Ryhmäyttäminen
Ryhmäyttäminen ja yhteenkuuluvuuden tunne on tärkeää
Jokainen haluaa kuulua osaksi jotakin ryhmää. Ryhmässä oleminen luo yhteisöllisyyttä ja turvallisuuden tunnetta. Laine (2005, 206) muistuttaa, että erilaisissa ryhmissä myös opitaan kognitiivisia ja sosiaalisia taitoja vuorovaikutuksessa toisten kanssa. Hyväksytyksi tuleminen ja pidettynä oleminen tukevat lapsen kehitystä.
Perusopetuksen opetussuunnitelma korostaa oppimisen tapahtuvan vuorovaikutuksessa toisten oppilaiden, opettajien ja muiden aikuisten sekä eri yhteisöjen ja oppimisympäristöjen kanssa (OPH 2014, 17). On myös todettu, että parhaimmillaan oppiminen tapahtuu vuorovaikutuksessa opettajan ja vertaisten kesken (Eskelä-Haapanen & Hannula 2015, 227; Haapaniemi & Raina 2014, 14), jolloin opettaja pystyy opettamaan taitoja, tietoja sekä monia erilaisia oppiaineita (Gordon 2006, 25). Siksi opettajalla on erittäin tärkeä rooli ryhmäyttäjänä, jotta kaikki oppilaat tuntevat olevansa tärkeä osa omaa ryhmää.
Usein opetus tapahtuu suurissa ryhmissä, jolloin yksin jäämisen pelko voi viedä oppilaalta paljon voimia (Haapaniemi & Raina 2014, 14). Siksi koulussa on tärkeää rakentaa vuorovaikutteista ja kannustavaa yhteisöä, jossa jokainen oppilas tulee kuulluksi, nähdyksi ja arvostetuksi (OPS 2014, 99). Mikään ryhmä ei kuitenkaan ole koskaan automaattisesti tiivis ja yhtenäinen (Nikkola & Löppönen 2014, 13). Vaikka ryhmäläisillä olisikin samoja kiinnostuksen kohteita ja tavoitteita, heillä voi silti olla vaikeuksia sopeutua osaksi ryhmää. Joku oppilas voi olla esimerkiksi arka, jolloin toisiin tutustuminen voi tuntua ylitsepääsemättömältä.
Ryhmäyttäminen ja siihen liittyvät teemat ovat aina tärkeitä ja usein myös haastavia mutta erityisesti syksyisin aiheista puhutaan paljon, kun opettajat saavat uusia luokkia. Monet opettajat kyselevät apua erilaisiin tutustumisleikkeihin ja muihin ryhmäyttämiskeinoihin. Seuraavien kappaleiden tarkoituksena onkin antaa vinkkejä hyvän ja toimivan ryhmän luomiseen.
Perusopetuksen opetussuunnitelma korostaa oppimisen tapahtuvan vuorovaikutuksessa toisten oppilaiden, opettajien ja muiden aikuisten sekä eri yhteisöjen ja oppimisympäristöjen kanssa (OPH 2014, 17). On myös todettu, että parhaimmillaan oppiminen tapahtuu vuorovaikutuksessa opettajan ja vertaisten kesken (Eskelä-Haapanen & Hannula 2015, 227; Haapaniemi & Raina 2014, 14), jolloin opettaja pystyy opettamaan taitoja, tietoja sekä monia erilaisia oppiaineita (Gordon 2006, 25). Siksi opettajalla on erittäin tärkeä rooli ryhmäyttäjänä, jotta kaikki oppilaat tuntevat olevansa tärkeä osa omaa ryhmää.
Usein opetus tapahtuu suurissa ryhmissä, jolloin yksin jäämisen pelko voi viedä oppilaalta paljon voimia (Haapaniemi & Raina 2014, 14). Siksi koulussa on tärkeää rakentaa vuorovaikutteista ja kannustavaa yhteisöä, jossa jokainen oppilas tulee kuulluksi, nähdyksi ja arvostetuksi (OPS 2014, 99). Mikään ryhmä ei kuitenkaan ole koskaan automaattisesti tiivis ja yhtenäinen (Nikkola & Löppönen 2014, 13). Vaikka ryhmäläisillä olisikin samoja kiinnostuksen kohteita ja tavoitteita, heillä voi silti olla vaikeuksia sopeutua osaksi ryhmää. Joku oppilas voi olla esimerkiksi arka, jolloin toisiin tutustuminen voi tuntua ylitsepääsemättömältä.
