Ydinosaamisalueiden pohdintaa POM-opintojen päättyessä
1. Eettinen osaaminen
POM-opintojen tullessa päätökseen koen eettisen osaamiseni kehittyneen hurjasti. Palasin lukemaan opintojeni alussa kirjoittamaani postausta eettisestä osaamisesta ja huomasin, kuinka olin siinä pohtinut paljon omaa toimintaani esimerkiksi erilaisissa ristiriitatilanteissa ihmisten kanssa, joilla saattaa olla eriävä mielipide kanssani mm. tasa-arvokysymyksistä sekä omaa rooliani opettajana, sivistäjänä ja kasvattajana. Omaan edelleen samat arvot ja ajatusmaailman kuin kaksi vuotta sitten, toki yrittäen jatkuvasti myös kehittyä ja ymmärtää ihmisten erilaisia arvoja ja suhtautumista tiettyihin asioihin. Kahden vuoden aikana oman roolin ymmärtäminen eettisenä kasvattajana on kasvanut ja se hiukan jännittää. Pohdin edelleen samoja kysymyksiä esimerkiksi siitä, miten voin auttaa lasta ajattelemaan itse tilanteissa, joissa kodin arvot ovat ns. yhteiskunnan ja koulun normien vastaiset. Martikaisen (2005) mukaan sekä oppilaiden että opettajien täytyy jokapäiväisesti työskennellä erilaisten eettisten periaatteiden ja sääntöjen mukaan, jolloin myös eettisen kehityksen tapahtuminen mahdollistuu.
Opintojeni alussa en osannut ottaa huomioon eettisen osaamisen näkökulmaa eri oppiaineissa, vaan ajattelin sen pitkälti juuri esimerkiksi tasa-arvo-, ja oikeudenmukaisuuskysymyksinä, vaikka niiden rooli onkin asiassa keskeinen. Nyt opintojen aikana kuitenkin olen ymmärtänyt eettisen toiminnan merkityksen myös oppiaineissa kuten kuvaamataidossa ja käsityössä, esimerkiksi materiaalien valinnassa. Toiminnan ja materiaalivalintojen tulee olla kestäviä, ympäristöystävällisiä ja eettisesti perusteltuja. Myös ympäristöpin kurssilla eettinen toiminta nousi esille mm. erilaisten oppimis- tai demotehtävien muodossa, jossa käsiteltiin ympäristöasioita kuten kierrättämistä. Uskonnon ja elämänkatsomustiedon kurssilla keskeiseksi asiaksi eettisen osaamisen alueesta nousi toisten kohtaaminen ja kunnioittaminen riippumatta esimerkiksi kulttuurista tai uskonnosta. Moninaisuuden arvostamista korostettiin suuresti. Näitä asioita toivon erityisesti vieväni mukanani työelämään, sillä koen toisten kunnioittavan kohtelemisen yhdeksi tärkeimmäksi perusopetuksen tavoitteeksi oppiaineiden opetuksen ohella.
Se, mikä itselläni on nyt päällimmäisenä mielessä eettisestä osaamisesta on se, kuinka tärkeä ja suuri rooli minulla tulee työelämässä olemaan eettisen osaamisen esikuvana. Onneksi tässäkään asiassa ei tarvitse kuitenkaan olla mitenkään "valmis", vaan saan olla keskeneräinen ja oppia joka päivä uutta.
