Harkkaprope

Omat tavoitteet harjoittelujaksolle

Olen aiemmissa harjoitteluissani alkanut pohtimaan työrauhan merkitystä. Joillekin esimerkiksi äänet ja liikkuvat asiat/muiden toiminta voivat olla keskittymistä vaikeuttavia asioita, eikä tällöin oppiminen mahdollistu tasavertaisesti kaikille, jos näihin ei puututa tai keksitä ratkaisuja.

Ensimmäinen tavoitteeni on siis työrauhan tukeminen omalla toiminnallani. Tavoitteenani on seurantatunneilla tarkkailla, millaisissa tilanteissa työrauhassa näkyy muutoksia ja millaiset asiat saattavat lisätä rauhattomuutta luokassa.

Toteutuminen:
Harjoitteluluokkani oli yleisellä tasolla hyvin tehtäväorientoitunut ja siellä oli monia yksilöitä, jotka osasivat jäsentää ajatuksiaan sekä halusivat osallistua vuorovaikutukselliseen toimintaan. Työrauhan tukeminen tämän ryhmän kanssa painottui selkeästi tiettyjen yksilöiden huomion ohjaamiseen haluttuun toimintaan, kun heillä oli itsellä mielessään jotakin mielenkiintoisempaa oheistoimintaa. Tämän suhteen minulla on vielä harjoiteltavaa tiettyjen raamien asettamisessa: milloin keskeytetään tai puututaan epätoivottuun käyttäytymiseen, milloin on hedelmällisempää ohjata oppilaan huomio takaisin toivottuun käyttäytymiseen ja kuinka pitää yllä myönteisen innostavaa oppimisen ilmapiiriä, vaikka jonkun/joidenkin oppilaiden huomio meinaa karata oheistoimintaan. 
Huomasin, että luokkahuoneopetuksessa minulla itselläni on suurempi kynnys pyytää oppilas syrjään keskustelemaan omasta toiminnastaan verrattuna liikunnan opetukseen, jotka toteutuvat yleensä avoimemmassa ympäristössä. Huomasin myös, että toistuva epätoivottuun käyttäytymiseen tarttuminen ei ole pitkällä tähtäimellä kannattavaa, minkä vuoksi aion jatkossa kiinnittää entistä enemmän huomiota myönteisen toiminnan huomaamiseen ja sitä kautta toiminnan ohjaamiseen.


Toinen tavoitteeni liittyy oppilaantuntemukseen. Minusta on tärkeää osoittaa kiinnostusta oppilaita kohtaan, kohdata heidät yksilöinä sekä antaa huomiota jokaiselle. Tavoitteenani on tähän liittyen antaa huomiotani mahdollisimman tasavertaisesti oppilaille, pyrkien tutustumaan ja osoittamaan, että jokaisen ajatukset ovat yhtä tärkeitä.

Toteutuminen:
- Oppituntien alussa oli systemaattisen helppoa kohdata jokainen oppilas tervehtien nimeltä ja kysyen jokin pieni kysymys päivän alusta/välitunnista/vireystilasta. Siitä tuli itsellekin tunne, että yhteyden luominen on aloitettu ja tällä madallutettu kynnystä niin oppilaalle kuin itsellekin ottaa myöhemminkin kontaktia toiseen. Kokeilin joinakin kertoina vain tervehtiä ilman nimen mainitsemista ja ainakin itselle siitä jäi hieman etäisempi fiilis. Nimi on kuitenkin hyvin vahva itseen ja omaan identiteettiin liitetty asia, joten aion jatkossakin käyttää oppilaiden nimiä aina heitä puhutellessani. Oppilaiden omassa kommunikaatiossa oli luonnollisesti eroavaisuuksia ja toiset ottivat hyvinkin herkästi kontaktia minuun, myös oma-aloitteisesti, parin oppilaan taas jääden niin, etteivät he kertaakaan ottaneet minuun kontaktia omasta aloitteestaan kuluneiden 8 oppitunnin aikana. Koen, että oppitunnin aikana oppilaiden työskentelyn seuraaminen ja jokaisen työskentelystä kysyminen henkilökohtaisesti auttoi minua tutustumaan oppilaisiin, heidän persoonaansa ja oppimistapoihinsa yllättävänkin paljon. Pari oppilasta jäi mieleeni hieman etäisempänä, mutta sekin on luonnollista. Koen kuitenkin, että sain kuulla jokaisen oppilaan ajatuksia erilaisissa oppimisympäristöissä. Tässä koen erityisen tärkeäksi, että panostan "väliin jäävän porukan" ajatuksien kysymisestä sekä annan työskentelystä spesifiä palautetta. Toinen ajatukseni liittyy sellaisiin oppilaisiin, joiden keskittyminen tai huomio toisinaan herpaantuu oheistoimintaan, jotta heidän kanssaan löytäisi sopivan tasapainon juurikin myönteisen palautteen ja toimivien käytänteiden löytymiseen sekä heidän mielenkiinnon kohteidensa linkittämiseen oppimiseen. Kuten myös kaikkien muidenkin kohdalla :)

