Ryhmän toimintaan ja toimivuuteen vaikuttavat monet tekijät, joihin kuuluvat ryhmän fyysinen ja sosiaalinen ympäristö sekä ryhmän jokainen jäsen yksilönä (Rovio 2009, 17). Liikuntatunnin pedagogisten ja taitoon liittyvien tavoitteiden lisäksi opettajan tulisi huomioida myös sosiaaliset, kognitiiviset ja emotionaaliset tavoitteet (Jaakkola ym. 2013, 345, 348). Liikuntatuntien myönteinen ilmapiiri ja hyvä sosiaalinen työskentely-ympäristö takaavat sen, että mahdollisuus uuden oppimiselle on maksimoitu. Hyvän ilmapiirin rakentamisessa olennaisena osana on opettajan oikeanlainen suhtautuminen jokaiseen oppilaaseen yksilönä sekä esimerkiksi häiriökäyttäytymiseen tai kiusaamiseen puuttuminen.

Liikuntatunnin fyysinen ympäristö poikkeaa muiden oppiaineiden luokkaympäristöstä ja tuo mukanaan omat ryhmänhallinnalliset haasteensa. Tila itsessään saattaa siksi korostaa häiriökäyttäytymistä (Saukkoriipi 2018, 16, 17). Virikkeellinen tila houkuttelee tekemään ja yhdistyy usein oppilaiden mielessä vapaampaan olemiseen kuin luokkahuoneessa ollessaan. Tämä lisää myös loukkaantumisten riskiä, kun oppilaiden huomiointikyky laskee innostuksen lisääntyessä. Opettajan tehtävänä on luoda ympäristöstä oppilaille turvallinen ja tunnin suunnittelussa ottaa huomioon se, että oppilaat suuntaavat energiansa ja tarkkaavaisuutensa haluttuihin asioihin (Jaakkola ym. 2013, 346). Esimerkiksi tehtävien lyhyt ja ytimekäs ohjeistus, pisteiden selkeä tarkoitus ja liikkumisen maksimointi helpottavat ryhmänhallintaa liikuntatunnilla ja minimoivat ympäristön aiheuttamia haitallisia ryhmäilmiöitä.

Ryhmään, jossa viihdytään, palataan aina uudestaan (Mörsky 2010, 25; Rovio ym. 2009, 14). Sosiaalinen yhteenkuuluvuus on avainasemassa liikuntamotivaation syntymisessä (Mörsky 2010, 30) ja opettajan tulisikin ottaa yhdeksi liikuntatuntien tavoitteeksi ryhmän keskinäisten sosiaalisten suhteiden kehittäminen ja ylläpitäminen. Haitallisina pidettyjä ryhmäilmiöitä, kuten sosiaalista laiskottelua, syrjäytymistä, kiusaamista ja klikkiytymistä voi kuitenkin esiintyä jollain tasolla myös tiiviissä ryhmässä. Oppilaiden häiriökäyttäytyminen voi olla sekä aktiivista että passiivista tai suuntautua ulos- tai sisäänpäin (Saukkoriipi 2018, 6). Vaihtoehtoisesti se voidaan jaotella myös oppimistavoitteiden saavuttamista vaikeuttavaksi tai toisten oikeuksia tai hyvinvointia loukkaavaksi (Saukkoriipi 2018, 75). Vaikka ryhmäyttäminen olisi toteutettu onnistuneesti voi sen jäsenten välillä silti ilmetä erilaisia tilanteita, joiden ratkaisemiseksi opettaja tarvitsee työkaluja.

Kuva 1: Ryhmän toiminta (mukailtu, Rovio 2009)