Opintojeni alussa en osannut ottaa huomioon eettisen osaamisen näkökulmaa eri oppiaineissa, vaan ajattelin sen pitkälti juuri esimerkiksi tasa-arvo-, ja oikeudenmukaisuuskysymyksinä, vaikka niiden rooli onkin asiassa keskeinen. Nyt opintojen aikana kuitenkin olen ymmärtänyt eettisen toiminnan merkityksen myös oppiaineissa kuten kuvaamataidossa ja käsityössä, esimerkiksi materiaalien valinnassa. Toiminnan ja materiaalivalintojen tulee olla kestäviä, ympäristöystävällisiä ja eettisesti perusteltuja. Myös ympäristöpin kurssilla eettinen toiminta nousi esille mm. erilaisten oppimis- tai demotehtävien muodossa, jossa käsiteltiin ympäristöasioita kuten kierrättämistä. Uskonnon ja elämänkatsomustiedon kurssilla keskeiseksi asiaksi eettisen osaamisen alueesta nousi toisten kohtaaminen ja kunnioittaminen riippumatta esimerkiksi kulttuurista tai uskonnosta. Moninaisuuden arvostamista korostettiin suuresti. Näitä asioita toivon erityisesti vieväni mukanani työelämään, sillä koen toisten kunnioittavan kohtelemisen yhdeksi tärkeimmäksi perusopetuksen tavoitteeksi oppiaineiden opetuksen ohella.
Se, mikä itselläni on nyt päällimmäisenä mielessä eettisestä osaamisesta on se, kuinka tärkeä ja suuri rooli minulla tulee työelämässä olemaan eettisen osaamisen esikuvana. Onneksi tässäkään asiassa ei tarvitse kuitenkaan olla mitenkään "valmis", vaan saan olla keskeneräinen ja oppia joka päivä uutta.
Tieteellinen osaaminen
Kandivaiheeni tullessa loppuun koen, että olen kehittynyt tieteellisen osaamisen osaamisalueella ehkä kaikista eniten. Olen oppinut, kuinka tärkeää tutkimusperustaisuus ja näyttöön perustuvien menetelmien käyttö omassa ammatillisessa toiminnassa on ja nyt etenkin kandidaatintutkielmaa kirjoittaessani ymmärsin todella sen, mitä tieteellisen tutkimuksen tekeminen on, vaikkakin tämä oli ikään kuin "harjoitusta" pro gradu - tutkielmaa varten. Tutkielmaa kirjoittaessani huomasin innostuksen kipinän tutkimuksen tekemistä kohtaan, ja pohdin jo ajatusta väitöskirjan kirjoittamisesta tulevaisuudessa. Myös viime syksyn harjoittelussa sain palautetta siitä, kuinka minussa näkyy analyyttinen puoli, jota en ole ehkä vielä itsekään huomannut.
Aiemmassa postauksessani tieteellisen osaamisen osaamisalueesta pohdin paljon erilaisten käyttäytymisen tukemisen ja ryhmän ohjaamisen tutkimusperustaisia menetelmiä, kuten PBS:sää (Positive Behaviour Support). POM-opinnoissa tieteellisen osaamisen puoli ja tutkimusperustaisuus on näkynyt mielestäni enemmän opetuskäytänteiden oppimisena, kuten toiminnallisena opetuksena, oppilaslähtöisenä lähestymistapana, lapsen kehityksen huomioimisena sekä tvt-taitojen korostamisessa. Olen ymmärtänyt, kuinka tärkeää monipuolisten, toiminnallisten ja oppilaiden omaa toimijuutta korostavien opetuskäytänteiden käyttäminen on, ja kuinka merkityksellistä on antaa oppilaiden itse olla tiedonhankkijoita ja "tutkijoita". Toki tietyissä asioissa opettajajohtoinen lähestymistapa on perusteltua ja vaadittuakin, ja ryhmäkohtaisesti "perinteiset" opetusmenetelmät saattavat toimia joillekin paremmin, mutta toiminnalliset, lasten osallisuutta huomioivat ja tietoteknisiä laitteita sisältävät opetuskäyntänteet ovat nykyajassa erityisen keskeisiä. POM-opinnoista miltei jokaisessa on mielestäni otettu huomioon nämä asiat. Kiilakosken ja Vuorikosken (2005) mukaan koulujärjestelmän välttämättömyys ja uusien tavoitteiden sekä rakenteiden luonnollisuus tulee kuitenkin kyseenalaistaa tasaisin väliajoin. Heidän mukaansa myös koulutiedon perustana pidetään sen tieteellistä luonnetta. Tieto on kuitenkin alati uusiutuvaa, eikä sitä voida pitää ikään kuin äärimmäisenä totuutena (Kiilakoski & Vuorikoski, 2005). Onkin mielestäni tärkeää, että erilaisia käytänteitä ja menetelmiä tutkitaan jatkuvasti, sillä vain silloin niistä saadaan luotettavaa näyttöä. Nykyään uutisissa näkyy paljon myös melko negatiivisia aiheita esimerkiksi opettajien uupumisesta jatkuvien uusien hankkeiden ja kokeilujen johdosta. On kuitenkin keskeistä, että hankkeet ja tutkimukset eivät kohdistuisi jatkuvasti tiettyihin kouluihin tai tiettyihin opetusaloihin, jotta myös opettaijien ja muiden koulun työntekijöiden jaksamisesta huolehditaan.
