallinnassa, tekstistä puuttuu kirjaimia tai ne vaihtavat paikkaa sekä lukeminen voi olla hidasta ja sen myötä vastenmielistä. Yleisessä nimien ja numeroiden muistamisessa voi olla myös ongelmaa. Lukemisvaikeuksien taso vaihtelee suuresti ja osalla oppilailla ne kestävät hyvin lyhyen aikaa, vain ensimmäiset kouluvuodet. Osalla kielellinen vaikeus on pysyvämpi ja oppilas tarvitsee jatkuvaa tukea oppimisen edistymiseksi. Jos oppilaalla on kuitenkin todettu lukivaikeus, se on luonteeltaan pysyvä, mutta tukemalla siitä aiheutuvaa haittaa voidaan vähentää.
Menetelmiä lukemaan- ja kirjoittamaan oppimisen vaikeuksiin:
Lukemaan oppimisen vaikeuksissa käytetään KÄTS-menetelmää, jossa lähdetään liikkeelle siitä, että kirjaimet muutetaan äänteiksi. Kirjaimia makustellaan suussa ja pohditaan missä kohtaa suuta äänne tuntuu. Tämän jälkeen yhdistetään erilaisia äänteitä ja huomataan, että syntyy tavuja. Tavuista taas puolestaan muodostuu sanoja. Aluksi lähdetään liikkeelle kahden tavun sanoista ja myöhemmmin hieman pidemmistä. Äänteiden tukena käytetään monipuolisesti eri aisteja, jolloin jokainen oppilas saa kokemuksen äänteestä omalta vahvuusalueeltaan.
LPP-menetelmän lähtökohtana on lapsen oma puhekieli, jota muutetaan kirjoitetuksi kieleksi. On tärkeää, että kirjaimet ovat luokassa esillä alusta alkaen ja samalla oppilaiden nähtävillä. Kirjaimet voisi olla hyvä sijoittaa taulun läheisyyteen. Tässä menetelmässä korostuu lapsilähtöisyys, yksilöllisyys ja toiminnallisuus. Yksilöllisyys tulee esille siinä, että äänteitä käydään läpi jokaiselle oppilaalle ominaisella tavalla. Toiminnallisuus tarkoittaa tässä yhteydessä puolestaan sitä, että äänteiden opettelussa käytetään monipuolisia eri aisteja herkistäviä pisteitä ja ryhmätyötä. Tässä vaiheessa opettajan täytyy olla herkkänä siitä, että aiheet tai sadut ovat lapsia kiinnostavia, jotta ryhmäkeskustelut mahdollistuvat ja niistä tulee hedelmällisempiä. Tällöin menetelmä motivoi huomattavasti paremmin. Kyseinen menetelmä on kuitenkin työläämpi kuin valmiiden satujen käyttö opetuksessa. Kun tarinat perustuvat oppilaiden omaan puheeseen, myös sanavarasto voi jäädä hetkellisesti suppeaksi. Ehkä parempi olisikin käyttää useampaa menetelmää lomittain, jolloin poimisi eri menetelmien parhaita puolia. On kuitenkin oltava tarkkana siinä, ettei opettaminen mene liian monimutkaiseksi ja vaikeaksi oppilaille.
http://www.nmi.fi/fi/julkaisut/ilmaiset-materiaalit/OMIS_Opaslukivaikeudestalapsille_web.pdf
Luokkahuonevuorovaikutus ja keskustelutaidot
Koulun alkaessa oppilaiden vuorovaikutustaidot ovat luonnollisesti hyvin eri tasolla. Oppilaasta näkee hyvin nopeasti onko hän esimerkiksi oppinut päiväkodissa ja esikoulussa tietyt vuorovaikukseen ja yhteistyhön liittyvät säännöt. Jotta luokassa voi toteuttaa erilaisia ryhmätöitä, on tiedettävä, miten luokka toimii yhteistyössä. Heti koulun alkaessa opettajan rooli luokkahuonevuorovaikutuksen rakentemisessa on tärkeä. Ilmapiiri luokassa tulee olla turvallinen, suvaitseva ja avoin, jotta jokainen oppilas voisi olla oma itsensä isossa tai pienessä ryhmässä.
