Tässä on oman vuorovaikutusosaamiseni alkukartoitusta.

Itse vuorovaikuttajana ja viestijänä olen aktiivinen. Olen kiinnostunut muista ihmisistä, heidän ajatuksistaan, motiiveistaan ja siitä, mitä heille käytännössä kuuluu.

Miten toimin ryhmässä?

Ryhmätyötilanteet ovat itselleni mielekkäitä ja rakastan työskentelyä muiden ihmisten kanssa. Jotta ryhmä toimii, tulee jokaisen ryhmän jäsenen olla kunnioittavia ja suvaitsevaisia jokaista kanssaihmistä kohtaan. Kaikki meistä tulemme täysin erilaisista lähtökohdista, jonka vuoksi kulttuuri jossa elämme, meille iskostuneet arvot ja ajattelutapamme voi poiketa ääripäihin asti. Tämän vuoksi on tärkeää, että jokainen vuorovaikuttaja ja viestijä osaa ja pyrkii ottamaan jokaisen yksilön vastaan ennakkoluulottomasti ja kunnioittavasti. 

Ryhmän muodostamisen aikana usein hivuttaudun johtajan rooliin. Selvitän jokaisen ryhmän jäsenen motiivit, motivaation, taidot sekä ryhmän yhteisen tavoitteen. Onko meidän tavoitteena saada työstä paras mahdollinen arvosana vai haluammeko toimia tehokkaasti ryhmänä ja panostaa enemmän ryhmän keskenäiseen toimintaan.

Ystäväporukoissa olen usein se kova äänisin. Juttua tulee yllin kyllin ja myöhemmin ajatuslaukan jälkeen tulee ajatuksia, että olisiko kannattanut olla hiljaa aiemmin. Kuitenkin uskon sen olevan minun tapani purkaa jännitystä ja saada ryhmää rennommaksi.

Nyky-yhteiskunnassa kukaan ei tule toimimaan yksin, jonka vuoksi tällaiset taidot ovat tärkeitä. Ihmiset ovat kiinni monissa erilaisissa yhteisöissä, organisaatioissa ja ryhmissä.

Ekstroverttiuteni ja puhelijaisuuteni myötä olen myös oppinut sen, että välillä on myös tärkeää olla hiljaa ja kuunnella muita. Tämän opettelussa meni minulla kauan aikaa, sillä ajatukset kulkevat välillä kovempaa kuin formula-autot ja juttua tulisi vaikka ja kuinka. Oman kehittymiseni kuuntelijana kaipaa edelleen pientä kehitystä ja haluiaisin myös kehittää taitoani osoittaa toiselle ihmiselle läsnäoloni sekä sen, että minua aidosti kiinnostaa keskustella heidän kanssaan.

Etenkin rakentava ja laadukas sanaton viestintä ja kehonkielen avulla viestiminen on itselläni vielä kehitysvaiheessa. 

OKLV211 ensimmäisellä demolla keskustelimme Joharin ikkunasta ja siitä minkälaisia ominaisuuksia ja piirteitä yksilöillä on vuorovaikutukseen liittyen. Joharin ikkunaan kuuluu avoin ikkuna, jonka tuntee yksilö itse sekä muut, sokean ikkunan tuntevat muut mutta yksilö itse ei tiedosta näitä ominaisuuksia tai toimintatapoja, kolmas on salattu, joka perustuu esimerkiksi piirteisiin tai ominaisuuksiin mitä yksilö ei halua muiden tietävän ja viimeinen ikkuna on tuntematon, josta yksilö tai muut eivät ole tietoisia. 

Itse en koe omaavani mitään ominaisuuksia salatussa ikkunassa, vaikka lapsuuden- ja nuoruudenkokemukseni olivat hieman normaalista ja turvallisesta poikkeavia. Kuvailisin itseäni tämänkin vuoksi hyvin avoimeksi, sillä en koe aiemmista kokemuksistani häpeää enkä piilottele traumojani, vaan näen ne ennemmin voimavarana.

Minulle on tärkeää päästä keskustelemaan muiden ihmisten kanssa etenkin niissä tilanteissa, kun yhteistä kieltä ei löydy. Eräässä ohjaustilanteessa lasten liikuntaryhmässä oli yksi lapsi, joka ei itse ymmärtänyt suomea eikä hänen vanhempansakaan, joten keskustelut täytyi käydä englanniksi.

Viime kesänä olin töissä asiakaspalvelutyössä ja usein asiakkaana kävi samat kuurot miehet. Jäin usein heidän vierailun jälkeen pohtimaan, miten pystyn kommunikoimaan heidän kanssaan sillä maskien kanssa he eivät pysty lukemaan huuliltani vaan he näkevät vain silmäni. Harjoittelin työajan ulkopuolella muutamia yksinkertaisia, asiakaspalveluita hyödyntäviä viittomia, kuten "hyvää päivää", "kiitos" ja "hyvää päivänjatkoa".


Eettinen osaaminen

Kieli- ja viestintäasiantuntijana en ole oikein koskaan pohtinut eettisyyden näkökulmaa. Kuitenkin luentoja seuratessa heräsi paljon ajatuksia sekä helpotusta siitä, että itse olen toiminut hyvien eettisten periaatteiden mukaisesti. Vuorovaikutukseni on suurimmalta osin muita kunnioittavaa sekä pyrin aina olla loukkaamatta toista, mahdollisimman hienovaraista.