Aiemmassa postauksessani tieteellisen osaamisen osaamisalueesta pohdin paljon erilaisten käyttäytymisen tukemisen ja ryhmän ohjaamisen tutkimusperustaisia menetelmiä, kuten PBS:sää (Positive Behaviour Support). POM-opinnoissa tieteellisen osaamisen puoli ja tutkimusperustaisuus on näkynyt mielestäni enemmän opetuskäytänteiden oppimisena, kuten toiminnallisena opetuksena, oppilaslähtöisenä lähestymistapana, lapsen kehityksen huomioimisena sekä tvt-taitojen korostamisessa. Olen ymmärtänyt, kuinka tärkeää monipuolisten, toiminnallisten ja oppilaiden omaa toimijuutta korostavien opetuskäytänteiden käyttäminen on, ja kuinka merkityksellistä on antaa oppilaiden itse olla tiedonhankkijoita ja "tutkijoita". Toki tietyissä asioissa opettajajohtoinen lähestymistapa on perusteltua ja vaadittuakin, ja ryhmäkohtaisesti "perinteiset" opetusmenetelmät saattavat toimia joillekin paremmin, mutta toiminnalliset, lasten osallisuutta huomioivat ja tietoteknisiä laitteita sisältävät opetuskäyntänteet ovat nykyajassa erityisen keskeisiä. POM-opinnoista miltei jokaisessa on mielestäni otettu huomioon nämä asiat. Kiilakosken ja Vuorikosken (2005) mukaan koulujärjestelmän välttämättömyys ja uusien tavoitteiden sekä rakenteiden luonnollisuus tulee kuitenkin kyseenalaistaa tasaisin väliajoin. Heidän mukaansa myös koulutiedon perustana pidetään sen tieteellistä luonnetta. Tieto on kuitenkin alati uusiutuvaa, eikä sitä voida pitää ikään kuin äärimmäisenä totuutena (Kiilakoski & Vuorikoski, 2005). Onkin mielestäni tärkeää, että erilaisia käytänteitä ja menetelmiä tutkitaan jatkuvasti, sillä vain silloin niistä saadaan luotettavaa näyttöä. Nykyään uutisissa näkyy paljon myös melko negatiivisia aiheita esimerkiksi opettajien uupumisesta jatkuvien uusien hankkeiden ja kokeilujen johdosta. On kuitenkin keskeistä, että hankkeet ja tutkimukset eivät kohdistuisi jatkuvasti tiettyihin kouluihin tai tiettyihin opetusaloihin, jotta myös opettaijien ja muiden koulun työntekijöiden jaksamisesta huolehditaan.