Ryhmäyttäminen ja siihen liittyvät teemat ovat aina tärkeitä ja usein myös haastavia mutta erityisesti syksyisin aiheista puhutaan paljon, kun opettajat saavat uusia luokkia. Monet opettajat kyselevät apua erilaisiin tutustumisleikkeihin ja muihin ryhmäyttämiskeinoihin. Seuraavien kappaleiden tarkoituksena onkin antaa vinkkejä hyvän ja toimivan ryhmän luomiseen.
Kuva: Pixabay
Kolme kultaista elementtiä
Opettajan tulee panostaa kunnolla ryhmäyttämiseen ja huolehtia, että ryhmän kehityksen elementit toteutuvat. Nikkolan ja Löppösen mukaan (2014) kolme tärkeää osatekijää ovat tila, aika ja pysyvyys.
Tila
Ryhmät tarvitsevat omaa tilaa, jossa ei ole ns. ylimääräisiä häiriötekijöitä. Koulun alkaessa on hyvä luoda ensin turvallinen olo oman luokan kanssa, minkä jälkeen voi ryhtyä tekemään yhteistyötä esimerkiksi rinnakkaisluokan kanssa. Toisaalta myös opettajan voi olla hyvä ottaa välillä hieman etäisyyttä ryhmään, jotta ryhmä saa olla keskenään. Opettajan ei siis kannata koko aikaa seurata ihan vierestä, mitä ryhmä tekee ja miten heillä menee.
Aika
Ryhmätilanteissa tarvitaan aikaa, jotta esimerkiksi kunnon keskustelua pääsee syntymään. Kiire ja hoputtaminen tuntuvat epämukavilta, jolloin ryhmä kiiruhtaa eikä tilanne mahdollista aitoa vuorovaikutusta ja kohtaamista. Jos ryhmä ei saa tilaisuuksia olla yhdessä, vertaisiin tutustuminen jää pinnalliseksi ja yhteenkuuluvuus vähenee. Ryhmälle tulee siis antaa aikaa suorittaa tehtäviään ja keskustella. Välillä toiminta voi jopa näyttää seisovan paikoillaan mutta myös ne hetket ovat tärkeitä.
Pysyvyys
Ryhmän kehityksen kannalta ryhmän tulee olla pysyvä, jotta ryhmäläiset pääsevät tutustumaan keskenään. Koko luokka on pitkään pysyvä iso ryhmä, mutta sen sisällä voi muodostaa pienempiä ryhmiä. Näitä ryhmiä ei kuitenkaan kannata vaihtaa jatkuvasti, jotta ryhmä pääsee kunnolla tutustumaan toisiinsa. Jos ryhmiä vaihdetaan koko ajan, oppilaasta voi tuntua, ettei ryhmään kannata panostaa, koska se kuitenkin vaihtuu pian. (Nikkola & Löppönen 2014, 26.) Usein luokassa on monia eri kokoisia ryhmiä rinnakkain, jolloin toiset voivat olla pysyvämpiä ja toiset vaihtua useammin (koko luokka = koko vuoden sama, pienryhmä = vaihtuu esim. kuukausittain, viikkopari = vaihtuu joka viikko yms.).
Nämä kolme elementtiä tulisi muistaa jatkuvasti eikä ainoastaan ryhmäyttämisen aikana. Louhela (2012) totesi tutkimuksessaan, että turvallisen ilmapiirin kannalta on tärkeää panostaa ryhmäyttämiseen ja vertaissuhteisiin myös niin sanotun ryhmäyttämisjakson jälkeen. Hyvän ryhmähengen ylläpitäminen vaatii siis jatkuvasti töitä!