Muut opettajuuden ydinosaamisalueet

Opettajuuden ydinosaamisalueet

1. Eettinen osaaminen: Pystyt tunnistamaan ja analysoimaan toimintaasi eettiseltä kannalta ja toimimaan ristiriitatilanteissa eettisten periaatteiden pohjalta.

  • Eettisen osaamisen ajattelee aluksi olevan hyvinkin helposti toteutuva ydinosaamisen osa-alue, mutta se nousee esiin yllättävän paljon arjessa: Joku haluaa työskennellä luokkahuoneen ulkopuolella, kuka sinne saa siirtyä ja miksi, miksi ei kaikki, saavatko kaikki; oppilaat sanovat, että lupasit viimeksi jotain, mitä et itse muista luvanneesi, rikkoutuuko lupaus vai tuleeko joustettua asiassa, josta lähtee lumipallo vyörymään kohti oppilaiden mielihalujen mukaan asioiden päättämistä; miten asioita päätetään, tulevatko kaikki kuulluksi, miksi enemmistön äänellä on usein eniten painoarvoa (demokraattinen päättäminen, onko se tasa-arvoista?), jne... Päätökset kun riippuvat siitä, millaisiin asioihin uskon opettajana (Martikainen 2005, 39).
  • Tämän suhteen koen, että minun on hyvä jatkoa ajatellen pohtia valmiiksi, millaisin konkreettisin keinoin pidän itse kiinni jokaisen äänen kuulumisesta sekä luon systemaattisia käytänteitä tunteita herättävien tai ristiriitatilanteiden varalle . Koen, että minulla on vahva oikeudenmukaisuuden taju, jonka pohjalta pyrin toteuttamaan opetustani ja esimerkiksi ristiriitatilanteet näen tärkeinä selvittää heti. Opettajana on tärkeää, että näen jokaisen oppijan ainutkertaisena yksilönä, jota kohtelen omalla toiminnallani oikeudenmukaisesti (https://www.oaj.fi/arjessa/opetustyon-eettiset-periaatteet/opettajan-arvot-ja-eettiset-periaatteet/#opettaja-ja-oppija, viitattu 22.4.2022). Näen, että opettajana minulla on vastuu myös oppilaideni toiminnan ohjaamisesta sekä korjaamisesta eettisten toimintaperiaatteiden mukaisesti ja näyttää tästä mallia omalla toiminnallani.

Lähteet:
Martikainen, T. 2005. Inhimillinen tekijä. Opettaja eettisenä ajattelijana ja toimijana. Joensuun yliopisto. Joensuun yliopiston kasvatustietellisiä julkaisuja N:o 102. Saatavilla: https://epublications.uef.fi/pub/urn_isbn_952-458-608-8/urn_isbn_952-458-608-8.pdf
OAJ:n "Opetustyön eettiset periaatteet" -materiaali. Saatavilla: https://www.oaj.fi/arjessa/opetustyon-eettiset-periaatteet/


2. Tieteellinen osaaminen: Perustat toimintasi ja ammatillisen kehittymisesi tieteelliselle ajattelulle. Hankit perustellusti ja järjestelmällisesti tietoa ja arvioit tietoa kriittisesti.