Opettajana ohjaan oppilaat puhumaan vuorotellen, yksi kerrallaan ja toisiaan kuunnellen. Kun oppilaat keskustelevat keskenään, voin antaa mallia siihen, miten toisen ihmisen asiasta voi esittää jatkokysymyksen. Ohjaan oppilaita kysymään asioista pohdintaa käyttäen, jolloin pääsen paremmin kiinni siihen, miten he oikeasti ajattelevat. Myös ääneen pohtiminen on tärkeää niin opettajalle kuin oppilaillekin. Hyvä luokkahuoneilmapiiri rakentuu myös suvaitsevaisuudelle, jolloin jokaisen oppilaan ajatukset ja pohdinnat kuunnellaan ja niihin pyritään kommentoimaan sen mukaan, mitä tietoa itsellä on kyseisestä asiasta. Opetan oppilaita kiinnostumaan toisen asiosta ja kysymään mikä heitä toisen kertomassa ajatuksessa mietityttää. Toisista kiinnostuminen on tärkeä osa vuorovaikutuksen onnistumista. Asioiden tarkasteleminen eri näkökulmista ja toisen asemaan asettuminen korostuvat muun muassa monikulttuurisessa luokassa, jolloin avarakatseisuus kehittyy väistämättä.
Myös erimielisyyksien käsittelyä on luokassa harjoiteltava. Jokaisella oppilalla on oikeus mielipiteeseen, mutta on muistettava, että erimieltä saa olla. Opettajana minun on myös muistutettava siitä, että mielipiteet ja asiat tulee olla jollain tavalla perusteltuja. Tällaiseen voin ohjata oppilaita omalla esimerkilläni. Erimielisyyksissä on kuitenkin muistettava, että keskustelussa kiistelevät ihmisten ajatukset, eivät persoonat. Tärkeintä on kuitenkin se, että kun mielipiteitä esitetään, ne eivät saa loukata ketään. Tällaisia tilanteita voidaan harjoitella vaikka draaman kautta, jolloin tilanteiden jälkeen voidaan pohtia ja keskustella, mikä tilanteen olisi tehnyt mielyttävämmäksi ja mikä muuttaisi tilanteen kaikille osapuolille mukavammaksi. Tunteet ja niiden käsittely on siis erittäin tärkeä osa vuorovaikutusta.
Opettajana ohjaan oppilaat puhumaan vuorotellen, yksi kerrallaan ja toisiaan kuunnellen. Kun oppilaat keskustelevat keskenään, voin antaa mallia siihen, miten toisen ihmisen asiasta voi esittää jatkokysymyksen. Ohjaan oppilaita kysymään asioista pohdintaa käyttäen, jolloin pääsen paremmin kiinni siihen, miten he oikeasti ajattelevat. Myös ääneen pohtiminen on tärkeää niin opettajalle kuin oppilaillekin. Hyvä luokkahuoneilmapiiri rakentuu myös suvaitsevaisuudelle, jolloin jokaisen oppilaan ajatukset ja pohdinnat kuunnellaan ja niihin pyritään kommentoimaan sen mukaan, mitä tietoa itsellä on kyseisestä asiasta. Opetan oppilaita kiinnostumaan toisen asiosta ja kysymään mikä heitä toisen kertomassa ajatuksessa mietityttää. Toisista kiinnostuminen on tärkeä osa vuorovaikutuksen onnistumista. Asioiden tarkasteleminen eri näkökulmista ja toisen asemaan asettuminen korostuvat muun muassa monikulttuurisessa luokassa, jolloin avarakatseisuus kehittyy väistämättä.