Vuorovaikutusosaaminen ja moninaisuuteen liittyvä osaaminen
Omaan mielestäni hyvät vuorovaikutustaidot ja tullessani vanhemmaksi, sekä saadessani lisää elämänkokemusta koen kehittyväni niissä jatkuvasti. Koen olevani hyvä kuuntelija ja keskustelija ja pyrin aina ottamaan toiset huomioon erilaissa vuorovaikutustilanteissa. Inhoan tunnetta siitä, että joku tuntisi olonsa ulkopuoliseksi esimerkiksi keskustelussa tai ryhmätyötilanteessa. Huomaan kuitenkin toisinaan, että innostuessani jostain puheenaiheesta saatan puhua siitä kauankin ja pelkään, että joku saattaisi tuntea, ettei saa suunvuoroa. Olen mielestäni kuitenkin melko hyvä aistimaan ihmisten tunteita erilaisissa ryhmätilanteissa ja muokkaan siten omaa toimintaani parempaan suuntaan. Tiimityöskentelijänä olen joustava, hyvää ilmapiiriä luova ja toiset huomioiva. Haluan, että kaikilla on hyvä mieli olla ryhmässä ja kaikki tuntevat olonsa samanarvoisiksi. Oppilaat, työkaverit sekä vanhemmat haluan aina kohdata avoimin mielin, yksilöinä ja arvostaen. Teen tällä hetkellä varhaiskasvatuksen opettajan sijaisuutta, ja jännitin paljon aluksi sitä, miten lasten vanhemmat mahtava suhtautua minuun, sillä olen kuitenkin vielä melko nuori ja vasta opettajaurani alussa. Vanhemmat ovat kuitenkin olleet aivan ihania ja arvostavia sekä ystävällisiä ja olen pystynyt käymään avoimia ja tärkeitä keskusteluita heidän kanssaan. POM-opinnoissa vuorovaikutustaitoja on todella mielestäni edistetty hienosti, sillä miltei jokaisella kurssilla työskentelymuodot ovat olleet erilaisia ryhmätöitä, joissa vuorovaikutusosaamista ja mm. ryhmän itsearviointia on painotettu. Erityisesti monialaisten oppimiskokonaisuuksien suunnittelussa ryhmällä oli suuri merkitys lopulliseen tuotokseen.
Vaikka inhoan ennakkoluuloja, luulen, että kaikilla ihmisillä on niitä, myös minulla. Olen kuitenkin huomannut opintojeni myötä, kuinka ennakkoluuloni tietyistä asioista tai jopa ihmisistä ovat hälvenneet ja vähentyneet huomattavasti ja olen siitä todella iloinen ja ylpeä. Gerlanderin ja Kostiaisen (2005) mukaan opettajan ja oppilaan välinen vuorovaikutussuhde voi vaikuttaa suurestikin joko myönteisesti tai kielteisesti esimerkiksi opettajan tulevaisuuden työ- ja uravalintoihin. Aiemmissa sijaisuuksissa ja nykyisessä työssäni olen oppinut arvostamaan erilaisuutta ja moninaisuutta uudella tavalla ja koen, että yksi tärkeimmistä tehtävistäni opettajana on opettaa lapsille erilaisuuden arvostamista ja kunnioittamista.
Vaikka inhoan ennakkoluuloja, luulen, että kaikilla ihmisillä on niitä, myös minulla. Olen kuitenkin huomannut opintojeni myötä, kuinka ennakkoluuloni tietyistä asioista tai jopa ihmisistä ovat hälvenneet ja vähentyneet huomattavasti ja olen siitä todella iloinen ja ylpeä. Gerlanderin ja Kostiaisen (2005) mukaan opettajan ja oppilaan välinen vuorovaikutussuhde voi vaikuttaa suurestikin joko myönteisesti tai kielteisesti esimerkiksi opettajan tulevaisuuden työ- ja uravalintoihin. Aiemmissa sijaisuuksissa ja nykyisessä työssäni olen oppinut arvostamaan erilaisuutta ja moninaisuutta uudella tavalla ja koen, että yksi tärkeimmistä tehtävistäni opettajana on opettaa lapsille erilaisuuden arvostamista ja kunnioittamista.
