GE1: Riskit, ilmastonmuutos
Riskitehtävät tai riskinäkökulma jonkun tehtävän osiona.
Tehtävänantoja on pääpiirteissään kolmenlaisia.
ILMIÖ EDELLÄ
Kysytään riskistä yleisesti, esimerkiksi Maanjäristykset
Perinteinen jäsentely olisi että ilmiö ja sen syyt kuvataan ensin , sitten käsitellään seurauksia ja annetaan esimerkkialueita ja lopuksi kerrotaan (paljon) riskienhallinnasta.
SEKOITUS
Riski voi olla myös monitahoinen siten, että sen syyt ovat erilaisia eri alueilla. Esimerkiksi ihmisen ja luonnon yhdessä aiheuttamat ympäristöriskit ovat usein tällaisia. Tällainen vastaus on haastavampi jäsennellä.
Esimerkiksi: Millaisia ongelmia maapallolla esiintyy puhtaan makean veden saatavuuden suhteen.
Tällöin johdannossa voisi selittää ylipäänsä ensin maapallon vesivaroista, sitten mennä syihin, mitkä johtavat makean veden pulaan. Tässä kohtaa vastaus menee vaikeammaksi jäsennellä, koska ehkä kannattaa lähteä kertomaan alueesimerkkien avulla. Keskisen Afrikan köyhissä maissa sataa kyllä riittävästi, mutta vesipula on taloudellista, koska ei ole varaa kunnollisiin vesijohtoverkoistoihin. Toisaalta Sahelin puoliaavikoilla vesipula on määrällistä eli on niin kuivaa, että edes likaista makeaa vettä ei ole saatavilla. Riskienhallintakin pitää tällöin selittää alueittain.
ALUE EDELLÄ:
esimerkiksi: Australian riskit, Amazonian alueen riskit
esimerkiksi: Vertaile Suomen ja Eritrean veteen liittyviä riskejä.
Tällöin kannattaa aloittaa johdantokappaleessa esittelemällä kyseinen alue ja kiinnittämällä se karttaan. Kuvakaappausta karttaliitteestä voisi harkita. Sitten jäsentelee vastauksen kertomalla monipuolisesti alueen riskeistä. Tärkeää olisi yrittää esitellä monipuolisesti eri tyyppisiä riskejä: puhtaasti luonnonriskejä, luonnon ja ihmisen yhdessä aiheuttamia ympäristöjä ja puhtaasti ihmisestä johtuvia ihmiskunnan riskejä. Kaikista pitää muista kertoa myös riskien hallinta.
K-2011 sekä Millaisia ongelmia maapallolla esiintyy puhtaan makean veden saatavuuden suhteen.
ILMIÖ EDELLÄ
Kysytään riskistä yleisesti, esimerkiksi Maanjäristykset
Perinteinen jäsentely olisi että ilmiö ja sen syyt kuvataan ensin , sitten käsitellään seurauksia ja annetaan esimerkkialueita ja lopuksi kerrotaan (paljon) riskienhallinnasta.
SEKOITUS
Riski voi olla myös monitahoinen siten, että sen syyt ovat erilaisia eri alueilla. Esimerkiksi ihmisen ja luonnon yhdessä aiheuttamat ympäristöriskit ovat usein tällaisia. Tällainen vastaus on haastavampi jäsennellä.
Esimerkiksi: Millaisia ongelmia maapallolla esiintyy puhtaan makean veden saatavuuden suhteen.
Tällöin johdannossa voisi selittää ylipäänsä ensin maapallon vesivaroista, sitten mennä syihin, mitkä johtavat makean veden pulaan. Tässä kohtaa vastaus menee vaikeammaksi jäsennellä, koska ehkä kannattaa lähteä kertomaan alueesimerkkien avulla. Keskisen Afrikan köyhissä maissa sataa kyllä riittävästi, mutta vesipula on taloudellista, koska ei ole varaa kunnollisiin vesijohtoverkoistoihin. Toisaalta Sahelin puoliaavikoilla vesipula on määrällistä eli on niin kuivaa, että edes likaista makeaa vettä ei ole saatavilla. Riskienhallintakin pitää tällöin selittää alueittain.
