Tutkittaessa oppilaiden tekstejä, pystyi havainnoimaan miten lapsen kielelliset taidot kehittyvät iän mukana. Teksteistä pystyi erottelemaan taitotasot selkeästi esimerkiksi lauserakenteista tai oikeinkirjoituksesta. Tutkittavissa teksteissä oli hyviä esimerkkejä siitä, millaista tuotettu teksti on jos teksti sisältää vain päälauseita verrattuna tekstiin, jossa käytetään molempia pää- ja sivulauseita. Myös tarinoiden sisällöissä niiden syvällisyys ja yksityiskohtaisuus vaihteli.

Oppilaiden tekstejä arvioidessa tulee ottaa huomioon miten se noudattaa tehtävänantoa, tärkeimmässä arviointiasemassa on luodun tekstin sisältö ja merkitys. Annettavan palautteen tulee olla selkeää ja korjaukset on käytävä oppilaan/oppilaiden kanssa yhdessä läpi, jotta tehdyt virheet korjataan niin, että oppilaat konkreettisesti näkevät miten korjaus tehdään. Jos tekstissä on esimerkiksi virheitä lauserakenteissa, pilkuissa ja pisteissä, isoissa ja pienissä alkukirjaimissa, tulee opettajana tehdä päätös siitä, mitä lähdetään ensimmäisenä korjaamaan, mikä on oppilaan taitoihin nähden olellisinta korjata. Näin voidaan oppilaalta pala palalta korjata hänen tekemiään virheitä. Kun oppilas keskittyy korjaamaan yhtä kielioppisääntöä kerrallaan, kehitys on nopeampaa eikä oppilas kohtaa epäonnistumisen tunnetta niin usein verrattuna jos kaikkia virheitä korjataan yhtäaikaa. 

Rakentavan palautteen antaminen? Sensitiivisyys? Miten huomioida eri yksilöt antaessa palautetta? Arviointikriteerit? Näistä teemoista nousi paljon ajatuksia demolla, kun tekstejä käytiin läpi ja pohdittiin palautteenantamista.

Palautteen tulee olla kannustavaa, myönteistä mutta realistista. Pelkät "hyvä" - kommentit eivät riitä, eikä sitä pidä antaa, vaan palautteen tulee olla täsmällistä sekä yksilöllistä. Näin palaute voi tukea oppilaan itseluottamuksen, - tuntemuksen sekä -arvostuksen kehittymistä. Oppimisesta saatu palaute on osana muovaamassa oppilaan minäkäsitystä, jonka vuoksi opettajan tulee olla tarkka antamansa palautteen kanssa ja huomioida miten ja missä tilanteessa palautetta antaa.

Esimerkiksi käsityön ja kuvaamataidon POM-opinnoissa heräsi sama ajatus palautteen antamisesta. Miten antaa rakentavaa palautetta oppilaan omasta tuotoksesta niin, että palaute on tarpeeksi sensitiivistä ettei se loukkaa tai vie oppilaan identiteettiä tai minäkuvaa negatiiviseen suuntaan? Palautteenantaminen oppilaan omasta tuotoksesta tuntuu itselle haastavalta jopa hieman pelottavalta, sillä yksilöiden välillä voi olla niin suuria eroja, miten henkilökohtaisesti he palautteen ottavat. Esimerkiksi valmennustyössä annan jatkuvasti palautetta enkä koe sen antamista mitenkään haastavaksi vaikka palaute suurimmalta osin kohdistuu voimistelijoiden fyysisiin ominaisuuksiin sekä toimintaan.