Yksilöiden toimintaan vaikuttavat aina jossain määrin ryhmän muut jäsenet (Rovio ym. 2009, 41). Jäsenten keskinäinen vertailu vaikuttaa yksilön toimintaan ja päätöksentekoon hänen ollessaan kyseisen ryhmän ympäröimänä. Usein henkilöiden ilmaisemat mielipiteet muokkautuvat enemmistön mukaan, sillä yksilö kokee näin saavuttavansa ryhmän hyväksynnän ja välttyvänsä erilaisuuden ja nolouden leimalta (Rovio ym. 2009, 44). Opettajan haasteena on huomata, milloin ulospäin yksimieliseltä vaikuttava ryhmä onkin todellisuudessa monesta asiasta eri mieltä (Rovio ym. 2009, 45). Jotta yksilöt kokevat olevansa tasavertaisia ryhmän jäseniä on heidän pystyttävä esittämään omia mielipiteitään ilman painetta muiden mielipiteistä. Myös opettajan suhtautuminen oppilaisiin vaikuttaa tasavertaisuuteen (Jaakkola ym. 2013: 348). Nimien muistaminen ja oppilaisiin suhtautuminen yksilöinä lisää tasavertaisuuden tunnetta ja rohkaisee avoimuuteen oppilaan ilmaistessa eriäviä mielipiteitä opettajan kanssa.

Ryhmä, joka on todella tiivis on monen opettajan unelma, mutta mikäli ryhmään tukeutuminen menee liialliseksi puhutaan ryhmä- tai lauma-ajattelusta (Rovio ym. 2009, 48). Kiinteä ryhmä, jolla on vahva ryhmäidentiteetti, halu toimia ryhmän hyväksi ja vahva keskinäinen luottamus kuulostaa paperilla hyvältä, mutta vaarana on harhainen käsitys ryhmän kyvyistä. Ylioptimistisuus, yhdenmukaisuuden paine ja oman ryhmän priorisoiminen kaiken muun yläpuolelle ovat esimerkkejä ryhmäajattelun aiheuttamista ongelmakohdista. Näitä voidaan välttää luomalla ryhmään avoin, vuorovaikutuksellinen ilmapiiri joka kannustaa omien mielipiteiden ilmaisuun ja kriittisyyteen sekä ryhmän sisäisistä että ulkoisista asioista (Rovio ym. 2009, 49).

Sosiaalinen laiskottelu on liikuntatunnilla opettajalle haasteellinen ilmiö (Rovio ym. 2009, 35). Tällä tarkoitetaan tilannetta, jossa yksilö kokee henkilökohtaisen panostuksensa olevan mahdotonta erottaa muun ryhmän panoksesta ja tästä syystä hänen motivaationsa heikkenee. Henkilö siis tekee vain sen, mitä välttämättä tarvitsee eikä yhtään enempää. Sosiaalinen laiskottelija on samankaltainen kuin ryhmän vapaamatkustaja, joka kokee oman panoksensa olevan merkityksetön ryhmän lopputuloksen kannalta, mutta saattaa silti päästä nauttimaan ryhmän yhteisestä palkkiosta. Tällainen toiminta saattaa kertoa yllämainitusta ryhmäajattelusta, sillä ryhmän muut jäsenet kokevat painetta olla arvostelematta sosiaalista laiskottelua (Rovio ym. 2009, 169). Opettajan haasteena on huomata kyseiset vapaamatkustajat ja laiskottelijat ja saada heidät motivoitumaan tunneilla tehtävistä asioista.