Tila
Ryhmät tarvitsevat omaa tilaa, jossa ei ole ns. ylimääräisiä häiriötekijöitä. Koulun alkaessa on hyvä luoda ensin turvallinen olo oman luokan kanssa, minkä jälkeen voi ryhtyä tekemään yhteistyötä esimerkiksi rinnakkaisluokan kanssa. Toisaalta myös opettajan voi olla hyvä ottaa välillä hieman etäisyyttä ryhmään, jotta ryhmä saa olla keskenään. Opettajan ei siis kannata koko aikaa seurata ihan vierestä, mitä ryhmä tekee ja miten heillä menee.
Aika
Ryhmätilanteissa tarvitaan aikaa, jotta esimerkiksi kunnon keskustelua pääsee syntymään. Kiire ja hoputtaminen tuntuvat epämukavilta, jolloin ryhmä kiiruhtaa eikä tilanne mahdollista aitoa vuorovaikutusta ja kohtaamista. Jos ryhmä ei saa tilaisuuksia olla yhdessä, vertaisiin tutustuminen jää pinnalliseksi ja yhteenkuuluvuus vähenee. Ryhmälle tulee siis antaa aikaa suorittaa tehtäviään ja keskustella. Välillä toiminta voi jopa näyttää seisovan paikoillaan mutta myös ne hetket ovat tärkeitä.
Pysyvyys
Ryhmän kehityksen kannalta ryhmän tulee olla pysyvä, jotta ryhmäläiset pääsevät tutustumaan keskenään. Koko luokka on pitkään pysyvä iso ryhmä, mutta sen sisällä voi muodostaa pienempiä ryhmiä. Näitä ryhmiä ei kuitenkaan kannata vaihtaa jatkuvasti, jotta ryhmä pääsee kunnolla tutustumaan toisiinsa. Jos ryhmiä vaihdetaan koko ajan, oppilaasta voi tuntua, ettei ryhmään kannata panostaa, koska se kuitenkin vaihtuu pian. (Nikkola & Löppönen 2014, 26.) Usein luokassa on monia eri kokoisia ryhmiä rinnakkain, jolloin toiset voivat olla pysyvämpiä ja toiset vaihtua useammin (koko luokka = koko vuoden sama, pienryhmä = vaihtuu esim. kuukausittain, viikkopari = vaihtuu joka viikko yms.).
Nämä kolme elementtiä tulisi muistaa jatkuvasti eikä ainoastaan ryhmäyttämisen aikana. Louhela (2012) totesi tutkimuksessaan, että turvallisen ilmapiirin kannalta on tärkeää panostaa ryhmäyttämiseen ja vertaissuhteisiin myös niin sanotun ryhmäyttämisjakson jälkeen. Hyvän ryhmähengen ylläpitäminen vaatii siis jatkuvasti töitä!
Vahvuuksiin keskittyminen
Koulun tulisi olla paikka, jossa jokainen saa epäonnistua ja näyttää heikkoutensa. Monet oppilaat kuitenkin pelkäävät epäonnistumista, koska pelkäävät sen vaikuttavan esimerkiksi arviointiin tai vertaissuhteisiin. Varsinkin liikunnassa epäonnistumiset leimaavat helposti, jolloin oppilaan suhtautuminen liikuntaan voi muuttua jopa loppuelämäksi. Siksi olisi tärkeää löytää jokaisen omat vahvuudet, keskittyä niihin ja korostaa, että jokainen epäonnistuu joskus mutta jokaisella on myös omia vahvuuksia.
Vahvuusperustaisen opetuksen tavoitteena on saada oppilas tietoiseksi omista kyvyistään, jolloin hän oppii huomaamaan omia onnistumisiaan (Uusitalo-Malmivaara & Vuorinen 2017, 19). Uuden ryhmän saadessaan opettajan tulee yhdessä ryhmän kanssa tutkia, millaisia kykyjä, resursseja ja ominaisuuksia kullakin ryhmäläisellä on käytettävissä (Rovio, Lintunen & Salmi, 2009. 17). Näin opitaan tuntemaan sekä itseä että muita. Kun tutustutaan toisten vahvuuksiin, opitaan huomaamaan jokaisen ainutlaatuisuus ja erityisyys. Kaikissa on jotakin hyvää ja jokaisella on omat vahvuutensa. Yksilön suorituskyky myös paranee, kun hän tietää oman panoksensa olevan tärkeää ja edistävän koko ryhmän toimintaa (Rovio ym. 2009, 38). Muuten esimerkiksi ryhmätöissä voi olla helposti vapaamatkustajia, jotka eivät tee juuri mitään. Vapaamatkustusta voi vähentää, kun tehtävä jaetaan pienempiin osiin ja etsitään jokaiselle tärkeä tehtävä (Rovio ym. 2009, 38).
