GE1 ja GE3: Väestömaantiedettä ja kehittyneisyyden eroja
Väestömaantieteen koonti
GE3: VÄESTÖ
- Maapallon väestönkasvu kiihtyi voimakkaasti 1800- luvun teollisen vallankumouksen seurauksena. Ihmisten elinikä piteni, kun yleiset hygieniaolot, terveydenhuolto ja ravinnontuotannon menetelmät paranivat. Voimakkaimmillaan vuotuinen kasvu oli 4 %.
- Vaikka väestönkasvu on hidastunut 1990- luvulta lähtien, maapallon väkiluku kasvaa edelleen noin yhdellä prosentilla vuodessa.
- Valtaosa väestönkasvusta sijoittuu kehittyviin maihin.
Tärkeitä väestömaantieteen käsitteitä
- Syntyvyys on luku, joka ilmoittaa elävänä syntyneiden lasten määrän suhteessa kokonaisväestöön. Syntyvyysluku ilmoitetaan promilleina eli tuhatta asukasta kohti vuodessa- Koko maailman syntyvyys on noin 21 promillea.
- Kuolleisuus on luku, joka kuolleiden määrän suhteessa kokonaisväestöön. Kuolleisuusluku ilmoitetaan promilleina eli tuhatta asukasta kohti vuodessa. Koko maailman kuolleisuusluku on on noin 9 promillea
- Lapsikuolleisuus on alle viisivuotiaina kuolleiden lasten määrä tuhatta syntynyttä lasta kohden.
- Imeväiskuolleisuus on alle vuoden ikäisinä kuolleiden lasten määrä tuhatta syntynyttä lasta kohden. Koko maailman imeväiskuolleisuusluku on 49 promillea
- Hedelmällisyysluku on lasten määrä, jonka nainen elämänsä aikana keskimäärin synnyttää.
- Alueen luonnollinen väestönkasvu on vuoden syntyneisyyden ja kuolleisuuden erotus. Se ilmoitetaan yleensä prosentteina. Koko maailmassa se on noin 1,2 %.
- Alueen todellinen väestönkasvu on luonnollinen väestönkasvu lisättynä tulomuutolla ja vähennettynä lähtömuutolla.
- (maantieteellinen tai demografinen) väestöllinen huoltosuhde ilmoittaa ei-työikäisten ja työikäisten määrien suhteena: kuinka monta ei-työikäistä kansalaista on kutakin työikäistä kohti jollakin määritellyllä alueella tai koko maassa. Väestötieteilijät laskevat suhdeluvun niin, että ei-työikäisiksi määritellään kaikki alle 15-vuotiaat ja yli 64-vuotiaat. Työikäisiä ovat loput eli näiden rajojen väliin sijoittuvat. huoltosuhde vuonna 2010 0,53. Mitä suurempi luku sen isompi on huoltotaakka työikäisillä. Kehitysmaissa huoltosuhdetta nostaa runsas nuorten ikäluokkien osuus ja teollisuusmaissa runsas vanhojen ikäluokkien osuus.
- Väentiheys on luku, joka ilmaisee alueen väkimäärän pinta-alayksikköä kohden. Yleisimmin käytetty yksikkö on asukasta / km2,, Esimerkiksi Suomen väentiheys on 17.6 as / km2.
VÄESTÖLLISEN MUUNTUMISEN MALLI (demografinen transitio)
https://www.youtube.com/watch?v=d9xrwtqhTmw
osaa:
- 1) Viisi vaihetta tunnuspiirteineen:
- 2) Tunnistaa ja selittää tyypillinen kunkin vaiheen väestöpyramidi.
- 3) Löytää vastaava vaihe myös väestönkasvua kuvaavalta viivadiagrammilta.
Asutuksen jakautuminen ja muuttoliikkeet
Asutus
- Asutus maapallolla on jakautunut epätasaisesti, mutta keskimääräinen väestöntiheys maapallolla on noin 50 asukasta neliökilometrillä.
- Pysyvästi asumatonta anoikumeenia on laajoja alueita. Nämä alueet ovat yleensä asutukselle sopimatonta.
- Väentiheyden yksikkö on yleensä asukasta /km2.
