Opettajana minun on jatkuvasti tehtävä havaintoja oppilaiden luku-ja kirjoitustaidosta ja sen kehittymisestä. Havaintoja mm. käyttäytymisestä ja tehtävien ymmärtämisestä ja edistymisestä olisi hyvä dokumentoida säännöllisesti, jotta muistin varassa toimimiselta vältyttäisiin. Kun olen havainnut vaikeutta, kysyn oppilaalta tehtävien teon lomassa, mikä hänestä tuntuu vaikeimmalta. Kun vaikeus on havaittu, otan yhteyttä oppilaan vanhempiin ja keskustelen havainnoistani heidän kanssaan. Tarvittaessa konsultoin asian tiimoilta myös erityisopettajaa tai kollegaa.

Kielenkehityksen häiriöt voivat ilmetä eri tavoin. Oppilaan puheilmaisussa voi olla puutteita, kuullun ymmärtäminen tuottaa hankaluuksia ja sosiaalisissa taidoissa voi olla näiden vuoksi vaikeuksia. Myös lukemaan- ja kirjoittamaan oppiminen on usein hankalaa sekä sen myötä myös luetun mieleen painaminen. Tämä tuntuu jollain tavalla luonnolliselta seuraamukselta, jos huomion kiinnityminen menee enimmäkseen yksittäisiin sanoihin. Kielenkehityksen häiriöt voivat ilmetä näiden lisäksi myös matematiikassa oppimisvaikeuksina sekä vieraan kielen oppimisen hankaluutena. Myös tarkkaavaisuushäiriöt ovat tässä yhteydessä yleisiä. Kielenkehityksen vaikeuden omaavan oppilaan kirjoittamissa teksteissä ilmenee usein puutteita kaksoikonsonanttien hallinnassa, tekstistä puuttuu kirjaimia tai ne vaihtavat paikkaa sekä lukeminen voi olla hidasta ja sen myötä vastenmielistä. Yleisessä nimien ja numeroiden muistamisessa voi olla myös ongelmaa. Lukemisvaikeuksien taso vaihtelee suuresti ja osalla oppilailla ne kestävät hyvin lyhyen aikaa, vain ensimmäiset kouluvuodet. Osalla kielellinen vaikeus on pysyvämpi ja oppilas tarvitsee jatkuvaa tukea oppimisen edistymiseksi. Jos oppilaalla on kuitenkin todettu lukivaikeus, se on luonteeltaan pysyvä, mutta tukemalla siitä aiheutuvaa haittaa voidaan vähentää.

Menetelmiä lukemaan- ja kirjoittamaan oppimisen vaikeuksiin:

Lukemaan oppimisen vaikeuksissa käytetään KÄTS-menetelmää, jossa lähdetään liikkeelle siitä, että kirjaimet muutetaan äänteiksi. Kirjaimia makustellaan suussa ja pohditaan missä kohtaa suuta äänne tuntuu. Tämän jälkeen yhdistetään erilaisia äänteitä ja huomataan, että syntyy tavuja. Tavuista taas puolestaan muodostuu sanoja. Aluksi lähdetään liikkeelle kahden tavun sanoista ja myöhemmmin hieman pidemmistä. Äänteiden tukena käytetään monipuolisesti eri aisteja, jolloin jokainen oppilas saa kokemuksen äänteestä omalta vahvuusalueeltaan.

LPP-menetelmän lähtökohtana on lapsen oma puhekieli, jota muutetaan kirjoitetuksi kieleksi. On tärkeää, että kirjaimet ovat luokassa esillä alusta alkaen ja samalla oppilaiden nähtävillä. Kirjaimet voisi olla hyvä sijoittaa taulun läheisyyteen. Tässä menetelmässä korostuu lapsilähtöisyys, yksilöllisyys ja toiminnallisuus. Yksilöllisyys tulee esille siinä, että äänteitä käydään läpi jokaiselle oppilaalle ominaisella tavalla. Toiminnallisuus tarkoittaa tässä yhteydessä puolestaan sitä, että äänteiden opettelussa käytetään monipuolisia eri aisteja herkistäviä pisteitä ja ryhmätyötä. Tässä vaiheessa opettajan täytyy olla herkkänä siitä, että aiheet tai sadut ovat lapsia kiinnostavia, jotta ryhmäkeskustelut mahdollistuvat ja niistä tulee hedelmällisempiä. Tällöin menetelmä motivoi huomattavasti paremmin. Kyseinen menetelmä on kuitenkin työläämpi kuin valmiiden satujen käyttö opetuksessa. Kun tarinat perustuvat oppilaiden omaan puheeseen, myös sanavarasto voi jäädä hetkellisesti suppeaksi. Ehkä parempi olisikin käyttää useampaa menetelmää lomittain, jolloin poimisi eri menetelmien parhaita puolia. On kuitenkin oltava tarkkana siinä, ettei opettaminen mene liian monimutkaiseksi ja vaikeaksi oppilaille.

http://www.nmi.fi/fi/julkaisut/ilmaiset-materiaalit/OMIS_Opaslukivaikeudestalapsille_web.pdf