Pssst... Kannattaa tutustua Kaisa Vuorisen Huomaa hyvä! -materiaaleihin, joista saa vinkkejä vahvuuspedagogiikkaan!
Vahvuusperustaisen opetuksen tavoitteena on saada oppilas tietoiseksi omista kyvyistään, jolloin hän oppii huomaamaan omia onnistumisiaan (Uusitalo-Malmivaara & Vuorinen 2017, 19). Uuden ryhmän saadessaan opettajan tulee yhdessä ryhmän kanssa tutkia, millaisia kykyjä, resursseja ja ominaisuuksia kullakin ryhmäläisellä on käytettävissä (Rovio, Lintunen & Salmi, 2009. 17). Näin opitaan tuntemaan sekä itseä että muita. Kun tutustutaan toisten vahvuuksiin, opitaan huomaamaan jokaisen ainutlaatuisuus ja erityisyys. Kaikissa on jotakin hyvää ja jokaisella on omat vahvuutensa. Yksilön suorituskyky myös paranee, kun hän tietää oman panoksensa olevan tärkeää ja edistävän koko ryhmän toimintaa (Rovio ym. 2009, 38). Muuten esimerkiksi ryhmätöissä voi olla helposti vapaamatkustajia, jotka eivät tee juuri mitään. Vapaamatkustusta voi vähentää, kun tehtävä jaetaan pienempiin osiin ja etsitään jokaiselle tärkeä tehtävä (Rovio ym. 2009, 38).
Pssst... Kannattaa tutustua Kaisa Vuorisen Huomaa hyvä! -materiaaleihin, joista saa vinkkejä vahvuuspedagogiikkaan!
Tehdään yhdessä ja tutustutaan!
Seuraavaksi esitellään pelejä, leikkejä ja tehtäviä, joissa tutustutaan toisiin ja touhutaan yhdessä. Jos tehtävissä tarvitaan erillisiä materiaaleja, ne löytyvät vasemmalla olevasta liitteet -osiosta.
Tuli on irti! (Kirjasta Johan Reftel, Kristina Reftel, Henrik Broschè: Poriseva puuro - ryhmätoimintaa pienille ja isoille)
Leikki-idea on sama kuin hedelmäsalaatissa mutta nyt leikkijät eivät ole hedelmiä vaan vanhuksia. Osallistujat jaetaan pareiksi ja he ottavat toisiaan käsikynkästä ja istuvat vierekkäisille tuoleille. Yksi pareista jää piirin keskelle. Pareille annetaan nimet esimerkiksi Mäkiset ja Sihvoset. Keskellä oleva pari huutaa jomman kumman sukunimen ja kaikki nämä pariskunnat vaihtavat paikkaa. Keskellä oleva pari yrittää myös päästä istumaan. Kun huudetaan "Tuli on irti", kaikki vaihtavat paikkoja. Huom! Parista ei saa missään vaiheessa irroittaa.
Kumman valitset
Jokaiselle oppilaalle jaetaan yksi kortti. Oppilaat kulkevat tilassa musiikin tahtiin. Kun musiikki loppuu, oppilaat etsivät itselleen parin ja vastaavat kummankin kysymyskorttiin. Tämän jälkeen oppilaat vaihtavat kortteja keskenään ja lähtevät taas liikkumaan musiikin soidessa. Kortit liitteenä.
Viikon henkilö
Joka viikko yksi oppilaista saa olla Viikon henkilö, jolloin muut pääsevät tutustumaan häneen tarkemmin:
Aamu-uutiset
Tehtävä voidaan toteuttaa pienryhmissä (n. 4 oppilasta) tai koko luokan kesken. Jokainen oppilas nostaa pussista yhden kortin ja vastaa siinä olevaan kysymykseen. Kysymyskortit liitteenä.