- Esitä arvio seuraavien alueiden asutustiheydestä
- Monaco noin 26 000 as. / km2
- Mongolia noin 2 as. / km2
- Suomi noin 16 as. / km2
Maapallon suurimmat väestökeskittymät ovat:
- Itä- Aasia
- Etelä- Aasia
- Kaakkois- Aasia
- Euroopan läntiset ja keskiset osat
- Pohjois- Amerikan itärannikko.
- Guineanlahden pohjoisrannikko Afrikassa
- Väli- Amerikka
- Brasilian kaakkoisosat
- Syitä asutuksen epätasaiseen jakautumiseen ovat :
- luonnonmaantieteelliset olot: mm. ilmasto (kosteus ja lämpötila), maaperän viljavuus, kasvillisuus, korkokuva, luonnonvarat, saavutettavuus
- taloudelliset olot
- historialliset ja poliittiset olot
MUUTTOLIIKKEET
- Alueen väestönkehitykseen vaikuttavat syntyvyyden ja kuolleisuuden muuttoliikkeet. Kun muuttoliikekin on huomioitu voidaan puhua alueen todellisesta väestönkehityksestä (vertaa luonnollinen väestönkasvu).
- Alueen todellinen väestökasvu= syntyneisyys + tulomuutto- kuolleisuus-lähtömuutto
- Muuttoliikkeellä tarkoitetaan kaikkea vakituisen asuinpaikan vaihtamista.
- Tulomuuttoalueen vetäviä tekijöitä voivat olla työ- ja opiskelupaikat
- Lähtömuuttoalueen työntäviä tekijöitä voivat olla huono työllisyys- tai opiskelutilanne.
- Kun tulomuutosta vähennetään lähtömuutto saadaan alueen nettomuutto tai muuttotappio.
- Suomen muuttovoittoalueet?
- Suomen muuttotappioalueet?
Muuttoliikkeen luokittelua
- maassamuutto
- vapaaehtoinen muutto
- pakkomuutto esim. pakkosiirrot tai pakeneminen katastrofialueelta (maansisäinen pakolainen).
- maastamuutto
- vapaaehtoinen muutto toiseen valtioon eli siirtolaisuus
- pakkomuutto valtiosta toiseen on kansaivälistä pakolaisuutta
Siirtolainen: Henkilö, joka on muuttanut vapaaehtoisesti ulkomaille tarkoituksenaan jäädä sinne pysyvästi asumaan.
Siirtotyöläinen tai siirtotyöntekijä:
Henkilö, joka hakeutuu toiseen maahan vapaaehtoisesti hankkiakseen itselleen toimeentulon, mutta ei asetu toiseen maahan pysyvästi. Kausityöläiset ovat hyvin lyhytaikaisia siirtotyöntekijöitä esim. thaimaalaiset marjanpoimijat Suomessa.
Turvapaikanhakija: Henkilö, joka hakee oleskelulupaa tai turvaa maasta. Oleskeluluvan saanti ei oikeuta pakolaisasemaan tai humanitaariseen suojeluun, mutta oleskeluluvan aikana voidaan selvittää kuuluko se hänelle. Turvapaikanhakijoille ei yleensä myönnetä työlupaa. He asuvat selvittämisen aikana vastaanottokeskuksissa.
Pakolainen: Henkilö, jonka on ollut pakko muuttaa kotimaastaan tai kotiseudultaan (sisäinen pakolainen) vainon, sodan tai ympäristökatastrofin takia. YK:n määritelmän mukaan pakolaisstatuksen saaminen edellyttää henkilökohtaista vainoa uskonnon, rodun tai poliittisen mielipiteen vuoksi, (UNHCR) myöntämä pakolaisen asema ja hän saapuu maahan valtion määrittelemän pakolaiskiintiön puitteissa. Suomen valtio määrittää pakolaiskiintiön vuosittain. Kiintiöpakolaiset tulevat usein pakolaisleireiltä.
Kiintiöpakolainen on saanut YK:lta jo ennen maahantuloa (UNHCR) myöntämä pakolaisen asema) ja hän saapuu maahan valtion määrittelemän pakolaiskiintiön puitteissa. Suomen valtio määrittää pakolaiskiintiön vuosittain, noin 750.
