Kestävä kehitys on globalisaation lisäksi toinen GE3- kurssin punaisista langoista.

Kestävä kehitys on paikallista ja globaalia yhteiskunnallista muutosta, jonka päämääränä on turvata tuleville sukupolville yhtä hyvät tai paremmat toimintamahdollisuudet kuin nykyisillä sukupolvilla on. Kestävää kehitystä tarkastellaan yleensä neljästä näkökulmasta:

• ekologinen kestävä kehitys (esim. ympäristönsuojelu)
• taloudellinen kestävä kehitys (esim. siirtyminen fossiilitaloudesta kiertotalouteen)
• sosiaalinen kestäväkehitys (esim. tasa-arvon ja ihmisoikeuksien edistäminen)
• kulttuurinen kestävä kehitys (esim. alkuperäiskulttuurien suojelu, maahanmuuttajien kotouttaminen tulomaahan kuitenkin heidän omaa kulttuuriansa säilyttäen.)

Kestävään kehitykseen liittyviä käsitteitä ja mittareita

YK:n kestävän kehityksen tavoitteet (Agenda 2030)
https://www.youtube.com/watch?v=9-xdy1Jr2eg

Kiertotaloudeksi kutsutaan taloutta, jossa kierrätys on tehokasta ja materiaalien hukkaaminen ja jätteiden syntyminen on mahdollisimman vähäistä.

• Tehokkain keino estää jätteen syntyä on tuotteen uudelleenkäyttö. Se on yksinkertaisimmillaan lasipullojen uudelleenkäyttöä tai toimiva kirpputori. Huolto lisää tuotteen käyttöikää ja siten edistää uudelleenkäyttöä. Esimerkiksi kodin tekstiilit voi laittaa kiertoon, kun ne ovat vielä hyväkuntoisia. Huonokuntoisia tekstiileitä voi käyttää suojakankaina tai rätteinä. Nämä voi edelleen viedä lumppukeräykseen, joka onkin jo kierrätystä.
• Jätettä voidaan käyttää myös tuotteen uudelleenvalmistukseen. Siinä entisistä osista osa korjataan tai korvataan uusilla. Lopputuloksena on vähintään uudenveroinen tuote. Usein se on entistä parempi, jos siihen lisätään uutta teknologiaa. Käytännössä on siis kysymys vanhan kunnostuksesta entistä paremmaksi.
• Kierrätyksessä jäte on raaka-ainetta, jota käytetään uusien tuotteiden valmistukseen. Kierrätys tarkoittaa siis prosessia, jossa jätteestä valmistetaan uusia tuotteita. Esimerkiksi alumiinitölkin teko alumiinin raaka-aineesta eli bauksiitista vie 20 kertaa enemmän energiaa kuin kierrätettyjen alumiinitölkkien käyttö. Keräyspaperi puolestaan säästää metsiä. 

• Kiertotaloudessa kaatopaikalle kulkeutuu vain vähän sekajätettä, sillä lopustakin jätteestä voidaan hyödyntää energia: energiajäte voidaan polttaa ja biojätteestä voidaan tehdä biokaasua.

Video kiertotaloudesta / Circular economy

Biotalous jalostaa, tuottaa ja käyttää uusiutuvia luonnonvaroja. Jotta energia ja raaka-aineet riittäisivät, teollisuus pyrkii parantamaan resurssitehokkuutta. Resurssitehokkuuden lähtökohtana on käyttää maapallon resursseja kestävällä tavalla ja vähentää ihmistoiminnan ympäristövaikutuksia.

Resurssitehokkuutta parantavia toimia ovat esimerkiksi kiertotalous ja biotalous. Resurssitehokkaassa yhteiskunnassa resursseja käytetän vähän suhteessa taloudellisen hyötyyn (esimerkiksi BKT:n kasvuun). Esimerkiksi kaivosteollisuusyhteiskunnassa resurssitehokkuus on huono, mutta kiertotalouteen perustavassa yhteiskunnassa suuri.

Kestävän kehityksen mittareita:
Tuotteiden ja toimintojen kestävän kehityksen mukaisuutta arvioimaan on kehitetty erilaisia mittareita tai indikaattoreita. Alla on selitetty niistä muutamia.