Minä olen tällainen (Tehtävä kehitelty itse)
Lattialle / pöydälle levitetään MAHTI-tunnekortteja väärinpäin. Jokainen oppilas ottaa yhden kortin. Sen jälkeen jokainen katsoo, mitä omassa kortissa tapahtuu ja miettii, millaisessa tilanteessa itse näyttää samalta. Esimerkki 1: Kortissa oleva susi näyttää vihaiselta. Oppilas miettii, milloin itse näyttää vihaiselta. "Näytän vihaiselta, kun pikkuveli tulee huoneeseeni ilman lupaa." Esimerkki 2: Kortissa oleva susi näyttää innostuneelta. Oppilas miettii, milloin itse näyttää samalta. "Minä olen tällainen, kun pelataan jalkapalloa." Jokainen näyttää korttinsa vuorotellen ja kertoo oman vastauksensa. Kortit liitteenä.
Kädenjälki (Tehtävä kehitelty itse)
Jokainen piirtää oman kädenjälkensä paperille ja kirjoittaa jokaiseen sormeen yhden asian itsestään (ei nimeä). Paperit sekoitetaan ja jokaiselle annetaan yksi satunnainen paperi. Yksi oppilas vuorollaan lukee hänen paperissaan olevat asiat ja se joka tunnistaa kädenjäljen omakseen lukee seuraavaksi hänelle jaetun kädenjäljen.
Huom! Kädenjäljet voidaan piirtää myös kartongille, jolloin se voidaan leikata irti ja koristella omanlaiseksi. Kädet voidaan laittaa esimerkiksi luokan oveen tai seinälle.
Ryhmäbingo (Peli kehitelty itse)
Tuli on irti! (Kirjasta Johan Reftel, Kristina Reftel, Henrik Broschè: Poriseva puuro - ryhmätoimintaa pienille ja isoille)
Leikki-idea on sama kuin hedelmäsalaatissa mutta nyt leikkijät eivät ole hedelmiä vaan vanhuksia. Osallistujat jaetaan pareiksi ja he ottavat toisiaan käsikynkästä ja istuvat vierekkäisille tuoleille. Yksi pareista jää piirin keskelle. Pareille annetaan nimet esimerkiksi Mäkiset ja Sihvoset. Keskellä oleva pari huutaa jomman kumman sukunimen ja kaikki nämä pariskunnat vaihtavat paikkaa. Keskellä oleva pari yrittää myös päästä istumaan. Kun huudetaan "Tuli on irti", kaikki vaihtavat paikkoja. Huom! Parista ei saa missään vaiheessa irroittaa.
Kumman valitset
Jokaiselle oppilaalle jaetaan yksi kortti. Oppilaat kulkevat tilassa musiikin tahtiin. Kun musiikki loppuu, oppilaat etsivät itselleen parin ja vastaavat kummankin kysymyskorttiin. Tämän jälkeen oppilaat vaihtavat kortteja keskenään ja lähtevät taas liikkumaan musiikin soidessa. Kortit liitteenä.
Viikon henkilö
Joka viikko yksi oppilaista saa olla Viikon henkilö, jolloin muut pääsevät tutustumaan häneen tarkemmin:
- Viikon henkilölle kirjoitetaan mukavia asioita hänestä.
- Hän saa esitellä harrastustaan.
- Hän saa päättää ruokalorun.
- Henkilö pääsee ensimmäisenä syömään.
- Henkilö saa toimia open avustajana.
- Hän saa kertoa edellisestä päivästä / viikonlopusta / yms. ja muut esittävät hänelle siitä lisäkysymyksiä
Aamu-uutiset
Tehtävä voidaan toteuttaa pienryhmissä (n. 4 oppilasta) tai koko luokan kesken. Jokainen oppilas nostaa pussista yhden kortin ja vastaa siinä olevaan kysymykseen. Kysymyskortit liitteenä.
