Huomasin kurssin aikana sen, miten monimuotoinen lisä runous on äidinkielen opetukselle ja miten monella tavalla runoutta voi käyttää opetuksen lähtökohtana. Lasten kanssa on tärkeää lähteä liikkelle lasten kokemusmaailmaan liittyvistä runoista. Runoa voidaan lukea yhdessä ääneen, siitä voidaan etsiä alku- tai loppusointuja, sanarytmiä ja riimejä. Runoa voidaan kuvittaa yhdessä tai jokainen itsekseen ja runolle voidaan keksiä myös vaihtoehtoisia loppusointuja tai riimejä. Kokeilun jälkeen pohditaan yhdessä miten runon merkitys muuttuu, jos runon sanoja hieman muokkaa.

Oppilaille voi antaa tehtäväksi keksiä omia runoja esimerkiksi jostain kauniista sanasta tai päinvastoin jostain erittäin rumasta sanasta. Runon tekemisen tukena voidaan käyttää kuvia, kirjoja, elokuvia tai jotain omaa kokemusta. Esimerkiksi kuvaa voidaan alussa lähteä sanottamaan tarinan muodossa, jonka jälkeen mietitään, miten tarinasta tai tukisanoista saisi runon. Tiettyyn aiheeseen liittyvät tukisanat helpottavat kokonaisen runon keksimistä. Myös musiikin hyödyntäminen runojen tekemisessä voi olla toisille lapsille helpottava tekijä. Esimerkiksi rap-kappaleet, joita osa nuorista kuuntelee voivat auttaa pääsemään runojen kirjoittamisessa alkuun.

Runoista voidaan etsiä sen erilaisia merkityksiä, adjektiiveja tai verbejä. Tämän voisi toteuttaa ryhmätyönä, jolloin tutkiminen ja pohtiminen säilyy mielekäänä. Myös runojen tekeminen ryhmissä voisi olla innostavaa ja samalla myös monessa määrin opettavaista. Samalla kehittyvät muun muassa vuorovaikutustaidot, toisen kuunteleminen, sanavarasto ja kompromissitaidot.