Myös erimielisyyksien käsittelyä on luokassa harjoiteltava. Jokaisella oppilalla on oikeus mielipiteeseen, mutta on muistettava, että erimieltä saa olla. Opettajana minun on myös muistutettava siitä, että mielipiteet ja asiat tulee olla jollain tavalla perusteltuja. Tällaiseen voin ohjata oppilaita omalla esimerkilläni. Erimielisyyksissä on kuitenkin muistettava, että keskustelussa kiistelevät ihmisten ajatukset, eivät persoonat. Tärkeintä on kuitenkin se, että kun mielipiteitä esitetään, ne eivät saa loukata ketään. Tällaisia tilanteita voidaan harjoitella vaikka draaman kautta, jolloin tilanteiden jälkeen voidaan pohtia ja keskustella, mikä tilanteen olisi tehnyt mielyttävämmäksi ja mikä muuttaisi tilanteen kaikille osapuolille mukavammaksi. Tunteet ja niiden käsittely on siis erittäin tärkeä osa vuorovaikutusta.
Median hyödyntäminen opetuksessa
Lapsi on luontaisesti kiinnostunut siitä, mitä ympärillä tapahtuu. Etenkin ala-asteikäiset, lukemaan oppineet, seuraavat tarkkaan mitä netissä kirjoitetaan ja mitä mainoksissa halutaan tuoda esille. Tämä luontainen kiinostuminen on otettava huomioon myös opetuksessa ja tuotava mediaa myös opetuksen piiriin. Mediaa voi opetuksessa käyttää monipuolisesti eri teemoihin kytkettynä. Esimerkiksi äidinkielen tunnilla voidaan tutkia erilaisia blogitekstejä, pelien kieltä sekä mainoksia. Mitä lähempänä tutkittava asia on lapsen kokemusmaailmaa, sen paremmin mielenkiinto säilyy ja tekeminen on mielekästä. Blogiteksteistä voidaan etsiä esimerkiksi adektiiveja ja pohtia vuorovaikutteisesti, millaisia kuvaavia sanoja minkäkin tyylisessä blogissa suositaan. Mainoksista voidaan tarkastella samaa asiaa, jolloin voidaan pohtia, mihin mainos pyrkii vaikuttamaan sanavalinnoillaan. Mainoksia tutkiessa voidaan keskustella myös mediakriittisyydestä ja omista kokemuksista esimerkiksi mainostettavasta tuotteesta. Olisi hyvä keskustella, antaako mainos jotenkin paremman kuvan tuotteesta, mitä se ehkä todellisuudessa on tai onko mainos jollain tavalla outo, jolloin se jää katsojan mieleen.
Median käyttöä äidinkielessä voi integroida mukaan myös taito-ja taideaineisiin. Tehtävänä voisi olla esimerkiksi erilaisten omaan aihe-alueeseen liittyvien sanojen leikkaaminen lehdestä ja kuvan muodostaminen taiteen keinoin. Tavoitteena tällaisella tunnilla voisi olla sanojen teemoittelu tietyn yläkäsitteen alle. Esimerkiksi, jos oppilas valitsi teemaksi eläimet, oppilaat etsisivät sanoja sen yläkäsitteen alle ja muodostaisivat leikatuista sanoista haluamansa eläimen.
Myös oman median tekeminen innostaa lapsia työskentelemään ryhmässä ja poimimaan esimerkkejä valmiista mediasta. Esimerkiksi luokan omien uutisten tekeminen olisi tästä oiva esimerkki. Roolit tulisi jakaa ryhmän kesken, tietoa haettaisiin eri lähteistä ja pohdittaisiin ryhmänä, mikä tekee lähteestä luotettavan sekä lopuksi uutisten kuvaus ja itsearviointi. Tämä olisi pitkä projekti, jossa tiedonhakua ja medialukutaitoa tulisi harjoiteltua vuorovaikutteisesti. Tällaisessa projektissa tapahtuisi myös luonnollisesti vertaisoppimista ja tehtävää voisi eriyttää esimerkiksi roolien jaon yhteydessä.