Yhteisöllinen ja yhteiskunnallinen osaaminen
Halusin aloittaa tämän osaamisalueen käsittelyn pohtimalla kasvatus- ja kunta-alan nykytilannetta. Etenkin nyt varhaiskasvatuksessa työskennellessäni pystyn samaistumaan pidempään alalla olleiden kokemuksiin täysin. Henkilöstövaje ja resurssiongelmat ovat jokapäiviäisiä esteitä työn toteuttamiselle ja ne aiheuttavat osaltaan vaara-tilanteita päivittäin, sillä aikuisia ei ole tarpeeksi lapsiin nähden. Riittämättömyyden tunne omasta työnteosta on jatkuvaa, sillä en pysty tekemään työtäni niin hyvin kuin haluaisin. Kirjaukset, erilaiset raportit ja muut asiat jäävät tekemättä, eikä taukoja ehdi/pysty pitämään. Kaiken lisäksi palkkaus yliopistotasoisesta tutkinnosta on alhainen. Vaikka teen vain muutaman kuukauden kestävää sijaisuutta, olen jo tullut siihen tulokseen, että varhaiskasvatuksessa en tulee enää työskentelmään, vaan haluan sijoittua nimenomaan peruskouluun tai jopa toiselle tai korkea-asteelle opetustyöhön. Myös peruskoulussa ongelmat ovat suuria. Opettajien työtaakka on kasvanut vuosien mittaan, eikä palkkaus ole pysynyt mukana kehityksessä. Tämän kevään uutiset opetusalalta ovat olleet lähinnä kielteisiä ja opettajien uupumuksesta kertovia ja se huolestuttaa. Miten tulen jaksamaan työssäni jatkuvien uusien muutosten ja työmäärän lisääntymisen keskellä? Osallistuin itse toukokuun alussa olleeseen laajamittaiseen kunta-alan lakkoon ja todella toivon, että neuvottelut toisivat helpotusta nykytilanteeseen. Koulu ja koulutus ovat kuitenkin mielestäni tämän maan perusta, sillä siellä luodaan pohja kaikelle muulle myöhemmin tulevalle. Siihen tulisi mielestäni sijoittaa kaikista eniten.
Yhteiskunnallisena vaikuttajana koen suurta vastuuta omasta roolistani opettajana. Ymmärrän, kuinka suuri vaikutus omalla toiminnallani ja käytökselläni saattaa olla oppilaisiin, etenkin sellaisiin, joiden kotona asenteet ja arvot voivat poiketa yhteiskunnan normeista. Fornaciarin (2020) mukaan opettajien ammatin haasteita nykymaailmassa ovatkin opettajan suhde yhteiskuntaan sekä itse ammatin yhteiskuntasuuntautuneisuus. Toivon vain, että voin omalla esimerkilläni ohjata oppilaitani ajattelemaan itsenäisesti, kriittisesti ja avoimesti.
Yhteiskunnallisena vaikuttajana koen suurta vastuuta omasta roolistani opettajana. Ymmärrän, kuinka suuri vaikutus omalla toiminnallani ja käytökselläni saattaa olla oppilaisiin, etenkin sellaisiin, joiden kotona asenteet ja arvot voivat poiketa yhteiskunnan normeista. Fornaciarin (2020) mukaan opettajien ammatin haasteita nykymaailmassa ovatkin opettajan suhde yhteiskuntaan sekä itse ammatin yhteiskuntasuuntautuneisuus. Toivon vain, että voin omalla esimerkilläni ohjata oppilaitani ajattelemaan itsenäisesti, kriittisesti ja avoimesti.
Pedagoginen osaaminen
Aiempaa postausta tästä osaamisalueesta lukiessani olen edelleen sitä mieltä, että tästä kirjoittaminen tuntuu hiukan hankalalta, vaikka olenkin kehittynyt pedagogisessa osaamisessani rutkasti. Koen kuitenkin, että olen vielä niin alussa omalla opettajaurallani, että pedagogisesta osaamisesta kirjoittaminen ja sen reflektointi on haastavaa.