  • Kaikessa tavoitteellisessa toiminnassani on taustalla järjestelmällisesti hankittua tietoa (ops, oppisisällöt, oppimisen keinot ja työskentelytavat,...), jonka pohjalta suunnittelen sekä pyrin toteuttamaan opetusta
  • Etsimääni ja löytämääni tietoa arvioin julkaisijan, julkaisuajankohdan, tutkimustiedon sekä ajankohtaisten ilmiöiden suhteen. Opettajana on tärkeää, että oma tieteellinen osaamiseni tukee tiedon oppimisen prosessia suhteuttaen sitä ikäluokalle sopivalla tavalla (perusopetuksen oetusuunnitelman perusteet 2014, 14).
  • Koen, että tieteellinen osaamiseni on hyvin vahvalla pohjalla, mikä kehittyy koko ajan ja vahvistuu oman, tutkivan oppimisen otteeni myötä. Tässä harjoittelussa tieteellinen osaaminen näyttäytyi oppisisältöjen tutkimisena tietoa etsien, aihealueita ja oppimistehtäviä mahdollisimman yksinkertaiseksi ("Kaikkea tulisi yksinkertaistaa juuri niin pitkälle kuin mahdollista, eikä yhtään enempää") ja eriyttämistä mahdollistavaksi suunnitellen.

Lähteet:
Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet. 2014. Helsinki: Opetushallitus.

3. Vuorovaikutusosaaminen ja moninaisuuteen liittyvä osaaminen: Kykenet toimimaan yhteistoiminnallisesti vuorovaikutustilanteissa ja ryhmissä. Olet kykenevä ja kiinnostunut kuuntelemaan toista ja kykenevä viestimään erilaisissa vuorovaikutussuhteissa. Kykenet tiedostamaan ja haastamaan moninaisuuteen liittyviä asenteitasi ja uskomuksiasi ja toimimaan ymmärtäen, että jokainen ihminen on erityinen ja omanlaisensa edellytyksineen ja taustoineen. Kykenet toimimaan vuorovaikutuksessa kulttuurisesti moninaisissa konteksteissa.

  • Vuorovaikuttaminen on ehdottomasti yksi vahvuuksistani. Olen kiinnostunut muista ihmisistä ja oppimisesta itsestään, olen itse hyvin vuorovaikutteinen oppija. Olen hyvin reflektoiva omien asenteideni, ajatusteni sekä ennakkoluulojeni suhteen ja siihen, kuinka ne vaikuttavat käyttäytymiseeni. Oma näkemykseni on, että jokaisella ihmisellä on itseisarvo, jota kukaan ei voi ottaa pois tai saisi rikkoa. Ikävä kyllä tämä ei toteudu käytännössä ja koen, että omassa etuoikeutetussa asemassani minun on entistäkin tärkeämpää tiedostaa oman toimintani merkitys esimerkiksi keskustelukulttuurin ohjaamisessa ja rakentamisessa luokassa. Oppilaan ja opettajan välisessä vuorovaikutuksessa on erilaisia jännitteitä, jotka myös osaltaan vaikuttavat vuorovaikutussuhteen dynaamisuuteen. Gerlanderin ja Kostiaisen (2005, 74 mukaan Rawlins 2000) nämä jännitteet voidaan nimetä ) riippuvaisuuden ja riippumattomuuden (autonomisuus) väliseen, valittamisen ja instrumentaalisuuden väliseen, arvioimisen ja hyväksymisen väliseen sekä ilmaisemisen ja suojaamisen väliseen jännitteeseen. Opettajana minun on tärkeää olla tietoinen näistä samaan aikaan vuorovaikutukseen vaikuttavista tekijöistä, jotka vaikuttavat myös oppilaiden toimintaan keskinäisessä vuorovaikutuksessamme.
  • Erilaisuus on rikkaus, jota ei voi tarpeeksi iskostaa, sanoittaa ja opettaa nuorille, joiden monien yksi tärkeimmistä haluista liittyy joukkoon kuulumiseen ja samaistumiseen muiden kanssa. Se, että on erilaisia mielipiteitä, mielenkiinnonkohteita ja ulkoisia olemuksia, on tärkeää myös oppia ymmärtämään, kuinka samanlaisia näistä riippumatta olemme. Toisen asemaan asettuminen on yllättävän vaikeaa monille aikuisistakin, minkä vuoksi on erityisen tärkeää kasvattaa oppilaita vuorovaikutus- ja tunnetaitojen äärellä, jotta he osaavat toimia rakentavasti ja niin itseä kuin toisiakin kunnioittaen sosiaalisissa tilanteissa.
  • Tässä harjoittelussa vuorovaikutusosaaminen näyttäytyi tavassani osoittaa mielenkiintoa oppilaiden kohtaamiseen, oppilaiden ajatusten kuulemiseen sekä yhteiseen keskusteluun. Vielä voisin yrittää tämän suhteen kuunnella ja havainnoida enemmän, antaa lisää aikaa oppilaille miettiä ennen sanallista vastaamistaan sekä havainnoida lisää ja ohjeistuksillani tukea oppilaiden omaa vuorovaikuttamista.