Median käyttöä äidinkielessä voi integroida mukaan myös taito-ja taideaineisiin. Tehtävänä voisi olla esimerkiksi erilaisten omaan aihe-alueeseen liittyvien sanojen leikkaaminen lehdestä ja kuvan muodostaminen taiteen keinoin. Tavoitteena tällaisella tunnilla voisi olla sanojen teemoittelu tietyn yläkäsitteen alle. Esimerkiksi, jos oppilas valitsi teemaksi eläimet, oppilaat etsisivät sanoja sen yläkäsitteen alle ja muodostaisivat leikatuista sanoista haluamansa eläimen.
Myös oman median tekeminen innostaa lapsia työskentelemään ryhmässä ja poimimaan esimerkkejä valmiista mediasta. Esimerkiksi luokan omien uutisten tekeminen olisi tästä oiva esimerkki. Roolit tulisi jakaa ryhmän kesken, tietoa haettaisiin eri lähteistä ja pohdittaisiin ryhmänä, mikä tekee lähteestä luotettavan sekä lopuksi uutisten kuvaus ja itsearviointi. Tämä olisi pitkä projekti, jossa tiedonhakua ja medialukutaitoa tulisi harjoiteltua vuorovaikutteisesti. Tällaisessa projektissa tapahtuisi myös luonnollisesti vertaisoppimista ja tehtävää voisi eriyttää esimerkiksi roolien jaon yhteydessä.
Minä viestijänä opettajaminänä
Tulevana opettajana viestin useissa eri tilanteissa ja ympäristöissä niin oppilaiden, vanhempien kuin kollegoidenkin kanssa vuorovaikutuksessa. Puhumisen kautta tuon esille persoonaani, jolloin myös eleet ja ilmeet ovat suuri osa minuutta. Opetan asioita puheeni kautta, sekä pohdin ja ihmettelen ääneen. Opetan myös oppilaille kielen käyttöä ja puhun oppilailleni asiallisesti. Toisinaan puhettani sävyttää kuitenkin pilkahdus huumoria. Myös huumorin tuominen luokkahuoneeseen on paljon opettajan persoonasta kiinni. Käytän opettajaminänä enemmän asiasanastoa kuin arkiminänä. Puheeni sisältö liittyy koulussa faktapohjaiseen tietoon ja ohjaamisessa käytettäviin sanoihin. Pyrin puhumaan oppilaille värikästä sanavarastoa käyttäen, hyödyntämällä puheessani esimerksi hyvin paljon asiaa kuvaavia sanoja.
Puheen lisäksi viestin opettajana kirjoittamisen kautta, jolloin hyödynnän työssänni tietokonetta, tablettia ja puhelinta viestimisen välineenä. Minun on oltava kirjoittaessani sanavalinnoissani hyvin tarkka, ettei jouduta väärin ymmärrykseen. Osa oppilaiden huoltajista voi olla hyvin tarkka siitä, mitä sanoja opettajana käytän tai tarttua pieniinkin sanavalinnallisiin asioihin. Varsinkin työuran alussa on tärkeää, että tietoisesti miettii omaa kirjoitustyyliään. Esimerkiksi vanhemman kanssa käytävässä viestittelyssä on tärkeää muistaa, että on kyse työasiasta, vaikka puhelimella viestiikin. Myös omaa tavoitettavuutta kannattaa pohtia; haluaako olla tavoitettavasti jatkuvasti vai vain iltapäivisin tiettyyn kellon aikaan.
Opettajaminänä haluan olla viestijänä avoin ja selkeä sekä oppia koko ajan uutta sekä itsestäni, että muista. Haluan viestittää itsestäni myönteistä kuvaa ympäristölleni ja käyttää kaunista kieltä sekä puhuessani että kirjoittaessani. Toivon käyttäväni myös erilaisia viestimiskeinoja monipuolisesti ja laadukkaasti.