Oppijoiden erilaisia tarpeita olen töissä pyrkinyt huomioimaan päivittäin yrittäen kohdata jokaisen oppilaan yksilöllisesti ja antamalla aikaa jokaiselle edes pienen hetken, kun he sitä tarvitsevat. Tosiasia kuitenkin on, että varsinkin isossa ryhmässä kaikkien tarpeisiin ei välttämättä pysty vastaamaan. Se tuokin osaltaan jälleen riittämättömyyden tunnetta, kun tuntuu, että aika menee keskittyessä esimerkiksi eniten tukea tarvitseviin oppilaisiin, ja muut oppilaat jäävät vaille huomiota. POM-opinnoista en koe, että olisin saanut niinkään työkaluja ryhmän ohjaamiseen, mutta onneksi olen saanut niitä erityispedagogiikan opinnoista. Olen saanut kuitenkin arvokasta kokemusta esimerkiksi tuntisuunnitelmien teosta ja muutenkin tuntien koostamisesta, siitä mitä kannattaa ottaa huomioon aiheiden valinnassa, toiminnallisuudessa ja esimerkiksi peleissä. Myös opetussuunnitelmaa on täytynyt huomioida miltei jokaisella kurssilla, mikä on ollut hyvä, sillä eri oppiaineiden tavoitteet ovat tulleet tutuiksi. Yhdet arvokkaimmat kokemukset ovat myös tulleet käsityön ja musiikin kursseilla, joissa täytyi itse suunnitella oppiaineen vuosisuunnitelma. Myös kielitietoisuudesta ja kielitietoiseen pedagogiikkaan olen saanut eväitä työelämään. Kielitietoisuuden käsite on moninainen, ja olen ymmärtänyt ettei kielitietoisuudella tarkoiteta esimerkiksi vain vieraiden kielten huomioimista opetuksessa, vaan siinä huomioidaan oppilaiden erilaiset taustat ja moninaisuus, tuetaan lasten monikielisyyttä ja koetaan se rikkautena sekä ajatellaan, että kaikkien aineiden opettajat ovat myös kielten opettajia, myös siis esimerkiksi matematiikan opettaja oman aineensa kielen opettaja (Monikielisen oppijan matkassa - sivusto).
Haasteiksi koen omassa pedagogisessa osaamisessani arvioinnin ja eriyttämisen, sekä esimerkiksi yksilöllistetyn opetuksen. Toivon, että näihin saisin työkaluja maisterivaiheen opinnoissa.
Oppijoiden erilaisia tarpeita olen töissä pyrkinyt huomioimaan päivittäin yrittäen kohdata jokaisen oppilaan yksilöllisesti ja antamalla aikaa jokaiselle edes pienen hetken, kun he sitä tarvitsevat. Tosiasia kuitenkin on, että varsinkin isossa ryhmässä kaikkien tarpeisiin ei välttämättä pysty vastaamaan. Se tuokin osaltaan jälleen riittämättömyyden tunnetta, kun tuntuu, että aika menee keskittyessä esimerkiksi eniten tukea tarvitseviin oppilaisiin, ja muut oppilaat jäävät vaille huomiota. POM-opinnoista en koe, että olisin saanut niinkään työkaluja ryhmän ohjaamiseen, mutta onneksi olen saanut niitä erityispedagogiikan opinnoista. Olen saanut kuitenkin arvokasta kokemusta esimerkiksi tuntisuunnitelmien teosta ja muutenkin tuntien koostamisesta, siitä mitä kannattaa ottaa huomioon aiheiden valinnassa, toiminnallisuudessa ja esimerkiksi peleissä. Myös opetussuunnitelmaa on täytynyt huomioida miltei jokaisella kurssilla, mikä on ollut hyvä, sillä eri oppiaineiden tavoitteet ovat tulleet tutuiksi. Yhdet arvokkaimmat kokemukset ovat myös tulleet käsityön ja musiikin kursseilla, joissa täytyi itse suunnitella oppiaineen vuosisuunnitelma. Myös kielitietoisuudesta ja kielitietoiseen pedagogiikkaan olen saanut eväitä työelämään. Kielitietoisuuden käsite on moninainen, ja olen ymmärtänyt ettei kielitietoisuudella tarkoiteta esimerkiksi vain vieraiden kielten huomioimista opetuksessa, vaan siinä huomioidaan oppilaiden erilaiset taustat ja moninaisuus, tuetaan lasten monikielisyyttä ja koetaan se rikkautena sekä ajatellaan, että kaikkien aineiden opettajat ovat myös kielten opettajia, myös siis esimerkiksi matematiikan opettaja oman aineensa kielen opettaja (Monikielisen oppijan matkassa - sivusto).