ALUE EDELLÄ:
esimerkiksi: Australian riskit, Amazonian alueen riskit
esimerkiksi: Vertaile Suomen ja Eritrean veteen liittyviä riskejä.
Tällöin kannattaa aloittaa johdantokappaleessa esittelemällä kyseinen alue ja kiinnittämällä se karttaan. Kuvakaappausta karttaliitteestä voisi harkita. Sitten jäsentelee vastauksen kertomalla monipuolisesti alueen riskeistä. Tärkeää olisi yrittää esitellä monipuolisesti eri tyyppisiä riskejä: puhtaasti luonnonriskejä, luonnon ja ihmisen yhdessä aiheuttamia ympäristöjä ja puhtaasti ihmisestä johtuvia ihmiskunnan riskejä. Kaikista pitää muista kertoa myös riskien hallinta.
K-2011 sekä Millaisia ongelmia maapallolla esiintyy puhtaan makean veden saatavuuden suhteen.
Täydennettävä lehtiartikkeli / K 2011
Riskitehtävä S 2011
Hyvän vastauksen piirteitä / S 2011
6. Mitä maantieteellisiä riskejä kuvat (A–C) esittävät? Nimeä kukin riski-ilmiö ja kerro lyhyesti sen seurauksista. Mainitse kustakin riskistä alueellinen tai paikallinen esimerkki.
A. Slummiutuminen / hallitsematon kaupungistuminen / hallitsematon kaupunkien kasvu (2 p.)
Slummeja syntyy, kun kaupungistuminen on voimakasta ja köyhät ihmiset rakentavat huonokuntoisia hökkelikyliä laittomille, usein vaarallisille paikoille (esim. rinteet) kaupungin ympäristöön. Ilmiö on erityisesti ongelmana kehitysmaiden suurkaupungeissa, joihin suuri määrä maaseudun väkeä suuntaa toimeentuloa hakemaan. Elintasoero slummien ja ympäröivien alueiden välillä on suuri. Slummeista puuttuvat palvelut (esim. terveydenhuolto ja koulutus) ja tekninen infrastruktuuri (kadut, vesi- ja viemäriverkosto, jätehuolto ym.). Taudit leviävät helposti ja mahdolliset luonnonkatastrofit (maanvieremät, tulvat) tekevät hökkelialueilla pahaa jälkeä. Slummien asukkaat ovat usein työttömiä tai saavat toimeentulonsa harmaan talouden sektorilta tai rikollisuudesta. Slummeihin pesiytyneet rikollisjengit värväävät kannattajia huono-osaisista asukkaista ja katulapsista. Esimerkkeinä mm. Mumbain slummit, São Paulon favelat.
B. Aavikoituminen/kuivuus (2 p.)
Aavikoitumista tapahtuu luonnollisesti kun aavikko laajenee ympäröivälle puoliaavikolle. Aavikoitumiseen vaikuttaa ensisijaisesti pitkäkestoinen kuivuus, joka vähentää kasvillisuutta. Maaperän eroosio ja ilmassa leviävän pölyn määrä kasvavat. Tämän lisäksi ihminen saattaa toimillaan aiheuttaa tai nopeuttaa aavikoitumista, mm. ilmastonmuutoksen ja maankäytön kautta. Voimakas väestönkasvu luo paineita ottaa käyttöön huonosti kulutusta kestäviä alueita. Usein kasvillisuus ja maan tuotanto- ja uusiutumiskyky häviävät liikalaidunnuksen, metsien hakkuun ja kestämättömien viljelymenetelmien myötä. Kuivilla ja puolikuivilla alueilla kastelu lisää maan suolaantumista. Nälänhätä, vesipula ja niistä aiheutuvat konfliktit ajavat ihmisiä asuinalueiltaan. Aavikoituminen onkin yksi merkittävistä ympäristöpakolaisuuden aiheuttajista. Esimerkkeinä mm. Afrikan sarvi, Saharan eteläpuolinen Afrikka, Keski-Aasia, Australian ja Yhdysvaltojen sisäosat.
