Ryhmäilmiöt
Työkaluja erilaisten ryhmäilmiöiden ratkaisemiseksi
Ryhmän toimintaan ja toimivuuteen vaikuttavat monet tekijät, joihin kuuluvat ryhmän fyysinen ja sosiaalinen ympäristö sekä ryhmän jokainen jäsen yksilönä (Rovio 2009, 17). Liikuntatunnin pedagogisten ja taitoon liittyvien tavoitteiden lisäksi opettajan tulisi huomioida myös sosiaaliset, kognitiiviset ja emotionaaliset tavoitteet (Jaakkola ym. 2013, 345, 348). Liikuntatuntien myönteinen ilmapiiri ja hyvä sosiaalinen työskentely-ympäristö takaavat sen, että mahdollisuus uuden oppimiselle on maksimoitu. Hyvän ilmapiirin rakentamisessa olennaisena osana on opettajan oikeanlainen suhtautuminen jokaiseen oppilaaseen yksilönä sekä esimerkiksi häiriökäyttäytymiseen tai kiusaamiseen puuttuminen.
Liikuntatunnin fyysinen ympäristö poikkeaa muiden oppiaineiden luokkaympäristöstä ja tuo mukanaan omat ryhmänhallinnalliset haasteensa. Tila itsessään saattaa siksi korostaa häiriökäyttäytymistä (Saukkoriipi 2018, 16, 17). Virikkeellinen tila houkuttelee tekemään ja yhdistyy usein oppilaiden mielessä vapaampaan olemiseen kuin luokkahuoneessa ollessaan. Tämä lisää myös loukkaantumisten riskiä, kun oppilaiden huomiointikyky laskee innostuksen lisääntyessä. Opettajan tehtävänä on luoda ympäristöstä oppilaille turvallinen ja tunnin suunnittelussa ottaa huomioon se, että oppilaat suuntaavat energiansa ja tarkkaavaisuutensa haluttuihin asioihin (Jaakkola ym. 2013, 346). Esimerkiksi tehtävien lyhyt ja ytimekäs ohjeistus, pisteiden selkeä tarkoitus ja liikkumisen maksimointi helpottavat ryhmänhallintaa liikuntatunnilla ja minimoivat ympäristön aiheuttamia haitallisia ryhmäilmiöitä.
Ryhmään, jossa viihdytään, palataan aina uudestaan (Mörsky 2010, 25; Rovio ym. 2009, 14). Sosiaalinen yhteenkuuluvuus on avainasemassa liikuntamotivaation syntymisessä (Mörsky 2010, 30) ja opettajan tulisikin ottaa yhdeksi liikuntatuntien tavoitteeksi ryhmän keskinäisten sosiaalisten suhteiden kehittäminen ja ylläpitäminen. Haitallisina pidettyjä ryhmäilmiöitä, kuten sosiaalista laiskottelua, syrjäytymistä, kiusaamista ja klikkiytymistä voi kuitenkin esiintyä jollain tasolla myös tiiviissä ryhmässä. Oppilaiden häiriökäyttäytyminen voi olla sekä aktiivista että passiivista tai suuntautua ulos- tai sisäänpäin (Saukkoriipi 2018, 6). Vaihtoehtoisesti se voidaan jaotella myös oppimistavoitteiden saavuttamista vaikeuttavaksi tai toisten oikeuksia tai hyvinvointia loukkaavaksi (Saukkoriipi 2018, 75). Vaikka ryhmäyttäminen olisi toteutettu onnistuneesti voi sen jäsenten välillä silti ilmetä erilaisia tilanteita, joiden ratkaisemiseksi opettaja tarvitsee työkaluja.