Haasteiksi koen omassa pedagogisessa osaamisessani arvioinnin ja eriyttämisen, sekä esimerkiksi yksilöllistetyn opetuksen. Toivon, että näihin saisin työkaluja maisterivaiheen opinnoissa.
Hyvinvointia vahvistava osaaminen
Työtehtävissä omaa jaksamistani ja hyvinvointiani tukee työ- ja vapaa-ajan erottaminen, liikunta, hyvät yöunet ja itselle mieluisten asioiden tekeminen. Töissä tulleet onnistumiset, esimerkiksi hyvin menneet tunnit, tukevat myös jaksamista ja kasvattavat motivaatiota työn tekemiseen. Hyvinvoinnissa merkittäviä tekijöitä ovat myös työyhteisö ja hyvät kollegat. Nykyisessä työssäni tiimiparini on esimerkiksi korvaamaton apu ja tuki työpäivän aikana. Vaikeiden tunteiden käsittelyssä auttavat edellä mainitut asiat ja heti saatu keskusteluapu. Olen kokenut todella tärkeäksi asioiden puhumisen auki, useaankin kertaan, jotta ne eivät jäisi mietityttämään enää kauempaa. Aiempaa postausta lukiessani pohdin paljon sitä, kuinka osaisin jättää työasiat töihin ja keskittyä vapaa-ajalla vain muihin asioihin. Sitä pohdin vieläkin. Työpäivän aikana tapahtuneet asiat jäävät monesti pyörimään päähän ja monesti saatan vielä valmistella kotona esimerkiksi materiaaleja seuraavaa päivää varten, vaikka ne pitäisi hoitaa työajalla. Nykyisessä työssäni kuitenkin helpottaa esimerkiksi se, että työpuhelin on vain töissä, eikä sitä oteta kotiin.
POM-opinnoissa niin oppilaiden kuin opettajien hyvinvointia käsiteltiin lähinnä terveys- ja liikuntakasvatuksen kurssilla. Siellä koin todella saavani erilaisia menetelmiä ja työkaluja, joilla oppilaiden hyvinvointia voi hyvin tukea sekä tarkkailla. Toivoisin itse olevani välittävä, helposti lähestyttävä ja ymmärtävä opettaja oppilailleni. Haluan välittää oppilailleni viestiä siitä, kuinka tärkeää on pitää huolta omasta hyvinvoinnista ja puhua välittävälle aikuiselle, jos on jotain, mikä aiheuttaa huolta. Myös työkollegoilleni toivoisin olevani sellainen työkaveri, jolle on helppo puhua ja purkaa omia tunteita. Haluaisin, että he kokisivat, että olen hyvä kuuntelija ja että autan aina parhaani mukaan ja tuen erilaisissa tilanteissa. Puusan ja Ala-Kortesmaan (2019) mukaan ammatillista vuorovaikutusta voidaan pitää motivoivana ja kiinnostusta lisäävänä tekijänä työyhteisössä. Myös esihenkilön vaikutus työyhteisöön on merkittävä. Toivoisin, että tulevaisuuden työpaikassani työyhteisö olisi tiivis, yhteisöllinen, toisista välittävä ja kaikista huolehtiva.
POM-opinnoissa niin oppilaiden kuin opettajien hyvinvointia käsiteltiin lähinnä terveys- ja liikuntakasvatuksen kurssilla. Siellä koin todella saavani erilaisia menetelmiä ja työkaluja, joilla oppilaiden hyvinvointia voi hyvin tukea sekä tarkkailla. Toivoisin itse olevani välittävä, helposti lähestyttävä ja ymmärtävä opettaja oppilailleni. Haluan välittää oppilailleni viestiä siitä, kuinka tärkeää on pitää huolta omasta hyvinvoinnista ja puhua välittävälle aikuiselle, jos on jotain, mikä aiheuttaa huolta. Myös työkollegoilleni toivoisin olevani sellainen työkaveri, jolle on helppo puhua ja purkaa omia tunteita. Haluaisin, että he kokisivat, että olen hyvä kuuntelija ja että autan aina parhaani mukaan ja tuen erilaisissa tilanteissa. Puusan ja Ala-Kortesmaan (2019) mukaan ammatillista vuorovaikutusta voidaan pitää motivoivana ja kiinnostusta lisäävänä tekijänä työyhteisössä. Myös esihenkilön vaikutus työyhteisöön on merkittävä. Toivoisin, että tulevaisuuden työpaikassani työyhteisö olisi tiivis, yhteisöllinen, toisista välittävä ja kaikista huolehtiva.