Ympäristöpakolainen: pakenee ympäristökatastrofia joko valtion sisällä tai valtiosta toiseen.
Laiton siirtolaisuus, paperittomat siirtolaiset: Laiton siirtolaisuus tarkoittaa siirtolaisuutta, jossa ihmiset siirtyvät maasta toiseen ilman laillista lupaa jääden usein pimeille työmarkkinoille ilman työlupaa, oleskelulupaa, viisumia tai turvapaikkaa. Osa maahantulosta tapahtuu turistina joko turistiviisumilla tai rajoilla, joissa turistiviisumia ei vaadita, ilman viisumia. Ihmissalakuljetus on mediassa näkyvin osa maahantulosta.
Vanhoja YO-tehtäviä aiheesta
Hyvän vastauksen piirteitä K- 2010 t. 10
a) Kuvaa oheisilla kartoilla esitettyjen tekijöiden alueellista vaihtelua maapallolla. Vertaa karttoja toisiinsa. Mitä johtopäätöksiä voit tehdä?
YK:n vuosituhatjulistuksen mukaan köyhyys on maailman merkittävin kehitysongelma, johon muut kehitysongelmat liittyvät. Julistuksen toisella tavoitteella pyritään antamaan peruskoulutus kaikille. Kolmas eli tasa-arvotavoite liittyy edelliseen. Sillä pyritään edistämään sukupuolten tasa-arvoa parantamalla naisten asemaa ja antamalla tytöille ja pojille samat mahdollisuudet koulunkäyntiin. Neljännellä tavoitteella pyritään alle 5-vuotiaiden kuolleisuuden vähentämiseen kolmannekseen.
Perusopetuksessa ja toisen asteen koulutuksessa olevien tyttöjen suhde verrattuna poikiin:
Saharan eteläpuolinen Afrikka on tyttöjen koulutuksessa heikointa aluetta (alle 80 % ja 80–89 %). Namibia ja Mauritania ovat parhaiten menestyneitä (101 %). Etelä-Afrikka, Malawi ja Uganda (98–100 %). Kenia, Sambia, Botswana, Gabon, Ghana, Senegal ja Madagaskar (90–97 %). Pohjois-Afrikassa Marokon ja Länsi-Saharan tilanne yhtä huono kuin useimmilla Saharan eteläpuolisilla alueilla (80–89 %). Muita heikoimmin menestyviä alueita: Jemen, Irak, Pakistan, Afganistan ja Kambodža. Heikoimmat alueet kärsivät luonnonkatastrofeista, sodista, huonosta hallinnosta ja vanhoillisia arvoja ylläpitävän kulttuurin naisia alistavista asenteista. Naisilta puuttuu usein perimysoikeus. Tyttöjen koulunkäynti keskeytyy kotitöiden vuoksi. Koulutus maksullista (koulupuku, kirjat).
Lapsikuolleisuus:
Lapsikuolleisuus on suurinta Saharan eteläpuolisessa Afrikassa (100 tai yli), jossa myös tyttöjen koulunkäyntimahdollisuudet ovat heikoimmat. Korkean lapsikuolleisuuden maita ovat myös Jemen ja Myanmar. Lapsikuolleisuus vähenee jonkin verran: Sudan, Etelä-Afrikka, Namibia, Gabon, Afganistan, Nepal, Pakistan, Intia, Bangladesh, Kambodža, Papua-Uusi-Guinea, Pohjois-Korea, Bolivia ja Guyana (50–99 %). Parhaita alueita ovat Eurooppa, Pohjois-Amerikka, Chile, Australia ja Thaimaa (alle 10 %). Muualla tilanne on keskitasoa.
Karttojen vertailu osoittaa, että suuri lapsikuolleisuus korreloi melko hyvin tyttöjen alikoulutuksen kanssa Afrikassa. 4 p. Tämä pitää avata myös kertomalla esimerkkialueita, joissa on sekä korkea lapsikuolleisuus että tyttöjen alikoulusta.
b) Millä tavoin voidaan vaikuttaa siihen, että edellä mainitut kaksi vuosituhattavoitetta voidaan saavuttaa?