Puheen lisäksi viestin opettajana kirjoittamisen kautta, jolloin hyödynnän työssänni tietokonetta, tablettia ja puhelinta viestimisen välineenä. Minun on oltava kirjoittaessani sanavalinnoissani hyvin tarkka, ettei jouduta väärin ymmärrykseen. Osa oppilaiden huoltajista voi olla hyvin tarkka siitä, mitä sanoja opettajana käytän tai tarttua pieniinkin sanavalinnallisiin asioihin. Varsinkin työuran alussa on tärkeää, että tietoisesti miettii omaa kirjoitustyyliään. Esimerkiksi vanhemman kanssa käytävässä viestittelyssä on tärkeää muistaa, että on kyse työasiasta, vaikka puhelimella viestiikin. Myös omaa tavoitettavuutta kannattaa pohtia; haluaako olla tavoitettavasti jatkuvasti vai vain iltapäivisin tiettyyn kellon aikaan.
Opettajaminänä haluan olla viestijänä avoin ja selkeä sekä oppia koko ajan uutta sekä itsestäni, että muista. Haluan viestittää itsestäni myönteistä kuvaa ympäristölleni ja käyttää kaunista kieltä sekä puhuessani että kirjoittaessani. Toivon käyttäväni myös erilaisia viestimiskeinoja monipuolisesti ja laadukkaasti.
Monilukutaito
Monilukutaito perustuu perusopetuksen opetussuunnitelman mukaan tekstin laaja-alaiseen käsitykseen. Oppilaita ohjataan kehittämään monilukutaitoaan ja tulkitsemaan, tuottamaan ja arvioimaan yhä moninaisempia tekstejä erilaisissa yhteyksissä ja ympäristöissä. Tässä yhteydessä teksteillä tarkoitetaan sanallisten, auditiivisten, kuvallisten ja kinesteettisten symbolijärjestelmien avulla ilmaistua tietoa. Tähän liittyvää perustaitojen ja -tekniikoiden hallintaa syvennetään. Todellisen, epätodellisen ja mielipiteen tarkastelua ja niiden erottelua harjoitellaan vuorovaikutuksessa toisten oppilaiden kanssa. Tekstit voivat esimerkiksi välittää tietoa, luoda mielikuvia tai houkutella ostamaan. Oppilaiden kanssa opetellaan havaitsemaan se, mitä tekstillä halutaan sanoa ja miten teksti tai kuva pyrkii vaikuttamaan ihmiseen.
Monilukutaitoa aletaan harjoitella jo esikouluikäisenä. Sitä vahvistetaan tarkastelemalla erilaisia tekstejä tekijän, katsojan sekä käyttöyhteyksien ja -tilanteiden näkökulmista. Oppilaita kannustetaan monipuolisille tiedon lähteille kuten suullisten, audiovisuaalisten, sähköisten ja painettujen lähteiden sekä haku- ja kirjastopalveluiden käyttöön. Samalla oppilaita ohjataan arvioimaan hakemansa tiedon soveltuvuutta käytäntöön. Oppilaita ohjataan omakohtaiseen työskentelyyn eri medioiden parissa, jolla tehdään näkyväksi medioiden tuottamia merkityksiä ja välittämää todellisuutta. Opettajan malli erilaisten medioiden käyttäjänä on tärkeä. Kriittistä lukutaitoa harjoitellaan oppilaille henkilökohtaisesti tärkeissä kulttuurisissa ympäristöissä. Lasten osallisuuden kokemus olisi myös tärkeää ottaa huomioon. Kertominen, kuvaaminen, selostaminen ja vertailu sekä erilaiset mediat ovat tässä vaiheessa tyypillisimpiä tiedon välittämisen tapoja. Monilukutaitoa kehittää erilaisten tekstien lukeminen ja tuottaminen koulutyössä ja vapaa-aikana yhteistyössä huoltajien kanssa.