Esteettinen osaaminen
Koontiseminaarissa keskusteluiden perusteella kävi ilmi, etten ole ainut (onneksi!), jonka mielestä yhteys POM-opintojen ja esteettisen osaamisen välillä on jäänyt hiukan heikoksi tai epäselväksi. Aikaisemmassa postauksessani olin pohtinut esteettistä osaamistani lähinnä erilaisten aistihavaintojen, kulttuurin ja itseilmaisun kautta. Olen samaa mieltä siitä, mitä joku muukin ajatteli, kuinka on ehkä hiukan haasteellista kuitenkin ymmärtää sitä, mitä esteettisyys merkitsee oppilaiden kannalta.
Jos kuitenkin mietin arjen estetiikkaa ja esimerkiksi oman luokkatilani esteettisyyttä, haluan, että se olisi mahdollisimman siisti, kodikas ja muunneltavissa. Toivoisin luokkatilan olevan monipuolinen ja sisältävän paljon esimerkiksi kirjoja ja pelejä, mutta kuitenkin niin, että ne ovat siististi järjestyksessä, näin myös oma, ja luultavasti myös oppilaiden mieli tuntuu seesteisemmältä. Arjen estetiikkaan liittyy mielestäni olennaisesti myös oman sisäisen "järjestykseni" ylläpitäminen, esimerkiksi lukujärjestyksen ja kalenterin pitäminen siistinä ja ajankohtaisena.
Oman opetukseni kautta haluan luoda oppilaille myös esimerkiksi erilaisia esteettisiä elämyksiä kulttuurin ja taiteen, kuten kaupunki- tai museovierailuiden sekä musiikin, kuten konserttien kautta ja näin saada oppilaat kokemaan tunteita, joita eivät välttämättä kotioloissa pääse tuntemaan. Lindströmin (2009) mukaan nautinto, joka esiintyy tunteina, edistää itsemme kehittämistä. Myös esimerkiksi ympäristökasvatuksen avulla oppilaille voidaan luoda esteettisiä kokemuksia mm. luonnossa liikkumisena ja siellä erilaisten äänien kuuntelemisena.
Jos kuitenkin mietin arjen estetiikkaa ja esimerkiksi oman luokkatilani esteettisyyttä, haluan, että se olisi mahdollisimman siisti, kodikas ja muunneltavissa. Toivoisin luokkatilan olevan monipuolinen ja sisältävän paljon esimerkiksi kirjoja ja pelejä, mutta kuitenkin niin, että ne ovat siististi järjestyksessä, näin myös oma, ja luultavasti myös oppilaiden mieli tuntuu seesteisemmältä. Arjen estetiikkaan liittyy mielestäni olennaisesti myös oman sisäisen "järjestykseni" ylläpitäminen, esimerkiksi lukujärjestyksen ja kalenterin pitäminen siistinä ja ajankohtaisena.
Oman opetukseni kautta haluan luoda oppilaille myös esimerkiksi erilaisia esteettisiä elämyksiä kulttuurin ja taiteen, kuten kaupunki- tai museovierailuiden sekä musiikin, kuten konserttien kautta ja näin saada oppilaat kokemaan tunteita, joita eivät välttämättä kotioloissa pääse tuntemaan. Lindströmin (2009) mukaan nautinto, joka esiintyy tunteina, edistää itsemme kehittämistä. Myös esimerkiksi ympäristökasvatuksen avulla oppilaille voidaan luoda esteettisiä kokemuksia mm. luonnossa liikkumisena ja siellä erilaisten äänien kuuntelemisena.