Pidän itseäni monipuolisena vuorovaikuttajana ja viestijänä. Käytän puheessani ja ajattelussani niin suomen kieltä, englannin kieltä ja hieman espanjaa. Muita kuin äidinkieltä käytän usein silloin, kun suomen kieliset ilmaisut ovat liian haastavia ja muista kielistä löytyy helpompi ja tarkempi ilmaisu tietylle tunteelle/asialle.

Itselleni mieleenpainuvin vuorovaikutus- ja viestintätilanne on ollut se,
kun olin ohjaamassa kolmannesluokkalaisille lapsille liikuntaa ja ryhmässä
oli eräs kongolainen lapsi. Hänellä oli vanhempi mukanaan, mutta kumpikaan
lapsi, tai äiti eivät osanneet kunnolla suomea. Olin pitkään epävarma omasta
englannin kielentaidostani, mutta koin että lapsen vuoksi, jätän omat tunteeni
syrjään. Kun aloin juttelemaan lapselle englanniksi, näin kuinka hänen kasvonsa
kirkastuivat kun hän vihdoin sai ohjeet joita hän ymmärtää ja saa mahdollisuuden
ilmaista itseään sekä kommunikoimaan. Yhteisen kielen löytäminen pelasti lapsen
ja vanhemman kärsimyksen siitä, ettei heitä ymmärretä.

Olen kasvanut hyvin vilkkaassa ja aktiivisessa ympäristössä. Minulla on useampi
sisar ja olemme serkuksien kanssa todella läheisiä, niin kasvaessa ristiriita/konfliktitilanteita
tuli vastaan useita. Kuitenkin niiden kautta on oppinut miten ottaa muiden tunteet
huomioon muissa vuorovaikutussuhteissa ja taitoa, miten toimitaan oikeudenmukaisesti
ja reilusti vuorovaikutustilanteissa.

Minulle on todella tärkeää löytää ihmisten kanssa yhteinen kieli ja aallonpituus
vuorovaikutuksessa. Jos itse kieltä ei löydy, voi toisen kanssa kommunikoida
elein ja ilmein, joiden avulla pääsee jo pitkälle, vaikkei näin uskota.
Olen todella aktiivinen ja sosiaalinen, puhelias, jonka vuoksi minun olisi tärkeää
kehittää itsessäni sitä taitoa, että otan paremmin muut huomioon.
Myös omaa kehonkieleen voisi kiinnittää enemmän huomiota, esimerkiksi
seisooko kädet puuskassa vai kädet rennosti sivuilla.