Lähteet:
Gerlander, M. & Kostiainen, E. 2005. Jännitteisyys opettajan ja oppilaan vuorovaikutussuhteissa. Prologi - Puheviestinnän vuosikirja 2005. https://journal.fi/prologi/article/view/95941

4. Yhteisöllinen ja yhteiskunnallinen osaaminen: Kykenet kriittisesti arvioimaan yhteisön arvoja, normeja ja toimintakäytänteitä ja osallistut niiden kehittämiseen. Kykenet tunnistamaan ja arvioimaan laajempia yhteiskunnallisia rakenteita, esimerkiksi poliittisten, kulttuuristen, taloudellisten ja historiallisten tekijöiden merkitystä oppimiselle, oppilaille ja opetukselle sekä koulutuksen tasa-arvolle.

  • Yhteisön normien sekä arvojen kriittinen tarkastelu on minulle luontaista ja koen, että minulla on myös työkaluja näiden havainnoimiseen sekä kehittämiseen. Koen, että näissä voi kehittyä jatkuvasti ja oppia yhdessä oppilaidenkin kanssa. Opettajan roolissa minun tulee myös olla tietoinen yhteiskunnallisesta päätöksenteosta ja yhteiskunnassamme vallitsevista arvoista ja normeista, sillä ne väistämättäkin vaikuttavat esimerkiksi koulupolitiikkaan ja perusopetuksen arvopohjaan (Fornaciari 2020, 17).
  • Tässä harjoittelussa käytin seurantatunneillani aikaa oppilaiden välisten, opettajan ja oppilaiden välisten sanoittamattomien normien havainnoimiseen sekä koulun ja luokan omiin toimintakäytänteisiin tutustumiseen. Käytännössä olisin voinut vielä käyttää enemmän aikaa siihen, että näen erilaisia koulupäivän aikaisia siirtymävaiheita (kuten ruokailu ja välitunnit) ja kuinka oppilaat näiden aikana toimivat. Koen, että tulevaisuudessa olisi hienoa päästä havainnoimaan koulun toimintaa ennen omien opetusten alkamista kouluyhteisössä, sillä observoidessa ehtii tekemään huomattavasti enemmän havaintoja ja suunnittelemaan, kuinka itse käytännössä saa toteutettua näitä yhteisiä käytänteitä oman luokan kanssa. Oman ohjaavan opettajani kanssa keskusteltuani esimerkiksi luokanopettajan vuosikellosta ja oppilaiden tukiin tutustumisesta vuoden alussa antoivat käytännön eväitä siihen, millaisia asioita on hyvä pitää mielessä työelämään suunnatessa. Koen, että erilaisten ajankohtaisten ilmiöiden ja yhteiskunnan toimintatapojen tarkastelu ja sanoittaminen luokassa ovat luontainen osa opetusta, joilla pyritään ymmärtämään elämää ja luomaan merkityksiä oppimiselle.

Lähteet:
Fornaciari, A. 2020. Luokanopettajan yhteiskuntasuuntautuneisuus ja sen kriittinen potentiaali. Jyväskylän yliopisto. Opettajankoulutuslaitos. Väitöskirja. Saatavilla: https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/71979/978-951-39-8293-5_vaitos09102020.pdf?sequence=1&isAllowed=y

5. Hyvinvointia vahvistava osaaminen: Kykenet tunnistamaan ja kehittämään fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista hyvinvointia edistäviä tekijöitä itsessäsi sekä yksilöiden, ryhmien ja kouluyhteisön tasolla. Saat valmiuksia tukea oppijoiden kokonaisvaltaista hyvinvointia moniammatillisesti ja yhteistyössä huoltajien kanssa.