Selvitä syyt
Ryhmäilmiöiden ja häiriökäyttäytymisen taustalla voivat olla monet tekijät ja opettajan haasteena onkin selvittää käyttäytymisen syy ja sitä kautta suhtautua siihen tilanteen vaatimalla tavalla (Rovio ym. 2009, 17; Saukkoriipi 2018, 10). Häiriökäyttäytymisen takana ei yksiselitteisesti ole käytöshäiriötä. Oppilas saattaa esimerkiksi hakea käytöksellään huomiota opettajalta tai opiskelutovereiltaan, tai sen voivat aiheuttaa murrosiän aiheuttamat yksilölliset haasteet. Ympäristölliset syyt kuten vaikeat perhetaustat, perheen huono rahatilanne tai huoltajien välinpitämättömyys ilmenevät usein oppilaan kielenkäytössä ja muihin ihmisiin suhtautumisessa (Saukkoriipi 2018, 12). Nykykouluissa myös kännykän käyttö tunnin aikana on noussut oppitunnin kulkuun vaikuttavaksi ongelmaksi (Saukkoriipi 2018, 82).
Tarkastele ryhmää
Yksilöiden toimintaan vaikuttavat aina jossain määrin ryhmän muut jäsenet (Rovio ym. 2009, 41). Jäsenten keskinäinen vertailu vaikuttaa yksilön toimintaan ja päätöksentekoon hänen ollessaan kyseisen ryhmän ympäröimänä. Usein henkilöiden ilmaisemat mielipiteet muokkautuvat enemmistön mukaan, sillä yksilö kokee näin saavuttavansa ryhmän hyväksynnän ja välttyvänsä erilaisuuden ja nolouden leimalta (Rovio ym. 2009, 44). Opettajan haasteena on huomata, milloin ulospäin yksimieliseltä vaikuttava ryhmä onkin todellisuudessa monesta asiasta eri mieltä (Rovio ym. 2009, 45). Jotta yksilöt kokevat olevansa tasavertaisia ryhmän jäseniä on heidän pystyttävä esittämään omia mielipiteitään ilman painetta muiden mielipiteistä. Myös opettajan suhtautuminen oppilaisiin vaikuttaa tasavertaisuuteen (Jaakkola ym. 2013: 348). Nimien muistaminen ja oppilaisiin suhtautuminen yksilöinä lisää tasavertaisuuden tunnetta ja rohkaisee avoimuuteen oppilaan ilmaistessa eriäviä mielipiteitä opettajan kanssa.
Ryhmä, joka on todella tiivis on monen opettajan unelma, mutta mikäli ryhmään tukeutuminen menee liialliseksi puhutaan ryhmä- tai lauma-ajattelusta (Rovio ym. 2009, 48). Kiinteä ryhmä, jolla on vahva ryhmäidentiteetti, halu toimia ryhmän hyväksi ja vahva keskinäinen luottamus kuulostaa paperilla hyvältä, mutta vaarana on harhainen käsitys ryhmän kyvyistä. Ylioptimistisuus, yhdenmukaisuuden paine ja oman ryhmän priorisoiminen kaiken muun yläpuolelle ovat esimerkkejä ryhmäajattelun aiheuttamista ongelmakohdista. Näitä voidaan välttää luomalla ryhmään avoin, vuorovaikutuksellinen ilmapiiri joka kannustaa omien mielipiteiden ilmaisuun ja kriittisyyteen sekä ryhmän sisäisistä että ulkoisista asioista (Rovio ym. 2009, 49).
Sosiaalinen laiskottelu on liikuntatunnilla opettajalle haasteellinen ilmiö (Rovio ym. 2009, 35). Tällä tarkoitetaan tilannetta, jossa yksilö kokee henkilökohtaisen panostuksensa olevan mahdotonta erottaa muun ryhmän panoksesta ja tästä syystä hänen motivaationsa heikkenee. Henkilö siis tekee vain sen, mitä välttämättä tarvitsee eikä yhtään enempää. Sosiaalinen laiskottelija on samankaltainen kuin ryhmän vapaamatkustaja, joka kokee oman panoksensa olevan merkityksetön ryhmän lopputuloksen kannalta, mutta saattaa silti päästä nauttimaan ryhmän yhteisestä palkkiosta. Tällainen toiminta saattaa kertoa yllämainitusta ryhmäajattelusta, sillä ryhmän muut jäsenet kokevat painetta olla arvostelematta sosiaalista laiskottelua (Rovio ym. 2009, 169). Opettajan haasteena on huomata kyseiset vapaamatkustajat ja laiskottelijat ja saada heidät motivoitumaan tunneilla tehtävistä asioista.