Naisten tasa-arvon, koulutuksen ja lisääntymisterveyden parantaminen, mikroluotot ja naisten perimysoikeus lisäävät perheiden hyvinvointia, tuloja ja tyttöjen kouluttamista.
Lasten rokotuskampanjat, terveydenhoito, puhdas vesi, oikea ravitsemus ja tautien ehkäisy vähentävät tehokkaasti lapsikuolleisuutta. Erityisesti puhdas vesi ehkäisee ripulia ja loistauteja.
Maailman terveysjärjestön (WHO) kampanjoilla on pelastettu miljoonia lapsia. 3 p.
c) Mitä muita globaaleja kehitystavoitteita YK:n vuosituhatjulistuksessa on asetettu?
Äärimmäisen köyhyyden ja nälän poistaminen
Peruskoulutuksen ulottaminen kaikille
Odottavien äitien terveyden parantaminen
HIV/AIDS:n, malarian ja muiden tautien vastainen taistelu
Ympäristön kestävän kehityksen tukeminen
Globaalin kumppanuuden luominen kehityksen aikaansaamiseksi 2
Kehittyneisyyden erot ja mittarit
Maailma muuttuu nopeasti: Valtioiden väliset kehittyneisyyserot kaventuvat koko ajan taloudellisen ja kulttuurisen globalisaation myötä. Äärimmäisessä köyhyydessä elävien määrä on puolittunut parissa vuosikymmenessä.
- Termit teollisuus- ja kehitysmaat alkavat olla vanhentuneita, sillä monet kehitysmaat ovat nykyisin pitkälle teollistuneita (esim. Kiina). Toisaalta monien teollisuusmaiden tärkeimmät elinkeinot muodostuvat palveluista, ei teollisuuden elinkeinoista.
- Ehkä käyttökelpoisemmat käsitteet ovat:
- Kehittyneet maat, joista käytetään usein myös nimitystä länsimaat, teollisuusmaat. Monet kehittyneet maat ovat hyötyneet vähemmän kehittyneistä maista riistämällä niiden luonnonvaroja ja työvoimaa kolonialismin aikana. Maat eivät ole vieläkään tasavertaisia.
- Kehittyvät maat, joiden talouskasvu on ollut jo vuosien ajan nopeampaa kuin kehittyneissä valtioissa.
- Kaikkein köyhimmistä maista käytetään nimitystä vähiten kehittyneet maat. Näistä suurin osa sijaitsee Afrikassa.
Valtioiden kehittyneisyyttä pitäisi tarkastella monilla eri mittareilla ja ottaa huomioon alueen kestävän kehityksen kaikki osa-alueet 1) ekologinen, 2) taloudellinen, 3) sosiaalinen ja 4) kulttuurinen kestävyys.
Käytetyimmät mittarit (indikaattorit)
- BKT (bruttokansantuote) kehityksen mittarina:
- Yksikertaistetusti BKT on kaikkien maassa tuotettujen tavaroiden ja palveluiden arvo yhden vuoden aikana.
- Siihen lasketaan mukaan vain virallisen sektorin tuotanto eli kotitöitä, harmaan talouden tuotantoa eikä omavaraistuotantoa lasketa mukaan.
- BKT ei jakaudu tasan kaikkien valtion asukkaiden kesken.
- Se ei myöskään ota huomioon dollarin erilaista ostovoimaa eri maissa.
- ottaa huomion vain kehityksen taloudellisen ulottuvuuden
- Yksikertaistetusti BKT on kaikkien maassa tuotettujen tavaroiden ja palveluiden arvo yhden vuoden aikana.
- HDI (inhimillisen kehityksen indeksi):
- Siihen sisältyy 4 elämisen laatua kuvaavaa muuttujaa: 1) elinajanodote, 2) lukutaitoisuus, 3) koulutuksen määrä sekä 4) väestön ostovoima (ostovoimakorjattu bruttokansantulo).