  • Minua on aina kiinnostanut yksilön ja yhteisön hyvinvointiin liittyvät asiat ja opiskelin syventävissä opinnoissani myös hyvinvointivalmentamista. Terveystiedon perus- ja aineopintokokonaisuuksia opiskellessani olen päässyt vahvistamaan ja lisäämään omaa osaamistani liittyen hyvinvoinnin moniulotteiseen kokonaisuuteen, joka pohjaa näkemykseen ihmisestä psykofyysissosiaalishenkisenä laumaeläimenä yksilöllisillä ajatuksillaan ja kokemuksillaan. Tässä kohtaa elämää minulla on aiheesta huomattavasti enemmän teoriaan pohjaavaa tietoa kuin käytännön kokemusta moniammatillisesta yhteistyöstä. Erityisen tärkeänä näen tämän osaamisalueen, sillä "Yhteenkuuluvuuden tunne kouluun ennakoi tyytyväisyyttä elämään" (Välijärvi 2017, viitattu 22.4.2022)


  • Tässä harjoittelussa oman hyvinvointini edistäminen näyttäytyi asioiden priorisoimisena omassa haastavassa terveydellisessä tilanteessani. Huomasin myös, että opetushetkinä, joina olin väsynyt, oma mieleni tarttui helpommin kielteisiin asioihin ja kokemus omasta epäonnistumisesta nosti päätään. Koen, että olen tunnetasolla jokseenkin isosti tunteva ihminen, minkä vuoksi omana kehityskohteenani näen irtaantumisen yksittäisistä hetkistä pyrkien keskittymään kokonaisuuteen. Tunteet nousevat syystä ja näiden sanoittaminen myös oppilaille voisi olla hyvä ajatus (tilannekohtaisesti!), onhan se myös malliopettamista. Oppilaiden hyvinvoinnin tukeminen näyttäytyi tässä harjoittelussa jokaisen kohtaamisena, olemuksien havainnoimisena ja tuntemusten kysymisenä. Lisäksi kahden ruokailuvalvonnan aikana ehti kysyä ja varmistaa, että jokainen sai (ainakin omasta mielestään) tarpeeksi ruokaa jaksaakseen koulupäivän loppuun. Koen, että olisin voinut harjoittelun aikana sanoittaa/auttaa oppilaita sanoittamaan enemmän tuntemuksiaan varsinkin pettymysten tai tunteiden kuohahtamisen aikana ja täten tukea heidän psyykkistä hyvinvointiaan. Oppilaiden väliset vuorovaikutussuhteet näyttävät osaltaan oppilaiden sosiaalista hyvinvointia ja tätä pohdimme myös ohjaavan opettajani kanssa parin oppilaan kohdalla harjoittelujakson aikana ja pyrimme välttämään tilanteita, joissa kukaan kokisi ulkopuolisuuden tai yksin jäämisen kokemuksia.

Lähteet:
Välijärvi, J. 2017. Oppilaiden hyvinvointi. Koulutuksen tutkimuslaitos 2017. Saatavilla: https://www.jyu.fi/ajankohtaista/arkisto/2017/04/tiedote-2017-04-19-12-28-54-913449

6. Esteettinen osaaminen: Ymmärrät ihmisen kehollisena olentona, jolla on mahdollisuus moniaistiseen ympäristön kokemiseen. Kykenet luovuuteen ja itseilmaisuun, jotka tulevat esiin taitoina, ilmaisuina, tuotoksina ja teoksina. Kykenet rakentamaan sellaisen esteettisen suhteen ympäröivään todellisuuteen, joka sisältää avoimuuden erilaisille tulkinnoille ja arvostuksille.

  • Moniaistinen ympäristön kokeminen on noussut esiin oman tietynlaisen ympäristön havainnoimisen ja aistiherkkyyteni kautta. Huomaan itse kuormittuvani melussa, kirkkaassa valossa ja sosiaalisessa ympäristössä, minkä vuoksi pidän tärkeänä myös työrauhaa ja mahdollisuutta ainakin osittaiseen aistilliseen lepoon koulupäivienkin aikana. Pidän visuaalisuutta arvossa, ja pyrin aina tekemään sanallisen ohjeistuksen tueksi kirjallisen ja/tai kuvallisen (mielellään omaan silmään myös selkeän/kauniin) ohjeistuksen. Pidän luovaa työstämistä ja ideoimista sekä tuottamista myös itselleni vahvana osa-alueena. Samaistun luovan tekemisen oppimiseen tekemisen kautta, joka on myös esteettisessä osaamisessa avaintekijä tietämiseen ja ymmärtämiseen (Rissanen 2016, 36).
  • Harjoittelussa esteettinen osaaminen näyttäytyi enimmäkseen diaesityksinä sekä sanoittamisen kautta erilaisten tulkintojen tai arvostamisen avoimuudelle ja oppilaiden kuvataidetöiden arvostamisena.
  • Näen, että tulen pitämään esteettistä osaamista arvossa jatkossa myös monipuolisemmin ja olen harjoittelun aikana joitakin oppimateriaaleja valmistellessani ajatellut, kuinka voisin näitä oppilaiden kanssa yhdessäkin toteuttaa jatkossa

Lähteet:
Rissanen, Marjo. 2016. Taitamisen tiede - tietämisen taide: taidon oppimisen arkkitehtuuri. https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/51643/978-951-39-6781-9_vaitos_20161029.pdf?sequence=1&isAllowed=y.

