Moduulit
Moduuli 2: Kirjallisuus ja kulttuuri
Tehtävä 6. Lapsuuden kirja -tehtäväKirja: Paahde
Kirjailija: Louis Sachar
1) Pohdintaa kirjasta
Aikanaan kirjaa lukiessani koin ihmetystä, vau-kokemuksia ja mukaansatempaavaa tarinaan uppoamista. Tunteiden kirjo vei innostuksesta suruun ja epäreiluuden kokemuksiin, epäuskoon sekä samaistuksen kokemuksiin. Aikanaan kirjan luettuani muistan ihmetelleeni, miten kukaan voi keksi vastaavanlaista kahden aikajana yhdistymistä niin uskottavasti ja viihdyttävästi. Nyt kirjaa lukiessani palasin ajassa taaksepäin: muistan lukeneeni kirjaa omassa sängyssäni iltaisin ennen nukkumaanmenoa ja joskus ruokapöydän ääressä välipalaa makustellessani. Koin nostalgiaa, muistin takautuvasti juonenkäänteitä, jotka olin jo unohtanut sekä löysin uusia pikkutarkkuuksia. Huomaan dialogien olevan lyhyempiä ja koruttomampia muistikuviini verrattuna, mutta kerronta yllätti rikkaudellaan ja tarinaan uppoaminen oli edelleen helppoa. Kirja imaisi mukaansa.
Lukukokemukseni muuttui osittain. Välissä eletty elemä, luettu kirjallisuus ja kokemusmaailma ovat sen verran muuttuneet, että hahmot tuntuvat hieman aiempaa kaukaisemmilta.
Kirja ehdottomasti vaikutti minuun vieläkin. Henkilöiden omakohtaiset tarinat muistuttavat siitä, kuinka koskaan ei voi tietää, mitä toisen elämässä tapahtuu pinnan alla ja mikä kaikki on yhteydessä toisiinsa tässä elämässä ja maailmankaikkeudessa. Kirjassa on jokseenkin ajattomia ajatuksia, elämän viisauksia ja tapahtumaympäristökin on kaukana omasta elinpiiristäni (Yhdysvalloissa, Texasissa), joten ajan tuomia muutoksia ympäristöön ei esimerkiksi huomaa.
Kerronta on todella mukaansatempaava ja tarinan idea niin mielikuvituksellinen, että se pitää kiinni otteessaan.
2) Kirjallisuus on myös kiinnostava yhteiskunnallinen ilmiö, sillä se kiinnittyy ajankohtaiseen yhteiskunnalliseen keskusteluun esimerkiksi tasa-arvosta ja ihmisoikeuksista. Tutustu Helsingin Sanomien uutiseen (HS 12.9.2021) "Kanadassa poltettiin sarjakuvia" sekä kannanottoon https://www.kritiikkinakyy.fi/2021/02/cancel-kulttuurin-mutkia-onko-eras-yhdysvaltalainen-koulu-todella-kieltanyt-odysseian/.
Kirjan fiktiivinen taso ja hahmojen kuvailu toimii vielä tässä ajassa. Kuitenkaan nuorien vieminen työleirille rangaistukseksi rikoksesta ei kuulu ainakaan suomalaiseen oikeusjärjestelmään (tietääkseni?) ja viittaukset erilaisiin henkilöihin (esim. Clyde Livingstone) sekä ohjelmiin (Seesamtie) eivät enää tarjoa tarttumispintaa nuorille (harvemmin ainakaan suomalaisnuorille).
Jos luetuttaisin tätä kirjaa luokassani, hyödyntäisin sitä nimenomaan kerronnan ja erilaisten tasojen opettamiseen. Kysyisin oppilailta, miltä eri hahmoista erilaisissa tilanteissa on mahtanut tuntua, kun kirja ei ole sitä kertonut.
1) Pohdintaa kirjasta
- Millaisia ajatuksia, tunteita tai kenties tekoja teos aiheutti aikoinaan ja mitä puolestaan nyt?