• Ekologinen selkäreppu kertoo kilogrammoina (kg), jonka tuotteen valmistaminen, käyttö ja jätehuolto ovat kuluttaneet luonnonvaroja. Ekologinen selkäreppu on siis näkymätön reppu, jota kaikki tuotteet kantavat mukanaan. Kuvittele mielessäsi kultasormus. Kultasormuksen massa on 5 g, mutta se kantaa mukanaan 2700 kg:n selkäreppua luonnonvaroja, joita sormuksen valmistamiseen on tarvittu. Tunti uimahallissa puolestaan kuluttaa noin 11 kg luonnonvaroja. Suomalaisen ekologinen selkäreppu on keskimäärin 40 tonnia vuodessa. Siihen on laskettu kulutettujen tuotteiden koko elinkaaren aikana käytetty energia ja luonnonvarat. Erot kuluttajien välillä ovat kuitenkin jopa kymmenkertaisia, mikä kertoo siitä, että jokainen voi vaikuttaa omilla valinnoillaan ekologisen selkäreppunsa painoon.

• Tuotteet voivat olla myös ekotehokkaita. Ekotehokkuudella tarkoitetaan sitä, että tuotteesta saatava hyöty on mahdollisimman suuri verrattuna siihen, kuinka paljon luonnonvaroja tuotteen valmistukseen on kulunut. Esimerkiksi T-paidan ekologinen selkäreppu painaa 1700 kg, mutta mitä enemmän käytämme T-paitaa, sitä enemmän selkärepun paino kevenee, koska paitaan kuluneet luonnonvarat tulevat tehokkaaseen käyttöön kun paitaa käytetään paljon.

• Jokainen ihminen tarvitsee maapallolta tietyn määrän maata ja vettä, jolla voidaan tuottaa tarvitsemamme ruoka ja kuidut vaatteisiimme ja johon voidaan varastoida tuottamamme jätteet. Ekologinen jalanjälki kuvaa sitä, kuinka suuri maa- ja vesialue tarvitaan ihmisen tai ihmisryhmän kuluttaman ravinnon, materiaalien ja energian tuottamiseen sekä syntyneiden jätteiden käsittelyyn. Sitä mitataan yleensä hehtaareina (100 m x 100 m), tarkemmin ottaen globaalihehtaareina (gha). Yksi globaalihehtaari tarkoittaa hehtaarin kokoista aluetta, jonka tuottavuus vastaa maapallon keskiarvoa. Ekologisen jalanjäljen avulla voidaan tutkia yksittäisten henkilöiden, hyödykkeiden, palvelujen, yritysten, teollisuudenalojen, alueiden ja kansojen kulutuksen kestävyyttä. Suomalaisen ekologinen jalanjälki on yli kuusi hehtaaria vuodessa, kun kestävä taso olisi alle kaksi hehtaaria.

• Hiilijalanjälki tarkoittaa jonkin tuotteen, toiminnan tai palvelun aiheuttamaa ilmastokuormaa eli sitä, kuinka paljon kasvihuonekaasuja tuotteen tai toiminnan elinkaaren aikana syntyy. Toisinaan hiilijalanjäljellä viitataan kasvihuonekaasujen kokonaispäästöjen sijaan pelkkiin hiilidioksidipäästöihin. Useimmiten hiilijalanjälki raportoidaan hiilidioksidiekvivalentteina (CO₂e), mikä huomioi hiilidioksidipäästöjen lisäksi myös muut merkittävät kasvihuonekaasupäästöt, keskeisimpinä metaanin (CH₄) ja ilokaasun eli dityppioksidin (N₂O).

• Vesijalanjälki tarkoittaa sitä, kuinka paljon henkilö, yhteisö, valtio tai vastaava on kuluttanut maailman vesivaroja kaikkien kuluttamiensa hyödykkeiden myötä. Kulutettuihin vesivaroihin lasketaan talousveden lisäksi kaikki vesi, joka on tarvittu esimerkiksi viljelyyn, teollisuuden prosesseissa ja tuotteiden valmistukseen. Yksikkö on yleensä m3.

• Ylikulutuspäivänä luonnonvarojen kulutus ylittää maapallon kyvyn tuottaa uusiutuvia luonnonvaroja.
  • Tämä päivä on aikaistunut vuosi vuodelta
  • vuonna 2016 koko maapallon ylikulutuspäivä oli elokuussa, kun taas vuonna 2019 se oli heinäkuun lopussa.

Suomalaisen ekologinen jalanjälki on yli kuusi hehtaaria vuodessa, kun kestävä taso olisi alle kaksi hehtaaria.