Mieti omaa toimintaasi
Aina häiriökäyttäytymisen syy ei kuitenkaan ole oppilaassa vaan syynä voi olla myös opettajan huono tuntien suunnittelu, huono oppilastuntemus tai oppimistavoitteiden väärä suhteuttaminen, joka johtaa oppilaiden turhautumiseen (Saukkoriipi 2018, 11). Tästä syystä oppilaiden toiveet liikuntatuntien sisällöstä kannattaa ottaa huomioon ja heidät kannattaa ottaa mukaan päätöksentekoon esimerkiksi yhteisiä pelisääntöjä luomaan (Jaakkola ym. 2013, 346, 347). Näin opettaja voi taata paitsi sen, että oppilaat keskittyvät paremmin, mutta myös sen, että oppilaat löytävät itselleen mieluisia liikuntalajeja joita he voivat jatkaa myös vapaa-ajallaan. Yhteisiä sääntöjä luomalla vältytään puolestaan opettajan itsekseen luomia sääntöjä vastaan kapinoimiselta ja niihin sitoudutaan paremmin kun ne koetaan nimenomaan kyseistä ryhmää varten yhdessä tehdyiksi. Myös mahdolliset sanktiot on hyvä pohtia porukalla, jolloin kaikki ovat tietoisia tekojensa seurauksista ja hyväksyvät kurinpidon paremmin. Oppilaiden osallisuus parantaa ja ylläpitää myös liikuntatuntien myönteistä sosiaalista ilmapiiriä (Jaakkola ym. 2013, 349).
Myönteisen oppimisilmapiirin luominen, avoin vuorovaikutus ja opettajan tapa kohdata oppilaat voivat ennaltaehkäistä lähes kaikkien edellä mainituttujen haitallisten ryhmäilmiöiden esiintymistä ja auttaa ratkaisemaan niitä rakentavasti (Jaakkola ym. 2013, 352; Mörsky 2010, 59). Tärkeässä osassa on hyvä tuntisuunnitelma ja oppilaantuntemus (Jaakkola ym. 2013, 345-352). Opettaja on suunnitelmassaan ottanut huomioon tunnin pedagogiset, taitoon liittyvät, sosiaaliset, kognitiiviset ja emotionaaliset tavoitteet, tunti on selkeä kokonaisuus ja yksityiskohdat kuten pisteiden rakentaminen tai ryhmäjakojen tekeminen on ennalta mietitty. Opettaja tietää millä tavalla hän ottaa ryhmän haltuun, miten kukin tehtävä ohjeistetaan ja mitä niissä tavoitellaan. Hän ottaa jokaisen oppilaan huomioon yksilöinä ja antaa heille mahdollisuuden tuoda oman äänensä kuuluviin tunnin aikana. Tunnilla on myönteistä ilmapiiriä ja ryhmähenkeä edistäviä tehtäviä ja töitä pyritään tekemään kaikkien kanssa.
Ekosysteeminen menetelmä
Jaakkola (2013, 352-356, Kuva 2) on koonnut listan ekosysteemisistä menetelmistä hankalien ryhmäilmiöiden ratkomista varten. Avainasemassa näissä kaikissa on ihmisten välinen vuorovaikutus ja oppilaan oman ajattelun kehittyminen oikeasta ja väärästä. Oppilaan rankaiseminen ei ohjaa oppilasta toimimaan oikein (Saukkoriipi 2018, 80). Tavoitteena on, että kieltämisen ja rankaisemisen sijaan auttaa oppilasta ratkaisemaan tilanne rakentavasti ja myönteisesti, sillä näin voidaan vaikuttaa siihen, että oppilaan käytös muuttuu pysyvästi ja nimenomaan hänen omasta tahdostaan (Jaakkola ym. 2013, 356; Mörsky 2010, 58). Epäonnistujan, syyllisen ja nöyryytetyn minäkuvan sijaan oppilas voi opettajan suhtautumistavan avulla muodostaa itsestään eheämpää ja myönteisempää kuvaa vaikka hän olisikin toiminut tilanteessa väärin.
Kuva 2: Ekosysteemiset menetelmät ongelmatilanteiden ratkaisussa (mukailtu, Jaakkola 2013).