C. Öljyonnettomuus / öljyvuoto merellä (öljytankkerista tai porauslautalta) (2 p.)
Meriteiden öljykuljetusten lisäännyttyä ja merellä sijaitsevien porauslauttojen yleistyttyä öljyvuodoista on tullut merkittävä riski. Jopa kymmenien tuhansien tonnien vuodot tuhoavat merten eliöstöä. Öljyn hajoaminen vedessä kestää ja osa siitä painuu pohjaan. Myrkylliset yhdisteet saattavat säilyä pohjassa pitkään. Merikasvillisuus saattaa paikoin hävitä, mikä vaikuttaa sekä alueen eliöihin että rantaan. Pohjaeläimet ja plankton toipuvat verrattain nopeasti, mutta niiden kato vaikuttaa ravintoketjun muihin eliöihin. Kalakannat vähenevät, kun kutupaikkoja tuhoutuu. Erityisessä vaarassa ovat linnut ja nisäkkäät, sillä öljy hävittää höyhenistä/turkeista lämmön- ja vedeneristyksen ja johtaa kuolemaan. Luonnonympäristön tuhoutumisella on suora vaikutuksensa myös ihmisten elinkeinoihin. Kalastus ja äyriäisten kasvatus rannikkovesissä on lopetettava, samoin alueiden käyttö virkistykseen ja matkailuun. Alueiden puhdistus ja korvauskiistat öljy-yhtiöiden kanssa kestävät usein pitkään. Ympäristön toipuminen öljyonnettomuudesta vaihtelee paikallisten olojen mukaan. Erityisen haavoittuvaisia ovat arktiset alueet ja matalat merialueet (Itämeri). Esimerkiksi: Alaskan tankkerionnettomuus 1989, Espanja 2002, Meksikonlahden onnettomuudet, viimeisin porauslautan räjähdys ja öljyvuoto 2010, Pohjanmeri 2011.
A. Slummiutuminen / hallitsematon kaupungistuminen / hallitsematon kaupunkien kasvu (2 p.)
Slummeja syntyy, kun kaupungistuminen on voimakasta ja köyhät ihmiset rakentavat huonokuntoisia hökkelikyliä laittomille, usein vaarallisille paikoille (esim. rinteet) kaupungin ympäristöön. Ilmiö on erityisesti ongelmana kehitysmaiden suurkaupungeissa, joihin suuri määrä maaseudun väkeä suuntaa toimeentuloa hakemaan. Elintasoero slummien ja ympäröivien alueiden välillä on suuri. Slummeista puuttuvat palvelut (esim. terveydenhuolto ja koulutus) ja tekninen infrastruktuuri (kadut, vesi- ja viemäriverkosto, jätehuolto ym.). Taudit leviävät helposti ja mahdolliset luonnonkatastrofit (maanvieremät, tulvat) tekevät hökkelialueilla pahaa jälkeä. Slummien asukkaat ovat usein työttömiä tai saavat toimeentulonsa harmaan talouden sektorilta tai rikollisuudesta. Slummeihin pesiytyneet rikollisjengit värväävät kannattajia huono-osaisista asukkaista ja katulapsista. Esimerkkeinä mm. Mumbain slummit, São Paulon favelat.
B. Aavikoituminen/kuivuus (2 p.)
Aavikoitumista tapahtuu luonnollisesti kun aavikko laajenee ympäröivälle puoliaavikolle. Aavikoitumiseen vaikuttaa ensisijaisesti pitkäkestoinen kuivuus, joka vähentää kasvillisuutta. Maaperän eroosio ja ilmassa leviävän pölyn määrä kasvavat. Tämän lisäksi ihminen saattaa toimillaan aiheuttaa tai nopeuttaa aavikoitumista, mm. ilmastonmuutoksen ja maankäytön kautta. Voimakas väestönkasvu luo paineita ottaa käyttöön huonosti kulutusta kestäviä alueita. Usein kasvillisuus ja maan tuotanto- ja uusiutumiskyky häviävät liikalaidunnuksen, metsien hakkuun ja kestämättömien viljelymenetelmien myötä. Kuivilla ja puolikuivilla alueilla kastelu lisää maan suolaantumista. Nälänhätä, vesipula ja niistä aiheutuvat konfliktit ajavat ihmisiä asuinalueiltaan. Aavikoituminen onkin yksi merkittävistä ympäristöpakolaisuuden aiheuttajista. Esimerkkeinä mm. Afrikan sarvi, Saharan eteläpuolinen Afrikka, Keski-Aasia, Australian ja Yhdysvaltojen sisäosat.