Aikanaan kirjaa lukiessani koin ihmetystä, vau-kokemuksia ja mukaansatempaavaa tarinaan uppoamista. Tunteiden kirjo vei innostuksesta suruun ja epäreiluuden kokemuksiin, epäuskoon sekä samaistuksen kokemuksiin. Aikanaan kirjan luettuani muistan ihmetelleeni, miten kukaan voi keksi vastaavanlaista kahden aikajana yhdistymistä niin uskottavasti ja viihdyttävästi. Nyt kirjaa lukiessani palasin ajassa taaksepäin: muistan lukeneeni kirjaa omassa sängyssäni iltaisin ennen nukkumaanmenoa ja joskus ruokapöydän ääressä välipalaa makustellessani. Koin nostalgiaa, muistin takautuvasti juonenkäänteitä, jotka olin jo unohtanut sekä löysin uusia pikkutarkkuuksia. Huomaan dialogien olevan lyhyempiä ja koruttomampia muistikuviini verrattuna, mutta kerronta yllätti rikkaudellaan ja tarinaan uppoaminen oli edelleen helppoa. Kirja imaisi mukaansa.
- Muuttuiko lukukokemuksesi ja mistä mahdollinen muutos voi johtua?
Lukukokemukseni muuttui osittain. Välissä eletty elemä, luettu kirjallisuus ja kokemusmaailma ovat sen verran muuttuneet, että hahmot tuntuvat hieman aiempaa kaukaisemmilta.
- Vaikuttiko kirja sinuun edelleen, vai oliko se jo auttamattomasti vanhentunut?
Kirja ehdottomasti vaikutti minuun vieläkin. Henkilöiden omakohtaiset tarinat muistuttavat siitä, kuinka koskaan ei voi tietää, mitä toisen elämässä tapahtuu pinnan alla ja mikä kaikki on yhteydessä toisiinsa tässä elämässä ja maailmankaikkeudessa. Kirjassa on jokseenkin ajattomia ajatuksia, elämän viisauksia ja tapahtumaympäristökin on kaukana omasta elinpiiristäni (Yhdysvalloissa, Texasissa), joten ajan tuomia muutoksia ympäristöön ei esimerkiksi huomaa.
- Jos kirja vaikutti, mikä siinä edelleen tehosi?
Kerronta on todella mukaansatempaava ja tarinan idea niin mielikuvituksellinen, että se pitää kiinni otteessaan.
2) Kirjallisuus on myös kiinnostava yhteiskunnallinen ilmiö, sillä se kiinnittyy ajankohtaiseen yhteiskunnalliseen keskusteluun esimerkiksi tasa-arvosta ja ihmisoikeuksista. Tutustu Helsingin Sanomien uutiseen (HS 12.9.2021) "Kanadassa poltettiin sarjakuvia" sekä kannanottoon https://www.kritiikkinakyy.fi/2021/02/cancel-kulttuurin-mutkia-onko-eras-yhdysvaltalainen-koulu-todella-kieltanyt-odysseian/.
- Toimiiko suosikkikirjasi mielestäsi vielä tässä ajassa? Mistä kirjan piirteistä huomaa, että sitä ei ole kirjoitettu 2020-luvulla?
Kirjan fiktiivinen taso ja hahmojen kuvailu toimii vielä tässä ajassa. Kuitenkaan nuorien vieminen työleirille rangaistukseksi rikoksesta ei kuulu ainakaan suomalaiseen oikeusjärjestelmään (tietääkseni?) ja viittaukset erilaisiin henkilöihin (esim. Clyde Livingstone) sekä ohjelmiin (Seesamtie) eivät enää tarjoa tarttumispintaa nuorille (harvemmin ainakaan suomalaisnuorille).
- Voisitko luetuttaa kirjaa oppilaillesi ja jos voisit, mitä tekisit sillä luokassasi? Miten, missä yhteydessä ja millä työtavalla (esim. Kirjan ystävä -monisteen pohjalta) käsittelisit sitä?
Jos luetuttaisin tätä kirjaa luokassani, hyödyntäisin sitä nimenomaan kerronnan ja erilaisten tasojen opettamiseen. Kysyisin oppilailta, miltä eri hahmoista erilaisissa tilanteissa on mahtanut tuntua, kun kirja ei ole sitä kertonut.