Pom-kurssien myötä käsitykseni opettajan pedagogisesta osaamisesta on muuttunut täysin. Aiemmin olin käsittänyt pedagogisen osaamisen pelkästään oppituntien toteutuksena. Kuitenkin nykyään ymmärrän, että kyse on oppituntien suunnittelusta, toteutuksesta sekä arvioinnista. Arviointia emme ole käsitelleet kovin paljon kolmen vuoden aikana, joten koen siinä tarvitsevani paljon kehitystä. Kuitenkin tiedän, että ensi vuonna harjoitteluni keskittyy arviointiin, jolloin saan paljon konkreettista kokemusta arvioinnista. Ensimmäisen ja toisen vuoden aikana kiinnitin huomiota paljon opetuksen toteuttamiseen. Varsinkin eriyttämistä tutkimme pom-kurssien aikana paljon.

En ole koskaan ollut oppikirjoja vastaan ja mielestäni useissa oppikirjoissa asiat selitetään hyvin ja selkeästi. Toisaalta olen sitä mieltä, että oppitunnit eivät voi olla aina sidottuna oppikirjaan ja on hyvä kokeilla välillä tehdä asioita eri tavalla, jotta oppilaatkin saavat kokea, että oppiminen ei tapahdu pelkästään siten, että opiskellaan asiat oppikirjasta. Saloviita (2016, 118) toteaakin, että hyvä opettaja ymmärtää, että luokassa on erilaisia oppilaita ja siten hän osaa säädellä oman toimintansa avulla oppimistilannetta ja toimia tilanteen edellyttävällä tavalla. Kuitenkin eriyttäminen vaatii vielä paljon harjoittelua, jotta siitä tulisi sujuvampaa. Eriyttämisessä tärkeää on huomioida oppimisympäristö, jossa oppimisympäristön tulisi tukea oppimista ja vuorovaikutusta oppilaan ja opettajan välillä (Lonka 2015, 106).

Pom-kurssien aikana olemme päässeet työskentelemään itsenäisesti, parin kanssa sekä ryhmässä. Olemme toteuttaneet paljon projekteja ryhmässä, joiden avulla olemme päässeet näkemään, että nykyään opiskelu ei ole pelkästään sitä, että oppituntien aikana opiskeltavat asiat opetellaan suoraan oppikirjasta. Opettajalla on vapaus ja mahdollisuus toteuttaa opetusta luovasti ja tutkien. Kuitenkin koen, että opiskelu tulisi myös kattaa oppikirjojen hyödyntämisen, sillä nykyään oppikirjoissa asiat selitetään hyvin ja selkeästi. 

Kolmantena vuonna olen ymmärtänyt tuntien suunnittelemisen merkityksen, sillä hyvin suunniteltu tunti helpottaa ainakin itseäni tuntien pidossa. Tuntisuunnitelmien tekemisessä pitää ottaa varsinkin huomioon aika, mikä on käytettävissä oppituntien pitämiseen. Aluksi tunteja suunnitellessa on hankalaa pohtia, kuinka paljon jokin toiminta oppitunnin aikana veisi aikaa. Tämä voi johtua siitä, että opettaja ei tiedä tarpeeksi oppilaiden taidoista ja kyvyistä selviytyä jostakin tehtävästä (Woolfolk,2014, 548). Kuitenkaan tuntisuunnitelmien tekemisessä ei ole kyse siitä, että oppituntien aikana ei voisi muuttaa suunnitelmaa, sillä oppituntien joustavuus mahdollistaa oppilaalle paremman oppimisen (Woolfolk,2014, 548). Oppitunteja pitäessä olen huomannutkin, että johonkin toimintaan kannattaa lähteä eri kautta liikkeelle kuin alun perin olin suunnitellut.