Minä olen tällainen (Tehtävä kehitelty itse)
Lattialle / pöydälle levitetään MAHTI-tunnekortteja väärinpäin. Jokainen oppilas ottaa yhden kortin. Sen jälkeen jokainen katsoo, mitä omassa kortissa tapahtuu ja miettii, millaisessa tilanteessa itse näyttää samalta. Esimerkki 1: Kortissa oleva susi näyttää vihaiselta. Oppilas miettii, milloin itse näyttää vihaiselta. "Näytän vihaiselta, kun pikkuveli tulee huoneeseeni ilman lupaa." Esimerkki 2: Kortissa oleva susi näyttää innostuneelta. Oppilas miettii, milloin itse näyttää samalta. "Minä olen tällainen, kun pelataan jalkapalloa." Jokainen näyttää korttinsa vuorotellen ja kertoo oman vastauksensa. Kortit liitteenä.
Kädenjälki (Tehtävä kehitelty itse)
Jokainen piirtää oman kädenjälkensä paperille ja kirjoittaa jokaiseen sormeen yhden asian itsestään (ei nimeä). Paperit sekoitetaan ja jokaiselle annetaan yksi satunnainen paperi. Yksi oppilas vuorollaan lukee hänen paperissaan olevat asiat ja se joka tunnistaa kädenjäljen omakseen lukee seuraavaksi hänelle jaetun kädenjäljen.
Huom! Kädenjäljet voidaan piirtää myös kartongille, jolloin se voidaan leikata irti ja koristella omanlaiseksi. Kädet voidaan laittaa esimerkiksi luokan oveen tai seinälle.
Ryhmäbingo (Peli kehitelty itse)
- Oppilaat jaetaan 4-5 hengen ryhmiin ja jokaisella ryhmällä on bingoruutu (4x4), jonka he täyttävät numeroilla (1-16).
- Ryhmien tarkoituksena on suorittaa erilaisia tehtäviä, joiden avulla he tutustuvat toisiinsa.
- Tehtävät sijaitsevat rasteilla, jotka on numeroitu 1-16. Kun ryhmä on suorittanut tehtävän, he saavat vetää numeron yli bingoruudukostaan.
- Rastit on levitetty ympäri pihaa / salia. Rastien on hyvä olla helposti löydettävissä esimerkiksi numerojärjestyksessä salin reunoilla. Pelialueelle sovitaan päämaja, johon tullaan suorittamaan rastin tehtävä ja samalla hakemaan uusi rasti.
- Päämajalla on pakka pelikortteja, josta ryhmät nostavat vuorollaan yhden kortin ja menevät sen osoittamalle rastille (ässä = 1, jokeri = 11, rouva = 12, kuningas = 13). Jos ryhmä on jo käynyt pelikortin osoittamalla rastilla, heitetään noppaa, jonka silmäluku lisätään pelikortin lukuun. Esimerkiksi jos pelikortista tulee 8 mutta he ovat jo suorittaneet kasirastin, ryhmän kannattaa heittää noppaa. Ryhmä heittää esimerkiksi silmäluvun 5. Tällöin he menevät rastille 13. Jos ryhmä on jo kuitenkin suorittanut tämänkin rastin, heidän tulee ottaa pakasta uusi kortti.
- Rastin tehtävät suoritetaan niin, että ryhmä lukee rastilla olevan kysymyksen ja jokainen kertoo oman vastauksensa. Tämän jälkeen ryhmä menee päämajalle, jossa ryhmäläisten vastaukset esitetään muille ryhmille. Ryhmäläiset kertovat aina jonkun muun kuin oman vastauksensa. Voidaan esimerkiksi sopia, että ryhmät ovat rivissä ja jokainen kertoo aina vasemmalla puolella olevan vastauksen ja samalla sanoo hänen nimensä. Esimerkiksi Saana sanoo, Valtterin lempiruoka on pinaattilätyt. Valtteri sanoo, Samin lempiruoka on makaronilaatikko. Jne.
- Kun jokainen ryhmä on esitellyt heidän vastauksensa, bingoruudusta vedetään yli se numero, jonka rasti suoritettiin. Tämän jälkeen nostetaan korttipakasta uudet rastit.
- Peliä pelataan, kunnes joku ryhmä saa bingon. Peliä voidaan pelata uudestaan ja sekoittaa ryhmät.
- Bingoruudukko ja rastien tehtävät liitteenä.