Kirjoittaminen ja omien tekstien tuottaminen on tärkeä osa monilukutaidon kehittymmistä. Monilukutaitopedagogiikka tulisi sisältää luovaa ja monipuolista tekstilajien ja sisältöjen tuottamista. Kirjoittamisen rinnalla opettajan tulisi käyttää opetuksessaan myös verkkoa oppimisympäristönä esimerkiksi kuvan ja tekstin yhdistämisessä. Opettajalla tulee olla laaja-alaista osaamista eri verkkoympäristöissä työskentelystä. Lisäksi opettajan tulee olla utelias ja luova etsimään säännöllisesti uusia verkossa olevia oppimisympäristöjä, jotta oppilaat kehittyvät uusien järjestelmien käytössä ja tottuvat jatkuvasti vaihtuviin verkkoympäristöihin, joita nykypäivänä tarvitaan esimerkiksi työelämässä päivittäin.
Lähteet:
Esi-ja alkuopetuksen luento 24.9.2015
Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014
Runojen hyödyntäminen äidinkielen tunneilla
Huomasin kurssin aikana sen, miten monimuotoinen lisä runous on äidinkielen opetukselle ja miten monella tavalla runoutta voi käyttää opetuksen lähtökohtana. Lasten kanssa on tärkeää lähteä liikkelle lasten kokemusmaailmaan liittyvistä runoista. Runoa voidaan lukea yhdessä ääneen, siitä voidaan etsiä alku- tai loppusointuja, sanarytmiä ja riimejä. Runoa voidaan kuvittaa yhdessä tai jokainen itsekseen ja runolle voidaan keksiä myös vaihtoehtoisia loppusointuja tai riimejä. Kokeilun jälkeen pohditaan yhdessä miten runon merkitys muuttuu, jos runon sanoja hieman muokkaa.
Oppilaille voi antaa tehtäväksi keksiä omia runoja esimerkiksi jostain kauniista sanasta tai päinvastoin jostain erittäin rumasta sanasta. Runon tekemisen tukena voidaan käyttää kuvia, kirjoja, elokuvia tai jotain omaa kokemusta. Esimerkiksi kuvaa voidaan alussa lähteä sanottamaan tarinan muodossa, jonka jälkeen mietitään, miten tarinasta tai tukisanoista saisi runon. Tiettyyn aiheeseen liittyvät tukisanat helpottavat kokonaisen runon keksimistä. Myös musiikin hyödyntäminen runojen tekemisessä voi olla toisille lapsille helpottava tekijä. Esimerkiksi rap-kappaleet, joita osa nuorista kuuntelee voivat auttaa pääsemään runojen kirjoittamisessa alkuun.
Runoista voidaan etsiä sen erilaisia merkityksiä, adjektiiveja tai verbejä. Tämän voisi toteuttaa ryhmätyönä, jolloin tutkiminen ja pohtiminen säilyy mielekäänä. Myös runojen tekeminen ryhmissä voisi olla innostavaa ja samalla myös monessa määrin opettavaista. Samalla kehittyvät muun muassa vuorovaikutustaidot, toisen kuunteleminen, sanavarasto ja kompromissitaidot.
Oppilaille voi antaa tehtäväksi keksiä omia runoja esimerkiksi jostain kauniista sanasta tai päinvastoin jostain erittäin rumasta sanasta. Runon tekemisen tukena voidaan käyttää kuvia, kirjoja, elokuvia tai jotain omaa kokemusta. Esimerkiksi kuvaa voidaan alussa lähteä sanottamaan tarinan muodossa, jonka jälkeen mietitään, miten tarinasta tai tukisanoista saisi runon. Tiettyyn aiheeseen liittyvät tukisanat helpottavat kokonaisen runon keksimistä. Myös musiikin hyödyntäminen runojen tekemisessä voi olla toisille lapsille helpottava tekijä. Esimerkiksi rap-kappaleet, joita osa nuorista kuuntelee voivat auttaa pääsemään runojen kirjoittamisessa alkuun.
Runoista voidaan etsiä sen erilaisia merkityksiä, adjektiiveja tai verbejä. Tämän voisi toteuttaa ryhmätyönä, jolloin tutkiminen ja pohtiminen säilyy mielekäänä. Myös runojen tekeminen ryhmissä voisi olla innostavaa ja samalla myös monessa määrin opettavaista. Samalla kehittyvät muun muassa vuorovaikutustaidot, toisen kuunteleminen, sanavarasto ja kompromissitaidot.