C. Öljyonnettomuus / öljyvuoto merellä (öljytankkerista tai porauslautalta) (2 p.)
Meriteiden öljykuljetusten lisäännyttyä ja merellä sijaitsevien porauslauttojen yleistyttyä öljyvuodoista on tullut merkittävä riski. Jopa kymmenien tuhansien tonnien vuodot tuhoavat merten eliöstöä. Öljyn hajoaminen vedessä kestää ja osa siitä painuu pohjaan. Myrkylliset yhdisteet saattavat säilyä pohjassa pitkään. Merikasvillisuus saattaa paikoin hävitä, mikä vaikuttaa sekä alueen eliöihin että rantaan. Pohjaeläimet ja plankton toipuvat verrattain nopeasti, mutta niiden kato vaikuttaa ravintoketjun muihin eliöihin. Kalakannat vähenevät, kun kutupaikkoja tuhoutuu. Erityisessä vaarassa ovat linnut ja nisäkkäät, sillä öljy hävittää höyhenistä/turkeista lämmön- ja vedeneristyksen ja johtaa kuolemaan. Luonnonympäristön tuhoutumisella on suora vaikutuksensa myös ihmisten elinkeinoihin. Kalastus ja äyriäisten kasvatus rannikkovesissä on lopetettava, samoin alueiden käyttö virkistykseen ja matkailuun. Alueiden puhdistus ja korvauskiistat öljy-yhtiöiden kanssa kestävät usein pitkään. Ympäristön toipuminen öljyonnettomuudesta vaihtelee paikallisten olojen mukaan. Erityisen haavoittuvaisia ovat arktiset alueet ja matalat merialueet (Itämeri). Esimerkiksi: Alaskan tankkerionnettomuus 1989, Espanja 2002, Meksikonlahden onnettomuudet, viimeisin porauslautan räjähdys ja öljyvuoto 2010, Pohjanmeri 2011.
Maapallon kasvihuoneilmiön mekanismi selitetään usein opiskelijoiden vastauksissa virheellisesti
Kasvihuoneilmiö on ilmiö, jossa useista eri aallonpituuksista muodostuvan Auringon sähkömagneettisen säteily (esim. valo) lämmittää väliainetta (absorptio), esimerkiksi maapallon pintaa. Lämmennyt väliaine/materiaali puolestaan säteilee (emittoi) lämpöenergiaansa ainoastaan infrapunasäteilyn aallonpituus alueella ulospäin. Infrapunasäteilyn eli lämpösäteilyn läpäisykyky on verraten huono, mistä syystä se (läpäisemisen sijaan) absorboituu ilmakehään tai heijastuu takaisin maan pinnalle muita aallonpituusalueita intensiivisemmin. Täten siis systeemiin sisälle tuleva sähkömagneettinen säteily pääsee huonommin säteilemään ulos systeemistä, mikä nostaa systeemin peruslämpötilaa jonkin verran.
Kasvihuonekaasut (esim. hiilidioksidi CO2, metaani CH4, typpioksiduuli N2O) luovat luonnollisen kasvihuoneilmiön, jota ilman maan keskilämpötila olisi 20–30 °C kylmempi. Ilman kasvihuoneilmiötä maa olisi elinkelvoton. Maan pintalämpötila olisi liian alhainen, jotta vettä voisi esiintyä laajalti nestemäisenä ja vesihöyrynä. Maan keskilämpötila on nykyisin noin 14,4 °C, mutta alailmakehä lämpenee nyt nopeasti kasvihuoneilmiön voimistuessa ihmisen aiheuttamien kasvihuonekaasupäästöjen seurauksena.
Ilmastonmuutoksen seuraukset vaihtelevat paljon alueittain. Tärkeää on kuitenkin ymmärtää, että lämpötilamuutoksien lisäksi tapahtuu muutoksia sateisuudessa ja tuulisuudessa ja jopa merivirtojen voimakkuuksissa.