- Inhimillisen kehityksen indeksiin kootaan tietoa väestön terveydestä sekä koulutus- ja elintasosta. Terveyttä kuvataan vastasyntyneiden elinajanodotteella. Koulutustasoa mitataan sekä yli 22-vuotiaiden saaman koulutuksen kestolla (vuosina) että kouluikään tulevien odotettavissa olevilla koulutusvuosilla. Elintasoa kuvaa ostovoimakorjattu bruttokansantulo henkeä kohti.
- ottaa huomioon kehityksen taloudellisen näkökulman lisäksi sosiaalisen näkökulman
- indeksi vaihtelee periaatteessa 0->1. (0,4 on huono, ja 0,9 on hyvä)
- https://www.youtube.com/watch?v=w5wORaWcWPY
- Siihen sisältyy 4 elämisen laatua kuvaavaa muuttujaa: 1) elinajanodote, 2) lukutaitoisuus, 3) koulutuksen määrä sekä 4) väestön ostovoima (ostovoimakorjattu bruttokansantulo).
- Gini-kerrointa käytetään tuloerojen mittaamiseen. Indeksin vaihteluväli on 0-100. Jos tulot jakautuvat kaikille tasan, niin kerroin on 0. Jos yksi saa kaiken, kerroin on 100. Pohjoismaissa on pienet tuloerot, joten indeksin arvo on noin 25. Latinalaisessa Amerikassa tuloerot ovat suuret, joten indeksin arvo on noin 50. Suurimmat tuloerot ovat eteläisen Afrikan maissa.
- Valtioiden ja muidenkin alueiden ekologista ja taloudellista kestävyyttä kuvataan usein EKOLOGISEN JALANJÄLJEN avulla
- Se kuvaa kuinka suuri maa- ja vesialue tarvitaan ihmisen tai ihmisryhmän kuluttaman ravinnon, materiaalien ja energian tuottamiseen sekä syntyneiden jätteiden käsittelyyn.
- Oppikirjassa on esitelty onnellisuus- teemakartta, mutta kyseistä asiaa on hankala mitata.
Äskettäin julkaistun YK-tutkimuksen mukaan me suomalaiset olemme maailman onnellisin kansa. Tieto voi yllättää ainakin ne, joilla toisenlaisena tietolähteenä on vaikkapa suomalainen musiikki: meillä lauletaan enemmän suruista kuin onnesta.
YK-tutkijat ovat selvittäneet kansakuntien onnellisuuseroja vuodesta 2012 lähtien. Tulokset kerrotaan vuosittain World Happiness Report -julkaisussa. Sen avainsana on englanninkielinen ”happiness”, jonka kääntämisessä muille kielille tulisi olla huolellinen.
Happiness-substantiivia vastaava adjektiivi on happy. Sillä on englannissa laajempi, yleisempi merkitys kuin vain ”onnellinen”. Useissa yhteyksissä se voidaan kääntää suomeksi ”tyytyväinen”. Niinpä YK-tutkijat eivät selvitä niinkään kansojen onnellisuutta vaan sitä, kuinka tyytyväisiä eri valtioiden asukkaat ovat elinoloihinsa.
Suomen kielessä onnellisuus on korkeampi tunnetila kuin tyytyväisyys, olkoonkin, että ne ovat samaa sukua. Vain ihminen voi olla aidosti onnellinen, ei kansa kokonaisuudessaan. Siksi on mielekkäämpää puhua kansalaisten tyytyväisyydestä kuin kansan onnellisuudesta.
Joka tapauksessa tutkimustehtävä on varsin vaativa. Miten mitata tyytyväisyyttä tai tyytymättömyyttä tai onnellisuuden astevaihteluita? Riittääkö, että ihmisiltä vain kysellään tuntemuksia näistä tunnepohjaisista asioista vai tarvitaanko muita, aineellisempia perusteita mielekkäiden tulosten saamiseksi.
Näissä tutkimuksissa on käytetty sekä kansalaisten haastatteluja että määrällisiä mittareita. Niitä on kuudesta asiasta: kansantulosta, eliniän odotteesta, sosiaaliturvasta, valinnanvapaudesta, korruptiosta ja hyväntekeväisyydestä.
World Happiness 2018 -selvityksessä Suomi saa parhaat yhdistelmäpisteet näistä kuudesta osiosta.
Vesa Jaakola/ Salon Seudun Sanomat