Äidinkielen ja kirjallisuuden arviointi
Arviointi 1-2 luokilla
Perusopetuksen opetussuunnitelman mukaan oppimisen arviointi on oppilasta kannustaa ja ohjaavaa. Tärkeimpänä tehtävänä on tukea ja edistää oppilaiden kielellistä kehitystä eri tavoitealueilla. Opettaja pyrkii saamaan myös kokonaiskuvan jokaisen oppilaan edistymisestä kielellisesti. Jatkuva palaute ja arviointi vie eteenpäin oppilaan tietoisuutta siitä, millä tasolla milläkin hetkellä liikutaan ja mihin voi jatkossa kiinnittää erityisesti huomiota. Oppilaat saavat jatkuvasti palautetta siitä, miten he ilmaisevat itseään kirjoittaen, sanallisesti sekä erilaisissa vuorovaikutustilanteissa. Palaute auttaa oppilaita huomaamaan onnistumisiaan ja edistymistään. Myös opettaja saa arvioinnista tietoa omaa suunnitellutyötään varten. Opettaja voi pohtia, mikä opetuksessa innosti, mikä oli hankalaa, minkä asian olisi voinut opettaa toisin tai olisiko ryhmätöitä voinut olla enemmän.
Arvioinnin ja palautteen antamisen kohteita itse äidinkielessä ja kirjallisuudessa ovat edistyminen itsensä ilmaisemisessa ja vuorovaikutustaidoissa sekä sanavaraston kartuttaminen. Myös luku-ja kirjoitustaitoa ja sen edistymistä arvioidaan säännöllisesti erilaisten yksilö ja ryhmätehtävien ja testien muodossa. Oppilasta kannustetaan lukemisharrastuksen parissa ja rohkaistaan lukemaan mahdollisimman paljon erilaisia kirjoja. Opettajan tehtävänä on arvioida myös oppilaan tekstintuottamisen taitoja sekä seurata edistymistä kielen ja kulttuurin ymmärtämisessä.
Arviointi 3-6 luokilla
Äidinkieleen ja kirjallisuuteen liittyvä arviointi ja palaute on mahdollisimman konkreettista ja taitojen kehittämistä tukevaa. Arvioinnin ajatellaan kuuluvan tiiviisti koko oppimisprosessiin, jolloin myös itsearviointia hyödynnetään oppimista jatkuvasti. Itsearvioinnin ja vertaisarvioinnin avulla oppilaat tulevat tietoiseksi omista tiedoistaan ja taidoistaa sekä saavat sen avulla välineitä omien taitojensa kehittymiseen. Oppilaan omaehtoista lukemista tuetaan ja siihen kannustetaan eri keinoin esim. lukupuut ja kirjaesittelyt. Opettajalla oleva dokumentoitu arviointi sisältää merkintöjä kielellisistä taidoista, tekstin tuottamisesta ja tulkinnasta sekä tiedoista kirjallisuudesta ja kulttuurista.
Itse voisin tulevaisuudessa kokeilla arviointiin käytettävää uutta sovellusta, joka mahdollistaa jatkuvan arvioinnin helpommin. Sovellus toimii siten, että opettaja määrittelee opetussuunnitelmasta sen, mitä taitoja eri aineissa opetellaan. Eri taitojen asteikot ovat nollasta sataan. Kun oppilas kehittyy kyseissä taidossa, opettaja naputtelee taitoon plussia. Ne näkyvät oppilaille palkkeina, joita voi seurata reaaliaikaisesti. Vastuu oppimisesta ja siitä kuinka hyvä haluaa olla, siirtyy oppilaalle. Tämä edellyttää kuitenkin sitä, että oppilaat ovat riittävän kypsiä jatkuvaan itsearviointiin ja tulosten jatkuvaan tarkasteluun. Kokeilisin tällaista arviointitapaa vasta isompien oppilaiden kanssa.