Ilmastonmuuotsta pyritään hillitsemään, mutta sitä ei voi enää kokonaan estää. Niinpä erilaisten valtioiden pitää myös sopeutua sen tuomiin muutoksiin ja kasvattaa resilienssiään sitä vastaan. Muotitermi on nyt resilienssi eli vastustuskyvyn kasvattaminen yhtenä keinona vaikkapa ilmaston muutoksen seurauksiin.
Lukion kursseilla käsiteltyjä riskejä, jotka ovat selkeästi ympäristöriskeja ovat: ilmastonmuutos, otsonikerroksen oheneminen, metsäpinta-alan pieneneminen, maastopalot ja aavikoituminen.
Esimerkkinä Bangladesh.
Kasvihuonekaasut (esim. hiilidioksidi CO2, metaani CH4, typpioksiduuli N2O) luovat luonnollisen kasvihuoneilmiön, jota ilman maan keskilämpötila olisi 20–30 °C kylmempi. Ilman kasvihuoneilmiötä maa olisi elinkelvoton. Maan pintalämpötila olisi liian alhainen, jotta vettä voisi esiintyä laajalti nestemäisenä ja vesihöyrynä. Maan keskilämpötila on nykyisin noin 14,4 °C, mutta alailmakehä lämpenee nyt nopeasti kasvihuoneilmiön voimistuessa ihmisen aiheuttamien kasvihuonekaasupäästöjen seurauksena.
Ilmastonmuutoksen seuraukset vaihtelevat paljon alueittain. Tärkeää on kuitenkin ymmärtää, että lämpötilamuutoksien lisäksi tapahtuu muutoksia sateisuudessa ja tuulisuudessa ja jopa merivirtojen voimakkuuksissa.
Ilmastonmuuotsta pyritään hillitsemään, mutta sitä ei voi enää kokonaan estää. Niinpä erilaisten valtioiden pitää myös sopeutua sen tuomiin muutoksiin ja kasvattaa resilienssiään sitä vastaan. Muotitermi on nyt resilienssi eli vastustuskyvyn kasvattaminen yhtenä keinona vaikkapa ilmaston muutoksen seurauksiin.
Lukion kursseilla käsiteltyjä riskejä, jotka ovat selkeästi ympäristöriskeja ovat: ilmastonmuutos, otsonikerroksen oheneminen, metsäpinta-alan pieneneminen, maastopalot ja aavikoituminen.
Esimerkkinä Bangladesh.
0 kommenttia
Otsonikerroksen ohentuminen EI lämmitä ilmastoa. Kyse on eri ilmakehän riskistä.
Otsonikadolla tarkoitetaan stratosfäärissä eli Maan ilmakehän yläosassa sijaitsevan otsonikerroksen ohenemista. Otsoni on kolmesta happiatomista muodostunut molekyyli, joka absorboi eli imee itseensä tehokkaasti Auringon lähettämää ultravioletti- eli UV-säteilyä. Otsonikerroksen heikkeneminen kasvattaa maan pinnalle saapuvan UV-B-säteilyn määrää, mikä voi olla tuhoisaa alhaisempaan säteilymäärään sopeutuneille eliöille. Se voi aiheuttaa ihosyöpää ja muita vaurioita sekä vahingoittaa kasveja ja planktonia.
Nykyisen otsonikadon on osoitettu johtuvan ihmisen ilmakehään päästämistä kemiallisista yhdisteistä, joista vapautuu kloori- ja bromiatomeja stratosfääriin. Näistä yhdisteistä tärkeimmät ovat halogenoidut hiilivedyt, pääasiassa CFC-yhdisteet eli freonit. Vuonna 1985 maailmaa hätkäytti uutinen, jonka mukaan otsonipitoisuudet Etelämantereen yllä olivat vähentyneet kymmenessä vuodessa jopa 40 %. Otsonikadon estämiseksi solmittiin vuonna 1987 Montrealin pöytäkirja, jolla rajoitettiin CFC-yhdisteiden ja muiden otsonikerrosta tuhoavien aineiden käyttöä. Päästörajoitusten avulla näiden aineiden pitoisuudet ilmakehässä on saatu laskuun, ja otsonikerroksen toipumisen toivotaan alkavan viimeistään 2020-luvulla.