Kaikki lähteet:
Fornaciari, A. 2020. Luokanopettajan yhteiskuntasuuntautuneisuus ja sen kriittinen potentiaali. Jyväskylän yliopisto. Opettajankoulutuslaitos. Väitöskirja. Saatavilla: https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/71979/978-951-39-8293-5_vaitos09102020.pdf?sequence=1&isAllowed=y
Gerlander, M. & Kostiainen, E. 2005. Jännitteisyys opettajan ja oppilaan vuorovaikutussuhteissa. Prologi - Puheviestinnän vuosikirja 2005. https://journal.fi/prologi/article/view/95941
Martikainen, T. 2005. Inhimillinen tekijä. Opettaja eettisenä ajattelijana ja toimijana. Joensuun yliopisto. Joensuun yliopiston kasvatustietellisiä julkaisuja N:o 102. Saatavilla: https://epublications.uef.fi/pub/urn_isbn_952-458-608-8/urn_isbn_952-458-608-8.pdf
OAJ:n "Opetustyön eettiset periaatteet" -materiaali. Saatavilla: https://www.oaj.fi/arjessa/opetustyon-eettiset-periaatteet/
Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet. 2014. Helsinki: Opetushallitus.
Rissanen, Marjo. 2016. Taitamisen tiede - tietämisen taide: taidon oppimisen arkkitehtuuri. https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/51643/978-951-39-6781-9_vaitos_20161029.pdf?sequence=1&isAllowed=y.
Välijärvi, J. 2017. Oppilaiden hyvinvointi. Koulutuksen tutkimuslaitos 2017. Saatavilla: https://www.jyu.fi/ajankohtaista/arkisto/2017/04/tiedote-2017-04-19-12-28-54-913449

Pedagoginen osaaminen: oppimisen ohjaaminen

3. Oppimisen ohjaaminen
3.1 Kyky tukea oppimismotivaation rakentumista
3.2 Kyky ymmärtää arvioinnin merkitys oppimisen ohjaamisessa
3.3 Kyky tuottaa pedagogisesti perusteltuja oppimisprosesseja
3.4 Kyky huomioida oppijoiden yksilölliset tarpeet ja/tai oppimisprosessien esteettömyys oppimisen ohjaamisessa
3.5 Kyky suunnitella ja toteuttaa kielitietoista ja monikielisyyttä tukevaa pedagogiikkaa
3.6 Kyky ymmärtää opetuskeskusteluiden merkityksellisyys ja kyky hyödyntää niitä osana opetusta
  • Mikä rooli arvioinnilla on oppimisen ohjaamisessa?

Arvioinnin tulee mitata sitä, mitä on opeteltu ja olla yhteydessä asetettuihin tavoitteisiin. Arviointi antaa tietoa siitä, missä mennään nyt verrattuna johonkin aiempaan ja suhteessa asetettuun tavoitteeseen. Arviointi on myös keino niin opettajalle kuin oppilaallekin pysähtyä sen äärelle, mitä on opittu tähän mennessä, mitkä asiat siinä ovat auttaneet ja mitkä ovat niitä haasteita, joihin tarvitsee mahdollisesti tukea tai olisi hyvä keskittyä jatkossa. Arviointi tärkeä reflektoinnin ja oppimisen työkalu myös itsessään. Tässä harjoittelussa en juurikaan arvioinut oppilaiden toimintaa, kuin vain havainnoimalla.

  • Millaiset valmiudet minulla on ohjata ja tukea esteetöntä ja yksilöllistettyä oppimista?

Minulle on vuosien varrella kehittynyt taito havainnoida ja tarkastella erilaisia oppimiseen ja oppimistilanteisiin vaikuttavia tekijöitä, jotka auttavat hahmottamaan oppijan tilannetta. Koen, että olen saanut yliopisto-opinnoissani oivallisen pankin huomioida erilaisia tarpeita ja pyrin tässäkin harjoittelussa suunnittelemaan oppimistehtäviä niin, että ne ovat käytännön opetuksessa helposti eriytettävissä helpommaksi tai haastavammaksi. Esteettömän oppimisen tukemista olen päässyt erityisesti harjoittelemaan opiskellessani itse urheiluopistossa ennen yliopistoa, sillä opiskelin tuolloin soveltavaa liikuntaa. Koen, että kouluympäristössä tämä on vielä jäänyt minulla enemmän teorian tasolle, mutta olen aktiivisesti pyrkinyt miettimään erilaisia tilanteita ja keinoja oppimisen mahdollistamiseksi kaikille.