Lähteet:
Opettaja -lehti 1/2016
Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014
Perusopetuksen opetussuunnitelman mukaan oppimisen arviointi on oppilasta kannustaa ja ohjaavaa. Tärkeimpänä tehtävänä on tukea ja edistää oppilaiden kielellistä kehitystä eri tavoitealueilla. Opettaja pyrkii saamaan myös kokonaiskuvan jokaisen oppilaan edistymisestä kielellisesti. Jatkuva palaute ja arviointi vie eteenpäin oppilaan tietoisuutta siitä, millä tasolla milläkin hetkellä liikutaan ja mihin voi jatkossa kiinnittää erityisesti huomiota. Oppilaat saavat jatkuvasti palautetta siitä, miten he ilmaisevat itseään kirjoittaen, sanallisesti sekä erilaisissa vuorovaikutustilanteissa. Palaute auttaa oppilaita huomaamaan onnistumisiaan ja edistymistään. Myös opettaja saa arvioinnista tietoa omaa suunnitellutyötään varten. Opettaja voi pohtia, mikä opetuksessa innosti, mikä oli hankalaa, minkä asian olisi voinut opettaa toisin tai olisiko ryhmätöitä voinut olla enemmän.
Arvioinnin ja palautteen antamisen kohteita itse äidinkielessä ja kirjallisuudessa ovat edistyminen itsensä ilmaisemisessa ja vuorovaikutustaidoissa sekä sanavaraston kartuttaminen. Myös luku-ja kirjoitustaitoa ja sen edistymistä arvioidaan säännöllisesti erilaisten yksilö ja ryhmätehtävien ja testien muodossa. Oppilasta kannustetaan lukemisharrastuksen parissa ja rohkaistaan lukemaan mahdollisimman paljon erilaisia kirjoja. Opettajan tehtävänä on arvioida myös oppilaan tekstintuottamisen taitoja sekä seurata edistymistä kielen ja kulttuurin ymmärtämisessä.
Arviointi 3-6 luokilla
Äidinkieleen ja kirjallisuuteen liittyvä arviointi ja palaute on mahdollisimman konkreettista ja taitojen kehittämistä tukevaa. Arvioinnin ajatellaan kuuluvan tiiviisti koko oppimisprosessiin, jolloin myös itsearviointia hyödynnetään oppimista jatkuvasti. Itsearvioinnin ja vertaisarvioinnin avulla oppilaat tulevat tietoiseksi omista tiedoistaan ja taidoistaa sekä saavat sen avulla välineitä omien taitojensa kehittymiseen. Oppilaan omaehtoista lukemista tuetaan ja siihen kannustetaan eri keinoin esim. lukupuut ja kirjaesittelyt. Opettajalla oleva dokumentoitu arviointi sisältää merkintöjä kielellisistä taidoista, tekstin tuottamisesta ja tulkinnasta sekä tiedoista kirjallisuudesta ja kulttuurista.
Itse voisin tulevaisuudessa kokeilla arviointiin käytettävää uutta sovellusta, joka mahdollistaa jatkuvan arvioinnin helpommin. Sovellus toimii siten, että opettaja määrittelee opetussuunnitelmasta sen, mitä taitoja eri aineissa opetellaan. Eri taitojen asteikot ovat nollasta sataan. Kun oppilas kehittyy kyseissä taidossa, opettaja naputtelee taitoon plussia. Ne näkyvät oppilaille palkkeina, joita voi seurata reaaliaikaisesti. Vastuu oppimisesta ja siitä kuinka hyvä haluaa olla, siirtyy oppilaalle. Tämä edellyttää kuitenkin sitä, että oppilaat ovat riittävän kypsiä jatkuvaan itsearviointiin ja tulosten jatkuvaan tarkasteluun. Kokeilisin tällaista arviointitapaa vasta isompien oppilaiden kanssa.
Lähteet:
Opettaja -lehti 1/2016
Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014