  • Miten hyödynnän teoreettista tietoa oppimisprosessien suunnittelussa, ohjaamisessa ja arvioinnissa (vrt. pedagogisen sisältötiedon tuottaminen ja hyödyntäminen)?

Kokemukseni ja tietämykseni luonnollisesti vaikuttavat siihen, kuinka suunnittelen ja toteutan opetusta. Koen siis, että kaikki se tieto, mitä olen opintojeni aikana omaksunut oppimisprosessista, näkyy myös suunnittelussa, ohjaamisessa sekä tavassani toteuttaa arviointia. Näistä kolmesta osa-alueesta arviointi on se, jota olen vähiten päässyt toteuttamaan pitkällä aikajänteellä, mutta tämänkin harjoittelun aikana tein siihen liittyvää ajatustyötä paljon. Näen oppimisprosessin (teoriatietoon pohjautuen) jatkumona, jossa tavoitteen asettamista sekä sanoittamista seuraa vaihe, jossa pohditaan keinoja sen saavuttamiseksi. Tässä on huomioitava oppijan yksilölliset valmiudet sekä haasteet kuten myös ryhmän aiempi oppimiskokemus ja ennakkotiedot. Näin pyritään käytännössä tekemään sellaisia asioita, jotka aiempaa tietämystä hyödyntäen kehittää oppilaiden valmiuksia ja taitoja tähän asetettuun tavoitteeseen nähden. Toimintaa sekä lopputulosta arvioimalla taas saadaan tietoa siitä, kuinka sopivia harjoitteet kenties olivat ja kuinka toimintaa tarvitsee/tarvitseeko muuttaa. Oppimisprosessin kannalta näen oleelliseksi, että oppijan kokemukset omasta pätevyydestä, autonomiasta sekä yhteisöllisyydestä ovat ydinasioita oppimisen syventämiseksi sekä rakentavan oppimisilmapiirin kannalta. Myös eri ajattelun tasojen huomioiminen on tärkeää todella oppimisprosessin eri vaiheiden saavuttamiseksi oppilaiden kanssa.


  • Mitkä ovat kehittämiskohteeni (esimerkiksi oppimisen ohjaamisessa, oppimisen esteellisyyden poistamisessa, yksilöllistämisessä, arvioinnissa, opetusmenetelmissä ja -työtavoissa jne.)?

Kehittämiskohteeni opetusmenetelmissä liittyvät myönteiseen pedagogiikkaan sekä oppilaiden osallistamiseen. Huomaan, että olen nopea tarttumaan ei-toivottuun käyttäytymiseen ja tähän tarttuminen ei aina ole hedelmällistä. Tavoitteenani on siis luoda sellaisia keinoja, joilla keskityn ohjaamaan oppilaan toivottuun toimintaan sekä myönteisen kautta luomaan oppimisilmapiiristä innostavaa. Monesti harjoittelun aikana myös pohdin, millaisia rutiineja, toimintakäytänteitä ja tavoitteiden asettamista sekä arviointia "omien oppilaideni" kanssa toteuttaisin erilaisissa tilanteissa.

Pedagoginen osaaminen: Ryhmän ohjaaminen

2. Ryhmän ohjaaminen
2.1. Kyky ohjata ryhmää asettamalla selkeät tavoitteet oppimistilanteille ja niissä käyttäytymiselle sekä kyky toimia proaktiivisesti
2.2. Kyky ymmärtää ryhmädynamiikkaa ja ohjaajan roolia sen muotoutumisessa sekä ryhmädynamiikan merkitystä oppimiselle ja ohjaamiselle
  • Miten ja mitä havainnoin opetusryhmästäni ja kuinka hyödynnän havaintojani pedagogisissa valinnoissani?

Havaitsin seurantatunneilla ryhmän dynamiikkaa, yksilöiden tapaa työskennellä sekä keiden kanssa he ovat omasta aloitteestaan. Huomasin (ja sain kuulla), että ryhmä on hyvin tehtäväorientoitunut, minkä vuoksi itsenäinen työskentely erilaisten kirja- ja bingel-tehtävien äärellä tuntui sopivalta tavalta rauhoittaa yleistä tunnelmaa sekä hyödyntää oppilaiden oppimaa tapaa työskennellä. Ryhmässä enimmäkseen vain tietyt yksilöt puhuivat koko luokan edessä, minkä vuoksi myös pienryhmä- ja parityöskentely toimi tukena koko luokan yhteisen työskentelyn näkökulmasta. Luokan oma opettaja oli asettanut tavoitteeksi oman mielipiteen ilmaisemisen, jota pyrin tuomaan eri oppiaineisiin sekä erilaisin työskentelykeinoin.

  • Millaisia havaintoja olen tehnyt ryhmän merkityksestä oppimiselle?

Ryhmässä erilaiset persoonat ottavat helposti erilaisia rooleja. Jotta jokainen pääsee harjoittamaan juurikin esimerkiksi mielipiteensä ilmaisemista, on työskentelytapojen tuettava tätä käytännössä, jotta yksi oppilas ei joudu "vetämään" muuta ryhmää eteenpäin. Erilaiset ryhmäkokoonpanot toimivat eri tavoin, mikä tarjoaa myös tärkeää vaihtelua ja harjoittaa yhteistyöskentelytaitoja. Oli ryhmä mikä hyvänsä, vaikuttaa siellä vallitsevat keskinäiset vuorovaikutussuhteet ja ilmapiiri oppimiseen, jossa opettajalla on tärkeä rooli.

Pedagoginen osaaminen: Tunnetuki

1. Tunnetuki
1.1. Kyky tunnistaa ja huomioida oppilaan akateemisia, sosiaalisia ja emotionaalisia tarpeita
1.2. Kyky luoda ja ylläpitää ja tukea vuorovaikutussuhteita, jotka edistävät myönteisen ilmapiirin rakentumista
1.3. Kyky tiedostaa ja käsitellä omia kielteisiä tunteita, vuorovaikutusta haittaavia toiminta- ja puhetapoja
1.4. Kyky mahdollistaa oppilaan tarpeiden esiin tuleminen ja täyttyminen
  • Miten havainnoin, tunnistan ja huomioin oppijoideni erilaisia tarpeita?

Opettajana oppilaiden työskentelyn, olemuksen ja toiminnan havainnoiminen koulupäivän aikana erilaisissa tilanteissa antaa tietoa siitä, kuinka oppilaat tyypillisesti toimivat ja jos näissä havaitsee muutosta, voi oppilasta tarkkailla hieman tarkemmin ja kysyä kuulumisista rauhallisemmassa tilanteessa. Omassa harjoittelussani en ehtinyt luomaan oppilaita kohtaan niin syvää tuntemusta, mutta heitä havainnoimalla sain tärkeää tietoa siitä, keiden kanssa he yleensä viettävät aikaa, millaista on välitunnille siirtyminen ja millaisissa työskentelytavoissa tai -ympäristöissä heillä on haasteita. Koen, että tässä nimenomaan tarkkailun ja kuuntelemisen lisäksi kontaktin ottamisella on tärkeä paikkansa, koska se taas madaltaa oppilaiden kynnystä ottaa opettajaan kontaktia.

  • Miten edistän myönteisen ilmapiirin rakentumista?

Myönteisyys kasvaa myönteisyydellä, eli kannustaminen, oppilaiden onnistumisten osoittaminen ja minäpystyvyyden tukeminen antamalla sopivia oppimishaasteita tukevat myönteistä ilmapiriiriä. Tässä ylipäätään myös keskinäinen vuorovaikuttaminen ja sen myönteisyys ovat avainasemassa, kuin myös oppilaiden kohtaaminen yksilöinä sekä heidän keskinäisen vuorovaikutuksensa tukeminen. Omassa harjoittelussani pyrin antamaan jokaiselle oppilaalle palautetta työskentelystään ja tämän lisäksi keskustelemaan heidän kanssaan myös fiiliksiä, päivän alkamista tai muuta kysellen. Huomaan, että oma mieleni jää helposti kiinni epätoivottuun toimintaan, mikä harvoin on rakentavaa pidemmällä aikatähtäimellä. Tätä reflektoiden pyrin pohtimaan ja luomaan käytänteitä, joilla työskentelyrauhaa voisi tukea keskittyen hyvään ja osallistamaan myös oppilaita.